Minulla on ongelma, joka vaikuttaa lähestulkoon jokapäiväiseen elämääni. Olen perusluonteeltani stressaaja ja hermoilija. Minun on vaikeaa ottaa rauhallisesti jos kohtaan tilanteen, joka on vaikka vain vähän hermostuttava - syke nousee, puna kohoaa kasvoille ja mahaan alkaa pistää. Olen itse tiedostanut ongelman, ja yritän taistella sitä vastaan. Se ei vain, yllätys yllätys, ole mikään helppo juttu. Stressaamisen lisäksi elämääni kuuluu pelkääminen. Pelko kohdistuu milloin mihinkin asiaan, ja kun pääsen yhdestä asiasta eroon, tartun useasti toiseen. Ja niin olenkin sitten oravanpyörässä, josta on äärimmäisen vaikeaa irrottautua. Tällä hetkellä mieltäni vaivaa kuoleminen, lähinnä se, että minulle tai läheisilleni tapahtuu jotain pahaa, pelkään joku minulle tärkeä ihminen kuolee, joku sairastuu, joku jää auton alle, enkä tiedä miten siitä selviäisin. Välillä ajattelen että en voi pelätä tuollaisia asioita, en yksinkertaisesti voi, sillä pilaan sillä vain oman elämäni. Joskus saan taottua itselleni päähän että stressaamisen ja pelkäämisen on pakko loppua.
En voi pelätä koko aikaa, sillä silloin en nauti elämästäni ja kaikki valuu hukkaan.
Kaiken tämän lisäksi ympärilläni on paljon sellaisia ihmisiä, jotka saavat minut usein omalla käyttäytymisellä stressaamaan entistä enemmän - on kireyttä, masentuneisuutta, pelkäämistä, vaatimista, pyytämistä, ongelmia ja riitelyä niissä ihmisissä ja heidän suhteissaan, jotka minulle ovat läheisiä. Ehkäpä jollain tavalla kerään ympärilleni ihmisiä, joilla on tietynlainen kaava käyttäytyä. Joudun itse usein omien ongelmieni lisäksi muiden ongelmien keskelle, ja niistä tulee sitten yleensä minunkin ongelmiani. Välillä tuntuu että on niin äärettömän väsynyt, ettei vain yksinkertaisesti jaksaisi tätä kaikkea. Ihmiset hyvin usein tulevat pyytämään minulta palveluksia, laidasta laitaan, ja minun on todella vaikeaa sanoa ei. Se on yksi suurimmista ongelmistani. Tai vaikka sanoisinkin ei, asia jäisi vaivaamaan minua todella kovasti, ja siitä tulee taas ylimääräistä stressiä. Varsinkin muutamat tuttuni ovat uskomattomia "roikkujia", jotka tarvitsevat apua lähes päivittäin milloin mihinkin ongelmiin ja vaativat milloin mitäkin palveluksia. Vaikka heille sanoisikin ei, niin he eivät sitä usko, ja kysyvät aina uudelleen ja uudelleen ja uudelleen.
Usein saatan suostua vain lopettaakseni rasittavan tilanteen, ja tiedän että sekään ei ole oikein.
Olen loppujen lopuksi aika hyvin pystynyt ainakin suurimman osan ajasta pitämään lankoja käsissäni, ja saamaan toivottomalta näyttävän tilanteen tuntumaan valoisammalta. Välillä kaikki menee hyvin, pelot hellittävät, pystyn paremmin toimimaan läheisteni kanssa ja niin edelleen. Ja sitten on taas niitä toisenlaisia hetkiä..
Olen miettinyt ja miettinyt sitä, että miten pääsisin tästä stressistä eroon, ja miten saan pelkoni loppumaan. Samalla minun täytyisi keksiä ratkaisu siihen, miten tulen toimeen ja miten käsittelen ympärilläni olevia ihmisiä, jotka aiheuttavat minulle päänvaivaa harva se päivä. Olen miettinyt pitkään jo toiseen maahan, Euroopan tai Yhdysvaltojen alueelle muuttamista, en pelkästään näiden ongelmien vuoksi vaan muutenkin. Se saattaisi auttaa ottamaan välimatkaa, mutta en usko että pakeneminen auttaisi minua loppujen lopuksi.
Kaipaisin hyviä neuvoja ja muiden kokemuksia ja selviytymistarinoita. Miten jatkan tästä eteenpäin parempilaatuisempaan elämään?
En voi pelätä koko aikaa, sillä silloin en nauti elämästäni ja kaikki valuu hukkaan.
Kaiken tämän lisäksi ympärilläni on paljon sellaisia ihmisiä, jotka saavat minut usein omalla käyttäytymisellä stressaamaan entistä enemmän - on kireyttä, masentuneisuutta, pelkäämistä, vaatimista, pyytämistä, ongelmia ja riitelyä niissä ihmisissä ja heidän suhteissaan, jotka minulle ovat läheisiä. Ehkäpä jollain tavalla kerään ympärilleni ihmisiä, joilla on tietynlainen kaava käyttäytyä. Joudun itse usein omien ongelmieni lisäksi muiden ongelmien keskelle, ja niistä tulee sitten yleensä minunkin ongelmiani. Välillä tuntuu että on niin äärettömän väsynyt, ettei vain yksinkertaisesti jaksaisi tätä kaikkea. Ihmiset hyvin usein tulevat pyytämään minulta palveluksia, laidasta laitaan, ja minun on todella vaikeaa sanoa ei. Se on yksi suurimmista ongelmistani. Tai vaikka sanoisinkin ei, asia jäisi vaivaamaan minua todella kovasti, ja siitä tulee taas ylimääräistä stressiä. Varsinkin muutamat tuttuni ovat uskomattomia "roikkujia", jotka tarvitsevat apua lähes päivittäin milloin mihinkin ongelmiin ja vaativat milloin mitäkin palveluksia. Vaikka heille sanoisikin ei, niin he eivät sitä usko, ja kysyvät aina uudelleen ja uudelleen ja uudelleen.
Usein saatan suostua vain lopettaakseni rasittavan tilanteen, ja tiedän että sekään ei ole oikein.
Olen loppujen lopuksi aika hyvin pystynyt ainakin suurimman osan ajasta pitämään lankoja käsissäni, ja saamaan toivottomalta näyttävän tilanteen tuntumaan valoisammalta. Välillä kaikki menee hyvin, pelot hellittävät, pystyn paremmin toimimaan läheisteni kanssa ja niin edelleen. Ja sitten on taas niitä toisenlaisia hetkiä..
Olen miettinyt ja miettinyt sitä, että miten pääsisin tästä stressistä eroon, ja miten saan pelkoni loppumaan. Samalla minun täytyisi keksiä ratkaisu siihen, miten tulen toimeen ja miten käsittelen ympärilläni olevia ihmisiä, jotka aiheuttavat minulle päänvaivaa harva se päivä. Olen miettinyt pitkään jo toiseen maahan, Euroopan tai Yhdysvaltojen alueelle muuttamista, en pelkästään näiden ongelmien vuoksi vaan muutenkin. Se saattaisi auttaa ottamaan välimatkaa, mutta en usko että pakeneminen auttaisi minua loppujen lopuksi.
Kaipaisin hyviä neuvoja ja muiden kokemuksia ja selviytymistarinoita. Miten jatkan tästä eteenpäin parempilaatuisempaan elämään?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kun luin ton sun jutun ,niin tuntui kuin olisin osittain itse sen "joskus"kirjoittanut.Et sinä muuttamalla jonnekin poi,pääse eroon omasta luonteen piirteestäsi,olet ehkä herkkä ja "hyvän tahtoinen"joka ei sano vastaan vaan tekee just niin kuin pyydetään!!Sun "oma" elämä ja "arvostus" itseäsi kohtaan muuttuu kun opettelet sanomaan,tilanteessa joka ei sua miellytä EI!!jämäkkyyttä oman elämän hallintaan,ei aina olemaan "mieliksi"huomaat et se tuntuu jälkeenpäin myös itsestäsi hyvältä!joku voi suuttua ja lähteä...mut se ystävyys ei varmaan ole ollut tosi ystävyyttä,toivottavasti ymmärsit mitä tarkoitan!Jos sua hirveesti stressaa ja on pelokas olo?käy lääkärissä,siihen kyllä apu löytyy.
Samaa mieltä kaihomielen kanssa.
Ja Tintti. Minulla on täsmälleen sama luonne, ihan kun oisin ite kirjoittanut koko tekstin. Kuolemaa olen kanssa kelaillut viime aikoina ihan liikaa, vaikka olen vasta 20 vuotias. Joskus taas pelkää sairastuvansa ja millon mitäkin. On jotenkin vaikea enää nauttia elämästä kuten ennen. Ja noissa jännitys/punastumis tilanteissa ei auta, vaikka miettii että täällä eletään vain kerran, että prkl nyt antaa vaan mennä. Aina oma luonne voittaa, sille ei mahda mitään. Pitää vaan koittaa hyväksyä se millanen on, monella muulla on asiat paljon huonomminkin.
Sydämen rytmihäiriötäkin on ollut paljon varmaan juuri stressin takia. Propralia söin sydän ja jännitysoireisiin jonkun aikaa ja silloin päivät tuntuivat yllätävän hyviltä. Ei sitäkään viittis koko elämää silti syödä. Vois vaikka vielä kerran kokeilla ja koittaa pitää samanlaista elämää yllä kuurin jälkeenkin.
"Ei" sanan käyttö on mullekkin ollu hankalaa ja sekös lisää stressiä entisestään. Sitten aloin miettimään miten kaverit reagoivat, jos kysyisin puolestaan niiltä jotain palvelusta. He kyllä osaavat sanoa tarvittaessa "ei" ja en minä sen takia heitä vittumaisina pidä. Nyt olen alkanut oppia sanomaan sitä useammin, eikä jää enää niin usein miettimään; "olikohan se nyt hyvä sanoa ei, mitäköhän sekin nyt musta ajattelee". Onse ihmisen mieli kummallinen :).
Kyllä luulis ihmisten ymmärtävän, kun sanoo että on monta rautaa tulessa, että ei nyt kerta kaikkiaan jaksa/pysty.
Iloinen mieli auttaa kaikkeen, nauraa vaan kavereiden kanssa kaikille pikkujutuillekin ja pitää hauskaa. Onneksi on kevät alkamassa, niin pääsee taas harrastamaan, eikä oo enää aikaa miettiä mitään turhanpäiväisyyksiä.
Se matkailu-idea voisi olla ihan jees...paasisit pois taalta "valittajien Suomesta"...!:)
Saisit muutenkin uutta mietittavaa ja uusia ihmisia ymparillesi...!