KAHVIPIRTTI 137 / 2018

Tervehdys Kahvipirttiin ja sen viihtyisään, talveen ja loppiaiseen soinnutettuun vaaleaan värisävyyn!

Tänään ollaan täällä etelärannikolla plussan puolella, viime loppiaisena oli parikymmentä astetta pakkasta. Eivät ole vuodet samanlaisia, sen olemme moneen kertaan kokeneet.

Nukuin taas pitkään, ja unia näin tässä viime vaiheessa niin selkeitä, että voisin niistä kertoa, aivan tavallista elämää niissäkin elettiin, - mutta kahvikupin houkutus vie nyt voiton.

Hyvää jatkoa kohta kirkastuvaan tammikuuhun 2018.

Luin ja ihastelin Pirtin vaaleaa, vedenleikkeihin houkuttavaa kaislikkoa lattianrajassa, kyllä kankailla saadan tunnelmaa sisutukseen. SkillaN'in taiteellisuus ilmenee hyvin sisustuksen harmoniassa, sen kokee ihan.

Tuo Mian mainitsema unennäkö toi mieleeni aamuyön omituisen unen, jollaista en ikinä ole kokenut.

Olin kuin jossakin kivilinnassa, isäntäparin ollessa pahansuopa erästä naisvierastaan kohtaan. OLivat järjstäneet hänelle ansan jyrkässä portaikossa, missä puuvillainen naru oli viritetty hänen kompastua. No naru venyi ja venyi, jolloin isäntä käski minun mennä toiseen päähän vetämään kireäksi, kun vieras jo tuli portaita alas, kompastui ja minä tönäisin häntä, että meni nurin nurmikolle!

Lisää vieraita tuli juuri ja nainen kömpi vain jaloilleen, eikä sanonut mitään muille. Kamala selittäminen oli minulla etten ymmärrä miksi tönäisin hänet alas. Onneksi ei loukannut itseään. !

Ihan oli paha olo herätessä, kun en ymmärrä mihin pahuuteen tuo unen isäntä minut houkutti! Onneksi kuitenkin vain unta, josta helpottuneena nousin kahvinkeittoon! Moikka, nyt autoon!

Loppiainen, tammikuun 6.s , ja vettä sataa... Onhan nyt kuitenkin talviaika. Tervehdin pirttiläisiä ihmetellen pirtissä hiljaisuutta. Kissat ihan säikähtivät kun tulin sisään, unesta ne herätin ja ruokaa heti mourusivat, ihan samoin minun 3 kissaani omassa kodissani käyttäytyvät. Ruokin kisulit, ja sitten silittelin kiiltäviä turkkeja, yksi asia vielä: Tarkastin, onko pirtin kissojen hiekkalaatikot siivottu, no, jotenkuten, siispä suoritan perusteellisen siivouksen, ja kissat kehräten kiittää. Niinpä nyt voin hyvillä mielin poistua sateeseen.🐱🐺🦊 terveisin kissamuori.

Hyvää iltaa!
Jaha... se on pieni jännitys päällä, on taasen juhlapäiväni. Tietysti saunapäiväni! Ei kuitenkaan "selkäsauna" sen vanhassa merkityksessä.

Minulla on se käsitys, että Pirtin kisulit ovat sisäsiisjä. Se onkin hyvä, kun aina ei liene paikalla avustajia. Hyvähän se kun kävijät vähän katsovat, että kaikki sujuu hyvin. SkillaN onkin luonut Piettiin vaihdon yhteydessä uuden ilmeen. En pysty kertomaan, minun katsomiseni on verrattavissa sanontaan: katsoo kuin lehmä uutta konttia!

Pilvessä päivän möllötti. Sade roikkui ilmassa, mutta ei lossannut kauppareissulla niskaani. Muutama tuttu oli marketin "orrella" nökötti istumassa. Tervehtivät siihen malliin, että pitihän siinä muutama sana vaihtaa hyvänpäivän lisäksi.

Taidanpa lopettaa tällä kertaa höpinäni. Saa nähdä - rekkaus kyllä näkyy...

Isoja asioita entältä päivältä odottanutkaan, mutta niitä onnistumisia tuli vaan sikäls että ensin tyrin tietämättäni.
No. Päivällisen jälkeen tietysti hampaanharjaus. Ne on osa-tekarit. Kaulassa oli se tuttu sammalenvihreä kaulaliina. Yläosa oli pudonnut jotenkin ja tarrautunut kaulaliinan karvoihin.
Etsin niitä aikani. Sellaisen teettäminen maksaa yli 1100 €uroa. Kun ei löytynyt niin läksin ulkotöihin. Aloin kaivamaan kuoppaa routaeristyslevylle.
Siinä alkoi tulemaan hiki. Tempasin sen liinan laulasta ja asetin palotikkaille. Sieltä se aarre putosi kaivamaani kuoppaan. Tässä tapauksessa kuopan kaivaminen kannatti.

En puhunut kenenkään kanssa. S-24:ssäkin tuli häiriöapinakuvineen. Aikaisemmin kirjoittamani viestikin häipyi johonkin bittiavaruuteen. Voi häipyä tämäkin.

On lohdullisimpia asioita elämässäni pötkähtää kohta pahnoille. Sanotaan että kun pakenee henkensä edestä, vasta tuntee elävänsä.
Tai päivä menee päin mönkiä, niin toivoo näkevänsä makeita, kompensoivia unia.

Sunnuntaiaamun rauhaa, ulkona seitsemän astetta pakkasta, jokohan pakkaskausi vihdoin alkaa.
Toivosi jo hieman kuivempaa säätä.
Vieraita kestittiin eilen ja kaikki sujui mallikkaasti, tytär apuna ja sain seurustella sukulaisten kanssa, siinä viidettä tuntia vierähti.
Huomenna vielä kymmenen henkeä ja sitten en enää tämän koomin näin isoja kekkereitä pidä.
Voimia se kysyy, viikon verran hommasin tarjottavaa, no voi sanoa, että ainakin seitsemää sorttia, väittivät vatsan täyteen saaneensa.
Kakun tekijä soitti sairastuneensa ja niinpä jouduin täytekakunkin itse väsäämään.
Miniä onneksi juusto ja voileipäkakut teki, nyt sitten pakkaseen ylimääräisiä yritän sovittaa.
Tämän päivän kerään voimia, että huominen vielä sujuu, onnekseni tuo pieni pakkanen auttaa parvekkeen muodossa sälyttämistä.

Voi noita Hurskaisen kommelluksia,"etsin aikani ja sitten ulos menin" minä sitä olisin etsimistä jatkanut, no pääasia ettei noin isoa laskua tarvinnut kumminkaan maksaa uusien hampaiden muodossa.
Miten niiden unien kanssa kävikään?

Tuo katsominen riitti mainiosti ynnämuu "kuin lehmä uutta konttia" varmaan lehmä jotakin outoa huomasi kuitenkin;)
Saunaan päättyi minunkin päiväni, onneksi vuoroni on myöhäinen, ettei vieraita tarvinnut hoputaa kotiin lähtemään.

Kiitos kissamuorinen, kyllähän minä niitä hiekkoja vaihdoin, mutta vara ei venettä kaada ja raikkaat hiekat kissoille mieleen ja muukin hoivaaminen.

Kiitos sini-sirkku huomioimisesta, taiteellisuudesta en tiedä, mutta vaihtelun haluinen olen ja niin täällä kotonakin väliin huonekalut paikkaa vaihtaa.
Huomenna vielä on jouluinen tunnelma, vaikka jo aika kyllästynyt olen, mutta joululapsi olen, rääppiäisetkin jouluisen näköiset.

Nuo unet mistä Mia ja sini-sirkku mainitsitte kiusaavat minua myös usein, joskus ihan painajaisiksi muodostuvat, ihana herätä ja huomata unta olleen.
Tulee mietittyä mistä ne unet oikein tulee, ei edes ajatuksissa saata sellaisia malleja olla?

Nyt taidan vielä sänkyyn köllähtää, jotenkin niin väsyneeltä olo tuntuu.
Mukavaa päivän jatkoa ja nyt sitten sitä arkista elämää aletaan viettää;)

Minäpä nostan pirtin tuon vanhan pirtin yläpuolelle. Late ja vaimonsa olivat luulen vahingossa sinne viimevuotiseen kirjoittaneet.
Tein jouluksi silakkarullia mauste-etikkaliemeen. Ei tullut jouluna syötyä, nyt vasta olen niitä maistellut. Nyt kun ovat hyvin maustuneita niin herkullisia ovat ruislimppusiivun päällä. Hyvin silmät aamulla aukesi, kun sen aamukahvilla nautin. Siivutin vielä purkkiin yhden punasipulin maustumaan kun oli tilaa tullut.
Aiemmin aina tilasin citymarketista nyljettyjä silakkafileitä siihen tarkoitukseen, nyt vain niitä tavallisia ostin. Joskus Kotiliedestä sen mainion valmistusohjeen olin ottanut.

Olihan hieno ja aurinkoin loppiaispäivä! Ihan kotikin kaunistui valon saadessa väritkin hehkumaan paremmin. Vesi lähes tuli kielelle Kattleijan silakkarullia kuvitellessa, ne on kyllä raikkaan kirpeitä ja hyviä just sipulirenkaiden kanssa.
Minäkin niitä kesäisin ole usein heinätalkoisiin tehnyt, ja vieläkin silakkapihvit laitan usein etikkaliemeen, makeahko liemikin niin hyvälle maisuu. Viimeksi käytin sitruunaa, kun ei etikkaa ollut tarpeeksi, ihania tuli.

Eilinen juhlavastaanotto oli myös herkkujen maistelua, onneksi en koskaan ota kovin paljoa yhtä laatua. Nyt tosin oli niin paljon muuta, että jälkiruokakakku kahvin kera jäi maistamatta. Tilkka konjakkia tarjottiin minullekin, joten hyvinhän sekin maistui viinien lisäksi 😀
Haleja suvulta sateli minullekin, suukkoja ei sentään muut kuin italialaismainderit harrasta, mutta rakkaita nämä harvinaisemmat tapaamiset on.

Hiljalleen, hiljalleen alkoi nyt hämärtää, mutta päivä päivältä ☀️tytöt ja pojat,... päivä pitenee !

Tämän vuoden paras päivä ilmojen suhteen. Aurinko paisto lähes koko päivän ja yöllä satanut ripaus kuivaa lunta vähän muistuttamassa vuodenajasta. Ensi yöksi ennustavat pikaisesti ohi kiitävää myrskyä lunta pöllyttäen.

Juhlista on täällä kerrottu. No en ole kateellinen. Minullahan oli eilen saunapäivä - oivallinen juhla sekin ja juomana lokerotölkki. Aivan riittävä, väsyhän siinäkin tuli. Olen muuten huomannut, että en oikein jaksa sietää minkäänlaisia pitoja paria tuntia kauemmin. Jos siitä jatkuu, menee kärsimyksen puolelle.

Olen huomannut, että Hurskaiselle "tapahtuu"yhtä ja toista. Onhan kyllä menossa rojektejakin, jotta taphtuuhan sitä. Kyllä noita muistihäiriöitä ja kömpelyyksiä tulee meikäläisellekin, mutta ei onneksi mitään isompaa vahinkoa. Selviä iän merkkejä kuitenkin. Tai sitten sitä, että tarkemmin itse tunarointinsa noteeraa. Onhan se hyvä, jos pysyy ajan tasalla.

Jospa tämä jo ilmoittautumisen täyttäisi. Teille hyvää jatkoa! (ja myös itselleni)

Täytyy pyytää anteeksi kömmähdyksiämme, tosiaan emme huomanneet uuden pirtin avaamista. Huvikseni illansuussa kokeilin onko sittenkin pirtin numero vaihtunut.
Tosiaan päivä oli mitä kaunein, talvinenkin pakkasineen ja luntakin muutama milli.
Sitä kauneutta katselimme vain ikkunasta, mukavalta näytti -3,5 , saa nähdä mitä tuo luvattu myrsky tuo tullessaan, ei ainakaan vielä sitä edes huomaa.
Aamulla sitten näkee mitä on tapahtunut.
Tässä nyt meidän ilmoittautumiset, eiköhän sitä taas jotain aiheta keksi, ei meillä nyt samanlaisia tapahdu kuin Hurskaisella vaikka kyllä se muisti joskus pätkii täälläkin.

Huomenta arjen alkuun ja härkäviikoille, pieni pakkanen säässä tekee hyvää ja aurinkokin eilen muistutti olemassa olostaan.
Kun aamulla heräsin, niin naapuritalon kuusen takaa tuikki tähti ja se sai mielen kirkastumaan, ei koko syksyn aikana ole tuiketta antanut.

Kivasti huomioit Katleija, tuon nimimerkin joka epäili vanhana samanlainen olevansa kuin me, minäpä uskon, että ei hän kykene millään samaan, kun nyt jo noin mutrusuuna esille tulee.
"Uskokooken" haluaa, mutta ikävää elämä tulee olemaan, jos ei edes hiukkasen mallia meistä ota;)

Tuo kömmähdys osin minun syytä, kun en maininnut uuden pirtin perustamisesta, mutta eihän kellekään vahinkoa kumminkaan, ja kyllä viestinne luettua tuli.

Minusta alkaa tuntua, että kohta Kiinassa on Hurskainen, kun aina vaan kaivamista löytyy, no ei vielä kuitenkaan routa haittaa.
Jos ei tuolla työmäärällä uni maistu, niin ihme on ja raitis ilma vielä lisäksi.
Olen samaa mieltä kanssasi"fanitta-ja" kyllä Hurskaisella on kyky värittää viestinsä.

En juuri juhlija tyyppi ole minäkään, mutta jotenkin sitä vaan väliin innostuu, kun sellainen tapa minun ystävien kanssa on, on kuin vastavierailut järjestettävä.
Minullekin sauna on se mieleinen tapahtuma ja kai se alkaa ainoaksi jäädäkin.
Tämän päivän kun pääsen, ei mitään juhlimisen arvoista, istutaan kahvikupin ääreen sen suuremmitta, jos tarve ilmaantuu.

Päivä valkenee ja eilen auringon myötä jo paljon pidemmältä tuntui.
Noita silakoita täällä ei aina kaupan tiskistä löydy, mutta kun joskus silmiin sattuu ostan minäkin.
Kyllä silakkarullatkin maistuu leivän päällä..

Nyt on ruvettava kiireellä päytää tarjoilu kuntoon laittamaan ja vielä aion yrittää jotakin jauhotonta leipoa, kun yksi vieraista ei jauhoja voi syödä.
Guteenitonta ja lakootositonta on tarjolla oltava ja haastetta on, kun en paljonkaan ole sellaisia tehnyt.
Pitäkää peukkuja väliin pystyssä, että syötäviä saan aikaan.
Valoa ja iloa päiväänne.

Valoisat pirtin värit sopivat hyvin näihin loistaviin talvipäiviin, joilla luonto ainakin meitä etelärannikkolaisia on hemmotellut jo pari päivää. Myrskytuulia ennustettiin, mutta taisivat puhaltaa puhtinsa länsirannikolle ja lounaaseen. Maassa ohut valkea lumikerros lisää valoisuutta, on ilo reippailla kävelyretkillä, saa punaiset posket ja happea verenkiertoon.

Juhlien tarjoilut olen jo kauan tehnyt laktoosittomilla tuotteilla, mutta tuntuu kuin erilaiset allergiat ja erikoisruokavaliot ovat kovasti lisääntyneet. Viime kesänä Kotuksen ( Kotimaisten kielten keskus ) kuukauden sanana oli "kaiketon". Kaiketon kakku on gluteeniton, laktoositon, sokeriton, kolesteroliton...ilmeisesti jonkinlainen huipputerveellinen raakakakku, tonton-kakku.
Gluteenia sietämättömälle leivon kakun perunajauhoista, täytekakun pohja ja kääretorttu onnistuvat siten ihan hyvin. Kokonaan jauhoton on marenki, josta saa kootuksi ihanan Pavlovan. Jotkut eivät voi edes hyla-tuotteita käyttää, silloin valitsen kaurakermaa tai kookoskermaa.

Nyt ulos, riittäköön näpyttelyt. Rattoisia rääppiäisiä Skillanille ja valon sekä ilon toivotukset kiertämään !

Heippa taas!

Kyllä se on niin, että hyvin valvotun yön jälkeen aamu näyttää kauniilta. Puolisokin ihasteli, että tänään ei olekaan sellainen räntäaamu kuin eilen. Minä ilmiannoin, että eilenkin oli kaunis aamu.
Kinattiin vähän aikaa eilisen säästä, ja sitten oivalsin ruveta penkomaan viime vuoden puollelle raapustamaani säätiedotusta.
Sieltähän se selvisi, kun oli mustaa valkoisella. Yhtä kaunis on ilma tänäänkin kuin eilen. Lumi tosin on jonkin verran vähentynyt.
On tämä Kahvipirtti mainio asia: päivämäärän ja kellonajan tarkkuudella löytyy se, mitä hakee.
Onneksi on jo vuosikymmeniä sitten ohitettu "häh häh hää, läl läl lää" -ikä. Ei ole puolin eikä toisin tarvettä ruveta ruveta leveilemään, että MINÄ olin oikeassa.

Yhdessä tässä juuri jutustelemme, että jos olisimme etunimiltämme Papu ja Kaija, perustaisimme
ilopillerien pisteytyksen, joka äänestäisi silloin tällöin hyväntuulisimman kirjoittajan.
Harjoituksen vuoksi suoritimme äänestyksen. Voittaja oli Hurskainen, joka sai kaikki kaikki kaksi ääntämme.

Aivan yhtä aurinkoinen päivä täällä kuin eilenkin. Tähänhän alkaa pian tottumaan. Ei tullut hyvää keliä hyväksi käytetyksi kuin se minimi. Marketissa käyti "peräkärryä" vetäen. Nyt ei nälkä yllätä muutamaan päivään.

Puskasuleima: "...jos olisimme etunimiltämme Papu ja Kaija, perustaisimme ilopillerien pisteytyksen..." Nythän tuo on harjoituksen vuoksi perustettu ja äänestetty. Kaikki äänet on anettu Hurskaiselle. Eipä ole turhaan valittu, olen tässä asiassa samaa mieltä. Koska aloitteen tekijät ovat harjoituksen vuoksi PapuKaija, kulunee myös jakaa näin nimetty merkki kunhan äänesys on lopetettu.

Minustakin tuntuu, että allergiat ja erikoisruokavalioiden tarve on lisääntynyt. Kun muistelin "hyvin vanhaa" aikaa, ei silloin edes ruokavalioista puhuttu terveyshaittoina. Syötiin mitä saatiin, parempi oli kaiken ronklaamatta kelvata. Tietys saattoi olla hyvää tai jotenkin kelpaavaa. En muista kuin piimävellin, jota en kehu. Lusikoin sitäkin väntistellen kylläkin. Piimävelli oli minua vanhemman sukupolven sapuskaa, jota heidän kuulin joskus jopa kaipailevan. Onhan nykyään laajemmat ruokavalikoimat, on myös enemmän mahdolisuuksia valikoida - ja hylätäkin. Monia" herkkuja"löytyy, joita en syö vaikka maksettaisiin.
Näitä mieltä ylentäviä päiviä näyttäisi täällä jatkuvan. Niinpä huomiseen ja katselemaan!

Liikunnallisen päivän jälkeen olen puhki, en viitsi edes näpytellä.

"Huipputerveellinen raakakakku, tonton-kakku".

Tonton on ollut jo vuosikymmeniä suosittu kakku jälkkärinä meillä hyvän ruokailun jälkeen,
kuppi kahvia tai teetä juomana.
- - - - - - - - -
Mutta mitä tehdä tälle laiskuuteni lisääntymiselle? Vain liikunta kiinnostaa, sitä jaksan, samoin kaikki kotityöt.
En viitsinyt edes joulukortteja lähettää , vain niille vanhoille mieheni sukulaisille, joilta aina ensimmäisenä iso kortti tulee, heille laitoin taas kortin. Omille sukulaisilleni, heille meni yhteislähetyksenä virtuaalinen joulukortti. Ai niin, laitoin myös lasteni puolisoiden sukulaisille postissa joulukortin, paitsi niille, jotka viettävät talven ison veden takana. heillekin virtuaalikortti.

Silti pianoni päällys on aivan komea kokonaisuus, siinä saapuneet joulukortit ovat parhaimmillaan.

Joukosta korkeimpina ovat kaksi valokuvaa riparinsa suorittaneista nuorista kiitoksineen (rippilahjoista).

Kirkastuvaa kevättalvea!

Huomenet siististä kodista, josta joulu on kadonnut, joulukortit vielä unohtuivat kaapin seinään, mihin ne yleensä kiinnitän.
Hyvä kun mainitsit Mia-Liisa, eivät koko kevääksi seinään jää;)
Syntymäpäiväkortit jo talteen otin, ihan kiva rivi niitä kirjahyllyn päällä olikin.
Onnistunut oli eilinen ystävien kohtaaminen, kivasti muutama tunti vierähti, nyt ne juhlat on juhlittu
Tarjottavaa jäi kovin paljon ja nyt sitten yritän niitä parvekkeelle kylmään saada, lupailin , että eka käsityökerhossa täytekakkua vielä syödään.
Sain eilen terveyskeskuksesta tiedon, että sydämeni joutuu tarkkailuun, vajaa toiminnan arvelevat olevan sen vaiva.
Muitakin kokeita tehdään, sanoinkin, että nyt sitten sairaaksi ihan väkisin tehdään, kun en sairaaksi itseäni tunne, väsyneeksi kylläkin.

Vai sellaisia aatoksia tai unia Hurskainen näkee, että ongella istutaan, no sopiihan se, miten lienee kalojen laita, tyhjä on astia, kun unesta heräät.
Mistä ne korpit sinne pihapiiriin löysivät, eikös ne ole suurten metsien lintuja, hirvien perässä kulkevia.
Monin kertaistaa se pakkanen työskentelyä, pitää kanki olla käsillä, kun jäätynyttä savea yrittää irti saada.

