Haurasta ja haavoittuvaa täälläkin

Hauras elämä
vuosien kokemuksilla marinoitu
tuskalla ja kivulla koeteltu
monilla tunteilla maustettu
kiusauksissa kovetettu
rakkaudessa pehmitetty.

Kukoistuksen kausien kautta
kriisien läpi kahlaten
kultaisesta keski-iästä kypsyyteen
vapisevaan vanhuuteen
keho kumartuneena kohtaloonsa.

Raskaiden päivien
unettomien öiden
paahtavien paisteiden
jäätävien pakkasten
ja henkisten kylmien kausien kautta
elämän levollisuuteen.

Hauras elämä kohoaa korkeuksiin
mielikuvien taivas iloineen laskeutuu lähelle
taiteellisuus tavoittaa taivaat
unelmien pilvilinnoissa on elämä
kankeilla jaloilla juostaan
tanssitaan notkein vartaloin
pysähtymättä vaikertamaan vaivoja,
elämähän on tässä, ei siellä, tai tuolla.

Hauras elämä on haavoja täynnä
Hauraus on henkinen voitto elämästä.

- - -
1
Ilmianna
Jaa

10 Vastausta



On sanonta; se mikä ei tapa, vahvistaa. En ole koskaan kokenut sitä omakseni. Jos kokee tuskaa ja kipua, siitä kyllä toipuu. Kun sitten myöhemmin toinen kipu kohtaa, ei samanlainenkaan, niin johan palaa tuo ensimmäinen kipukin kalvamaan ja näin toinen kipu tuntuu vielä rankemmalta.
Tuosta runosta keksin mikä se tunnesana on. Se on juuri Hauraus. Sellaiseksi hapertuu elämänkokemusten myötä. Tuo loppu Hauraus on henkinen voitto elämästä. Tarkoittaako se että haurastuneena elää, kerralla tuskasta katkenneena ei?
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
4 VASTAUSTA:
Olen eri mieltä - jälleen. Kyllä ihminen no. vahvistuu kaikista kokemuksistaan ja varsinkin kovista ja kipeistä. Jos ei, niin niitä ei ole osattu käsitellä mielessä loppuun asti, selvitä niistä, ne on vain jätetty muhimaan ja odottamaan jotain onnellista tapahtumaa, joka pyyhkäisee kaikki pahat asiat elämästä pois.

"Elämänkokemusten myötä" ei haurastu vaan kovenee. Eikä se tarkoita sitä, ettei osaisi ja pystyisi tuntemaan.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
johtuvat yksinkertaisesti siitä, että me ihmiset olemme syntyjämme erilaisia.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
Panssaroitu kirjoitti:
Olen eri mieltä - jälleen. Kyllä ihminen no. vahvistuu kaikista kokemuksistaan ja varsinkin kovista ja kipeistä. Jos ei, niin niitä ei ole osattu käsitellä mielessä loppuun asti, selvitä niistä, ne on vain jätetty muhimaan ja odottamaan jotain onnellista tapahtumaa, joka pyyhkäisee kaikki pahat asiat elämästä pois.

"Elämänkokemusten myötä" ei haurastu vaan kovenee. Eikä se tarkoita sitä, ettei osaisi ja pystyisi tuntemaan.
Mielestäni kovat ja kipeät kokemukset opettavat olemaan varuillaan ja välttämään tilanteita, joissa saa kokea uudelleen kaiken.
Eivät kaikki vahvistu kokemuksistaan ja iän myötä oppii vain sen että mikään ei ole ikuista,varmaa ja varmaa on vain se että olemme heikompia henkisesti.
Tämän ikäinen osaa käsitellä asiat realistisesti, eikä kuin teini.
Fyysisesti olemme alttiimpia, mikä on läänetieteellinen tosiasia.
Kuka ajatteli pari kymppisenä sairastuvansa vakavasti? Harva! Näillä ikävuosilla voi sanoa että, kuka pelkää sairastuvansa vakavasti? Lähes jokainen ja sekin on fakta että niin tulee tapahtumaan.
Henkilökohtaisesti,en tunne vahvistuneeni raskaista kokemuksista, mutta iloitsen että selvisin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Ehkä vahvistumiseen vaikuttaa sitten ajattelutapa ja asennemaailma. Jos elämänkokemus ja -näkemys eivät kasva ja kehity kaikesta siitä, mitä elämän aikana tapahtuu ja sattuu, niin mistä hemmetistä ne sitten kasvavat? Miten ihmeessä elämässä voi olla "varuillaan ja välttämään tilanteita", kun elämä on tilanteita pullollaan - jos ei ole, niin se jää elämättä?

