Moi!
Olen kolmekymppinen entinen koulukiusattu mies. Nykyään opiskelen kasvatustiedettä Jyväskylässä ja siinä sivussa käyn punttisalilla 4 kertaa viikossa, sekä harrastan muuta urheilua. Teen nyt lopputyötä juuri koulukiusaamisesta ja tarvitsisin haastatteluaineistoa / kertomuksia.
Olisin kiinnostunut kuulemaan muiden kokemuksia koulukiusaamisesta:
Miten sitä tapahtui koulussa?
Miten pääsit eroon siitä?
Vaivaako koulukiusaaminen vielä vuosien jälkeenkin?
ym. voidaan keskustella lisää...
Kirjoittaa voi nimettömänä. Sukupuoli ja ikä olisi kiva tietää.
t. Michaeljyu
[email protected]
Olen kolmekymppinen entinen koulukiusattu mies. Nykyään opiskelen kasvatustiedettä Jyväskylässä ja siinä sivussa käyn punttisalilla 4 kertaa viikossa, sekä harrastan muuta urheilua. Teen nyt lopputyötä juuri koulukiusaamisesta ja tarvitsisin haastatteluaineistoa / kertomuksia.
Olisin kiinnostunut kuulemaan muiden kokemuksia koulukiusaamisesta:
Miten sitä tapahtui koulussa?
Miten pääsit eroon siitä?
Vaivaako koulukiusaaminen vielä vuosien jälkeenkin?
ym. voidaan keskustella lisää...
Kirjoittaa voi nimettömänä. Sukupuoli ja ikä olisi kiva tietää.
t. Michaeljyu
[email protected]
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minua haukuttiin saastaiseksi, koska hiuksistani oli löytynyt hämähäkki. Muut pojat alkoivat myös tämän kiusaamisen. Ruokajonossa oli poikien puolella aina tyhjä kohta vieressäni, koska viereeni ei voinut tulla "saastaisuuteni" vuoksi. Sitten potkaisin päätekijää kovilla saappaan kärjillä polven alapuolelle. Toinenkin sai saman kohtelun. Jo loppui haukkuminen. Kukaan ei enää uskaltanut. Kerran meinasin saada "turpiini" ko. itsepuolustuksesta. Onneksi olin ketteräjalkainen ja pääsin pakoon. Enää ei tämäkään tyyppi uskaltanut huudella minulle. Pihalla lapset jotain nimittelivät. Isoveljeni kutsui rinkiin "puhutteluun". Eräs Ritva sai kunnon läimäytyksen naamalleen ja niin loppui pihakiusaaminen. Nykyään ehkä keksitään viisaampia keinoja vaikuttaa asioihin, mutta silloin oli itse toimittava. Omien lapsien kohdalla aikoinaan auttoi, kun opettaja henkilökohtaisesti keskusteli kiusaajan kanssa. Jos se ei olisi auttanut, olisi lopulta laajennettu pikkuhiljaa keskustelupiiriä. Lopuksi olisi mukana ollut koulupsykiatri ja terveydenhoitaja yms. Tarpeeksi piinallista niin jo loppuu kiusaaminen. Tämäkin on hyvä, että aikuistuneet kiusatut ja kiusaaja-julkkikset joutuvat tekojensa eteen näin aikuisina. Mahtaa olla kauheeta nähdä otsikoissa, että joku on tuonut esille lapsena tehdyn vääryyden. Nuoret voisivat enemmän ajatella, että aikuisena voi tulla ongelmia ko. asiasta, mikäli onnistuukin pääsemään "vihreälle oksalle". Koulukiusaamisesta pitäisi joutua vastuuseen aikuisena. Uhrit voisivat tallentaa todisteina vaikka kirjallista viestintää opettajan kanssa. Jokaisen pitäisi tehdä kirjallinen ilmoitus kiusatuksi joutumisesta ja opettajan tulisi jotakin vastata, vaikka kertoa vastaanottaneensa viestin mahdollisia toimenpiteitä tulevaisuudessa varten. Kaikki yritykset kiusaamisen lopettamisesta tulisi säilyttää. Sitten tulevaisuudessa olisi täydet mahdollisuudet vaatia korvauksia. Jo pelkkä tietoisuus, että näin voi käydä, voisi lopettaa kiusaamisen.