Tuollaista Tonton kakkua en ole kuullutkaan, no samoilla tuotteilla menen yleensä juhlani, totuilla tuotteilla.
Lähipiirissäni ei ole ketään tuohon "kaiketon" porukkaan kuuluvaa ja siksi teettää töitä, jos sellaisia joudun valmistamaan, no nuo kakkupohja ja kääretorttu on kyllä hyvin onnistuneet perunajauholla.
Glukeenittomien määrä on lisääntynyt kertoi paikallinen lehti, onko sekin jo muotiilmiö, vai herkistyykö ihmisten vatsan toiminta liian helpon ruuan johdosta.
Ikävää varmaan asianomaisille, jos näitä lukemattomia rajoituksia kohdalle sattuu.

Ynnämuu mainitsi piimävellin, onko se ohrajauhoista tehty velli, mihin sitten kaadetaan piimä päälle, tälläistä syödään tai syötiin kuulema Konneveden suunnassa.
Minulle ei tuttu ollenkaan, mutta yhtä omituista muistan äitini herkkuna syöneen, lehmän mahalaukkua, pötsiä, sylttykö oli nimeltään, harmaata pahan näköistä, en maistanutkaan.
Toinen herkku, mikä kaiketi herkkua onkin, on lehmän kieli, sitä yhtenä jouna laitoimme ja minäkin sitä söin, hyvää oli, mutta kun äiti huumorimielessä sanoi, miten monta lipaisua lie kieli peräpäähän tehnyt, siihen loppui sen herkun syönti.
Eilenköhän oli, kun katsoin Peltsin syövän poron kieltä siitä tuli mieleen oma kielen syöminen.(siis ei oman kielen)

Nuo hähhäät on kyllä vielä monen kiistan voittajan huulilla, kyllä se oikeassa oleminen kuuluu ihmisen perus luonteeseen, varmaan kaikilla, jotenkin on ilmaistava aina vaan se paremmuutensa, vaikka hiekkalaatikko leikiltä tuntuisikin.
Minusta tuo huumorin kukka teillä kaikilla on hallussa, ehkä Hurskainen niin omintakeisella tavalla sitä laskettelee;)
Teillä Venlastiina ja Late sujuu elämä hyvin sen olen huomannut viesteissänne, olette kuin vakka ja kansi ja päälle lupsaus, kilpailua ei lainkaan paremmuudesta.
Kai sitä voi päästä siitä minä, minä, kun toisensa tuntemaan oppii ja onkos sillä väliäkään, kumpi oikeassa on, kun asiat vaan sujuu, kasvamista sen suhteen minulla ainakin.
Ei ole kumppania kotona, mutta tulee tilaisuuksia, missä voi "oikeassa" olemista toteuttaa;)

Enpä voi helpolla yhtyä Einsteinnin ajatukseen, en koe olevani ihme, ehkä tavallinen pulliainen sopii paremmin kohdallani;)
Oli miten oli laulamaan tänään yritän ja siitä se alkaa se tavallisesti kulkeva elämän rytmi, odotellaan ja seurataan päivän valon lisääntymistä ja auringosta tulevaa iloa alämään.

Ihan kaunis oli aamu, eikä se ankea ole nytkään. Maassa on sen verran lunta, että talviselta näyttää.
Vaaleansinisellä taivaalla löhöää muutamia pilviä kuin kilpaillen tienvarsia ja nurmikoita peittävän lumen kanssa.
Autoliikenne on vilkasta. K-marketin paikoitusalueella on vain puolisen tusinaa autoa. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, ei kestä kauan kun kaara toisensa perään jonottaa vapautuvaa parkkipaikkaa.

Minä taidan lopetella tämä tyhjän kirjoiteleminen tähän.
Sen verran asiaakin on, että aurinko taisi innostua päätöksestäni. Se alkoi paistaa täysillä ikkunasta sisään.
On taas kertaalleen maaiklman kaunein talvipäivä!
Samaa toivotan kaikille.
Moikka!

Vauhdikas päivä kaikkineen. Siivouksen aloitun jo aamusta, on monia pieniä kohteita, jotka ei kuulu siivouskaartin tehtäviin. Nauratti kun parvekkeella ravautin lampaantaljaa niin reippaasti, että pala takajalasta jäi käteen!
No, siitä sain pienen karvahuiskan tv:n puhdistukseen.

Vihdoin pääsin lähtemään kampaajalle, kun hiustupsut korvallisilla alkoi muistuttamaan pöllön naamaa, joten nyt on siisti ja muotoon leikattu . Huomiset hautajaiset ovat suuret, yli sata on ilmoittautunut saattamaan sotaveteraaniamme. Kaikki ei toki sukua, hän oli vaikuttaja myös kirkollisessa ja liike-elämässä.
Eräs aikakausi päättyy nyt hänen myötään, nuorimman tuosta lasteni isän veljessarjasta näen huomenna vaimoineen, hänkin jo vanhus.

PS. Kyllä on hyvä sarja tuo austraalilainen Kotiin takaisin. Mukavaa kun on mielenkiintoa tv:ssäkin edes joskus. Illalla Laura Huhtasaartakin pitää kuunnella, onhan sekin haastavaa, mikä on saanut likan lähtemään ihan pressakisaan ! 😂
Kauniin illan kaunista jatkoakin toivottaen, heippa!

Jo kolmas aurikoa näyttävä päivä tänä vuotena! Tämähän alkaa tuntutua ylellisyydeltä. Hyvä oli hilipasta asioilla ihan ajankanssa ja keksiä vielä lisääkin mentävää. Kuitenkin siltä tuntuu, että jalkojeni nousu on merkittävästi hidastunut. Yritän tehdä sen verukkeen, että olihan minulla melko ramakka flunssa, joka sotki yöunianikin. Nyt se tauti on melko hyvin poistunut, jos nyt olisi kuitenkin on "niitä jälkiä."

SkillanN kiinnitti huomiota piimävelli mainintaani. Varma en ole, mitä jauhoja velliin käytettiin. Voi hyvinkin olla ohraa... tai vehnää, jopa ruistakin. Mitä nyt on sattunut olemaan. Mummo sitä velliä enimmän haikaili.

Sattuu noita muistihäiriöitä. Tänään menin apteekkiin hakemaan verenpainelääkkeitäni. Kyllä preseptissä oli vielä jäljellä, mutta preseptin voimassaolo aika oli ohi. Se johtuu siitä, että määrite on 1-1,5 tapl./päivä. Otan vain yhden/pv , siitä se "vinoutuma." Aina sitä oppii jotakin, jos vain opin muistaisi:)

Näitä hyviä keväpuolen päiviä lieneen tulossa lisää, teille ja meille! Katsellaan...t.ynnämuu.

Huomenta keskelle viikkoa, yhden asteen pakkasella päivä aloitetaan, jotakin hienoa sadetta näkyy lampun valoon heijastuvan.
Tänään kerho ja sinne taivallus vaatii taas sisua.
Lupasin jotakin lueskella siellä, kun ohjelmasta tuntui puutetta olevan.
Väkeä on paljon, mutta ohjelmaa ei kukaan valmis suorittamaan, kai itsekriittisyyden tunne korkea, minä kun en putoa kuin luudalta lattialle;)
Tuosta eilisestä kielen syömisestä sain sellaisen tiedon, että siankieli ja mateenmaksa, voille vertoja vetää, kai se sitten se kieli hyvää on.

Noinhan se on tarkoitettu Mia-Liisa tuo miete, ja ihme se aina on se elämän lahja.
Näitä ihmeitä vaan lisää kaipaisi tämän elämisen kanssa.

Kotiin takaisin on hyvä sarja ja katson Teemalta Velvet-muotitalon tarinan, uusinta on, mutta sen jaksaa kahdestikin katsoa.
Taitaa olla nykyisin, että suuremmalti sukua tavataan juuri hautajaisissa, tai joissakin muissa juhlatilaisuuksissa.

Aurinkoa on lupailtu näillekin kulmille, mutta tipottain paistaa, tänään saattaa tulla näkyviin.
Kyllä se mieli ja olo muutenkin kohenee, kun tuo valon lähde taivaalle ilmestyy.
Hidastuu askel sen olen joutunut kokemaan, mutta onneksi kiireet loppuneet, nyt sitten eletään tälläistä vaihetta.
On kai syytä olla hyvillään niin kauan, kun jalka suinkin nousee ja toivoisi loppuun asti sen verran nousevan, että liikettä pystyy pitämään.
Sänkyn pohjalle jäämistä harvempi toivoo, minulle olisi rankka kokemus, jos niin käy.
Kanta.fi on hyvä paikka tarkastella lääke tietoja ja muitakin selvityksiö sieltä löytyy.

Valoisuus lisääntyy ja sitä seuraamme innolla, onhan se tae kevään tulosta ja sen seuraaminen taas uutta puhetta saa aikaan.
Kivaa päivää ja aurinkoa teille ja meille, kuten ynnämuu toivotti;)

Usvaisenharmaata päivää!
Heräilin vasta aamupalalle. kun aikatauluni on mitä milloinkin: nukun. kun nukuttaa / valvon, jos uni ei tule tai sattuu tulemaan vieraita, jotka viipyvät pitkään.
Eilen poikkesi iltalenkiltään ex-miniä, ja hänen lenkkikaverinaan oli IHANA TAAVI, joka tuli suoraan käteni luo tönäisemään, että oli rapsuttelun aika. Rannetta ja sormia särki muutenkin, mutta en raatsinut lopettaa , sillä tuokion kuluttua pikku vieraamme hyppäsi syllini, istua kökötti siinä rapsutettavana ja sai aikaan ihmeen. Rannetta ja sormia ei enää särkenytkään!

Sääli, ettei Taavi oli eksämme koira. Sen omistaa tytär, joka ei asu täällä. Toivottavasti Taavi aina silloin tällöin pääsee "mummolaan" ja ex-miniämme mukana meillekin. Molemmat ovat tervetulleita.

Johan tässä taas tälle kertaa on naputeltu. Siirryn nautiskelemaan minulle määrätyt pillerit ja tabletit, vaikka ne eivät tilannetta parannakaan. Tekisi mieleni tipauttaa vessan pöntöstä alas, mutta se on kai laissa kiellettyä.

Voikaapa niin hyvin kuin voitte - ehkä paremminkin!

Iltaa taas! Päivä oli pilvisempi tänään, mutta ei sadellut. Kotuullisen hyvät olot ulkonakin.

Tänä aamuna lähdin entiseen verrattuna aikaisin ulos kävelemään hämärään. Huomasin illalla niin myöhään preseptin uusinnasta tekstiviestin, että en enää lähteynyt apteekkiin.
Päivän taplettia ei ollut, joten matkaan vain. Pieni vesipullo oli taskussani, sain nielaistua jo pillerini jo heti apteekissa. Näin sekin hoitui lähes ajallaan. Kela korvaustahan ei saa ennenkuin vuoden aikana lääkelaskut 50 e ylittyy. Tämän farmaseutti heti varmuudenvuoksi ilmoitti. Sanoin selviäväni laskusta.

Hiukan erilaiselta joukko marketissa aamusta näytti. Minullakin on "normaalit" liikkumisajat. Tulee aamutoimet myöhemmin ja hitaammin tehtyä kun kiireet eivät päälle paina. Näköjään voisi vaihdella liikekannalla olo aikojaan, näin tapaa uusia "vanhoja" tuttujakin. Niinkuin tänäänkin. Eräs kaveri reteesti tuli tervehtimään ja ihmetteli missä olen ollut kun ei ole näkynyt. Selvisihän se - eri aikoina liikumme. Hän on aamun virkkuja.

Olen seuraillut presidentti ehdokkaiden esittelyjä ja haastetteluja. Täytyyhän sitä vielä kansalaisena jotain mielenkiintoa osoittaa ja tietysti äänestääkin. Enpä mieltymyksiäni käy esittelemään. Jos vähän huumorilla kuitenkin - kumpi kahden kisan voittaa Paavo vai Matti? Tasapuolisuuden nimissä, en kannata kumpaakaan. Eihän yhtä ääntä voi jakaa!

Lupailevat ennusteissa loppu viikoksi hyviä ulkoiluilmoja. Jospa niitä voisi ainakin hiukan hyväksi käyttää. Kaikille hyvää illan jatkoa ja huomista...terv. ynnämuu

Tänään sumu lisää teki hämäryyttä pilvisyyden lisäksi. Mukava tammikuun talvinen päivä kuitenkin. Lehtipuissa jopa huurretta kuin koristeena ikkään.
Joku valvotti minua monia tunteja viime yönä. Näin vanhan ukkelin olisi pitänyt saada korvata se pitkillä päiväunilla.
Nyt siihen ei ollut mahiksii. Tein pienen homman, joka oli pakko tehdä. Kyllä nyt makeasti löijää. Sanaa käytti kainuulainen työkaveri kun tarkoitti väsyttämistä.

Mukava siivu on tammikuusta nirhattu pois elämällä kuin Ellun kanat ja kukot. Nyt se päsähti päähän; onkohan vielä kuppauspalveluja olemassa.
Olin kerran kupattavana. Paha kyllä sattui iltavuoroon kova hikinen työpäivä. Menin illalla työmaalla suihkuun.
- Mikä sinua on talikolla pistellyt kun selkäsi vieläkin vuotaa, kysyi ulkomaalaistaustainen työkaverini. En muista oliko kuppauksesta jotain hyötyäkin.
Puhelinmyyjäkuppareista olen saanut kystä kyllin. Sanon niille ettei rahaa ole sossutuellaeläjällä.
Oivallista ensimmäistä härkäviikon jatkoa itsekullekin Kahvipirttilehteä lukijoille ja Pirtissä asioiville.

Huomenta, taas uusi aamu ja päivä alkamassa, kolme astetta mittarissa, lunta on riittävästi ja tiet muhkuraisia astella.
Todella sen sohjon jäljiltä ei tiet houkuta lenkkeilemään, kieli keskellä suuta on asteltava.
Kerhoon pääsin, tosin levättävä oli välillä, henki ei kulkenut tavalliseen tapaan, tulihan sitä pari kilometriä kuitenkin tallattua, hyvä minä;)

Noin se voi käydä, kun eläimelle suosiota antaa, saa itsekin hyödyn.
Se on nyt koira tai kissa otettava jota silitellen vaivat poistuu puskasuleima;)
Kyllä koiran katse hellyttää kovemmankin ihmisen, poikani 12 viikkoinen berninpaimenkoira on ihana, ottaisin hoitooni heti, jos liikkuminen olisi minulla parempaa.

Hyvä olisi vaihtaa liikkumisen aikojaan, voisi samalla uusia kaveri piiriäänkin, sitten jäisi nykyiset kaverit tapaamatta, mikä ratkaisu, on vaan lenkkejä tehtävä monta kertaa päivässä ynnämuu
Minä ostin vuoden lopulla tarpeisiini kuuluvat lääkkeet, mutta nyt heti kohta kuitenkin joudun uusia lääkkeitä ostamaan, no ehkä vuoden mittaan sen oma vastuun saan täyteen ja
lopulta halvemmaksi tulee apteekin reissut.
Hyöty jää mitättömäksi, kun lääkkeitä on vähän, parempi kyllä näin onkin.

Niin se aika kuluu ja tammikuu jo puolta tavoittelee, taitaa kymmen kohta olla vaihtumassa Hurskaisellakin.
Ei tämä kovin paljon erilaiselta tunnu tämänkään kymmenen alku, samaa rataa, vaivoja kyllä lisää löytyy, mutta vastoin käymiset on tehty voitettaviksi, joten tervetuloa vaan tälle puolen minun kanssa;)
Kukapa niistä puhelin myyjistä tykkää, mutta leipää yrittävät tienata hekin, jos ei muuta mahdollisuutta ole.
Kohteliaasti yritän kieltäytyä ja joillekin se onnistuu melko helpolla, ehkä toisten kanssa sitkeyttä tarvitaan.
Kuppausta en ole kokenut, kiitosta hommasta olen kuullut.

Nyt ihana en tee mitään päivä tiedossa ja niistä osaan nauttia.
Muorista ei ole kuulunut aikoihin, miten hän jaksanee?
Ystävätär pistäytyi ja hän on perso makealle, täytekakun lopun laitoin evääksi, kun hän siitä niin tykkäsi, toinen kakku parvekkeella odottaa kerhopäivää.
Yksi voileipäkakkukin odottaa vuoroaan, liian paljon tarjottavaa laitoin, paljon oli porukkaa, mutta silti tähteeksi jäi.

Talvista mukavaa päivää teille kaikille toivottelen.

Kyllä kissan mielelläni ottaisin, mutta kun olen poissa paljon, niin pelkään minkä tahansa eläimen alkavan ysinoöoa vastaan protestoida, siksi en uskalla ottaa.

Eräs ystäväni kertoi, että hän oli hiihtämässä Kivikkoon rakennetussa hiihtoputkessa, jniin muutaien tuntien kuluttua palatessaan ikkunaverhot olivat suikaleina. Kissa oli yrittänyt jotain.

Tänään onkin pilvisen harmaa päivä, vaikka aurinkokin muutamina hetkinä eilenkin näyttäytyi.
Joskus, kun aloittaa aamuvoimistelun, tuntuu tylsältä. Olen huomannut sattumalta, että kun kerran tuli mieleeni juttu, jota juuri olin siteerannut: "Hän on sairas. Häntä on leikattu." Niin kun kasvot menivät nauruun, niin se helpotti tosi paljon niiden liikkeiden tekoa.

Ihmisessä kaikki vaikuttaa kaikkeen, psyyke on mukana näissä kehonkin tuntemuksissa.

Iloa päiväänne ! Kirkastuvaa kevättalvea!
Mia-Liisa

Minä juutuin tähän koneen eteen, vaikka häntäluun seutu on pahuksen kipeä. Kömpelöksi oon tullut. Eilen pesin tupatossujani istuen suihkualtaan reunalla. Siinä kun asentoa yritin korjata niin putosin lattialle. Selälleni olisin mennyt ellei suihkujakkarani olisi ottanut vastaan.
Yö meni onneksi hyvin kun löytyi sopiva asento. No nyt pitää muutama päivä vaivasta kärsiä.
Lounaalle tästä on mentävä, kolmatta päivää aion syödä tuota keittoani. Ellei se nyt lopu pois heitän jämät.
SkillaN muisteli muoria, olen minäkin ajatellut mitä hänelle kuuluu. Onhan hän ystävä yhteisiltä laivareissuiltamme.

yykaakoo

tyhjää täynnä
olet ropotti

Hämärän päivän melko pimeää iltaa! Lumikuura on täällä melkein kaikonnut valaisemasta. Nollakelin tienookin syö lunta pois.

Minullakaan ei ole koiraa eikä kissaa. Eikä tule. Autoani sen sijaan taputtelin ja jynssäsin lasit puhtaaksi jäähileestä. Täytyihän sitä vähän "kävelyttääkin" ajelutuntuman säilyttämiseksi. On jo monta kertaa käynyt mielessäni, että joutausi koko pelistä luopua. Kyllä täällä tärkeimmät palvelut ovat melkeinpä kävelymatkan päässä.

Skillana ehdotti, että pitää tehdä useampi kävelyretki päivässä, niin tuttuja tapaa paremmin ja useammin. Ei huono ehdotus. Olen kuitenkin jo urautunut, kaksi ulkoilua päivässä: marketti ja roskien vienti. Markettireisulla, paikkakunnan keskuksessahan ihmisiä parhaiten tapaa. Jos nyt joku aamu sattuu varhainen heräämään, voisi silloin aikataulua muuttaa. Kyllä se tästä parhain päin lutviutuu.

Hurskainen haikailee kuppareita. Saattaa olla ihan hyvä hoitotapakin. Minunhan pitäisi tietää. Mummoni oli kylän, kylien kuulu kuppari. Kyllä hänellä asiakkaita riitti niin kauan kuin hänen terveydensä salli vaativan hommansa. Hänellä oli tietysti oikeat työkalut, partaveitsi ja lehmän sarvet. Hiukan tuli aina närää meidän mökissä siitä, kun hän sterilisoi
insrumenttejaan keittämällä hellalla kattilassa. Joskus hän erhtyi pistämään sarvensa astiakaappiin kuivamaan. Siitä ei pidetty. Minä muuten en ole koskaan ollut kupattavana.
Tarkoitan terveydenhoidossa - kyllähän sitä muuten elämässä tarkkakin kokee joutuneensa "kupatuksi".

Jaha...nyt ropotin arvioitavaksi. Kyllä rekkaus näkyy, mutta se ei takaa mitään.

Jokainen päivä tarvitaan että tammikuu ja talvikin tuli läpi rämmityksi. Toiselle hyvä päivä, toiselle ei...ei itselle tässä ainakaan. Hiukan kaikki touhuni tänään vaan "piimi".
Kun olisin lähtenyt jo pimeän aikan tahkoamaan polkupyörällä kauppaan, huomasin että takarengas on aivan tyhjä. Kyllä se pumpatessa täyttyi.

Alkoi vanne kolisemaan jo puolivälissä. Lykkäsin menopelin kaupan seinustalle. Sama kotiinkin päin. Tuurit ja viuhkat ovat näemmä sitten kääntyneet vastavirtaan.
Kaikille näitä epäonnenpäiviä sattuu - harva ihminen kai näihin kaatuu.

Jo päivällä huomasin että olin tilannut ihan liikaa yhtä rakennustarviketta. Ei ollut kuitenkaan kovin hinnakasta.

Niin se vuosipäivätapaus, Josta SkillaN arveli. Laskin hiukan väärin, mutta kuitenkin loppukuusta vuodet alkavat 8-kirjaimella.
En jouda enempää siivoamaan veljen vierailun takia, vaimonsa tietenkin tulee. Saavatpahan reaaliaikaisen näkemyksen vanhemman veikan elinolosuhteista.

Talous on kuitenkin vakaalla pohjalla. Ruokaa, lämmintä ja rauhallista eläkeläisen resuamista kuitenkin riittää. Aurinkoakin ennen pitkää saadaan meille kaikille.

Se on moro ny!