Kun nenälle on hypännyt tarpeeksi monta virkaintoista tärkeilijää, niin loput heistä eivät aiheuta enää minkään laista väpätystä sydänalassa kun on jo oppinut, että joillakin tyypeillä on keltaista nestettä korvain väliss' enemmän kuin joillakin toisilla.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Just niin kuin mitäkä.mies. Iloitsen minäkin että selvisin.
Itse olen kokenut kaksi hylkäämistä ja kestänyt ne. Selvinnyt niin että elän nyt tasapainoista, onnellistakin elämää. Uskon että jos joku minut taas hylkäisi, kävin läpi ne edellisetkin jossain muodossa uudelleen. Raskaampi olisi se kolmas, kuin mitä olisi ainoana.
Ilmianna
Jaa
"Hieno.runo" Tunsin piston sydämessäni (minä olin se hylkäävä osapuoli) ja voin sanoa et ei sekään osa ole aina helppo, olin nuori alta kaksikymppinen kun menin naimisiin (miehen kanssa joka oli sairaaloisen mustasukkainen, näitä merkkejä en vain tunnistanut), 28v erosin ja vasta nyt kymmenien vuosien jälkeen olen tuon asian kanssa täysin sinut, koin huonoa omaa tuntoa siitä mitä tuskaa olinkaan tuottanut exsälleni nyt olemme hyviä kavereita ja menneet on anteeksi annettu , siitä olen iloinen kuten kaikista elämän mukanaan tuomista vastoinkäymisistä ja kompastumisista selviytymisistä. Siis iloitkaamme elämästä!.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Mitä ihme luusereita tänne on kerääntynyt? 50+ ja puhutte kuin elämä olisi jo eletty. Hauras...voi v*ttu mitä p*s kaa. Alkakaa jo elämään OIKEAA ELÄMÄÄ ja jättäkää haaveet satavuotiaille!!!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Hörhöt.on.törpöt kirjoitti:
Mitä ihme luusereita tänne on kerääntynyt? 50+ ja puhutte kuin elämä olisi jo eletty. Hauras...voi v*ttu mitä p*s kaa. Alkakaa jo elämään OIKEAA ELÄMÄÄ ja jättäkää haaveet satavuotiaille!!!
puhumaan edes sivityneen ihmisen tavoin, olet itse täys : #omaasi #v*ttu mitä p*s kaa. #
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Hienoa Hörhöt.on.törpöt. Olet vahva. Onnittelen! Mutta miksi se pitää ilmaista noin vihaisesti ja toruen. Mikset vaan sano: Olen onnellinen, koska olen kaikki vaikeudet kestänyt niiden mitään jälkiä jättämättä tai peräti vaikeuksia ei ole ollutkaan.
Minun elämäni ei missään nimessä ole eletty. Olen juuri tullut valituksi yhteen johtokuntaan , joten alan opiskella uutta, olen terve (haurautta lukuun ottamatta, jos se on sairaus), elän täysillä läheisiäni auttaen ja onnellisena.
1
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Haurasta ja haavoittuvaa täälläkin

Hauras elämä
vuosien kokemuksilla marinoitu
tuskalla ja kivulla koeteltu
monilla tunteilla maustettu
kiusauksissa kovetettu
rakkaudessa pehmitetty.

Kukoistuksen kausien kautta
kriisien läpi kahlaten
kultaisesta keski-iästä kypsyyteen
vapisevaan vanhuuteen
keho kumartuneena kohtaloonsa.

Raskaiden päivien
unettomien öiden
paahtavien paisteiden
jäätävien pakkasten
ja henkisten kylmien kausien kautta
elämän levollisuuteen.

Hauras elämä kohoaa korkeuksiin
mielikuvien taivas iloineen laskeutuu lähelle
taiteellisuus tavoittaa taivaat
unelmien pilvilinnoissa on elämä
kankeilla jaloilla juostaan
tanssitaan notkein vartaloin
pysähtymättä vaikertamaan vaivoja,
elämähän on tässä, ei siellä, tai tuolla.

Hauras elämä on haavoja täynnä
Hauraus on henkinen voitto elämästä.

- - -

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta