Nykyään varhaisnuorten keskuudessa solmitaan kihlauksia viikon yhdessäolon jälkeen! Olen itsekkin vasta 16v enkä välttämättä haluaisi mennä vielä kihloihin, vaikka olenkin seurustellut pian puolitoista vuotta. Eikä niissä teinikihloissa osteta (yleensä) kunnon sormuksiakaan! Mutta ehkä ihan hyvä...sillä suurella todennäköisyydellä "liitto" ei kestä sitä paria viikkoa pidempään. Vaikka voihan se olla että se on juuri se oikea ja ainoa..mutta silti pitäisi vähän jaksaa odottaa.Mielipiteitä?
MUOTIA nuorison keskuudessa....
kiiltomato2
121218
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
ite seurustellu yli kolme vuotta poikaystäväni kanssa, eikä kihloihin todellakaan ole kiire. ystäväpiirissä kyllä on sormuksia vaihdettu mielestäni liiankin aikaisin. olen 18-vuotta, mikä on mielestäni vielä liian nuori ikä sekin kihloihin.
Vain niin. Sormuksia vain..
seurustelin kaks ja puoli vuotta yhen tyypin kans ja kertaakaan ei ollu puhetta kihlauksesta. kaveripariskunta meni kihloihin vuoden seurustelun jälkee ja se oli mun mielestä liian aikasin... vaikka sehän on ihan jokaisen oma asia. mut teini piiressä tää juttu on lisääntyny. siks sitä pidetäänki teini juttuna jo...
menin kihloihin poikaystäväni kanssa ollessani juuri ja juuri 19 -vuotias ja tässä sitä ollaan edelleen. Miun mielestä ei oo liian aikasta mennä kihloihin esim 17-18 -vuotiaana, jos todella tietää, että on löytänyt ns. oikean. Myö oltiin yhdessä vain puoli vuotta ennen kihlausta, mutta kyllä silloin oli jo 'tieto', että tässä se oikea nyt on.. siltä tuntuu edelleenkin! :)
Mitä tuo "tässä sitä ollaan edelleen" tarkoittaa? Kai te naimisiinmenoa edes suunnittelette?
Juu, minusta on hölmöä maksaa 100 euroa muotifarkuista tai pukeutua kirkkaankeltaiseen vain siksi että se on muodissa. Muoti saa ihmiset käyttäytymään kuin vähä-älyiset, ja niin kauan kun sormustenvaihto ei ketään satuta, antaa palaa vaan! Mutta kihlaukseksi sitä ei tarvitsisi nimittää =)
Itse olen 18-vuotias, 4½ v. seurustellut, asun yksin enkä ole kihloissa. Ja kaikki on aivan loistavasti =) Toisaalta ymmärrän täysin jos joku ikäiseni (tai miksein nuorempikin) tuntisi pitkän seurustelun jälkeen halua kihlautua/muuttaa yhteen.
Mutta juu, muoti-ilmiönä tuo "kihlaus" on varmasti fyysiselle terveydelle parempi vaihtoehto kuin laihuuden ihannointi, minipienet talvivaatteet, lävistysvillitys (siis jos se menee älyttömyyksiin eikä hoidosta huolehdita) tai joku muu vastaava. Hyvä sana on kyllä kärsinyt inflaation tuon villityksen takia.
Eräs tuttu ex-pari oli yhdessä ollut puoli vuotta kun menivät kihloihin. Poika lukion ekalla ja tyttö peruskoulun kasilla. Olivat puoli vuotta kihloissa (yhdessä siis n.vuosi) ja sitten erosivat, syyt kyllä ymmärrän (ei välttämättä nuori ikä ja/tai lyhyt seurusteluaika). Kyselin heiltä pari kuukautta ennen eroa että koskas te menette naimisiin kun vaikuttivat sellaiselta teiniparilta. Vastaus oli että sitten kun tyttö täyttää 18. Niinpä niin...
Toisella tutulla kihlaparillani on hopeiset halvan näköiset sormukset.. Ei ollut silloin varaa ostaa parempia. Varmasti rakastavat toisiaan jne. mutta silti ne heidän sormukset ei edes näytä kihloilta.. Ja heilläkin naimisiin ensisijaisesti haluaa vain tyttö. Ovat kuitenkin jo parikymppisiä.
Itse kun menin 8kk sitten kihloihin niin tiesin että kumpikin haluaa naimisiin kun elämäntilanne on parempi ja oli edes varaa ostaa kunnon sormukset! Ja seurustelua oli takana vähän pari viikkoa enemmän, yli 2 vuotta.
