Normaalisti elektrolyyttikondensaattorin kytkeminen väärinpäin on vaarallista, ja voi johtaa elektrolyyttinesteen ylikuumenemiseen, laajenemiseen, ja siihen, että kuuma elektrolyyttineste voi purkautua ulos elektrolyyttikondensaattorista.
Mutta pitääkö ylläoleva paikkansa, jos elektrolyyttikondensaattorin kanssa kytketään sen kanssa rinnankytkentään diodi niin päin, että väärinpäin latautuminen ei voi ylittää diodin kynnysjännitettä, eli siis n. 0,7 V ?
Periaatteessa tällöin voisi esim. moottorikondensaattorina (siis esimerkiksi, jos halutaan 3-vaiheoikosulkumoottori toimimaan yksivaihevaihtovirralla) käyttää yhdistelmää, jossa on 2 kpl elektrolyyttikondensaattoreita sarjaankytkettynä, plus -nastat yhteenkytkettyinä, ja kummankin kanssa rinnan diodi, joka kytketään niin päin, että elektrolyyttikondensaattorn väärin päin oleva lataus ei voi ylittää diodin kynnysjännitettä.
1. Toimiiko tuollainen kytkentä periaatteessa ?
2. Mitä sanovat turvallisuusmääräykset em. kytkennästä ?
Kytkennän vaaroihin kuuluvat ainakin nämä:
JOS joko:
a) diodi pääsee irtoamaan kytkennästä (esim. huono juotos, tärinä tms.)
TAI
b) diodi vahingoittuu niinpäin, että se muuttuu eristeeksi, eli "palaa poikki"
niin tämän jälkeen elektrolyyttikondensaattori pääsee latautumaan väärinpäin pahimmillaan 325V jännitteeseen, ja silloin käsittääkseni elektrolyyttikondensaattori lähes "räjähtää" eli kuuma elektrolyyttineste purkautuu ulos elektrolyyttikondensaattorista !
Eli kytkennän turvallisuus pätee vain, jos diodi ei irtoa eikä pala poikki, päinvastaisessa tapauksessa moinen kytkentä on vaarallinen (tulipalovaara, kuuman ja myrkyllisen nesteen roiskumisvaara, sekä ko. nesteen kaasumaisen muodon vaara saastuttaa hengitysilma !)
Vaaraton tällainen kytkentä siis ei missään tapauksessa ole.
Onko riskinä, että esim. halvoissa kiinanmoottoreissa olisi käytetty tätä ideaa, sillä se ilmeisesti toimii jonkun aikaa hyvin, mutta tosiaan jos diodi joko irtoaa tai palaa poikki, niin sen jälkeen kytkentä muuttuu varsin vaaralliseksi !
Idean keksin siitä, kun jossain audiokytkennässä oli kaiutin erotettu päätevahvistimen transistorista elektrolyyttikondensaattorilla.
Audiosignaalihan on AC -signaali, ja tuollaisessa audiokytkennässä elektrolyyttikondensaattori latautuu vuoroin kumminkin päin.
Ilmeisesti, jos jännite on pieni, niin elektrolyyttikondensaattori kestää väärinpäin latautumisen ehjänä.
Mutta audiokytkennöissä tuo soveltuu vain hyvin pienitehoisiin vahivistimiin, sillä isommissa jännnite nouseen sen verran korkealle, että siinä voi elektrolyyttikondensaattori "räjähtää".
Mutta pitääkö ylläoleva paikkansa, jos elektrolyyttikondensaattorin kanssa kytketään sen kanssa rinnankytkentään diodi niin päin, että väärinpäin latautuminen ei voi ylittää diodin kynnysjännitettä, eli siis n. 0,7 V ?
Periaatteessa tällöin voisi esim. moottorikondensaattorina (siis esimerkiksi, jos halutaan 3-vaiheoikosulkumoottori toimimaan yksivaihevaihtovirralla) käyttää yhdistelmää, jossa on 2 kpl elektrolyyttikondensaattoreita sarjaankytkettynä, plus -nastat yhteenkytkettyinä, ja kummankin kanssa rinnan diodi, joka kytketään niin päin, että elektrolyyttikondensaattorn väärin päin oleva lataus ei voi ylittää diodin kynnysjännitettä.