Taas päivä meni illaksi, ei se aurinko paistanut, pakkastakin aamulla ainakin -5.
Minulla oli tänään silmänpohjan kuvaus terveyskeskuksessa 9,30, ei se kuvaus kauan kestä, mutta pistävät silmään jotain silmätippoja, sitten noin puolituntia niin kuvaus. Ne parinvuoden välein kuvaavat kun tuo sokeritauti on ollut, onneksi vain pillereitä tarvii syödä ja hyvin on luvut aisoissa pysynyt.
Eilen kävin parturissa ja tänään oli kaverini kampaajalla, samassa paikassa.
Noita presidentti keskusteluja jonkinverran minäkin katsellut, Kyllähän minä tiedän ketä äänestän, mutta luulot niillä jokaisella taitaa olla, kuitenkin vain yksi valitaan. Jos nyt veikkaisi niin hukkaan taitaa ääneni mennä, mutta periaatettani en muuta.
Kyllä noita kuppareita oli vielä minunkin lapsuudessani, ei nyt ihan lähellä, ei ainakaan meiltä kukaan kupattavana käynyt.
Tosihan se, ynnämuun varoitus pitää huomioida, nykyajan "kupparit" kyllä konstinsa osaavat joten varottava niitä on.
Ei se aurinko tänään paistanut, mutta onneksi Katleija, sai auringon pirttiin loistamaan.

Huomenet loppuviikon alkuun, puut kauniisti huurettuneet, yksi aste plussan puolella.
Mukavan tuntuinen, leuto talvinen ilme on ulkona, kelpaa sinne lähteä haistelemaan raitista ilmaa, lääkäriin meno nimittäin.
Saapa nähdä mitä viestejä kunnostani tulee, entisten lisäksi.

Hyvä on, että tutkimuksia tehdään, silmäni sai kolmen vuoden jäleen uusinnan tarkastukseen, jos ei mitään erikoista ilmaannu.
Kuppauksen tehoista olen kuullut hyviä lausuntoja ystäviltäni, mutta ei ole tuntunut tarvetta moiseen.

Kyllä noita harmeja ihan liian kanssa Hurskaiselle tulee, pyöräkin temppuilee.
Aika hankalaa on vanteilla ajaa, muistissani se on.
Ei tämä sen kummemmalta tunnu, ainakaan vielä oliko se iän alku 7, vai 8, samaa arkea elämä on.

Pakottavia ulkoiluja ei minulla paljonkaan, niin vähän tuota kulutusta on, kun en maitoakaan juurikaan juo.
Joskus tulee halu juoda lasi kylmää maitoa, ani harvoin tämä mieliteko yllättää.
Roskapussin vieminen on tosi vaikeaa, mutta eipä ole ketään jolle tehtävän delekoisin;)

Voimistelu aamuisin ei oikein inspiroi, mutta periaatteeni on, että jos jotain aloitan sen teen ja näin joka aamu tuo voimistelukin.
Voi olla, että paljon kehnompi oloni olisi, jos en näin toimisi.

Olen tuon Katleijan putoamisen kokenut, istuin mielestäni jakkaralle, mutta sepä ei ollutkaan siinä alla ja tupsahdin lattialle, no nauruksi meni, tämäkin haaveri.

Onkohan Venlastiina noiden muutaman sanan takana, kone ei ilmeisesti totellut;)
Minunkin kirjautuminen on tehtävä aina uudelleen, tai vaativat ropotti tunnistamisen.
Saa nähdä kuinka nyt käy, kiire meinaa muutenkin tulla, ajallaan on lääkäriin ehdittävä.
Rattoisaa päiv.ää, miten nyt kukakin rattonsa etsii, jos ei muuta niin lepo aina tarpeeseen

Iltaan on taas päästy. En kerro oliko hyvää, pahaa... tavallista iltaa kuitenkin. Sellaista, josta ei kauas kantavia muistoja jää.

Katselin telkkarista hhihdon SM- kisoja Vantaan Hakunilasta. Ei minulla ole niin kovaa mielenkiintoa, että paikalle olisin vääntäytynyt värjöttelemään. Matkahan ei olisi kovin pitkä. Aika hyvin olivat saaneet ladut tehtyä, mikäli tv- näkymään luottaa.

Tästä päivästä ei ole muuten isoja kerrottavia. Markettiretki tuli käveltyä. Joulukinkkua olisi ollut tarjouksessa, himpun alle 2 € / kg. Ei paha, mutta en ostanut 7 kg jötikkää riesaksi.
Se olisi tietänyt ruokavalion yksinkertaistamista pitkäksi aikaa.

Nyt riennän lopettamaan. Katsotaan pysyykö rekkaus kun ei venyttele. Näkemiin palstalla!

Oikein wanhanajan tammikuulta tämän päivän säätyyppi vaikutti. Pirskatti, hanskat siellä on ulkona ollessa pidettävä.
Lumettomia mantuja alkaa routimaan. Eräille ei kylliksi, mutta eläkeläisille sopiva. Ei lumityötä. Puulla osaksi lämmittävät taloudet ovat vielä voimissaan kun halkokauppiaat ilmoittelevat vilkkaas ylihintaisia klapejaan.

Juuri näin telkassa kun henkilöä vietiin Suomenlippu keulassa. Varmaan näitä kirkkoonkuuluvien jäsenetuja tuokin palvelu, sano.
On sitä ajettu hienosti keskussairaalanpolille kun töissä jalka meni. Työnjohtaja määräsi oikein lava-auton koppiin eikä raitisilmalavalle.

Jalka oli niin turmassa muhinut niin että polilla joutuivat saappaanvarren joutuivat linkkarilla avaamaan. Kaukaa ne harmitukset juontavat.
Hähä hähä, ainakin täpärästi perjantain ja kolmannentoistapäivän vältimme. On se jääketju ainakin fillarin etupyörään laitettava kun autot liukastavat risteyspaikkoja.

Kamelia kukkii, vaimon haudalle oksia kukissa.

Elämä on lyhyt ajassa.

Huomenta, nyt taas saunapäivään, vastahan sitä ihastelin;)
Viiden asteen pakkanen, nuori tyttö juoksi tuossa kadulla, ihastella pitää miten juoksu onnistuu, en muista olisinko koskaan juoksemalla kulkenut?
Puiden latvat näyttää hiljalleen heiluvan, saattaa olla kirpeä viima, jos kovemmaksi yltyy.
Eilen lääkäri reissulla semmoista havaitsin, kun bussia odotin.
Ei mitään uutta tietoa , tai olihan se, että astmaa ei ole, hengenahdistus toden näköisesti sydämen toimimisesta johtuu.
Yrittelin jotakin muuta vaivaa esille tuoda, mutta lääkäri totesi, että hoidetaan sydän ensin.
Muutamia kokeita ensi kuun alussa ja lääkäri lupasi tuloksista soittaa, nyt vaan sitten odottamaan sitä sydän tohtorin tapaamista.
Sairaskertomus tuli tämän aamun viestistä;)

Kauniita kukkia haudalle veit, ei ehkä kauan kestä kauniina, jos pakkasta asuinsijoillasi teretule, voivathan jäätyä kauniisti.

Olisiko ollut veteraani hautaus kysymyksessä tuo mistä mainitsit Hurskainen?
Pääsitkö nopeammin sillä kuorma autolla, kuin jos olisi ambulanssi kutsuttu, joskus pikaisesti on toimittava.
Iänikuisen vaivan sait, harmittaa se varmaan, mutta niillä eväillä mennään, mitä itse kukin matkallaan saa.
Ystävättäreni taluttaa kauppareissulla pyörää, ei uskalla ajaa, mutta näin kulkee ostokset ja tukea pyörästä saa, näin kertoili.
Kyllä tuo taiteilua on kävelykin, saati sitten pyörällä ajaen.

Niinhän ne päivät vierii, ei tapahtumia kirjattavaksi, aamu touhut, hieman siistimistä oman itsensä ja kodin taholla, sitten neulomaan ja kohta voikin jo ateriaa alkaa suunnittelemaan, postia odottamaan.
Postikaan ei juuri yllätyksiä anna, jokunen lasku vielä tulee, kaikki ei E-laskuksi onnistu, esimerkkinä lehtilaskut, joita harvakseen tilailen.
Tuleehan noita avun pyynti laskuja, kaiketi loppuisi nekin, jos en pienellä summalla niihin osallistuisi.
Suomen kaltaisessa hyvinvointi valtiossa pyydetään avustusta lääketieteellisiin tutkimuksiinkin, senkin olen kokenut.
Uskoisi veroeuroja sinne annettavan, mutta ei sitten riittävästi kumminkaan.
Halpaa on kinkku ollut, mutta iso kokoisia yleensä ovat, se olisi kesä käsillä ennen kuin syötyä saisi ja varmaan vaihtelua ruokailuun jo siinä vaiheessa olisi kypsynyt kaipaamaan.

Nyt alan katselemaan miten päiväni aloittaisi, pois kumminkin koneen äärestä, illalla siten kurkistan toisten viestejä, jos joku on ehtinyt pistäytymään.
Niska tässä kipeytyy, kai väärässsä asennossa kirjoitan, siis nyt vaan hyvää päivää toivotan, pistäytykää viesti laittamaan;)

Eilen pukeuduin pakkaseen tosi paksuilla vaatteilla, ja ja päätin kävellä kauppakeskukseen.
Hyvät puolensa ovat siinäkin, tosin pihatiet ja kävely-pyöräilytie olivat aivan sileät ja ajokunnossa.
Minusta vain metsäpoluilla kävely on hauskempaa, kun on mutkia, nousuja ja laskuja. Kadulla kävely on yksitoikkoisempaa. "Pitkätoikkoista", kuten tyttäreni 7-vuotiaana sanoi koulutunneista, kun kysyin, millaista koulussa oli. "Mutta välitunnit olivat kivoja, kun Iiro ajoi meitä takaa!" Kävelytiellä pysähdyin tuttavan kanssa juttutuokiolle, ja päätimme eräästä yhteisestä osallistumisesta.

Sinä Skillan kerroit tuosta asennosta kirjoittaessa, se menee kyllä huomaamatta huonoon suuntaan tässä. Niskan virheasento vaikuttaa siihen, että alaselkään tulee kipuja, koska ne ovat samassa selkärangan ketjussa. Täytyypä itsekunkin alkaa kiinnittää enemmän huomiota oikeaan asentoon.

Onnea ja iloa uuden vuoden päiviin meille kaikille!

Taas on yksi elämätön päivä jo lähes puolessa. Kun pikkukakarasta alkaen on ollut vauhti ja meno päällä, on tällainen kotinurkissa nyhjääminen lievästi sanoen ankeaa. Rasittavinta on se, että täällä on muuan lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali, joka hoivaa minua kuin olisin konttausikäinen lapsi.
Olen monta kertaa yrittänyt saada hänet uskomaan, että hän rasittaa itseään turhan takia eikä itsekään voimiltaan ole enää kunnanmestaruuskisojen vuosittainen kiekonheittäjämestari...
Kyllähän minä jo 65 vuotta sitten huomasin, että siinä oli kaveri, joka aina oli tarpeen vaatiessa auttamassa. Samanlainen hän on vieläkin, mutta omalla kohdallani olen yrittänyt opettaa hänelle, että auttaisi minua silloin, kun apua pyydän. Ja pyydänhän minä, kun en omin avuin pärjää.

Ei sada räntää, mutta haalean harmaa on näköala ihan kattoja myöten.
Eiköhön se vuoden vieriessä tästä kirkastu.
Oikein hyvää ja valoisaa tämän vuoden jatkoa!

Minäkin kirjoitin aamulla, ihan pirteänä, kun nyt kaikki juhla ja hautajaismenot on kestetty. Unikin on maistunut aamu 8 asti, enkä saanut pidetyksi silmiä auki 9-11 filmeissäkään millään.
Tv on saammunut pari kertaa itsestään, kun sängystä olen tiiraillut tuloksetta 😊 Omat unet on jo sekoittuneet tarinaan, kun Nukkumatti on kiskaissut unten saarille.

Tuossa mietin kun leikkelin viinirypäleiden ja pinaattien muovikoteloita palasiksi, saadakseni ne vähemmän tilaa vieviksi, miten paksua ja suurta paperia saan 150 gr kinkunviipaleisiin?
Kamala rutistaminen pieneen tilaan turhat paperit, ei ennen noin paksua ruskeaa paperia ollut City Marketissa. Sitten mainos siinä: ***ruhtinaallista lihatuotetta***, johho ruht.tuhlaavaisuutta kyllä näen. Miten äkkiä kertyykään paperia kuljetella paperinkeräyspisteeseen, muun muovin ja normaalijätteen lisäksi.

ScillaN siitä hankaluudesta mainitsi, ja tuli minullakin mieleen aamulla.
Vajaita kasseja kun en kuljeta, parvekkeella voin sentään säilyttää muovit, mutta onhan niistäkin päästävä eroon.

Tein vanhanajan makaroonilaatikon uunissa, pinnalle juustoraastetta, ja viipaloidun grillikyljen kanssa ihka herkkua. Tuosta grillikyljestä saa kivan keitonkin nopeasti eri vihanneksilla, joten viikonlopun yli pärjäilen niillä eväillä.

Ananasjälkkäriä paloina, jos tarve yllättää,..heippa ja muorille minultakin terveisiä jos vaikka lukee!

Tuosta istuma-asennosta minäkin jotain. Nyt tekee istuminen kipeää. Toissapäivänä putosin takamukselleni ja kippeemmäksi vaan tulee. Minä joka viimeiseen asti särkypillereitä vältän otin ihan kaksi tablettia.. Miten istua ja olla; no sitten keksin että teen isosta kylpypyyhkeestä sellaisen
istumarenkaan, joka pitää sen strategisen paikan irti alustasta. Näistä olen nyt jkv. apua saanut. Totta kai peppu paranee kun aikaa antaa.
Asiasta toiseen. Minun pojanpojantytär täyttää huomenna kahdeksan vuotta. Olin luvannut ostaa hänelle shakkipelin. Sitä ei ihan joka paikasta saakaan, mutta onneksi on tuo google, Suomalaisessa kirjakaupassa sanottiin olevan. Varmistin asian soitolla ja nyt on shakkipeli paketissa.
Olen jokaiselle lapsenlapselle opettanut shakinpeluun alkeet. Tämä pikkutyttökin on sitä jo kanssani harjoitellut ja nyt sitten saavat isinsä kanssa pelata. Lapsethan oppivat vaikka mitä.

Nyt se päivä jo onkin melko illassa. Pölyimurin kuljettajana sain aamutoimiani tehdä. Käytin sitten taloyhtiön suomia tilaisuuksia käyttää hyväkseni, rinmpuilin kuntokämpässä ja rääkkäsin lievästi kuntotoiluvälineitä.

SM- hiihtoja hurahdin tv:stä seuraaman. Olihan ne tavallaan nykyisellä "kotikentälläni." Eipä niissä suuria yllätyksiä tapahtunut. Ammattilaiset olivat keulassa ja harrrastelijat hiihtivät minkä jaksoivat.

Istuma-asennosta on ollut muutamia viestejä. Olen huomannut, että sillä on merkitystä. Ikäkin varmaan vaikuttaa. Kun luen keskittyneesti pitempään vaikka netistä tönkössä asennossa, saattaa tulla kipakka särky niskaani ja olkapäähäni. Se kyllä puolen tunnin verryttelyllä tokenee. Oppiihan sen "kohtauksen" useimmiten välttelemään kun ei jähmety liian kauan paikoilleen. Minulla on tullut tavaksi istua jalka toisen päällä. Sekin puuduttaa alla olevan jalan. Äkkihyppäys pystyyn saattaa lennättää nurin. Nämä nyt on niitä elämään liittyviä pieniä asioita, joihin "koulutustarve" tulee luonnostaankin koetun myötä.

Juhlapäivästäni on ollut tapanani mainita. Tänään se on - saunavuoroni! Hyvää jatkoa teille!

Ilta vain pimenee, kevättä kohti mennään, muttei sitä näin pilvisenä päivänä huomaa.
Mietin oikein onko mulla mitään asiaa, Turhanpäiväiseltä tuntuu tapahtumat, olenhan minä tehnyt niitä keittiöaskareita ja muitakin hommia, mutta ne on sellaisia jokapäiväisiä.
Kyllähän tämä ikä sanoo joitain aiemmin tehtyjä asioita ei enään tule tehtyä ja kun tekee ne pakolliset niin ne riittää mulle. Ei kannata suunnitella mitään reissuja tai matkoja, pitemmät matkat tai ulkomaan reissut on tehty ja niistä meillä on vain hyviä muistoja, sekä iso liuta valokuvia sekä päiväkirja merkintöjä.
Noita ynnämuun juhlahetkiä ei meillä ole varattuna, ajattelin en minäkään kun tuo puolisoni ei sinne parveen rollaattorilla pääse.
Kyllä noita kompurintia sattuu jo näin ikäihmisille, monta kertaa jalat puutuu kun kauan samassa paikassa istuu.
Kerran menin nenälleni kun vessanpöntöltä lähdin istuin liian kauan, liekö torkahtanut, kun ylös nousin ei vasen jalka pitänytkään polveni siinä löin lattiaan ja kipeä se oli muutaman päivän.
Onneksi ei ohi-istumista ole sattunut.
Pikkusen minäkin noita SM kisoja katselin, on se nykyaikana kummallista kun melkein lumettomaan maahan saadaan ihan kunnolliset hiihtoladut. Varmaan paras voitti, ehkä kuitenkin kaikkein paras jätti kisat väliin. varmaan valmistautuu niihin Korean kisoihin. Kaippa Suomikin sinne joukkueen lähettää, toivotaan menestystä, kyllä meillä muutamilla on mahdollisuus mitalleille selvitä.
Voi olla ettei lähde tällä kirjautumisella, katkoksia tuli tätä tehdessä.
Oikein arvasin.

Amyötä tässä tovottelen.
Nukkumatti teki TAAS temppunsa-
Antoi nukkua semmosen viitisen tuntia,nyt sitten lueskelen viestejänne.

Yritä saada yhden linkin tänne jos onnistuu.

https://www.youtube.com/watch?v=ozE1pqIT894
Meidän kerhohuoneella tehty.
Siinä on siti nostalgiaa.
näkyillään...

Sunnuntaiaamua ja sen hiljaisuutta, meillä ei täällä sunnuntaisin bussit kulje, se ääni ei häiritse.
Hankalaa kuitenkin kaupungin laidoilla asuville, eivät pääse mihinkään ilman omaa autoa.
Kaikki nauttivat sunnuntain aamuista varmaan kotona hiljalleen puuhatessa ja vasta puolilta päivin alkaa elämä ulkona näkymään, no tietenkin koirien ulkoiluttajat lenkkinsä tekevät.
Minäkin vasta kahdeksan aikaan sängystä kömmin ja nyt heti kohta puoli päivään päästään.
Pakkasta tuo kolme astetta, ei paha, tuulesta ei vielä havaintoa, sen kerrottiin olevan pistävää, kun vauhtiin pääsee.

Olipa kiva kuulla muorista, vähän outo tuo aika on hereillä olla, mutta eipä meille eläkeläisille niin nuukaa milloin valveilla ollaan;)
Voi siinä käydä niin, että ystävät kaikkoaa, jos yöllä alamme elää.

Tuosta verenkierrosta sen verran, minunkin vasen jalka puutuu, jos en oikein asettaudu istumaan, tässä koneella useinkin näin tapahtuu.
Minulla on sellainen konttorituoli ja siihen kun itseni asetan, on hyväkin istua, mutta korkeuden säätö ei taida kohdillaan olla, kun niskaa on ruvennut vaivaamaan.
Huolella on selkä tukea vasten saatava, sekin joskus töitä teettää;)

Tulipa mieleen tuo ynnämuun äkkiä hyppääminen, ei onnistu minulta.
Kyyryssä vähän aikaa pitää, ennen kuin polvien jänteet takaa pystyyn menon sallii, kauan kun paikallani istun, vie aikaa melkoisesti ennen kuin itseni suoraksi saan.
Tein testin ET-lehden terveys lehdessä kehotettiin painamaa selkä seinää vasten, jalat hieman etuasennossa ja siitä kädet pään yläpuolelle seinään siten että kämmenet seinään koskettavat ja peukut ulospäin suuntaa.
Jos koko kämmen seinää sattuu, kaikki hyvin, jos sormenpäät sekin ok, mutta jos ei saa käsiä seinään, on ongelmia tiedossa.
Kuinka pätevä tämä testi on en tiedä, kai jotakin selän kunnosta kertoo.

Eipä ihme ole jos selkäsi oireilee, jos tuollainen "mittavirhe" jalkojen kohdalla, kai olet saanut korotteen lyhemmälle jalalle?
Niskoistakin voi johtua vaikka tuo pyörryttäminen, monta muuta vaivaa aiheuttaa.

Shakkipeliä en ole koskaan pelannut, joten en ymmärrä siitä mitään, seurapelitkin on jääneet vähälle pelaamiselle.

Kertyy sitä jätettä minunkin taloudessa, lehtiä, muovia ja muuta roinaa, ei uskoisi miten paljon kuitenkin, nyt viime aikoina nuo kukkien kääreet joka paikan tukkii, talvella sekin ongelma, kun pitää niin paksulti kukat suojata.
Lehdestä luin, että nyt on muovijätteille yli 20:n asunnon taloissa oma keräyslaatikko oltava, siis meidänkin taloon sellainen on hankittava.

On se tosi hyvä ja turvallinen olo, kun rinnalla kulkija kulkee ja huolta pitää.

Muistoja herättävä linkki ja niin pelkistetyt kauniit kuvitukset, nuoruuden ilo ja into niistä heijastui, helppoa on kun osaa saa elämään kuvatkin.
Minulla hyvä tuoli, kun vaan kunnolla asettaudun, pitäisiköhän saada leuan alle joku tuki, että pää pystyssä kestäisi;I

Voi että kohta puolipäivä ja minä yöasuisena vaan oleilen, no eipä tuo haitanne, vieraita ei ole tiedossa ja yllätyksiä harvoin sattuu.
Jospa nyt kuitenkin tästä päivälle rupeaisin, ehtisi vielä päivästäkin nauttia, mukavaa sunnutai päivää teille kaikille.

Tavallisen hyvä, kuiva keli tänään, pieni pakkanen ei haitannut. Lumet ovat kadonneet täällä, on se vähän erikoinen talvikeli.

Skillan kiinnitti huomiota kirjoittaani "äkkihyppäyksestä pystyyn." No...sananvalintani oli kyllä kuvaava, mutta ei paras mahdollinen. Kyllä sen joutuu soveltamaan omaan tasooni. Ehkä olisi riittänyt kertoa, että jos ripeästi yritän nousta pysyyn, voi kempsahtaa nurin kun puutunut jalkani pettää.

Samoin on käynyt minullekin kuin Late kertoi. Viime vuotena jäi kaikki ulkomaan matkat ja "myös maakuntamatkakin" Osasyy oli, että kesän aikana rimsuutui yllätyksiä terveystutkimuksissa, joiden takia täytyi pysyä täällä maisemissa. Siihen se matkusteluintomme sammui ja kesä tuli jökötettyä täällä paikoillaan. Jatkoa en tiedä, se täytyy taas katsoa ajallaan. Voi olla matkailumme on tehty.

Kyllä se otteeni tuntuu vähitellen kirpoavan pois muistakin asioista, sellaisistakin joita olen pitänyt tärkeinä. Usein hiipii ajatus, että mitä se oikeastaan enää minulle merkitsee "näillä kymmenillä." Sukupolven vaihdoksen aika on jo tapahtunut. Tuleehan sitä kuitenkin seurattua jonkin verran elämänmenoa ympärillään ja myös poliittisen vallan käyttöä ja "valtavirtauksia." Sen verran selvyyttä, ettei äänestyskopille mene arpomaan numeroa.

Hyvää illanjatkoa kohti huomista! Sitähän se.

Ohut lumikerros ei riitä paljon valaisemaan tammikuun valjua hämäryyttä. Hyvin seillä Topmanneilla voisi puistossa kävellä kun routaa on muutaman tuuman syvyydeltä.
Hyvä sää kapsia jotain ulkona. Pientä katosta vaativaan paikkaan.

En muistanut eilen hakea rautakaupasta tavaraa, joten hiukan siivoilin sisällä. Mitäs se itsellistä gamla gubbea haittaisi vaikka entiset metsärosvotkin ehkä asuivat viihtyisämmin.
Liika siisteys ärsyttää. Ei sellasiin koteihin mielellään asian tiimoiltakaan astu. Se ykskin rouva kerran vihjaisi että olisit varmaan kohta Toistenjussienaholla jos kiirettä pitäisit.

Lauha sää säästää ihmishenki liikenteessä, lämmityskuluja kun ei klapiuuneja tartte paahtaa niin että hormit halkee.
Vanhat uuninpankkoviisastelijat veistelivät että kun tammikuussa on tasaista niin helmikuussa heilahtaa. Toivotaan ettei l i ik a a.

Kyllä tuo aurinko aamulla paistoi, oli oikein kirkas paiste, ei se meidän ikkunoista aurinko näkynyt, mutta metsä ja talojen seinät loistivat hienona. Taivas oli ihan pilvisen näköinen, mutta joku rako siellä aurinkon nousun paikalla oli. Poutaa kuitenkin ja pientä pakkasta.
Tänään syötiin eilista jo eilen ajatteli nyt tehdään niin paljon jotta riittää humiseksikin, paikkansa piti, vain jotain lisukkeita uusiksi.
Huomenna tehdään autoretki käydään LIDLISSÄ se sijaitsee 15 km päässä, samalla saadaan taas kotiseutuoppia, ajellaan katsomassa tuttuja kotikylämme paikkoja mennen tullen.
Eipä tässä ihmeenpää kaikki on mennyt piirustusten mukaan.
Kurkkasi jotta olin kirjautunut, mutta, mutta...................................................

Huomenta alkavaan uuteen viikkoon ja puoleen tammikuuta.
Niin se vaan hujahtaa tämäkin, ennen niin pitkältä tuntunut tammikuu.
Lukaisin muutaman viestin palstalta ja niinpä olemme taas Ruunen hampaisiin päästy, harmi, että häntä ei paljon muu harmita kuin pirtin keskustelun puute ja vielä kehumisestakin omilla töillä mainitsi.
Oikein rupesin miettimään, mitä on se kehuskelu, minä kerrontana paremmin viestit ymmärrän, kehujaksi en ketään voi millään mainita.
Arkista ja hyvin tavallista asiaa täällä pirtissä jutustelemme, mutta yhtään kertaa en ole huomannut , että ilkeää viestiä muusta palstan ketjuista olisi kirjoitettu.

Mukavaa muistelo matkaa Late ja Venlastiina, varmaan sieltä matkan varrelta monta mukavaa asiaa muistuu mieleen.

Tuosta liiasta siisteydestä tuli mieleen, kun nuorena parina meillä joskus pidettiin suvun yhteinen joulu.
Makuukammarissa oli äitini kutomat valkeat matot ja veljenpoika oli kastellut jalkansa ja sitten tepasteli niillä matoilla, no jäljet jäi.
En muista sanoinko minä vai joku muu harmituksensa ja siitä lähtien sanottiin meillä olevan niin hienoa, ettei kävellä voi.
Harmittihan se, en väitä vastaan, mutta hyvä oli räsymatot pestä, sitäkään en muista, että oliko vaihtomattoja olemassa.
Olen tämän jo kertonutkin, mutta kertaus on opintojen äiti ja tuo Hurskaisen siisteýden maininta toi muiston mieleen.
Niinhän se vanhan kansan sanonta kuuluu, helmikuussa heilahtaa, tulee lunta tuiskuten.

Heron kanavaa katson minäkin sunnuntaisin, mutta eilen löysin oliko 22 kanavalta myös elokuvan joka oli katsomisen arvoinen, nimeä en katsonut, mutta kotimainen oli.
Aiemmin seikkailin niillä kanavilla, tuli samaa ohjelmaa kuin ykköseltä ja niin edelleen, mutta nyt siellä olikin eri ohjelmat, tulee harvoin selattua, mutta nyt osaan etsiä muitakin kanavia, jotakin hyötyä tuosta valokuitu kaapelista sittenkin oli.

Tuosta ynnämuun mietteestä, mitä se minulle enää kuuluu, olen minäkin usein tullut näin ajatelleeksi.
Vanhalta muistilta sitä kuitenkin asioiden kulkua seuraa, vaikka mihinkään ei enää osallistuisikaan.
Kaiken seuraaminen ei hyvää mieltä aina tuo, mutta sivusta katsojaksi on kaiken suhteen jäänyt, siihen on tyytyminen.
Ulkomaan matkailu on myös eilisen lumia, kunto ei riitä ja onneksi ei mielikään tee.

Mia-Liisa hyvää taukoa sinulle, menitpä nyt minne tahansa kotimaahan tai kauemmas, tule reippaana takaisin pirttiin kertomaan kokemuksistasi.

Tänään sitten alkaa käsitöiden teko tosissaan, aikuisten sukkia sairaalan tarpeisiin rupeamme urakoimaan.
Tämä maanantainen tapaaminen on mukavaa, jokaisella jotakin mukavaa kerrottavaa ja nauru maittaa.
Nyt tämä" kehuminen" riittäköön, Ruune varmaan käy lukemassa pirtinkin antia.
Hyvää viikon alkua.
Nyt sitten alkoi leikki minunkin kohdalla, et ole kirjautunut, vaikka alla oli kirjautunut nikkini.

Moni täällä mainitsee kolotukset ja kompastukset. Onneksi on tämä kotihoito! Ruokahuolto. Kävijöillä on avain, heidän apuunsa voi tukeutua!
On mahdollisuus saada kapungilta taksilappuja kulkemiseen, sanoivat. Minulla ei ole rollaattoria, niin että en itselleni edes yritä taksia hommailla, mutta ihmettelen kyllä naapurin turhaan menneitä ponnistuksia. Hän on 89 v. kulkee kahdella kyynärsauvalla tai sitten rollaattorilla, on sairastanut syöpää 90-luvulta lähtien, sydänvikainen, lääkitystä yli 20 erilaista tablettia päivässä, sydämentahdistin . . . Tässä ne krempat, jotka muistan, - ja ei saa taksilappuja. Asuu yksin, ja toivoisi voivansa edes joskus käydä omin avuin asioimassa, kaupoissa, pankissa, terveyskeskuksessa. Taksillahan hän ne keikat kulkee, kun on kunnossa.
Mutta hänen terveydentilansa on siinä pisteessä, että ambulanssi tuo ja vie pari-kolme kertaa kuussa milloin mistäkin syystä, esim. huimauksen ja kaatumisen jälkeen, kun on virunut lattialla tunteja, ennen kuin joku omainen ehtii paikalle, tai sydänvaivojen vuoksi.
Mutta taksilappuja ei tarvitse.
En ole sen tarkemmin perehtynyt asiaan, kuuntelen vain hänen ihmettelyään. Joku invalidiprosenttiko on oltava, tavalliset sairaudet ja muut vaivat eivät merkitse mitään?

Eikö tuolla ihmisellä ole lähiomaisia hoitamaan asioita ? Mihinsillä taksilla pitää päästä, kauppaanko vai konserttiin ? Eikö kauppa voi toimittaa tavarat kotiin? Voi sen taksin aina tilata ja maksaa itse, ei taida olla ihan varaton. Asuuko ihan omistusasunnossa ? Asuntoa vastaan saa lainaakin , miksi yhteiskunnan pitää taksikulutkin maksaa ?Ambulanssin käyttö ei välttämättä kerro todellisesta tarpeesta. Luotan kyllä Kelan asiantuntemukseen, itsekin sanot ettet tunne asiaa, kuunnellut vain naapurin valitusta.

Tänään näillä lumilla hipoi tämän talven pakkasennätystä. Onhan se ihan kehumisen aihe, tosin - 6 -7 C ei nyt vielä kovin järeä pakkanen ole.

Niinpä näkyi olevan Kahvipirtistä huomautettavaa. Näitä nyt on silloin tällöin tullut, että Pirtissä ei muka osata keskustella ja nyt kehuskellaan kiusaksi asti. Tuskinpa näistä kannattaa murheita ottaa. Osataan minkä osataan, minusta Pirtti on toiminut vähintäin ihan riittävän hyvin. Skillan on hyvä "veturi."

Muutama viesti on taksilapuista ja niiden saannista. Sitä asiaa tunnen hyvin vähän. Ei ole sattunut edes tuttua, joka olisi lappuja käyttänyt. Kuullut kyllä olen jotain, mutta siihen pätee sanonta, että "kuuleminen ei ole tiedon väärti."

Tämä päivä hupeni iltaan pienin tapahtumin. Vaikka ei järin pakkanen ollutkaan, pieni tuulenviima kasvojani kipristeli. Sitä se on kun ei ole tottunut ja ei ole ollut kelejä harjoitella. Jahka se Hurskaisen ennustus toteutuu, että "helmikuussa heilahtaa".
Sitäpä odotellessa hyvää jatkoa teille!

Huomenta, nyt jo talviseen säähän, pakkasta kymmenen astetta ja tuuli näkyy reippaasti puhaltelevan, ei paljon jalankulkijoita näköpiirissä.
Eihän tämän vertainen pakkanen pitäisi ketään ulkoa sisälle pakottaa, mutta nyt sen kostean jakson jälkeen tuntuu luissa ja ytimissä.

Kyllä ne taksi laput tuntuu tiukassa olevan, ehkä joillekin helpolla lähtee, mutta on tarvitsijoita joita ei tämä etu hyödytä, vaikka tarpeen olisi.
Onnekseni en ole mihinkään tämän kaltaisiin etuihin ole tarvinnut mennä pyytämään, kaikki tarvittava pienten matkojen päässä ja linja-auto vie vähän kauemmaksi, toistaiseksi ainakin.
Joskus mietityttää miksi aina vetäistään pirtti esille, vaikka melko näkymättömiä olemme, kai sitten kivi kengässä kuitenkin;)

Ehkä Makriinan kertoma henkilö on väärästä paikasta taksi lappuja kysellyt, sen olen kuullut, että lääkärinlausunto pitää olla.
Kyllä tuon ikäiselle ja kuntonsa puolestakin ne laput pitäisi onnistua.
Minä sain listan palveluista mistä apua saatavana, se miten ne sitten toimivat ja täyttävät tarpeet onkin eri juttu.
Paikkakunnillakin saattaa olla eroja.

Onhan tuo jo kehumisen väärti, kun on pyykit saanut koneeseen ja vielä kuivamaankin, itse pesun sitten kone suoritti;)
Toista se oli ennen vanhaan, kun punkan pohjalla hangattiin ja lipeällä keitettiin, voi kun ajatteleekin miten helpolla pyykki nyt saadaan pestyä, aikaa siitä on viitisenkymmentä vuotta kulunut, taitaa vähän enemmän kertyä.
Helpotusta kaikilta osin ja silti raskasta tuntuu eläminen olevan.
Ihan hyvin voi huokaista, että entäs entiseen aikaan;)

Tänään olisi laulun vuoro, tohtineeko kaikki lähteä tuohon tuuleen, ainakin keskustelua sää aiheuttaa.
Mukavaa päivää ja lunta kaiketi sinne etelän suuntaankin luvassa.
Kirjautunut olen, saa nähdä muuttuuko muuksi.
Niinhän sitten ropotti testit jouduin läpi käymään,h assua!

En ole perehtynyt tuohon taksi asiaan, mutta luulen että Kela korvaa osan julkiseen tai yksityiseen terveydenhuoltoon tehdyn matkan kustannuksista, kun matka on tehty sairauden, raskauden tai synnytyksen vuoksi ja siinä ei ole tulorajoja (kuuluu siis kaikille) Kela on näissä nostanut reilusti omavastuuta.
Kunnan sote-korvatuissa vammaislain perusteella korvatuissa matkoissa on tulorajat jossain1200 euron paikkeilla. Nämä koskevat niitä muita matkoja ja tietääkseni kotikunnan rajojen sisäpuolella. Tämä kuuluu myös vanhuksille. Tiedän että kuukaudessa voidaan korvata esim. kahdeksan matkaa
ja niissäkin pieni omavastuu.

Kyllä noissa korvausasioissa tietysti on selvät paragrafit, ellei niistä itse selvää saa apua pyydettävä. Jos ei ymmärrä voi tulla luulo että on vääryyttä kärsinyt. Sitten kahvipöydissä päivitellään kun ei saa 'mitä olisi kuulunut saada'.
Minä en usko että ketään jymäytetään.

Kohtalaisen hyvää iltapäivää!

Ei ole täällä satanut lunta vielä. Kävin kalassa, se oli jo automatkan päässä. Himpun alle 7 € /kg . Otin n. 2,5 kg vötkäleen, kyllä siitä pari henkeä saa muutaman päivän maistella. Kauppareisulla iltapäivällä aurinko paistoi täysillä juuri hankalasta kulmast päin naamaa. Harvinaista kun ei aurinko juurikaan näyttäydy, se tulee sitten kunnolla häikäisevänä. Pakkasta oli n.-7.

No joo... kyllä se kivi kengässä tuntuu jossakin painavan Kahvipirtin ruotijoita. kuten Skillan epäilee. "Mahtuuhan maailmahan näitä", jossain kaulussa sanotaan. Tuo "ropottitarkastus" on outo juttu. Alkuun epäilin tätä konettani, mutta kyllä se muusta johtuu, koska ilmenee niin monella. Miksi rekisteröityminen ei ole riittävä tunnistus? Vai halutaanko se peräti poistaa. Se vielä, että kun rekkaus katoaa "lähetyksen" päältä, se jää
kyllä etusivulle. Vielä sen rekkauksen kyllä saa jäämään, mutta turhan monivaiheisen jutun joutuu tekemään.

Kyllä se aika tuntuu rientävän "raketinomaisesti " kuten Hurskainen tuumii. Eikä täällä ole ajantasalla luontokaan, lumettomuus on jo harvinaista tähän aikaan. Muistiini on jäänyt yksi talvi, pakkasta oli enimmillään näillä kulmilla -19 , vuotta en muista. Saapa nähdä miten
tämän talven teko kehittyy. Näitäpähän katsellaan...

Voisko olla mahdollista jatkuvan rekkaamisen lisäävän rekisteröityjen määrää, joilla voidaan tilastoida, ja hieman sumuttaa lukumäärällä mainostajia.
Lukijamäärät ja rekkautuneet antavat kuvan laajasta lukijakunnasta, heh he!

Enempää en ehdi, kun lohi odottaa minullakin siivuttamista ja paloittelua. Loppuilta menee pesutuvan loppusilauksessa, heippa!😊

Pynttäydyin ulkohommaan menoon kuin naparetkelle lähtijä. Silti piti välillä käydä lämmittelemässä. Epäonnistuin pahasti aikataulussani.
Tämä lähes lumeton aika loppui kai tähän päivään. Uutta lunta sataa meillä ehkä 10-15 senttiä, mutta onhan nyt keskitalven aikakin.

Selkeessä iltasäässä näkyy jo valoisan ajan piteneminen hyvin. Mut näin kuivalla säällä unohtuu nesteiden käyttö. Ei vaan ole janon tunnetta.
Nukkumisesta tulee katkonaista. Uneen ei taho uudelleen päästä. Tuohan tietenkin johtuu liian vähästä liikkumisesta.
Kun liikkeet ovat kuin täillä tervassa niin siitä se johtuu. Se rivakka touhuilu tässä inhassa iässä on vaan jo eldankaa. Nyt vaan katellaan ne huomiset lumisateet.

Kyllä nyt puolenkuun raja ylitettiin, kylmä tuuli kävi ja taisi aamulla olla -9 astetta. Apteekissa kävin iltapäivällä, ei vielä tullut tarpeeksi ostettua kun se korvattavien raja ei vielä ylittynyt. Viidestäkympistä jä vielä melkein parikymppiä uupumaan. Sekin on sitä säästökuuria josta niin pienituloinen kuin isotuloinenkin saman verran kärsii.
Auton ovet vähän reikkasi olisi täytynyt lauhansään aikana lukot ja tiivisteetkin voidella silikoonilla. Nyt ne kuitenkin tein ja kyllä siinä vilu tuli, sormenpäät melkein jäätyi, sisällä niitä täytyi hieroskella pitkään.
Tässä nyt ilmoittautumiseni, rekattu olen, saa nähdä miten siinä onnistuu.
Hurraa.

Minulla ei ole ollut kertaakaan ongelmia rekkautumisen eikä kirjautumisen kanssa.
Kirjautumista kai tekin tarkoitatte. Kai te olette tallentaneet koneelle sen kirjautumisen, jonka jälkeen pärjää kahdella klikkauksella. Se on tehtävä ennen viestin kirjoittamista, jolloin
rekatun nikin pitää näkyä viestialueen alapuolella. Viestin teon aikana ei saa käydä muilla sivuilla, ettei kirjautuminen poistu. Ihmettelen noita ongelmianne. Ei ne ainakaan suomi 24:stä johdu, kun ne ei jokaiselle tule.

Tulin tutkimaan säätietoja kun lunta ei juuri näy. Iltapäivällä saattaa lumi ilmestyä tännekin.

Katleijan viestiin: kyllä nuo mainitsemsi tiedot on tunnettuja minullekin. Olenhan aika monta vuotta reksiteröityneenä kirjoittanut. Näin haluaisin edelleen tehdä. Kyllä se rekattu nikki näkyy viestialueen yläpuolella kun "Lähetys" nappia painallan. Se rekkaus häviää sekunnin murto-osassa ja lävähtää ilmoitus: et ole rekistöintynyt. Silti ylhäällä on rekisteröityminen näkyvissä.

Se onnistuu kyllä siten, että kopioi viestinsä työpöydälle. Kirjautuu rekisteröinnistä ulos ja kirjautuu uudelleen. Siirtää kopion ripeästi viestiruutuun ja lähettää. Tuhan monimutkaista kuitenkin. Pärjäillään kuitenkin...

Mitä?!! Tuhan monta kirjoitusvirhettä. Ei se hermostumisesta johdu, vaan taitojeni ylittämästä nopeudestani:))

Huomenet pienestä lumisateesta, tuulesta ja kahdeksan asteen pakkasesta.
Tuuli on purevaa ja äänestämään pitää lähteä, no onnekseni matka puolisen kilometriä, pitäisi se kestää suomalaisena.
Olen joitakin presidentti haastatteluja katsonut, mutta ne ei päätäni käännä, selvänä on kelle ääneni annan.
Minusta aivan kamalaa, kun huutavat (ainakin yksi) niin ettei saa kysymyksestä selvää, sen paremmin ei vastaustakaan kuulu.
Paljon olisi presidentille tehtäviä nyky maailmassa, mutta kovin rajallista valtansa on.

Ihmettelen minäkin tuota jatkuvaa kiusaa tuosta kirjautumisesta, en hyppää kirjoitusten välillä mihinkään, mutta lopussa ollessani on kirjattu nikkini hävinnyt.
Aiemmin on pelannut hyvin, joten minulla taas on se mielipide, että Suomi24 tätä ropotti hommaa kiusaksi laittaa.
Muista minut, on minulla joka kerta merkattu, kun kirjaudun.

En muistanut edes katsoa, tuliko oma vasuu täyteen, tuskin lääkkeeni on aika halpoja.
Autoissa hommaa riittää näin talvisaikaan, se lämmitinkin on aika usein päällä oltava.

Hurskainen arveli unettomuuden johtuvan vähäisestä liikkumisesta, jos kuka niin minä liikun vähän (ei kehumisen aihe) mutta unta riittää.
Viime yökin ihan reilut seitsemän tuntia, kai se on ihmisten erilaisuudesta johtuvaa, joillakin yöt menee valvoen, unia kyllä näen.
Väsyneeksi tunnen silti, vaikka yöunet hyviä, päivällä torkahtelen usein.

Eipä noita arvoituksia aina osaa tietää, mikä mihinkin sarjaan kuuluu, kuten tuo rekkaantuminen.
Noista taksi ja matkakorvauksista vielä, Kela hoitaa minun käsityksen mukaan "kimppa" kyydin maksut osittain, mitä täältäkin Kuopioon joutuvat matkaamaan.
Taksi lappuja on pyydettävä lääkäriltä, näin olen sen käsittänyt.
Itse en ole joutunut mitään vielä anomaan ja toivoisin että näin meneekin, koska kuulostaa melkoiselta anelulta nuo palvelujen saannit, ainakin joskus.
Kyllä näitä palveluja voisi vähän seuratakin sieltä antavalta puolin, kaikilla vanhoilla ei ole edes tietoa heille kuuluvista palveluista ja jos yrittää soitella, ei ehditä jutella ja pyydettyä soittoakaan ei kuulu.
Pitää olla melkoisen sinnikäs, jos asiansa oikeille raiteille saa, en mihinkään jymäytykseen usko minäkään, mutta välipitämättömyydeksi kumminkin.