Jos suhteen arvoa edes osittain luetaan kihlasormuksen hintalapusta, niin suosittelisin sinullekin kasvamista vielä jonkin aikaa. Sitten kun ymmärrät, että kihlasormuksen hinnalla ei ole mitään tekemistä kihlauksen arvon tai pysyvyyden kanssa, voit sanoa olevasi kihloissa oikeista syistä.
Tiesitkö, että monet ovat kihloissa ilman sormuksia. Minkä arvoinen heidän kihlauksensa on sinun mielestäsi?
Me ollaan poikaystäväni kanssa molemmat opiskelijoita. Poikaystäväni saa opintotukea (ainut tulo) n.30€/kk, minä satasen. Noilla rahoilla ei kovin kummosia sormuksia ostella, mutta en minä nyt niin tyhmä ole että tahtoisin sormuksien takia odottaa "parempaa elämäntilannetta" ennen kuin suostun kosintaan.
Kihloihinmeno ei tarvitse sormuksia lainkaan. Periaatteessa olemme jo kihloissa, kun olemme sopineet menevämme naimisiin, kunhan poikaystäväni pääsee lukiosta. Kosinta tulee vähän lähempänä, ehkä reilu puoli vuotta ennen hääpäivää. Sen jälkeen ostamme jonkinlaiset sormukset.
Sain kirjoituksestasi sen kuvan, ettette ole vielä naimisissa. Mietityttää vaan, että minkähänlainen elämäntilanne on nin huono, ettei rakastamansa ihmisen kanssa voi naimisiin mennä, jos on sen kuitenkin jo luvannut?
En halunnut antaa sellaista kuvaa että sormukset olisivat se pääasia, voihan kihloissa ja miksei naimisissakin olla ilman sormuksia. Mutta se oli vain minun mielipiteeni, etteivät kaverini sormukset minusta näytä edes kihlasormuksilta, mutta kuten sanoin niin he kyllä varmasti rakastavat toisiaan ja haluavat toistensa kanssa jakaa elämänsä. Ei se niistä sormuksista ole kiinni.
Olen ilmeisesti huono ilmaisemaan itseäni, koska sain kaksi edellistä kommentoijaa sellaiseen käsitykseen että mittaisin suhteen arvoa sormusten perusteella. Ei, en tee niin. Mutta itse asiassa olimme sopineet avioliitosta jo aiemmin eli olimme kihloissa aiemmin, mutta sormukset hankimme sitten kunnolliset kun siihen oli paremmin varaa.
Olen opiskelija, pian 19v, joten ei minullakaan sitä rahaa niin hirmuisesti ole käytettävissäni ylipäätään mihinkään. Saati sitten että vielä voisin häitä järjestää enkä niitä ihan vielä haluakaan, ei meillä ole kiire naimisiin vaikka asiasta on sovittukin. Nyt sitten saan tietysti kysymyksen, että miksi menitte kihloihin jos ei ole aikomus mennä naimisiin vielä vähään aikaan, että mikäs kiire sillä sitten oli.
Mielestäni minun ei tarvitse perustella kenellekään sitä miksi menimme kihloihin. Mutta, se vain tuntui oikealta, puhuimme naimisiin menosta ja avioliitosta ja se tuntui molemmista sellaiselta asialta, johon haluamme tulevaisuudessa. Rakastan miestäni, ja hän minua, tunnemme että kuulumme toisillemme ja haluamme jakaa elämämme.
Mikä sinun mielestäsi on tyhmää siinä että haluaa odottaa parempaa taloudellista tilannetta siihen, että saa rakkaansa aviopuolisokseen? Se tulee olemaan meille tärkeä tapahtuma, joten haluamme sen olevan ikimuistoinen tilaisuus sekä meille että suvuillemme (jotka eivät niin pienet ole). Haluamme siis järjestää kunnon häät, unelmoimatta kuitenkaan mistään satapäisistä prinsessahäistä.
Se on tietysti jokaisen oma asia millaiset häät/sormukset haluaa. Mekin olemme 20 ja 18 eli rahaa meillä ei todellakaan ole. Tahdomme kuitenkin mennä naimisiin pienin menoin nyt, kuin odottaa tulevaisuuteen. Luultavasti siihen rahankeruuseen menisi useampi vuosi. Kukin tietysti taplaa tyylillään. Minun mielipiteisiini vaikuttaa Raamatun Sana, joten senkin takia kannatan mieluummin naimisiinmenoa, kuin avoliittoa.
Niin, oma asiahan se on. En itse ole uskonnollinen sen enempää kuin miehenikään, joten esim. sen vuoksi ei tunnu että pitäisi mennä pikaisesti naimisiinkin. Perheen haluaisin mielelläni vasta avioliittoon, mutta jos "vahinko" tapahtuu aiemmin, niin tapahtukoon, lapsi todennäköisesti saisi syntyä.