Olen sun kanssa samaa mieltä, että koulukiusaamiseen on puututtava samoin ku työpaikkakiusaamiseen. Kiusaaminen on niin piinaava kokemus, mutta vieläkin useat aikuiset vähättelevät lasta kantelijaksi, joka kertoo, että häntä tai kaveria kiusataan! Opettajien keinot on rajalliset ja niitä on kavennettu. Äitini on 52-vuotias ja hän on kertonut, että hänen kouluaikanaan opettajat puuttuivat ankarammin keinoin kiusaamiseen, jos vain saivat siitä tietää, vaikka varmaanki koko aihe ei tuolloin ollu pinnalla.
Pahalta tuntuu sanoa, mutta kiusaaminen loppuu usein just vastareaktioilla ja puolustautumisella. Mulle kävi niin, että aloin 9. luokan syksyllä nostelemaan puntteja ja puolen vuoden päästä olin jo riskimpi kuin kiusaaja, vaikken tässä leuhkikkaan. Vetäsin häntä kerran takaisin kuonoon...ja kiusaaminen loppui siihen!
Mulla alko koulukiusaaminen ekaluokalla ja jatkui
10v .
ala asteella se johtu uskonnosta ja vanhempien yrityksesta ,vaikka se kuulostaa älyttömältä.
ala-asteen koulu oli pieni kyläkoulu ja loppujen lopuksi siihen syylistyi melkein koko koulu tavalla tai toisella .
Opettaja ei uskonut että hänen koulussa tapahtuu semmosta. yläasteella kiusaaminen kai johtui siitä että olin sisään päin vetäytynyt ja lihava .
Oppiminen kärsi todella paljon ja se harmittaa nykyään.myöhemmin tuli vielä terveys ja mielenterveys ongelmat .
Olen 25v. ja nykyään pelkään ihmisiä ja on todella huono itsetunto .luultavasti en pääse siitä ikinä eroon. Vihaan heitä edelleen ja olen todella katkera ainut tavoite elämässä on päässä näyttään niille paskiaisille tavalla tai toisella .
menneisyydestä. Eihän se helppoa ole mutta se on vain hirvittävä taakka eikä menneisyyttä enää voi muuttaa vaikka kuinka haluaisi. Ja se että tunnet vihaa kiusaajiasi kohtaan ja haluat kostaa pitkittää vain sinun omaa pahaa oloasi. En väitä etteivätkö kiusaajat olisi tehneet väärin, mutta hyväksy menneisyys ja päästä irti siitä, muuten se seuraa sinua aina.
Mullakin oli vuosia tuo sama tunne, että ku näkisin sen kiusaajan pimeällä kujalla, niin...No olen tavannut kiusaajani yläasteen luokkakokouksessa ja totesin, että pystyn kaikesta huolimatta antamaan sen kiusaamisen hänelle anteeksi. Juttelimme niitä näitä ja huomasin, että häntä hävetti ja kadutti näin kolmekymppisenä nuo 15 vuotta ja yli sitten tapahtuneet asiat.
Itsetunto on varmaanki suurimmalla osalla koulukiusatuista huono.
Tsemppiä sulle!
Se siinä v...aa eniten et ne tavallaan vaikuttaa edelleen mun elämään ,mä pelkään ihmisiä ja on helv.huono itsetunto.
En olisi niin karkera jos asiat olisi nykyään hyvin,
mulla on miel.terv.ja muita terveys ongelmia jotka saattaa johtua vuosikausien jännityksestä/pelosta .