Omenahotellin ullakolla kummittelee

Oopperan aave on vanha kodin hengetär joka käytti usein keskiajan englannin valkoista kiharaperuukkia
joka oli tuttu näky myös tuomioistuimessa keskiajalla.
Oopperan aave tuli tunnetuksi
teatteri-esityksistään
kuten
Elefantin paino
varjon seuraamat askeleet
Kantapään kautta
Huuda äänellä jonka kuulen
Kaistapää
Kop kop kuka siellä - Tohtori morse!
Silmä taivaalla
Keskiyön tanssija
Ja muutama muu ei niin tunnettu teos
Kuten 2000 luvun alkutaipaleella tehty mustan huumorin "Paulig ja pikkuhousunsuojat"
Ja nuoremmille kakkapyllyille suunnattu "Ihan mielenvikasta"
Yhteistyössä teatteriyhdistyksen kanssa käsikirjoitettu improvisaatio teos.

Kaikki alkoi siitä kun Jean - anne dela risto
syntyi aatelisperheeseen 70 luvun alussa.
Äiti oli syntyjään ranskalainen maatalon emäntä ja isä puolestaan suomenruotsalainen
maanviljelijä.
Perhe oli 4 henkinen johon kuului Jean -anne, Isoveli Ristofer Claus Chapelle, Äiti Alecia Von lea ja isä Avellino Chante Dela risto.
Jean annen ollessa 5 vuotias hänen isänsä huomasi tytöstään jänniä piirteitä, tämä osasi piirtää vaikeaselkoisia nuotteja ja jodlata niitä mikä oli perinkumallista kun tyttö vietti lähes kaiken aikansa yksin ladossa kilistellen lehmäkelloja ja eli lähinnä öisin.
Eräänä aamuna kukonlaulun aikaan isä ja äiti hiipivät latoon jonne tyttö oli mitä ilmeisin nukahtanut kun häntä ei näkynyt aamiaisella.
Näky joka heitä odotti oli jotenkin sekava ehkä jopa voisi kutsua että tyttö osasi kommunikoida eläinten kanssa sillä jean anne säestämänä kissat, pikku kanaset ja lehmänpoikaset muodostivat orkesterin.
Se oli jotain hämmentävää mutta samaan aikaan suoraansanottuna mullistavaa.. tai pikemminkin taianomaista.. isä piti tyttöä outona ja huusi hänelle aina että kukahan elättää itsensä lehmiä naurattamalla? Sinäkö? Autistinen tyttö vastasi tähän että - "noh kuka MUU muka " ja juoksi huutaen rämeikköön ja tätä tapahtui huomattavan usein. Jean anne oli hiljainen mutta hänen sisäinen äänensä kun pääsi valloilleen niin ikkunatkin helisivät ja kalliovuorilla kaikui.
Vuosien vieriessä Veljensä Ristofer kuoli nuorena poikana tippuessaan kyläkaivoon. Tämän johdosta isä alkoholisoitui, äiti sekosi ja Jean anne lähti maailmalle etsimään itseään. Vuonna 93 Jean anne lauloi kapakoissa karaokea ja teki töitä baarimikkona toteuttaakseen vielä joku päivä pitkäaikaisen haaveensa, hän halusi levyttää studiossa ihka oikean vinyylialbumin niinkuin beatles mutta vastoinkäymiset tuntuivat aina vain jatkuvan ja jatkuvan kunnes hän tapasi Jacobin, tuon kylänraitilla hiukset sliipattuna velmuilevan konnan. Jacob käytti sinisiä reikäisiä farkkuja ja koreaa nahkatakkia jossa oli paljon pinssejä. Jean anne ja Jacob rakastuivat ensisilmäyksellä ja pian pari menikin jo naimisiin 95 kun saivat vahinkolapsen. Tästä alkoi tie hetkelliseen ahdinkoon joka kuitenkin helpotti kun Jacob sai perinnön ja kustanti Jean annen musiikki unelman. Jacob ja Anne ostivat pienen maatilan venäjän rajalta ja vanhasta ladosta tehtiin studio, jotta Anne saisi jodlata sielunsa kyllyydestä. Syntyi radiohittejä ja alku näytti lupaavalta kunnes skitsofrenia yllätti iskelmälaulajan. Vuosia kului eikä Annesta kuultu pihaustakaan mutta eräänä päivänä ladossa Jean anne huusi niin kovaa kuin kurkusta vain saattoi ääntä päästä niin koko katto romahti. Oopperan aave oli syntynyt ja koko suomi seurasi pikkuhousut pinkeänä kun teatterisalit ja kirkon iltahartaukset olivat loppuunmyytyjä. Jean anne kuitenkin menehtyi uransa alkutaipaleella kurkkusyöpään vuonna 2015 mutta hänen henkensä on vieläkin läsnä ja Jacob kuulee usein askelia ullakolta ja jodlausta ladosta. - "-ei siellä ketään ole kun olen mennyt tarkistamaan tilanteen, tiedän mitä kuulin ja vaikka hän on jo kuollut niin uskon että hänen henki on vahvasti läsnä" Jean annesta kirjoitetaan kirjakin tulevaisuudessa ja elokuvakin on suunnitteilla hänen elämänkerrasta. Olemme lähettäneet Hollywood- komitealle kirjeen jossa esitämme pyynnön että Jean anne saisi oman tähtilaatan kuuluisalta hall of fame:lta jotta ihmiset voisivat steppailla hänen muistonsa kunniaksi.