No nyt laittaudun siihen kansalaisoikeuteni toteutamiseen ja asia on näin kohdaltani hoidettu.
Mitään muuta ihmeempää ei ole tiedossa, no aion käydö varaamassa ajan kasvojen hoitoon, sain lahjaksi tämän ja kiva on hemmotteluun mennä.
Reipasta päivää teille kaikille.
Kirjattu nikkini tuossa alla, saapa nähdä kuinka nyt käy?
Kolme popotti testiä ja tässä taas tulos.

Melkoinen popotti testi ;)
Nyt ei sitten kelvannut enää mikään vanhoista, oli uusi merkki lisättävä, huh, huh.
Vielä on nuo taulutkin tutkittava, todella ikävää.

Tervehdys pirttiläiset! Kylmä tuuli ja pakkastakin on, ei kuitenkaan lumisadetta, se on hyvä!
Lunta ei ole kuin muutama sentti, että maa on valkoinen ja tulee talven tuntua.
Kiireitä on edelleen, vaikka joulukiireet ovatkin ohi, no vielä pitää ulkokuusi riisua kynttilöistä,
mutta palakoot nyt vielä, kun on niin auringottomia päiviä ollut.
Soija-rouheen jo laitoin turpoamaan, että saan alkaa tekemään jauheliha-soijapihvejä.
Ne tuntuvat hyvältä, eikä ole sitä lihaakaan liian paljon, kun jatkaa soijarouheella. Laitan niitä nyt vähän enemmän, että saan pakastimeenkin kiireisen päivän varalle!
Tammikuu jo yli puolessa menee, onko muiden mielestä viikot ja kuukaudet lyhentyneet!
Hyvää kevätalvea!

Iltaan on päästy!

Nyt tuli luntakin ihan kunnolla js se jatkuu ihan reippaana. Alkoikin tänään ennusteita aikaisemmin. Mikäpä ettei, kuuluuhan talveen lumikin.

Tästä päivästä tuli ikkunasta katselun ja ettoneiden päivä. Vähän väliin kirjojakin selailin. Ei huvittanut lähteä lumisateeseen taapertamaan, koska pätevää tarvetta ei löytynyt. Heitin sentään roskat, oli syytäkin kun kaluttiin eilen ostamastani lohesta keitetty ruotosoppa. Siitä jääneet ruodot oli syytä poistaa biojätteisiin.

Ennakkoäänestyksessä oli tarkoitus käydä, mutta se jäi laiskuuteni takia. Ehtiihän tuon vielä tehdä. Onhan tuo hyvin tiedossani, että tavallaan hukkaan tulee ääneni menemään. Kuitenkin on tärkeätä, että on olemassa äänioikeus. On sille ollut " hyötykäyttöäkin"ja voi olla jatkossakin. Pienistä puroista se virta ja jne. Hyvää talven jatkoa teille!
(vaikeimman mukaan meni)

Lunta täällä satanut melkein koko päivän, nyt illemmalla loppunut anakin 5 cm köykäistä pakkaslunta. Niin se talvi taitaa tulla tänne eteläänkin. Huomenna lupaavat lisää, no tuntuuhan talvi taas talvelta.
Ei tarvinnut edes roskapussia viedä kävin eilen illalla viemässa kaikki mitä löytyi. Kuusen paloittelin jo pyhäiltana muovisäkkiin. Meillä sellaiset isot säiliöt sekajätteelle, paperille sekä kartonki ja muille pahveille, lasi, piojäte, metalli omissa pienemmissä säiliöissä.
Ikkunasta vain katselin lumentuloa, tuulen voimalla sitä tuprutteli.
Päivällä kävi yksi veljeni pojista meillä, hän oli Nokian palveluksessa 44 vuotta ja nyt ollut eläkkeellä 5 vuotta. Harrastaa sukututkimuksia kerää postimerkkejä sekä vanhoja rahoja, ymm.
Hän on tehnyt minun isän ja äidinkin suvusta tutkimuksia, Isän suku on lähtöisin Lempäälän lumialta siellä ensimmäinen tieto 1650. Paperipino paksu ja suku hyvin selvästi alusta asti, aina nykypäivään saakka tuhansia nimiä.
Viimeisen tutkimuksen hän teki isästäni mitä tapahtui 1918, siitä selviää miten oli mahdollista, että minäkin olen olemassa. Sain arvokasta tietoa isästäni sekä vaimoni isän veljen elämästä
samalta ajalta. Minä olin 3 vuotias kun isäni kuoli aika nuorena kuitenkin, enkä muista muuta kuin isäni hautajaiset.
Piti kokeilla taas vieläkö olen kirjautunut, ei se auta vaikka kirjautumiseni on automaattinen painallus.

Anteeksi kamalasti, että edellä oleva vilisee virhelyöntejä.
Näppini olivat siellä sun täällä ja piti jatkuvasti korjailla, kun tuli kaksi kirjainta peräkkäin.
Kirjautuminenkin katosi, eikä Venlastiina tietenkään kelvannut-

Huomenta, myrskyä ja sadettako on pirtin väki pelännyt, kun oven käynti hiljaista on ollut.
Äänestämässä on käyty ja jonotus kesti yli puoli tuntia, sitkeästi vaan jonotin, kun en uutta reissua halunnut tehdä ja aikaa oli viljalti:)
Tuskin toista jonotusta tarvitsee tehdä, vaikka antaisihan se väriä ja sitä demokratian tuntua, saapa nähdä yllätytäänkö.(tuskin)

Late sukututkimuksesta kerroit, on minunkin isän puolelta sukua tutkittu, mutta kesken on jäänyt, mieli tekisi jatkaa, mutta tämä saamattomuus ei sinne asti yllä, sillä se vaatii työtä ja etsimistä.
Sanovat onnistuvan paremmin tämän koneen avulla.
Lempäälä siellä Viialan lähellä, missä minäkin kouluni aloitin.

Hankala on tämä nikin sekoilu, ei millään järkeilykään tuo ymmärrystä, miksi näin pitää tehdä?
Minullakin nyt rekistöröity nikki näkyvissä, mutta kun lähettämään yritän tulee sen seitsemät autojen tai liikennevalojen merkkaukset, ei innosta.
Kahvin ostoon on lähdettävä, viimeiselle paketille jo loppu näyttäytyy, harvinaista, yleensä varasto suurempi.
Katuvalot jo sammuivat, on se vaan päivä jatkunut kummasti, sitä ihmettelemään ja odottamaan miten tämä päivä sujuu.
Näin kävi, voi hitsi kumminkin.

Huomenta, myrskyä ja sadettako on pirtin väki pelännyt, kun oven käynti hiljaista on ollut.
Äänestämässä on käyty ja jonotus kesti yli puoli tuntia, sitkeästi vaan jonotin, kun en uutta reissua halunnut tehdä ja aikaa oli viljalti:)
Tuskin toista jonotusta tarvitsee tehdä, vaikka antaisihan se väriä ja sitä demokratian tuntua, saapa nähdä yllätytäänkö.(tuskin)

Late sukututkimuksesta kerroit, on minunkin isän puolelta sukua tutkittu, mutta kesken on jäänyt, mieli tekisi jatkaa, mutta tämä saamattomuus ei sinne asti yllä, sillä se vaatii työtä ja etsimistä.
Sanovat onnistuvan paremmin tämän koneen avulla.
Lempäälä siellä Viialan lähellä, missä minäkin kouluni aloitin.

Hankala on tämä nikin sekoilu, ei millään järkeilykään tuo ymmärrystä, miksi näin pitää tehdä?
Minullakin nyt rekistöröity nikki näkyvissä, mutta kun lähettämään yritän tulee sen seitsemät autojen tai liikennevalojen merkkaukset, ei innosta.
Kahvin ostoon on lähdettävä, viimeiselle paketille jo loppu näyttäytyy, harvinaista, yleensä varasto suurempi.
Katuvalot jo sammuivat, on se vaan päivä jatkunut kummasti, sitä ihmettelemään ja odottamaan miten tämä päivä sujuu.
Näin kävi, voi hitsi kumminkin.

Huomenta, myrskyä ja sadettako on pirtin väki pelännyt, kun oven käynti hiljaista on ollut.
Äänestämässä on käyty ja jonotus kesti yli puoli tuntia, sitkeästi vaan jonotin, kun en uutta reissua halunnut tehdä ja aikaa oli viljalti:)
Tuskin toista jonotusta tarvitsee tehdä, vaikka antaisihan se väriä ja sitä demokratian tuntua, saapa nähdä yllätytäänkö.(tuskin)

Late sukututkimuksesta kerroit, on minunkin isän puolelta sukua tutkittu, mutta kesken on jäänyt, mieli tekisi jatkaa, mutta tämä saamattomuus ei sinne asti yllä, sillä se vaatii työtä ja etsimistä.
Sanovat onnistuvan paremmin tämän koneen avulla.
Lempäälä siellä Viialan lähellä, missä minäkin kouluni aloitin.

Hankala on tämä nikin sekoilu, ei millään järkeilykään tuo ymmärrystä, miksi näin pitää tehdä?
Minullakin nyt rekistöröity nikki näkyvissä, mutta kun lähettämään yritän tulee sen seitsemät autojen tai liikennevalojen merkkaukset, ei innosta.
Kahvin ostoon on lähdettävä, viimeiselle paketille jo loppu näyttäytyy, harvinaista, yleensä varasto suurempi.
Katuvalot jo sammuivat, on se vaan päivä jatkunut kummasti, sitä ihmettelemään ja odottamaan miten tämä päivä sujuu.
Näin kävi, voi hitsi kumminkin.

Eilen meni koko touhu plörinäksi. Kirjoitukseni oli melko pitkä, ja sen naputtelemisessa meni paljon aikaa. Virheitä tuli, ja pyytelin sotkuja anteeksi. Sitten ilmestyi kolminkertaisesti sellttelyni. Sen sijaan varsinainen kirjoitus oli poistettu. Olisi mielenkiintoista tietää mikä siinä oli sääntöjen vastaista.

Se on joka tapauksessa kaksikielisen maan kahden samaa tarkoittavan sukunimen tositarina, josta me kumpikin olemme tienneet jotakin, mutta se, että sukumme ovat tangeeranneet toisiaan jo vuosikymmeniä ennen meidän syntymää me, oli oikea jymy-yllätys.

Se on ehdottomasti kirjoitettava lapsillemme ja lastemme lapsille.
Kerään nyt voimia pystyäkseni rauhallisesti kirjoittamaan sivukaupalla sukujemme historiikkia, joka ei ole tarua vaan totisinta totta.

Nythän täällä jo näyttää ihan talvelta! Lunta on jo riittävästi valaisemaan maisemaan, minusta voisi jo välillä lumihanat sulkea...eipä taida kuunnella. Lumien auraajillekin tulee jo kiireitä.

Minua lähestyi sukuseura nimeni johdattamana kirjein ja puhelinsoitoin. Tietysti jäseneksikin kinusivat. Heidän vinkeillään otin netin kautta yhteyttä sukuseuraan. Melko tarkoin sen selasin. Totesin, että tuttuja nimiähän siellä vilahteli. Jopa selaisia, joita tunsin ja tiesin. Tulin siihen tulokseen, että olivat" pönäkämpää " sukua kuin vanhempani ja minä. Sama sukunimi kuitenkin, mutta ei mitään sukua muutamaan polveen taaksepäin.

Ukkini oli "siellä helkkarin korvessa" kun minä mukana seurailin. Hänen puheistaan muistan, että hän oli ollut renkinä naapurikylässä. Sieltä korvesta oli metsäfirma antanut tontin velaksi ja työpaikan, jotta sai velkansa maksettua. Varmaan ollut rivakka työmies, sellainen käsitys minulle jäi hänen liikkeistään vaikka hänellä oli jo ikää siinä vaiheessa.
Siihen sukuseuraan en löytänyt mitään yhteyttä, vaikka olikin sama nimi. Sukuseuran johdolle sen ilmoitin ja kieltäydyin liittymästä "ulkojäseneksi." Sellainen tarina se.

Ansioluettelooni tuli vain kauppareissu ja roskien ulkoistaminen. Lumen tuhrua oli senverran, että pöyräilijöille teki tiukkaa polkemista ja väliin taluttamistakin. Jalkakäytävää ja pyörätietä ei oltu ehditty auraamaan. Ei sitä lunta polveen asti ollut, mutta 10 sm kuitenkin. Nytpä pörinääni jo tulikin. Hei vaan!

Muori, tervetuloa samalle kymmenelle ja kaikkea hyvää tuokoon mukanaan.

Tällainen "kahvipirtti" on ihan mukava ketju, ilmeisesti hyvin perinteinen tässä ikäryhmässä koska otsikko antaa ymmärtää että lukemaa on kerätty jo kauan.

Eikö kuitenkin olisi järkevää vaihtaa otsikoksi esim. viikkonumero plus vuosi? Silloin ketjut ei paisuisi näin mahdottomiksi, ja haulla löytäisi ko. ajankohdan tekstit. Kirjoittaa eräs pedantti tilastoihin hurahtanut. Ampukaa alas - tai miettikää edes.

Minäkin mietin, jotain.

Huomenta jälleen, pakkasaamu oli joella ja lumi peitti harsollaan, näin laulussa kerrotaan ja näin myös on Savon maalla.
Kahdeksan mittarissa ja valoisuus lisääntyy.
Kyllä aika kenkuksi menee nämä viestittelyt, eilenkin peräti kolme vastausta kovan arvailun jälkeen.
Minkäs teet?

"Uusio kyselee" voisiko laittaa ketju mainitsemallasi tavalla, kaiketi voi, mutta kun olen kankea ajatuksillani, tarkistan oliko ajatuksesi, että viikottain pirtin muuttaisimme?
Tämä nykyinen tapa on aiemmin olleen 200 viestin ketju malli ja kun hitaasti uudistuvaa sorttia olen, sitä olen yllä pitänyt.
On siinä se harmi, kun nytkin kiusana tuppaamme olemaan ja jos joka viikko uuden aloittaisi, ketjuja tulisi useampi näköpiiriin, tulisiko lisää palautetta?
Pohditaan ,voin kyllä sanoa, että en tilasto en pedantti ihminen ole, sieltä jostakin välimain;)

Tuli niin vähän noista sukuasioista puhuttua silloin, kun tieto oli saatavilla ja näin ollen en jaksa edes aloittaa, vaikka aikaakin olisi.
Historia olisi mieleistä tarkkaan tietää, johan tulevaisuuden kannalta se olisi tunnettava.
Jospa olisi joku joka kertoisi, olisi niin helppoa vaan istua ja kuunnella, mutta ei ole, taidan itse olla sukuni vanhempana elossa oleva.
Minun tietoni perustuu melkein vain oman elämäni lähipiiriin, joskus harmilla lykkää, kun en sen enempää tiedä.
Kiinnostukseni ei ollut herännyt aikanaan ja nyt on myöhäistä, tai ainakin liian suuren työn takana.
Ihanaa että lunta saitte sinne teidänkin maisemiin ynnämuu.

Hyvänen aika, olette juhlimassa samana päivänä Hurskainen ja muori, (tai ainakin perättäin) onnea molemmille oikein roppakaupalla, terveyttä ja nauttimista, kyllä elämä näilläkin kymmenillä maistaa;)
Kerro toki sukusi tietoja jälkipolvelle, jos niistä otakin tiedät Hurskainen.

Näin tekee Venlastiinakin ja se on asia jota ei saisi jättää tekemättä, olisi ainakin helpompaa vakkakin pienillä tiedoilla mennä etsimään lisä selvityksiä.

Olen kirjautunut ihan tänä aamuna, saa nähdä onko ruvettava ruutuja merkkaamaan, onko muuten kukaan tietoinen mistä tämänlainen ilmiö on peräisin?
Nyt toivottelen mukavaa viikonlopun alkua tielle ystävät;)
Näin taas.

Iltaa! Pientä pakkasta (2- 3 c) tänään ja luntakin tuli hyvin maltillisesti. Putsasin auton, ettei hylätyltä näytä. Mittailin, että katolla oli n. 15 sm paksuudelta lunta.

Hurskaiselle ja muori 77, onnittelut minunkin puolesta. Kyllä se siitä jatkokin menee, kun on hyvään alkuun jo ehtinyt. Saattaahan olla, että vuosien lisäännyttyä saapas hitaammin nousee, mutta mihinkäs tässä on kiire. Suurimmat elämänsä rakennustyöt on tehty ja sen puoleen voi antaa ajan losotella rauhallisemmin. Minäkin olen tuntemani sukuni vanhin miespuolisista. Yksi "serkkutyttö" on vajaan vuoden vuoden vanhempi.

Ehdotukseen Kahvipirtin ilmestymisen järjestämisestä. Skillan jo vastasikin ja hyvät huomiot esittikin. Minulle ehkä ei asia kuuluisikaan, mutta voinhan jotain mielipiteenäni sanoa. Minusta on ihan pätevä järjestys. Jos joku välttämättä haluaa Pirtin vanhoja kirjoituksia hakea, niin löytyyhän niitä käynnissä olevasta systeemistäkin. Nykyinen n. 200 viestin jälkeen tapahtuva numeroinnin muuttaminen on sopiva - se ei kasaa Kahvipirttejä.
Eihän tämä asiana mitenkään ratkaiseva ole. Hyväähän on aloitteellisuuskin.

Tällä kertaa en edes yritä rekkautuneena, vaan käyn tutkimaan kuva-arvoituksia. Heippa!

Kiitos vuosirengaspäivän huomioimisesta SkillaN ja ynnämuu. Osanottokin olisi hyvin riittänyt. Ai että muorikin ihan päivälleen.
Kun siskoni oli minua 10 v. vanhempi, kuulin häneltä että aamupimeällä vieraskamarissa olin ensi kertaa parkaissut. Ja on sitä pienempää parkua vieläkin väliin kuultavissa.

Oli lauha ja vähäsateinen päivä. Ulkona siinä sen verran puuhasin että tuli tuuletuttua. Laiskanpulskeutta jallii, kiekaisi Kiven Alekkakin aikanaan.
Väkisin ei kannata mitää rajumpaa touhua näillä ikälukemilla riehkaista. Se kun kostautuu puolipakko-huilipäivänä seuraavan yön jälkeen.

Juttukytkin on tahmeana. Ja eikun heipat vaan ikä-kansalaiset!

Kyllä minustakin tuo vanha systeemi pirtin aloittamisessa on ihan hyvä, Joskus voi numero välillä unohtua niin kyllä sen sitten huomaa jos erehtyy.
Nythän tässä porukassa alkaa olla enemmistö kasikymppisiä, ei se kuitenkaan haittaa, en minä ainakaan sinne "vanhusten"palstalle aio siirtyä, täällä se tutussa porukassa sujuu ihan mukavasi.
Ihan kiva päivä ei ainakaan paljon satanut lunta, pakkasta ehkä pari kolme astetta.
Ajelin tänään apteekkin ja samalla kävin apteekin yläkerrassa, ostin silakkan fileitä 634g niitä sitten paistelin voissa. hyviiä tuli. Summassa kun ostaa aina tahtoo olla pariton luku joku jää pelkäksi silakaksi, tosin samat mausteet siihen yksinäiseenkin.
Urheilua katselin, ensin mäenlaskua ja sitten kaunoluistelua, ei oikein miellytä, ei kummassakaan lajissa suomalaiset pärjää, ehkä taas joskus kun uusi sukupolvi astuu esiin.
Täytyy taas lopetella, saattaa mennä taas kuvaarvoitusten pariin.
Katsotaan.

Lauantai aamua, vielä melko hiljaista on, neljä astetta pakkasta ja pientä lumisadetta.
Niin se vaan tämä tammikuu kääntyy loppu puolelle, lunta varmaan nyt joka paikassa, talvi on saatu vihdoin ja vielä toista kuukautta talvi aikaa, ehdimme vielä kunnon pakkasetkin saada.
En päässyt edes yrittämään kirjautumista, liekö tarkoitus poistaa koko rekistöröityminen?
Luulisi noita puskasta huutajia jo riittävän arvailtavaksi kuka on kuka.
Varmaan tilastoissa näkyy hyvältä, kun näitä arvailijoita riittää, sekainen on palsta, ei tiedä kelle on viesti tarkoitettu ja kuka sen lähettäjä on.
Onneksi pirtissä saamme tiedon tähän arvailuun, ei kulu paperia;)

Sen huomion olen tehnyt, että saapas hitaammin liikkuu, kuten ynnämuu totesit, mutta samaan syssyyn totean myös, että kiirettä ei liiemmin enää ole, ehtii hitaammallakin tahdilla.
Punakynä alleviivaa sanoja, mutta viivatkoon, ei ehkä haittaa, jos ette ymmärrä, suomennan;)
Minusta on mukava laittaa sanoja jotka ehkä ei kuulu kieliopin sääntöihin, mutta ainakin täällä Savon puolella tunnistetaan.

Minä eilen sen veran puhtia sain itseeni, että siivosin, nyt tuntuu kuin sänky suostuttelisi takaisin peiton alle.
Onkohan tämä sitä periksi antamista ja lisääntyykö tämä "vetelehtiminen" jatkossa?
On vaan sellainen vetämätön olo, tytär jo patisti ottamaan lääkäriin yhteyttä, mutta yritän nyt rauhassa odottaa kutsua sieltä päin.
Siis olo on Hurskaisen siteeraaman kiven tekstiä, "laiskan pulleita jallii".

En minäkään vaihda tuonne 80:siin, jos tässä ei käy kirjoittelu, loppukoon.
Tottumus on toinen luonto ja kun tänne on tottunut, ei tarvetta muualle mennä.
Eihän täällä tarvitse papereita näyttää minkä ikäinen on ja joskus tuntuu, että hiekkalaatikko ikäiset tännekin kirjoittaa;)

Nytpä sitten tauluja tutkimaan, vaikeaksi menee, eikö voisi olla se miksi on itsensä tänne kirjannut?
Mukavaa viikonlopun alkua kuitenkin.