1. Toimiiko tuollainen kytkentä periaatteessa ?
2. Mitä sanovat turvallisuusmääräykset em. kytkennästä ?
Kytkennän vaaroihin kuuluvat ainakin nämä:
JOS joko:
a) diodi pääsee irtoamaan kytkennästä (esim. huono juotos, tärinä tms.)
TAI
b) diodi vahingoittuu niinpäin, että se muuttuu eristeeksi, eli "palaa poikki"
niin tämän jälkeen elektrolyyttikondensaattori pääsee latautumaan väärinpäin pahimmillaan 325V jännitteeseen, ja silloin käsittääkseni elektrolyyttikondensaattori lähes "räjähtää" eli kuuma elektrolyyttineste purkautuu ulos elektrolyyttikondensaattorista !
Eli kytkennän turvallisuus pätee vain, jos diodi ei irtoa eikä pala poikki, päinvastaisessa tapauksessa moinen kytkentä on vaarallinen (tulipalovaara, kuuman ja myrkyllisen nesteen roiskumisvaara, sekä ko. nesteen kaasumaisen muodon vaara saastuttaa hengitysilma !)
Vaaraton tällainen kytkentä siis ei missään tapauksessa ole.
Onko riskinä, että esim. halvoissa kiinanmoottoreissa olisi käytetty tätä ideaa, sillä se ilmeisesti toimii jonkun aikaa hyvin, mutta tosiaan jos diodi joko irtoaa tai palaa poikki, niin sen jälkeen kytkentä muuttuu varsin vaaralliseksi !
Idean keksin siitä, kun jossain audiokytkennässä oli kaiutin erotettu päätevahvistimen transistorista elektrolyyttikondensaattorilla.
Audiosignaalihan on AC -signaali, ja tuollaisessa audiokytkennässä elektrolyyttikondensaattori latautuu vuoroin kumminkin päin.
Ilmeisesti, jos jännite on pieni, niin elektrolyyttikondensaattori kestää väärinpäin latautumisen ehjänä.
Mutta audiokytkennöissä tuo soveltuu vain hyvin pienitehoisiin vahivistimiin, sillä isommissa jännnite nouseen sen verran korkealle, että siinä voi elektrolyyttikondensaattori "räjähtää".
Vastaukset 5
Vanhimmat
Unohda diodiviritykset ja hanki sellainen elko, joka on tarkoitettu vaihtosähkökäyttöön. Oli sitten kysymys audio- tai moottorikäytöstä. Niissä on valmiiksi elkot kytketty ihan oikeaan asentoon ilman diodeja.
Eikös se riitä, kun kytkee kaksi elkoa plus-navoistaan yhteen (vaihtoehtoisesti miinus-navoista)?
Miksi sitten tällainen kytkentä toimisi, niin siinä täytyy ilmeisesti tietää enemmän elkojen toimintaperiaatteesta?
Tähän tapaan tietääkseni kuitenkin vaikkapa kaiuttimien jakosuotimissa tehdään. Saatavilla on tosiaan valmiita "elkoja", joissa on sisällä tällainen kytkentä?
Osaako joku paremmin tietävä selittää?
Moottorikondensaattoreina tietääkseni käytetään kyllä lähinnä muita kuin elkoja. Siihen on varmaankin syynsä? Kaupasta moottorikondensaattoreita saa, voivat tietysti olla harvinaisia ja kalliita, verrattuna elkoihin? Sellaista varmaan on syytä kuitenkin käyttää.
Moottorin synnyttämä vaihesiirto jännitteen ja virran välillä voisi aiheuttaa sen, että diodi olisi vielä johtavana, vaikka virran kulkusuunta olisikin jo kääntynyt, jolloin elkoa varattaisiin väärin päin.
Moottorikondensaattoreita on kahta sorttia. Muovietisteisiä on johonkin 50 uF asti ja isommat on sitten elkoja. Niitä löytyy varmaan ainakin 200 uF asti tai jotain eikä noissa mitään diodivirityksiä ole.