Luulisi noita puskasta huutajia jo riittävän arvailtavaksi kuka on kuka.
Varmaan tilastoissa näkyy hyvältä, kun näitä arvailijoita riittää, sekainen on palsta, ei tiedä kelle on viesti tarkoitettu ja kuka sen lähettäjä on.
Onneksi pirtissä saamme tiedon tähän arvailuun, ei kulu paperia;)

Köllähdin minäkin uudelleen aamukahvin jälkeen, kun lupasin soittaa kätilötytölle 10 aikaan. Kiirettä ei tarvinnut pitää kun oli vain risotto enään laittamatta. Mutta sehän onkin aikaa vievä haudutteleminen! Ihan väsyin siinä lisätessä kauhallisen kanalientä ja vahtiessäni riisien paksuuntumista. Melkein tunnin se vei, parmesaanin raastamisineen.
Onneksi valmistin broilerinyytit jo eilen ja herkkusienikastikkeen 😊

Minna ottaa Zierra-bernin mukaansa, olen niin ihastunut näihin koiravierailuihin, ostin kuivattuja kanafileitäkin koiranamiksi sille. Maistuuhan ruoka niillekin, kun hyvälle tuoksuu ja ihmiset vain syö ja juttelee!

Ai, että oli eilen lähellä apteekissa nurinmeno, kun kumimatto välieteisessä oli täynnä lunta. Enhän osannut sitä varoa kun ei piikkareita ollut saappaissani, mutta sain oikaistua selkäni, mutta vaudilla lensin sisäpuolelle,...

Pitänee alkaa siistiä asuaan kylppärissä, ja katsoa oisko kiharat lisääntynyt hellan höyryissä 😊 Mukavaa viikonloppua! 🍳🍟🍜🍧

Päivää Pirttiin!
Hiihtelin mielikuvituksen suksin tänne, kun talvi jo toista päivää on ollut ihan lapsuuden talvi.

On se hemmetin hyvä, että kun kaikki entinen on päätynyt hissitalon ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevaan asuntoon, ovat muistot arkistoituneet sellaiseen puupäähän, että ne tulvivat sieltä värittämään arkea milloin tahansa.
Ei sitä olisi viiden ikäisenä piipun juurella istuessa osannut arvata, että nekin päivät tallentuisivat
ikimuistoisiksi eletyn elämän päiväkirjan sivuille.

Elämähän on kuin romaani. Vaikka lapsuus- ja nuoruusvuosien päiväkirjat ja vihot ovat elämän myllerryksissä haihtuneet savuna ilmaan tai tuhkana tuuleen, voi oman elämänsä romaanin taas kertaalleen kaivaa esiin puupäisen kirjakaapin hyllyiltä.

Ja nyt taidan suksia kahvipannun luo. Toivottavasti siellä on tippa pohjalla eikä pelkästään valo pannun alla.

Hyvä jatkot kaikille!

Sivakoimaan pääsisi jo täälläkin, vaikka ennustellun 30 sentin sijasta saimmekin vain 10-senttisen kerroksen kevyttä pakkaslunta. Talvelta näyttää kuitenkin, pieni pakkanen antaa ulkoiluun pirteän lisänsä. Aamupäiväkävelyn lisäksi ehtii valoisan aikaan pienen iltapäiväpiipahduksenkin tehdä, uni tulee houkuttelematta, kun on happea kunnolla haukannut päivällä ja saanut mittariinsa tarpeeksi askelia. Askelmittari on ihan hauska tapa seurata liikkumistaan, kannustaa siihen suositeltuun 10 000 päivätavoitteeseen.

Sukutukimus on niin monia itseni ja mieheni serkuista kiinnostanut, saamme nauttia heidän aikaansaannoksistaan juuriemme tuntemisen osalta. Omia vanhempiani puhutin paljon heidän vanhuudenpäivinään, laitoin muistiin ja yhdessä kävimme valokuvat läpi, merkitsin muistiin henkilöt ja tilanteet. Puuhaan muutenkin paljon valokuvauksen kanssa, ne ovat minulle ominainen tapa säilyttää ja siirtää muistoja. Opettelin skannaamaan vanhoja kuvia, olen tehnyt niistä kirjoja Ifolorin avulla ja lahjoittanut niitä. Meillä on myös veneilystä tarkat lokikirjat, joissa on kirjattuna reitit, säät, lintuhavainnot, ruokalistat, omia ja lasten piirroksia jne. Samalla on merkintöjä kuluvasta ajankohdasta muutenkin. Automatkoillakin kirjaa pidetään, muutenhan valokuviakaan ei saisi järjestykseen. Mieheni täyttää joka päivä keltaista vanhanajan Yliopiston almanakkaa, ihmeen paljon merkintöjä niihinkin mahtuu lintuhavainnoista lastenlasten vierailuihin .

Sinisirkun ruokalistat aina saavat veden kielelle, pitäisikin malttaa tehdä oikea risotto , eikä vain keittää lisäkeriisiä. Laitat käsittääkseni yksin ollessasikin kunnon lämpimän ruuan päivittäin . Sesonkiruuista made houkuttaisi, mutten tänään kalatiskiltäni sitä saanut, Turska on yksi mielikalamme, laitoin tällä kertaa uunissa vihersilpun ja ruokakerman kera, sitruunaa reilusti mukaan. Kaksinkertaisen annoksen tein perunamuusia ja lopuista pyöräytän iltapalaksi pienet perunarieskat , mukava saunan jälkeen nauttia.

Tammikuista talven taikaa !

Illan hämärä menossa!
Aivan hyvä, sateeton keli ja pakkastakin vain hiukan. Markettireisulla huomasin, että vaalit ovat käsillä. Marketin edessä, kävelykadulla oli vilkas ja äänekäs tiedoitetoiminta. Jostain on polkaistu käyntiin loppukirin tapainen toiminta useammassakin tiimissä. Hyvähän se että valistetaan. Pääsin helpolla kun vastasin, että olen jo äänestänyt. Suurempi kiinnostus valistajilta loppui siihen.

En ole hankkinut askelmittaria, josta Ramoona kertoi. Vielä kymmenen vuotta siten minulla oli kuntoutusvimma päällä, kun tapaturmaisesta vammastani aloin toipua. Mittarina oli matka ja kello. Tapanani oli kävellä rivakasti 2X5km ja sen päälle pienet asiat kuten kauppareissut. Talvisin monina päivinä kävelyn korvasin tunnin, kahden hiihdolla. Vuosia se meni sillä tahdilla ja kyllä siitä tulostakin tuli. No niin...ne ovat muisteluitani.

Nyt on menoni pikkuhiljaa hiipunut tähän malliin. Kävelyä yritän pitää muistissa tunnin verran päivässä hissutellen. Ns. hyötyliikunta mukaan luettuna. Kuntokämpässäkin käyn vielä ...joka toinen päivä varttitunnin. Yhden päivän viikossa yritän pitää vapaana rentoutumalla. Alkaahan se muistuttaa alasajoani, mutta kaiken huomioiden, luulen tehneeni lähes parhaani.

En minäkään aio siirtyä toiseen ikäryhmään. Täällähän se menee, osittain viihteenä, ajankuluna, vaihteluna ja joskus asioissakin mukana ollen. Minulla oli nuoruudessani pikaisia kortteerin vaihtoja usein, jospa nyt koettaisi vakiintua tänne. Jatkoja teille!

Avage on alkanut tehdä kukkaa, teki kesällä--- hyvin harvinaista. Kameliassa noin 50 suurta kukkaa. Otan lasiin säilyvät viikon ovat kauniita, Timo Sarpanevan kynttilänlasien lähellä.

NUkkumatti ei vielä ole hiippaillut mailla eikä nurkankaan takana
En viitsi edes yrittää kirjautumista.
Minähän otan nokkaani heti, kun näen juuri kirjautuneena, etten olekaan kirjautunut. Jos olisi varaa, heittöisin koko läppärin seinään.
Tulin oikeastaan ilmoittamaan, että täältä en lähde kuin kulumalla tai piritin porukan huutoäänestyksellä.
Olen heti ensi kertaa täällä poikettuani tuntenut oloni kotoisaksi.
Alkuun jonkin verran lueskelin ja sitten innostuin kirjoittelemaan. Mistä sitä löytäisi niin monia erilaisia ihmisiä, jotka sulassa sovussa kirjoittelevat ihan arkisista tai muista asioista ja aloilta kaikessa rauhassa.
Täällä on tilaa kaikille ja vapaus omiin mielipiteisiin. Onhan täällä joskus joku yrittänyt heitellä ilkeyksiä, mutta minkäs tuuli kivelle mahtaa. Ovat tainneet ressukat livahtaa nurkan taa itkemään epäonnistumistaan tai kipinkapin koteihinsa häpeämään.
OIkein mukavaa talvea koko porukalle
toivottaa sama vanha Venlastiina

Sunnuntai aamun pakkassäästä viestiä yritän, mittarissa kymmenen astetta, taivas tasaisen harmaa, mutta valoisaa jo on.
Uni veti tänä aamuna pitkäksi, oikein säikähdin kun ulos vilkaisin ja oli valoisaa, 8.15 tuli herätys.
Luulisi nyt jaksavan päivän ilman torkkumista;)
Entiseen aikaan olisin tullut pahan tuuliseksi moisesta myöhään nukkumisesta, nyt vaan ihmettelen unen riittämistä.

Yritin minäkin kirjautumista, peräti kolme kertaa, tuli vaan sininen ruutu ja "pahus sivua ei löydy", joten uskoin ja taas sitten onneni koettelen.
Venlastiinan ajatuksiin yhdyn pirtin kohdalla.

Kaunis asetelma pöydälläsi, tuota Avage nimeä en ole kuullutkaan.

Muistan minäkin jonkun ajan jakson, kun joka aamu kelillä kuin kelillä kävelin noin viisi kilometriä, nyt sitten työn takana ajo viisisataa metriä, mutta tähän tyydytään, eipä muuhun pysty.
Ajattelin siivotessani, että mittari pitäisi olla ja mitata sen parvekkeen ja huoneiden välinen kävely tepastelu, siitä aika iso rupeama tulisi, aikaa ainakin paljon menee, kun irtain on ulos kannettu ja sitten vuorostaan sisään, siinä minun melkoinen ponnistus;)
Ynnämuu olet mielestäni kovinkin reipas, kun aina jaksat kuitenkin sen lenkin tehdä ja vielä kuntoilla muutenkin.

Aladoopi on hyvää, mutta en muista etikkaa sen kyytipojaksi tuodun, ehkä jossakin sellainen makunautinto.
Ostin juuri raasteena emmental juustoa ja tein kuumia voileipiä ja hyvää oli.
Edam juusto on melkein joka päiväinen juusto tarpeeni täyttäjä, ja entäs sitten homejuusto vaikka piparien päällä, nam,nam.
Muistissani ei ole lapsena saatua juustoa, olikohan koskenlaskija ensimmäinen muistissani oleva juusto, juon maitoa vähän ja kai juusto täyttää sen tarpeen.
Kokeileppa Hurskainen sinäkin, jospa makunautinnon kokisit.

Noista Venlastiinan muisteloista, minä en meinaa muistaa mitään tarkkaa muistikuvaa nuorena olemisesta, olenkohan vielä liian nuori muistelemaan, ehkä ne muistot herää, kun ikää lisää tulee;)
Telkkarissakohan oli maininta, että ihmisen vanhetessa muistot vahvistuu, sitä odottelemaan.

Kyllä näet paljon vaivaa noiden herkkujesi laitossa, vaikka niin helpoilta tuntuvat, kun niistä kerrot sini-sirkku, vesi kielelellä niitä lueskelen, taidokas emäntä olet.
Kova komento on yleensä koirien makupalojen annossa, meidän koirille mummo ei saa herkkuja antaa, vaikka niin mieli tekisi.

Suurta viisautta Ramoona on ollut, kun tietojasi olet kirjannut, vanhepiasi haastatellut, minulta tuo kaikki juuri puuttuu ja eipä ole paljon mahdollisuuksia sukua tutkia, eikä siirtää tietoa juuristaan lapsillekaan.
Ihastelen ja kateellinen ihan olen sinun ja sini-sirkunkin perusteellisuudesta kaiken suhteen, teillä alämä hallinnassa kaikilta osin ja koti ja perhe hyvin hoidossa.
Minulla aina on ja tulee olemaan vaan pieni osa siitä, siis jotenkin vajavainen kaiken suhteen olen.
Omaa syytäni, tai saamattomuuttani, eipä ketään muuta voi sormella osoittaa, mielekiintoni on täysi nolla kaiken suhteen;(

Nyt lopetan itseni torumisen ja olen onnellinen, kun saan lukea teidän kaikkien viestejä ja olla osana pirtin olemassa olossa.
Iloa elämäänne ja lumesta nauttimista joka puolella tätä ihanaa kotimaatamme.

Heippa Kahvipirttiin!

Nyt kyllä ihan suotta SkillaN koet jotakin saamattomuutta, siihen ei tosiaan Sinulla ole syytä. Jo tämän mukavan Kahvipirtin ylläpito, joka-aamuisella avauksellasi, jonka minäkin lähes aina ensimmäiseksi luen, on hyvä suoritus. Siinä on sellaista uskollisuuttaa ja pysyvyyttä aloitteelleen , jota tänä aikana jopa tarvitaan.

Leipoja ja ruuanlaittajana en ymmärrä edes, miten voit kokea tuollaista, eri maakuntaruuat, kalakukotkin olet tehnyt tuosta vaan. Käsitöitä tuotat sairaaloihinkin,kotona tv:tä katsellessasi, siihen en pystyisi millään, nuorempanakaan en kutojana pärjännyt, kuin ihan pakon sanelemana! Kamalaa oli,..

Sen lisäksi olet vielä yhteiskunnallisesti paljon vaikuttanut, saat kai joskus hiljentää tahtiakin, tai olla vaikka kunniajäsen kerhossasi?

Lopetetaan tuo toistemme kehuminen tähän, kas minulta kun vaadittiin jo 11-12 vuotiaana kotona oppimaan ruuan esivalmistelua ennen vanhempien kotiintuoloa.

Heidän ilonsa ja yleensä ruokailijoiden ilo, on paras palkinto vaivannäöstä. Tosin hyvää oli tuo italialainen risotto, kannatti nähdä vaivaa, Minna oli ihan hurmaantunut siihen 😊 samoin meheviin broilerinyytteihin.
Yhdessä teimme Pavlova jälkkärin myöhemmin kahvin kanssa, tuoreine vadelmineen.

Tänään pääsen taas helpommalla, kas lämmitänhän tietenkin edellispäivän tähteet, ja usein teen vartavasten pakastimeen lempiruokiani. Tytt.tytär sai sunnuntaiksi mukaansa häntä varten tehdyn kaalilaatikon.

Heippa nyt, voidaan hyvin, näine omine touhuinemme, jotka voivat tuntua toisin suuntautuneilta ehkä kehumisilta.

Sitä ne eivät ole, koen ruuanlaiton ja tarjoamisenkin rakkautena, niin tarpeen on saada silloin tällöin jakaa omaistensa kanssa, tuo hyvä hetki!

Täytyy ihan toppuutella itseäni, kun innostun kertomaan tekemisistäni. Kerroin nyt näistä , kun edellä oli juttua oikeasta, vaativasta sukututkimuksesta arkistoja käyttäen. Pian tulee taas palstalla noottia, ettei täällä osata keskustella, omia töitä vaan luetellaan ja laiska töitään luettelee. :) Minulle nämä tallentamiset kirjaamalla ja kuvaamalla ovat rakas harrastus, jonka nykytekniikka tekee helpoksi ja nopeaksi sekä erittäin hauskaksi. Perheen varmaan jokainen on hoitanut ja hoitaa huolella ja rakkaudella, minun vaan tulee siitäkin ehkä enemmän kerrottua, ja koska lastenlapset ovat vielä niin nuoria ja lähellä asuvia, yhteyksiä on helppo ollut pitää. Toki olen sukukeskeinen, ison sisarussarjan keskellä kasvanut ja heihin kiintynyt, tottunut yhteen hiileen puhaltamaan.

Jäin melko nuorena ( 60 v) eläkkeelle, on ollut energiaa ja intoa paneutua lastenlapsiin, kotitöihin ja harrastuksiin. Puutarhan hoitoakaan en työksi laske, kun sen saan tehdä omaan tahtiini ja makuuni. Säilömiseni ovat aika pientä , ei ole kellariakaan, pakastin on helppo täyttää. En ole järjestöihminen, muutamssa vain kannattajajäsenenä. Ihailen Skillanin panosta eläkeläisjärjestön hyväksi, se vaatii sitoutumista ja vastuuta. Varmasti niissäkin on vapaamatkustajia, toiset ovat puuhaihmisiä. Uskonpa, että vaikka valokuvani ovat järjestyksessä, monen kaapit ja laatikot ovat paremmassa järjestyksessä ja ikkunat useammin pestyjä. Toisaalta, kun järjestelee arkistojaan, tuntuu että elämäkin jäsentyisi, palaset loksahtavat kohdalleen.

Koetan itseni kunnossa pitää senkin takia, ettei sukurasite kakkostyypin diabetes puhkeaisi. Askelten laskeminen ei se pointti siinä suinkaan ole. Meidän naisten askeleethan eivät edes niin kovin pitkiä ole. Pituiseni ihmisen 10 000 askeletta on 6,8 kilometriä laskentakaavan 165 x 0,413 mukaan. Neljän kilometrin amupäivälenkillä tuli otettua tuon mukaan reilusti yli puolet päivän tavoitteesta . Voinhan tipsutella ja tepsutella tässä kotosalla vielä lisäaskelia, jos laiskottaa ulos enää uudelleen lähteä, sää on kyllä mukava, pikkupakkanen ja tuuletonta.

Tänään oli lojottelupäiväni. Kävin sentään roskapussin ulkoistamassa, mutta heti suoraan takaisin. Kyllähän ilmojen puoleen olisi voinut lenkkeilläkin, mutta eikös noita ilmoja riittäne.

SkillaN kirjoitti lopuksi lopettavansa "itsensä torumisen." Eipä olisi ollut aihetta aloittaakaan. Suurimman työn teet Pirtin hyväksi, tuskinpa muuten näin kauan olisi pystyssä pysynyt. Ja muut riennot ja talkoot päälle, on jo hommaa mainita asti.

Huolimattomasti, ymmärrykseni puuttuessa, jätin puhuttelematta tarkemmin isovanhempani. Olisi varmaan enemmänkin tietoa irronnut. Jotain juttua muistan kuulleeni, mutta en edes aktiivisesti suuremmalti jäänyt kuuntelemaan. Eipä se nyt märehtimällä siitä kohene. Valokuvia on yksi pieni kansio 40- luvun loppupuolelta alkaen ja epämääräinen röykkiö valokuvia päälle. Järjestelmällistä tallentamista ei ole riittänyt kirjoitusteni säilyttämiseenkään. "Itsenäisymiseni" alkuvuosina muutin kortteeria tiuhaan. Siinä välisiivousta tehdessä roskiin meni sellaistakin, joka on myöhemmin hiukan harmittanut.
Pitkäänhän se kynä oli ainoa kirjoitusvehje. Kyllähän minä sitä käyttelin melko ahkerasti.

Ensimmäisen kirjoituskoneen hankin v. - 66. Koneella toskatut tekstit kyllä tallensin ainakin puolittain. Olen niitä "ajankuviani" joskus selaillut. Sellaista vähän huolimatonta ja huoletonta puuhaani. Eipä tunnu suurelta harmiltakaan, tuskinpa niissä muisteloissa oli kovin merkittävää.

Tällaista justelua tässä . . . eihän tämä täytä kontrollien kriteereitä keskustelusta. Joudun vain toteamaan:"kukin kykyjensä mukaan." Kritiikki tietysti tarpeen ja ansioiden mukaan:))
Nyt käyn sovinnolla kuva-arvoituksia ratkomaan. Terv. ynnämuu.

Kun lämpimällä syksy ja alkutalvi meitä paapottiin, niin kylmältä nyt tuntuu. Mut kun on itse tammikuu on menossa, niin totutellaan nyt sitten. Aamulla peräti -10 astetta.
Puen itseni tamppusäkiksi, ulosmennessä.ettei vaan lunssapakteerit iskisi.

Kuulakärkikynä oli meikälläkin kirjoituskoneeni pitkään, Sitten DDR: Erican ostin, mekaanisen, markkinoiden halvimman.
En ikinä uskonut että höyrähtäisin loppuiälläni tietokoneen käytön opetteluun. On siitä nyt ainakin hyötyä tuon verkkopankkiyhteyden verran.

Nettipeli-innostus väheni kun pelit alkoivat viemään taskurahoja enemmän, etenkin se casinohuuma vei jo eläkeläisen päivärahankin.
Meidän kylään ei flunssa-aalto ole vielä ehtinyt. Ehkä kylmä ilma kääntää sen muualle. Otin äskeiseen pieneen viluntunteeseen kuumaa mustaviinimehua.
Kyllä me talvi kestetään. Pidentyvästä valonajasta iloitsemme.

Ihan on ollut poutainen talvipäivä, pakkastakin ainakin 7 astetta. Lupaavat ensin kylmenevää ja sitten taas useita lämpöasteita ja jopa vesisateita. Vaihtelevaa on, tammikuuta vielä kymmenen päivää jäljellä, no kyllä talvikin voi vielä merkkinsä näyttää.
Tuli mieleen nuo muistot ei minulla oikeastaan mitään kirjoitettuja sivuja ole, tosin joitakin asioita olen tallentanut ja nyt niitä joudun kaivelemaan loppuviikosta. valokuvat isolta osin kansioissa, mutta varmaan suuri määrä laatikoissa ja kirjekuorissa.
Vanhin kuva on isästäni vuodelta 1918 samalla se on ainoa kuva hänestä, alkuperäinen on minulla, kopioita kyllä muillakin sukulaisilla.
Ne sukuselvitykset joita meillä on isäni ja äitini suvuista, on veljeni pojan tekemiä ja ovat molemmat alkujaan 1650 luvulta lähtien ne ovat hyvin tarkkoja. Isäni suku lähtöisin Lempäälästä ja äitini Savosta Pielavedeltä.
Urheilua olen katsonut melkein koko päivän, no se on aina ollut minun mieleisempiä katseltavia, olenhan itsekkin sitä harrastanut, ihan nuoresta pitäen.
No niin taidan taas varautua kuva-arvoitusten katseluun.

Huomenta viikon alkuun ja nyt jo pakkaseenkin, kuusitoista astetta, voi vilu tulla jos kovin vähillä vaatteilla ulos menee.
Pianhan siihen tottuu ja eihän tämä mitään ole kolmenkymmenen pakkasen suhteen.
Tuosta eilisestä kirjoitelmastani selvästi kuulsi läpi sellainen, että kehuisin tai "nuolisin" muita, ei se nyt kyllä niin ole, ihan vilpitön olin puheissani ja tuntemuksissani.
Ilkeästi ajatellen tuota kiitosta voisi kuvitella kerjänneeni, en todella, oli vaan sellainen mitättömyyden tunne ja sitä purin.
Kiitos kuitenkin kauniista viestittelystänne, taas tässä mennään, toivottavasti ihan entiseen tapaan ja oli miten oli, osaavia ja mukavia kaikki olette;)

Tuosta rahan painamisesta en tiedä, mutta paljon on siitä ajasta kerrottu ja telkkarista historian kertomaa näytety.
Lukuja niistä kuolemaan tuomituista ja nälkään kuolleista on monelle taholla, toivoisi, että jokainen sen historian kuuntelisi ja katsoisi, ehkä ajatukset sodista ja kapinoista loppuisi.
Kun katselee niitä ihmiskohtaloita ja julmuuksia mitä ihminen voi toisilleen tehdä, ei sitä jaksa ymmärtää.
Presidentti Kallion sanoin, ei ole punaisia, ei valkoisia, on vaan Suomen kansalaisia, siinä pohjaa tämänkin päivän ihmisille ja päättäjille.

Kuuluisasta pitäjästä äitisi onkin lähtöisin Late, onhan Kekkonen saman pitäjän kasvatteja, Ruuskasen Antti myös tunnettavuutta myös lisännyt;)

Mikäs se sellainen "tamppusäkki"onkaan Hurskainen?
Olen minäkin joskus ajatellut, että aika fiksuja kuitenkin ollaan, kun tämän koneen kanssa jollakin tapaa osataan, hitaasti oppi perille menee, mutta jotakin uutta aina mukaan tulee.
Flunssa aallosta en tiedä, tuskin täälläkään pahemmin jyllää, ehkä pakkas aallolla olisi vaikutusta taudin suhteen.
Matkakirjoitus kone se oli minunkin ensimäinen jolla pöytäkirjoja yritin puhtaaksi kirjoittaa.

Samat harmit kuin ynnämuulla on minullakin, virheitä joita ei millään saa korjatuksi, nurmen alla on jo kauan olleet henkilöt, jotka olisivat voineet tietoja antaa.
Pöytäkirjoja saattaisi löytyä Työväenarkistosta, sinne niitä lähetettiin, kun toiminta loppui.
Ehkä vielä niin tuoretta tietoa, että ei arvostusta minkään vertaa.

Valokuvani on melkein vaan oman perheeni elämästä, vanhempieni kuvat jäivät suurilta osin veljelleni ja nyt en tiedä missä hänen jälkeensä ovat.
Yksi kuva on minusta ehkä noin kolmevuotiaana, siinä pieni tyttö katselee hyvin totisena maailmaa, hyvin vähän kuvia silloin otettiinkaan, yleensä kuvia löytyy hautajasista ja häistä.
Vanhempien kuva on seinällä, ehkä kihlakuva on, sekin jäi selvittämättä.
Perhe kuva myös siltä ajalta kuin tuo minun kuvani.
Tuo kerrontasi juuri Ramoona saa itseni tuntemaan, miten huolimaton olenkaan ollut menneiden polvien elämästä, sinulla suvun historia melkoisen hyvin käsillä.
En koe miksikään kehumiseksi jos tämän laatusia jutusteluja pirtistä löytyy, elämän kulkua parhaimmillaan.

Mukavaa luettavaa on sini-sirkku elämäsi kertoma, en kehumiseksi sitä koe, vaan todella sinun elämän kulua kertoilet, kaikilla on omat mieltymykset ja tavat.
Myös erilaiset olosuhteet ja niistä lukeminen saattaa avartaa näköaloja muunkin laiseen elämään, mitä itsekukin elää.
Jatketaan vaan näitä arkisia ja joidenkin mielestä tyhjää sana helinää olevia juttuja, minä ainakin tykkään.

Hyvänen aika kun taitaa nuo pelimerkit loppua, miten taas näin paljon tätä "tyhjää" puhetta syntyykään;)
Koettakaa nyt tareta, vaatetta vähän reiluummin päälle ja menoksi.
Käsitöiden pariin minäkin ja uskon että uskolliset saman asian harrastajat paikalla, pakkanen ei esteitä tuo.
No taas nuo harmttavat esteet, voisiko saada tietoa, mikä tämän jatkuvan ropotti leikin aiheuttaa.

Aamupäivää täältä Aurajoen rannoilta sinne SkillaNin kotiseudulle. Onpa siellä kylmää ihan 16- astetta; meillä tänä aamuna vain miinus kolme.
Maa on lopulta tullut valkoiseksi, ihan talvelta näyttää. Liian hartaasti minun on tullut sisällä istuttua. Kärsin vielä siitä kun persuksilleni putoa täräytin. Onneksi on kuitenkin takaosani paranemaan päin .
Eilen oli ihan aurinkoista ja tuntui että päivä oli hieman jo pidentynyt. Toivo herää että kevät koittaa. Ja onhan se. Kuukaudessa aurinko nousee 28 min aiemmin la laskee 55 min myöhemmin. Se tekee lisää päivän pituuteen 1 t ja23 minuuttia.
Monilla on kaiketi muistoja kotoa lapsuudesta asti, kun on kuunnellut aikuisten puheita punaisista ja valkoisista. Minun isäni oli vuonna
1918 18-vuotias, enpä koskaan kuullut hänen puhuvan noista ajoista, joten minkäänlaista asennetta itselle ei ole asioihin syntynyt. Historian tunneilla sain tietoa.
Taisivat seiskarilaiset saarellaan olla sivussa noista vihan ajoista. Soisi etteivät katkeruuden tunteet enää pinnalle nouse. Näyttää että maailmassa on vaikka kuinka paljon noita sisällissotia ja vihaa. Suomea arvostetaan monin arvoasteikoin maailman parhaimpien maiden joukkoon kuuluvaksi. Pitää ymmärtää ettei tätä tietenkään paratiisiksi saa, mutta eikö meiillä ole hyvä olla kuitenkin. Itse en ole kovasti puoluepoliittisesti ajatteleva, enkä ole yhden puolueen kannattaja,
Olen ajatellut että ei tätä maata ole todellakaan helppo hallita. Sen kiertokulun olen todennut, että aina oppositio haukkuu hallitusta ja osat vaihtuvat vaalien jälkeen.
Nyt sitten päämiestä valitaan, juu äänestämässä on käyty. Toista kertaa en mene käy miten käy.
Tytär oli yökylässä ja uhkaa viedä minut ulos. Se on kyllä tarpeen.
Oli kiva kun muorikin antoi elonmerkkejä. Vointeja vaan sulle!

Jo myöhäistä iltapäivää täältä Hesan naapurista, rajalle onkin kilometrin verran. Pakkasta ei ylettynyt aivan sitä, mitä ennustettiin. Siinä se 5-7 C välissä päivän heilui ja pientä lumisadettakin tuli.

Katleija kirjoitti hiukan v. 1918 tapahtumiin viitaten. Minun isäni oli niihin aikoihin vain 11 vuotias, joten niukasti hänellä varmaan oli kerrottavaa. Ukki sentään oli noihin historiallisiin aikoihin n. 45 vuotias. Siis jo riittävän vanha ymmärtämään, mutta ei ikäloppu.
Jotain muistan kerrotun. Ei se sisällissota sinne syrjäkulmille paljon ulottunut. Joitain kirkokylältä oli lähinnä valkoisten joukkoon lähtenyt. Siitä hajanaisesta syrjäkylästä, jossa asuimme, en tiedä kenenkään sitä sotaa sotineen. Kyllähän siellä naapurikylillä sanasotaa käytiin jonkun verran.

Näkyi ja kuului se, kun menin kansakouluun tämän viimeisen sodan jälkeen. Punikin pennun nimen sain kyllä kuulla, ei nyt aivan opettajilta. Opinhan tuntemaan ne muutamat "parempaan väkeen" itsensä ylentäneet, jotka istuttivat asennettaan jälkikasvuunsa. En nyt suurempia haavoja räksytyksistä saanut. Olin koulun aloittaessani jo toisella kymmenellä. Evakkoreissut kahteen kertaan, siellä lehmien paimennus "työvelvoitteenani" sotki kuolunkäyntini alun. Kiertokoulua kävin muutaman viikon naapuritalossa, pääsin aloittamaan kansiksen kolmannelta luokalta. Ukkini oli räväkkä, riski mies vielä vanhempanakin. Hän antoi kuulua kenelle tahansa, jos koki vääryyttä tapahtuvan. Siitä se minullekin punikinpentu nimitys juonensa sai. Loppuihan se nimittely, kun jonkin aikaa kului. Ehkä oppivat tuntemaan räksyttämisensä vaaralliseksi. Eikä aivan tyhjästä.

Kappas vaan . . . tämä muisteluni karkasi pitkäksi. No, kunhan on täytettä ketjuun.
Nytkin siirryn sovinnolla kuva-arvoituksiin. Terv. ynnämuu.

Huomenta jälleen ja pakkasta on kaksikymmentä astetta, nyt seisoskelijat kaduilta katoaa;)
Eilinen on historiaa, siitä sen verran, että sukkalähetys alkaa tavoittaa sen määrän, että tarvitseville lähtee pian.
Reilut viisikymmentä paria aikuisten sukkia, lämpimiä varpaita ja paljon lämpimiä paranemisen toiveita sisältää lähetys.
Pientä tämä on, mutta kun useammasta kasasta niitä kertyy, voi apuakin olla.

Kotipaikkani oli kansalaissodan yksi melko keskeinen paikka ja kyllä täällä ihmiset saivat kokea punaisen leiman vielä viimeisen sodan aikoihin, itse en joutunut nimittelyn kohteeksi ja kai sitä vähenemissä määrin enää olikaan silloin 45-50 luvun aikoihin.
Neljäsataa punavankia lepää nyt jo hautapaaden alla, joka sitten myöhemmin pystytettiin.
Kuulemani mukaan jäällä seisoi miehiä rivissä ja joka kymmenes siinä sai loppunsa, ja kerrotaan, että pojan vuoron tullen isä vaihtoi paikkaa.
Julmaa todella julmaa oli se aika ja toivoisi, että rauhanomaisesti saataisiin nämä päätökset mitkä taisteluihin johtivat nykyään sovittua, onhan toisenlaiset eväät nykypäivänä.
Katkeruuden ei toivoisi koskaan yltyä tälle tasolle.
Aika vähän näitä asioita puhuttiin kotonani, enkä osannut edes kysellä, voihan olla että totuus voisi muuttua paremmaksi tai pahemmaksi, ainahan asioista on tapana monen laisia versioita esille tulla.

Onhan Suomi hyvä maa elää ja asua nykyisin kaikille, sosialiturvaa on tarjolla ja tänä päivänä ei kai kukaan joudu nälän vuoksi kärsimään.
Korjattavaa löytyy ja ristiriitoja syntyy, mutta niistä jo on opittu komromissejä tekemään, aina ei kaikkien mieleen, mutta sanotaan, että parempi on laiha sopu, kuin lihava riita.
Onneksi suomalainen on hitaasti syttyvää lajia.
Eilen oli komia auringonlasku täälläkin ja ehkä tänään aurinko näkyy jo kauemmin, näyttää tuo taivaan väri sen kaltaiselya.
Äänestämässä kävin minäkin ja sen kansalaisvelvoillisuuden ole aina suorittanut.

No löytyyhän niitä täysiä säkkejä, millon viljasta, milloin juuri noista tappuroista ja puitakin voi säkki sisältää.
Katsoin eilen, kun huutokaupassa säkin, sen vanhan ajan, hinta nousi liki seitsemään kymmeneen, että säkkejä myös tänä päivänä ostetaan ja aika kovaan hintaan;)
Näitä sanontoja on paljon ja eri maakunnissa vielä vaihtelevat, olisipa tullut muistiin laitettua niitäkin.

Mutta nyt laitankin pisteen tähän kohtaan ja aloitan tuon kuvaleikin, ei edes kirjautumaan yrityksistä huolimatta päässyt, tulisipa joku selvitys miksi näin on?
Pakkaspäivää alan kuluttumaan ja samoin teette kaikki toisetkin, kaiketi pakkasta on ympäri Suomen.

Ei räntää eikä pahemmin pakkastakaan. Aurinkokin yritti hymyillä oikein kaunista talvipäivää.
Valitettavasti sen hymy hyytyi. Onneksi se ei kuitenkaan päästänyt kyyneliä valumaan. Maa ja metsät ovat onnellisesti lumien peitossa.

Jo on maailma mallissaan, Kirjoitin edellä olevan tekstin aamupäivällä ja olin kovasti lähettävinäni sen. Kun neljän kieppeissä poikkesin kuuntelemaan kuulumisia, oli tekstini kai nukahtanut Pirtin kuistille. Koiruuksissani napautin sitä, ja se katosi klo 16;42.
Ans kattoo ny mitä tälle tapahtuu. Ei sunkaan tää masiina juur ny kuale vanhuurenhöperyyteen, ku just eilen kuapuksemme tilas mulle uuren hiiren ja hiirimaton.
Ny on kello 17:05. saas nährä koska terveiset on perillä. Lähtee nyt!

Aamulla yritti näyttää pakkasta, taisi tullakin tämän paikkakunnan , tämän talven ennätys: lähelle - 15 C. Nyt se on rupsahtanut ennusteiden mukaisesti kymmenen astetta vähemmäksi. Näinköhän ne ennustelut pitää paikkansa, että tällä viikolla lumet lähtee.

Aika pitkältihän väänsin sotiin liittyvää tarinaa, muisteluita, tuli kun alkuun pääsin. En kuitenkaan nyt enää jatka. s-s kirjoitti Kasper Tantusta. Jotain muistan hänestä, mutta on niin hajanaista, että enempää mainitse, koska voisi lipsahtaa "sekundaa." Tanttujahan oli monia julkisuuden henkilöitä, urheilijoita, taiteilijoita . . . taisipa olla kansanedustajakin. Sitäkään en muista, oliko heillä sukulaissuhdetta. Väinö Linnahan sitä aikaa tunnetuimmin kuvasi.

Hyvin on SkillaNin sukkakutomo puikkoja heiluttanut ...kaipa se on kerhon tulos. Muutoin tuntuisi jo tosi paljolta. Eipä siinä ole aika hukkaan kulunut.

Meikämannen ajan polttelu menee melko täysin tuhlauksen puolelle. Markettireissu ja jonkin verran suunsoittoa " orella" ja matkalla. Ei siinä paljon tilaa jää hyödylliselle tuotannolle. Ei kyllä ole enää tavoitettakaan. Ehkä kirjoittamani kuvastaa masennusta, mutta en kyllä sellaiseksi menoani ymmärrä. Hyvää se tekee vapaamuotoinen elämäkin!

Nytpä koetan mutkikasta konstia yrittämällä saada kirjaus näkyviin. Jatkellaan. . .

Huomenta keskelle viikkoa, niin se aika kulkee ja ikää karttuu.
Ikkunan ohi ajoi juuri linja-auto täynnä koululaisia, niin se oppia nuoriso hakee, mitkä onkaan heidän ikäisten näkymät viidenkymmenen vuoden kuluttua?
Kehitys meidän ikäisten aikana on ollut huima, samaa vauhtia kun jatkuu, mitä se voisi ollakaan?
Nyt kumminkin sataa lunta ja pakkasta neljä astetta, ei ollut kauaa tuota kivaa kenkien alla narskuvaa talvista säätä.

Sata vuotta sitten tapahtuneet asiat on nyt paljonkin puhuttu asia, voi joillakin niskakarvoja nostatella, mutta historiaa on kansamme vaiheista ja jokaisen se olisi tunnettava, että osaisi arvoa antaa tälle ajalle.
Toivomuksena on, ei koskaan enää tämän kaltaista.
Lupa on olla vaikka vähän masentunut, olla vaan ja elää sen suurempia kohokohtia kaipaamatta, ehkä tällä iällä jo jotain mahtavaa pitäisi olla, että innostuisi.
Itsestään huolehtiminen siinä jo tarpeeksi olemista, eläköön maailma ympärillä omaan tahtiinsa.

Onhan Venlastiina saanut ihan oman nikkinsä esille, en edes muistanut yrittää moista.

Mikäs mullistus Hurskaisella, kun joutaa "rokulia" pitämään?
Omalla painollaan se tammikuu kuluu ja kohta aloitellaan viimeinen talvikuukausi ja sitten sitä aurinkoa aletaan odottamaan ja lämpöä joka kevään tuo.

Mukavaa kuulla lääkärin suusta tyytyväinen lausunto, onnea vaan jatkoonkin sini-sirkku.
Kyllä Linna kuin Päätalo ovat kirjailijoita, joilla on kyky ollut saada aikaan hyvinkin valaisevia kirjoja ja sittemmin myös elokuvia.

Nyt on ruvettava orjentoitumaan kerhoa varten, pieni matka kävelyä(kilometri) ja se vaatii jo aikaa ja voimia, jospa vielä kuitenkin onnistuisi.
En ole oppinut noita sauvoja vielä käyttämään, voisi tukevampaa astelu niiden kanssa olla.
Kovaa vauhtia pakkanen putoaa, nyt enää kolme astetta, mutta lumi tietä pitkin lentää, joten tuuli voi olla purevaakin.
Oikein hyvää Senjan päivää ja onnea nimen omaaville!

Aamupäivää olen tässä tuijotellut. Lumituisku on melkoinen. Jalankulkijat ovat olleet harvassa. Yksi pojannappula tallusteli vastatuuleen selässään suuri reppu. Marketin pihalla on vilkas autoliikenne, ja kuljettajat juoksevat autojensa ovesta kauppaan ja kaupan ovesta kipinkapin takaisin ajopeleihinsä.

Tässähän ovatkin tämän aamun näkymät ja kuulumiset. Täytyy pikaisesta mennä puristamaan kahvikannun kädensijaa ennen kuin jään ilman toista mukillista. Lienee aika vähitellen havahtua päivään, kun siippakin lopetti unien katsomisen.

Oikein raikasta ja rattoisaa talvipäivää Kahvipirttiin!

Lunta on tupruttanut koko päivän. Rupesin huolestumaan, katoaako se kuljetusaarteeni - auto nimeltään - kokonaan lumikasan alle. No ei sitä puhtaaksi saanut, uutta tuli täydeltä poistetun tilalle. Kunpahan temmelsin raittiissa ulkoilmassa. Vesisadettahan ennustukset lupaavat jatkossa.
Tuli tuossa mieleeni puheet ikääntymisestä, kun ulkoa "työhommistani" vähän nysähtäneenä puhaltelin. Palstallakin arvuutellaan, että vieläkö seitsenkymppisenä nisupulla maistuu ja sulaako sokeri suussa. Kyllä muistan ne ajat hyvin kauan sitten kun olin ko.ikävaiheessa. Jotain pientä mielessä vanhenemisesta tuli. Kuudenkympin juhlat vietin reteesti, kymmentä vuotta myöhemmin vain niiden kesken, jotka suuremmin kutsumatta paikalle sattuivat.Turhalta tuntui juhlistella.
Kasikymppistäni en juhlinut ... siitähän on aikaa, mutta muistan kuitenkin kyllä täyttäneeni 80 v. Kyllä silloin tuli huolestuneita kyselyjäkin, koska, missä ja millaiset juhlat pidän? Vastasin tasapuolisesti, että mitään juhlia en pidä ja jos siltä näyttää, juoksen karkuun. Lahjoja en halua, enkä tarvitse, onnittelut ovat liioiteltuja - paremmin sopisi "osanotto", mutta en tarvitse sitäkään. Juhliin ei ole aihetta. Hyvin se meni toivomusteni mukaan.
Sitä vain meinaan, että kyllä se elämä jatkuu tasavuosien jälkeenkin. Ei se ole mikään kokonaan käänteen tekevä rajapyykki. Saattaa olla, että hurjin vauhti hidastuu - tietysti tapauksesta riippuen. Näin on minullekin pikkuhiljaa käynyt, koipeni ei kohoa nuoruuteni malliin. Vielä kuitenkin matka kävellenkin jatkuu, vaikka entistä rauhallisemmin. Siitäkin on apua, että ei ole enää turhia kiireitä. Tällaista satuin funteeraamaan tälle päivälle.
Näyttää siltä, että lumen tupruttelu on nyt vähentynyt. Jatkoja teille!

Heipparallaa, minä se kolusin tuota arkistoa eilen aikani kuluksi ja totesin vuonna 2006 palstan olevan ihan erilainen. Pitkiä ketjuja ilman nälvimistä ja riitoja. Oikeita herkkupaloja löysin. Tekee miäleni kopsata tännekin, vaikk maine mänis. Tai joha se on taitanut männä jo sillo arkiston aikoin.
Vitsi: joku kertoi sillo 2006 tämän.
"Mää kun olin renkinä nuorena niin siittä tallosta kuoali isäntä . Hänet sitten lähetetiin kaupunkiin poltetavaksi .
No viikon päästä tul puhelin soitto emänälle et tulkaa hakeen pois.
No muthan sinne lähetettin kun olin kuulemma kaikkein joutavi, Mitähän se emäntä sillä tarkoitti?
No joo minä sitten lährin sinne kaupnkin hevoosella ja hain sen isännän tuhkan.
Varoottelivatten vielä minuu et sitä ruukkua ei sitten saa avasta.
Pikku ruukku oli ja minä ihmetteleen miten helkutissa se on saatu mahtuun noin pieäneen astiaan.
Se isäntä kun oli eläisään suuri möhömahaanen mies.
Mää siellä mettä taipaleella aattelin et minä katon , mut siloon mulle kävi helkutin huoano tuuri kun tuulispää tul ja lenätti sen tuhkan taivaan tuulin ja mitään ei jäänyt siihen ruukkuun.
Kul oli karmeeta ajatella kuin se emäntä mulle huutaa ja heaukkuu mua.
Mut siloon mulle välähti hyvä ajatus .
Muistin et siellä tallin takana oli tynnöri jossa oli tuhkat joita oli otettu hällästa, no minä sieltä täytin senruukun ja vien muina miehinä emänälle.
Joo se emäntä avas sen ruukun ja kahteli ja sanoi tuossa se Aatu nyt on.
Ei oo paljon jäänyt kaks puoli palanutta munan kuoarta ja yksi väärä naula.
Näin mulle kävi ja tarina on ihan totta koska olen sen itte kuullut joskus".

Onpas siinä katlejalla hauska juttu vuosien takaa, nykyään noita vainajia polttohaudataan useasti.
Harva taitaa ruukkua aukaista , eikä taida juuri kukaan tietää mitä siellä ruukussa loppujen lopuksi on. No en taida mennä asioiden edelle, itsellenikin polttohautaus luultavasti tulossa.
Noista syntymäpäivistä, kyllä minä ainakin kolmet olen pitänyt. Kun 50 oli isot juhlat siellä jokirannan huushollissa ja samassa paikassa myös 60 vuotispäivät, ja väkeä oli paljon.
70 vuotta täyttäessäni olin siellä Mujejärvellä eikä meitä siellä ollut kuin muutama.
Kerran vielä päätimme pitää juhlat se oli sellainen pitopaikka johon kutsuttiin vain sukulaisia suurin osa asuu uudellamaalla iso suku, meitä oli kaikkiaan 50 joista vain kolme oli meidän ystäviämme. Paikka oli sellainen juuri viidellekymmenelle sopiva. Lähisukua asuu myös ulkomailla Saksassa, Kanadassa ja Amereiikassa.
Se oli sellainen tilaisuus jossa näki sellaisiakin joita on tavannut harvoin ja joku nuorempi jonka näki ensikerran. Hienot muistot jäi, se oli ainutkertainen elämys.
Lunta se täälläkin tupruttanut koko päivän ja pakkanen taitaa mennä pyllylleen.
Auton minäkin putsasin isommista lumista, eikä senjälkeen pajoa lisää tullut. No tulihan ulkoiltua.

Huomenet räntäsateesta ja yhden asteen lämmöstä.
Eilinen päivä oli melkoista puhuria, nietoksia tien päällä ja voimia koitti kävely tai paremminkin kahluu kerhopaikalle.
No perille pääsin ja kahvi voimia lisäsi, ajattelin jaksaa kotiin takaisin, mutta sattui naapuri naulakolle, kysäisin josko kyydin antaisi ja niinpä sitten helpolla kotimatka sujuikin.
Sanoivat kyytiä antavan toistekin, jos vaan yhteen sattuu, en vaan mielelläni ketään kiusaisi, vaikka mielellään sen moni tekeekin, kiitollisuuden velassa on vaikea olla;)

Hurskaisen hommia mietin, eikö voisi odottaa sen katoksen kanssa kevääseen, saisi maan helpommin kaivettua?
Itsestäni tiedän, jos joku asia mieltä kaivaa, olisi se heti päästävä tekemään, mutta näin täältä kaukaa katsoen, sanoisin, että maltti on joskus valttia;)

On se mukava näin kadun varressa elää ja asua, aivan kuin Venlastiinakin, minäkin liikennettä seuraan.

Oli tosi hauska vitsi Katleijalla, niitä joskus löytöjö tekee.
Minä en jaksa selata tätä konetta kuin nämä pakolliset asiat, pankki ja pirtti etupäässä, facebookin myös vilkaisen.

Liukasta ei ollut täälläkään ja aurat vasta iltamyöhällä aloittivat työnsä, nyt sitten kovan tohina kaduilla.
Lumipenkat taas isoja, vasta saivat entiset pois vietyä.

Se "pyhä lehmä) vaatii hoivaamista ja lumentulo ei sen suhteen kovin kivaa ja jos vielä jäähän vetää, aikaa menee runsaasti raaputteluun.
Niitä murheita ei onnekseni ole, tosin pakollista ulkoilua ja pientä liikkumista, kuten ynnämuu totesit.

Noista juhlista, muistelen 75 :n asti juhlineeni, kun viisikympisistä aloitin, nyt 80:set mielestäni jätin väliin, mutta tullihan sitä pienissä ja rääppiäisten muodossa sitäkin kymmenen vaihtoa juhlittua.
Joka vuodelle tästä sitten mielessäni hattua nostan ja juhlat saa jäädä, hyvä jos terveys vaan riittää, suussa sokeri sulaa (vaikka en sokeria syökkään) ja muukin ruoka päivää piristää.
Turha kovin suurta numeroa tehdä, kyllä se ikä pienemminkin lisääntyy ja onnellista elämää jokainen toivoo loppuun asti, niin minä myös.
Nyt olisi lähdettävä kasvohoitoon, pientä hemmottelua sitä väliin kaipaa, vaikka tapanani en ole moista pitänytkään, katsotaan onko nautinto hyvä kokemus.
Onneksi lähellä on tämä kohde, en kastumaan ehdi matkalla, mukavaa päivää teille toisillekin, minä aion yrittää nauttia tulevasta, heippa!
Kirjautuminen on alla, saa nähdä jpoko onnistuu?
Ei onnistunut.

Hyväkuntoisen oloinen tuttu mies poistui keskuudestamme viikko sitten. Hän oli rakennusmies, nyt eläkeläinen. Aina valmis antamaan apua jos joku pyysi.
Elämä ei ole reilua. Hänen ikänsä jäi 69 vuoteen.
Se jurppii että jäin hänelle paljossa kiitollisuuden velkaan. Moni hyvä asia jäi hänelle sanomatta. Minkäs sille enää, mutta on tää elämä niin rajallista.

"Etelärannikolla lumiukko alkaa olla uhanalainen laji", sanottiin ykkösen aamutelevisiossa.
Totta onkin, ei niitä ole täällä tänä talvena näkynyt.

Eräs ystäväni laittoi tuon minun tekstini alle kuvan:
vadillinen vettä. jossa kellui porkkana ja muutamia hiilenpalasia.

Siinä luki: "Myydään lumiukko! Vaatii pientä fiksausta."

Hintaa en enää muista.

Hiljallensa on vettä sata tihuutellut melkin koko päivän. Lämmintäkin on lähes 5. Kyllä siinä on lumet kyytiä saaneet. Jalkakäytävät ja nämä pääkadut ovat jo lumettomia ja pälviä näkyy muuallakin. Onhan tämä "aikainen kevät!"

Kalassa täytyi käydä kun oli tarjouksessa. Onneksi siksi ajaksi sadekin hellitti. Niin ...se lohi irtosi kokonaisena 5,99 /kg. Fileeraus olis tehnyt 2 €/kg. Jouduin kehaisemaan, että kun on ikää näinkin paljon kertynyt, olen ehtinyt opetella fileroinninkin. Taitojeni säilyttämiseksi haluan sen hommelin hoitaa.

Näinhän se tämän ikääntymisen kanssa menee, pientä ylläpitoliikuntaa - kalan fileroinnin lisäksi - koetan yllä pitää. Kunpahan mahdollisimman pitkälle pystyy asiansa hoitamaan ja siinähän ne "vuodetkin kirjapidossa sivussa mennä vilisee". Ehk.ä olisi parempi olla tyhjiä pohtimattakin. " Aikansa kutakin, sanoi pässi, kun . . ." Jätän lopun kirjoittamatta.

Kyllä Hurskainen on vielä rajusti yrittävä mies. Rojekti toisensa perään löytyy tehtäväksi. Eihän se välttämättä huono asia ole. Samahan se on, jos tekee liikuntaa ja jumppaa hommissakin. Tuleehan ne tolpat kolot routaiseenkin maahan, kun tosissaan mäiskii. Kyllä se vapaa-ajan turhanpäiväiset kävelyt vastaa.

Tässäpä sitä jo tulikin höpinätä ilmoittauttumisen verran. Otan suosiolla kuva-arvoitukset, kun ne kuitenkin tarjoillaan. Hyvää sateisen illan jatkoa teille!

Te sosiaaliset palstalaiset olette valovuosia dellä meikästä, omassa nurkkapöydässään höpisevästä Kahvipirttikävijästä.
Sain selville asiantuntijoiden kautta vähin erin että meikällä aivopiuhat ovat hiukan mitä sattuu eli synnynnäisesti epäjärjestyksessä.
Säästä piti puhumani. "Ellei kylmä kynttilänä, eikä pauku Paavalina niin on halla heinäkuussa, kylmä keskellä keseä".
Voi olla että prof. Kustaa Vilkunan kirjasta 'Vuotuinen ajantieto' tuokin wanhankansan lausuma löytyy.

Puunkorjaajat ehtivät jo iloita; saadan soiden ylikin talviteitä. Onhan viikonvaihteen jälkeen kylmenemässä, mutta noille raakapuu-ajoille auttaisi vaan oikeat pakkaset.

Iloitkaamm siintä että tammikuusta on enää vajaa viikko jäljellä. Kuka sitä tietää vaikka aurinkorannoilla ensi tammikuun viettäisin - tietenkin mukavan naismurmelin kanssa.
Kuitenkin jo nuorempaa väkeäkin siirtyy tuonilmaisiin, kuten ortodoksit sen ilmaisevat.

Valostuvaa perjantai aamua kaikille toivomme.

Huomenta kovasti ikävän näköisestä talvi päivästä, täältä Savon puolelta.
Mittarissa yksi lämpöaste ja kovin kiiltäviltä näyttää kadut, kyllä hiekka traktorit kovasti hiekkaa heittelee, mutta saavatko joka paikaan heitettyä, varoen on kauppareissulle lähdettävä.
Voisi ajatella, että tungosta on ensiavussa ollut, aina sitä joku nurinkin lentää ja luut poikki saa.

Onhan noissa Hurskaisen aatoksia aihetta pohtimiseen, se onko tässä välineitä kovinkaan paljon tuon miettimisen aikaan saamiseen, ei ne aivot enää parhaimmillaan ole kellään näillä kymmenillä;)
Hankala talvi on ollut metsästä leipänsä ansaitsevilla ja kai on kalastajillakin vähän vaarallisia nuo jäät, niiden kestokaan ei sata varma ole.
Toivotaan nyt sitä naismurmelia joka aurinko rannoille Hurskaisen veisi.

Sait kalasi euroa helvemmalla ynnämuu, no mukisematta maksoin, on ne rahtikulut, vaikka aika hyväksi tulevat kyytimaksut kaloille, kun joka kilolle euron ottavat.
Itse minä myös kalani fileoin, ruodot tarkkaan vielä sopaksi keitin ja hyvää tuli.
Puukkoni vaan ei oikein kalan perkausta helpoksi tee, vaikka yritin niitä teroittaakin, ehkä miehet siinä asiassa taitavampia.

Minä noita lumiukkoja voisin myös kaupata, siis sitä mikä on jäljellä, porkkana, hattu kaulaliina ja nokinapit;)
Eipä noita lumi-ukkoja liioin ole ollut näkyvissä, tuskin tämän päivän lapsi sellaista edes tuntee.
Tuli mieleen oman nuoruuteni päivät, miten sitä kulutettiin talviset hetket, pulkkamäkeen, siellä alas ja taas kävellen ylös, aika yksitoikkoista kylläkin, mutta hauskaa oli kaikilla tenavilla, en muista olisiko riitaakaan ollut.

"Valoisia.atomipilviä" harmittelit sitä kaikkea hyvää mikä mielestäsi jäi korvaamatta tälle pois nukkuneelle ystävälle.
Uskon että hän sai hyvän mielen jo siitä, että pystyi avuksi olemaan, tuskin velaksi halusi tehdä.
Noin se kyllä katumusta lykkää pois menneiden kohdalla itsekullekin, ajattelen minäkin usein, miten paljon jäikään sanomatta ja tekemättä, mutta näin se vaan on, ei aina jaksa muistaa, että se lähtö voi tulla niin pian.
Niitä kauniita asioita voi muistella ja ehkä samalla tapaa elää ja olla, kuin tämä pois nukkunut eli.
Voisi ajatella, miten paljon parempi maailma olisikaan, jos hänen kaltaisia ihmisiä olisi enemmän, heitä joiden muistelu kauniit ajatukset mieleen tuo.

Nyt olisi tämäkin perjantai ja viikonlopun alku aloiteltava, vähän pitää kohennella huushollia ja sitten ruoka täydennystä hakemaan.
Parunoitakin saa myötäänsä olla ostamassa, ennen oli kellari mihin talven perunat voi säilöä, ei joka kauppa reissulla niitä tarvinnut haalia.
No se oli ennen ja nyt on nyt, ei pitäisi aina noita vanhoja vedellä, mutta niin se vaan on, että kaikesta hyvästä huolimatta, joku asia oli paremmin ennen.
Nyt katsellaan lumi penkkojen hupenemista ja odotetaan parempaa, eikö vaan näin tehdäkin;)
Kirjautuminen on alla, saa nähdä miten taas käy, eilen ei koko pirtti heti paikoilleeen asettunut viestini jälkeen.
Kohta viisitoista vuotta olen samana esiintynyt palstalla ja yhä epäily henkilölisyydestäni vaikuttaa.

Vaikka taivaalla vielä on likaisen harmahtavia pilvimöykkyjä, näyttää sää ihan selvästi selkenevän.
Hetki hetkeltä näyttää valoisammalta, vaikka ei aurinkoa vielä näykään, se on selvästi herännyt. Eilisestä talvesta ovat jäljellä likaiset aurauskinokset teitten reunoilla.

Eipä voi valittaa, että kaikki on niin yksitoikkoista, niin yksitoikkoista...
Näyttäähän tuo sää tuomaan yllättäviä vaihteluja miltei päivittäin.

Toivottelen eri puolille Suomea parhaita mahdollisia säitä.
Pärjäilkää, ja kyllähän te pärjäättekin!

Mooiiii!
Jotkut morkkaa että Kahvipirtissä omia tekemisiä vaan kerrotaan eikä KESKUSTELLA. Kun politiikkaa eikä uskontoakaan yleiseen keskusteluun suositella, voidaan näet saada kinastelua aikaan ja sitten taas verenpaine voi nousta. Siksi kerrotaan sovulla ikiomista tekemisistä ja menemisistä. Minä ainakin luen mielelläni noista teidän kauppaostoksianne, leipomuksianne ja kuulen miten voitte: huippaako ketä, kolottaako polvet ja lonkka.
Ja kun ilmatkin meillä poikkeavat toisistaan. Ai niin, lunta näkyy vain muutama kokkare metän reunassa. Kesäkeli on jalkakäytävillä talsia. Mittari näyttää täällä neljää lämpöastetta Celsiusta. Kun aloin yhdeksältä lehteä lukemaan ei tarvinnut valoa sytyttää, joten nyt sen päivän pitenemisen jo huomaa aamullakin,
Sauna on varattu puoli kahdeksaksi. Kotityöt tehtävä jotta viikonlopuksi kaikki valmiina. Petivaatteet ja yöpaita vaihdettava ja kone pyykin pesköön.

ps. voikohan liika netissäolo tehdä ihmisen ärtyneeksi, tätä olen miettinyt palstaa lukiessani pirtin tontin ulkopuolelta. Aloituksissakin monta sellaista, jossa aiheena ihmisen keljuimmat piirteet, loukkauksista katkeruuksista, vihasta ja kiukusta muita kohtaan. Ei todellakaan halua tuollaisiin aiheisiin sotkeutua.

Tämä "aikainen kevät" jatkui tänäänkin 4c lämmössä ja lumen rippeiden muuttuessa vesivirroiksi. Taitaa täällä vielä huominenkin mennä lähes samaan malliin.

SkillaN huomasi kertomastani, että täällä lohi oli euron halvempaa. Niin oli . . .pientä kisoittelua kaupoilla ja asikkaiden hankintaa. Täytyyhän niistä tarjouksista napata kun kohdalle sattuu.

Hurskainen kirjoittaa paukuttelee: "Te sosiaaliset palstalaiset olette valovuosia dellä meikästä, omassa nurkkapöydässään höpisevästä Kahvipirttikävijästä." Heh, heh. . .ymmärrän kyllä jotenkin, että voihan se joskus siltäkin tuntua. Onhan se täällä monella vilkaampi asuinympäristökin. Mitä sekin kenellekin tekee? Tottahan on, että olen asunut paikkakunnalla pitkäli yli 40 vuotta ja jo taloyhtiökin on niin iso, että melkein ainahan jonkun naapurin näkee kun ulos pistäytyy. Työkavereitakin tuli tutuksi täältä samoilta asuinkulmilta kymmenittäin, työmailta sadoittain. Mitä näistä seuraa? Olen kai melko herkkä tutustumaan ja vanhojen kavereiden kanssa "huastelemaan." Siltä osin kanssakäymistä on kyllä riittänyt. Varjopuolena on se, että usein tulee tietoja lopullisesti poistuneista. Niin . . . samallahan kyllä minunkin ja niin monen muun vauhti hiljenee ja ei olekaan haluja nuorempana tapatuneeseen menojen rytmiin. Vähempikin on riittävästi.
Hurskaiselle vielä; onhan sulla säilynyt hyvin sujuvan letkeä kielenkäyttö. Kyllä siitä täällä Pirtissä tykätään hyvinkin. Hyvä kun pidät yllä toivetta aurinkomatkasta ja jospa naismurmelikin matkaan osuisi:))

Tästä pomppaan suoraan Katleijan juttuun. Seuraan kyllä politiikkaa. Olen aina seuraillut, varsinaisesti yhteiskunnan luottamustehtävissä olen ollut hyvin vähän. Ay- liikkeen puolella enemmänkin. En nyt säikähdä poliittistakaan keskustelua, en edes kinakaan - jos niikseen sattuisi. Välttelen kyllä, koska jotenkin en pidä sitä täällä tarkoituksenmukaisena - tyhjän jauhamista. Mitä uskontoon tulee, pidän itseäni uskonnottomana. En viitsi sitäkään suuremmin korostella, mutta" käänytettävissä" en ole. Minun puolestani jokainen pitäköön uskonsa sellaisena kuin hyväksi näkee. On tietysti joitain uskonnollisia ääriliikeitä, joille ei ainakaan kannata taputtaa.

Hyvää illan jatkoa teille kaikille!

Kello tullee kohta 22,00 mutta ajattelin ilmoittautua. joten hyvää jatkoa vain pirtiin kurkkaaville, yöpuulle kohta menen. Joten hyvää yötä.

Huomenta, edelleen lämpimään ja kosteaan säähän, näin ainakin täällä minun kotipuolella.
Ei tuota lunta tässä paljon ole minunkaan ikkuna näkymässä, hyvin ovat ylijäämät pois vieneet ja nyt sade sitten sulattaa loppuja.
Alakuloinen näkymä on, hiekkaa on joka paikka ripoteltu mahdollisimman täyteen ja siitä sitten lumetkin osansa saanut, ikävän väristä on.
Kieli keskellä suutta arvaan monenkin astelevan, vaikka hyvin on hoidettu liukkauden esto, silti huomaa että varovaisuus on valttia.
Vieläpä tässä yksi koskematon kuukausi virallista talvi aikaa, ehtii muuttua vielä talviseksikin.

Päivä on jatkunut kovasti, miten olisikaan, jos aurinko suostuisi taivaalle, no sitten kun ilmestyy hämmästelyä riittää;)
Minulla tuo sauna aina lauantaisin kello 20.00, viikolla lenkkisauna sitä haluaville.
Juhlapäivältä tämä aina tuntuu, useinkin lauantaisin siivoan ja samat homma kuin Katleijalla ja monella muulla.
En ole lukenut noita palstan muita ketjuja useinkaan ja se arvailu kuka kukin on ei jaksa kiinnostaa.
Mukavampia on ne ketjut joissa tutuilla nikeillä kirjoittavat.

Jopa on mukava kuulla, että Hurskaisen hommat luistavat ja pystyssä pyöränkin kanssa kestät.
Viisas on se vanha almanakka, mistä kaiken löytää, jos intoa riittää tutkiskella.
Eipä tullut kysyttyä sitäkään milloin minä parkaisin ensimmäiset itkut maailmaan tullessa, ensimmäinen sairaalassa syntynyt meidän perheessä olin, viimeinen myös, siis kuopuksena sain olla.

Naapureiden kanssa hyvin vähän tässä talossa jutustellaan, en edes tiedä ketä noissa muissa rapuissa asuu, tulee niin vähän pihalla oleiltua, se roskapussin viemiseen vaan tyrehtyy.
Hyvin viihdyn näinkin, ikkunasta tässä koneella ollessa vilkuilen ulos ja sekin aika typistyy muutamaan tuntiin päivässä.
Taidan melkoisen erakkomainen olla ja tuntuu kuin aina vaan laiskemaksi tämän suhteen tulen.
Johtuuko siitä, että olen niin paljon ollut ja mennyt, että nyt ei oikein jaksa innostua, kaikki niin tyhjänpäiväiseltä tuntuu.
Tuttujakin jos tiellä tapaa, alkaa se sairauksien päiväily, kohteliaana yritän mukana olla, omia oppiani jakaa, tietäen että siihen se jää, otetaanko puhumiseni todesta vai ei.
Toki joskus seasta löytyy juttukaveri, jolla yhteiset menneet tuovat jutun juurta ja sitä voisi jatkaa pidempäänkin.
Politiikka, onhan se vielä aika pinnalla oleva, mutta kun vaikuttamisen mahdollisuudet olemattomat, sekin meinaa kuuntelun asteelle jäädä, no mielipiteitäni joskus esille tuon.
Uskonto on minulle perinne ja se ei paljonkaan juttua aikaan saa. olen oman sortin uskovainen, eli yhteys suoraan sinne jonnekin.
Maksan veroni kirkolle, mutta siihen se sitten jääkin, mitä nyt joku tilaisuus kirkkoon vie.
Ynnämuun tapaan, jokainen olkoon uskossaan onnellinen.

Latelle, hyvää huomenta, kiva kun muistit ilmottautua, sekin on aika tärkeää, kun ei aikoihin viestejä nää, alkaa miettimään onko asiat kunnossa.
Muori harvoin pistäytyy, mutta on puhelimen välityksellä ilmineerannut olojaan, aina ei jaksa olla aktiivinen, hyvää vointia vaan harvemmin pirttiin kurkkaavillekin.

Tänään matkaan tyttären ja vävyn kanssa Kuopioon, siellä suvun nuorin täyttää vuosia ja ainut suvun jälkipolven tytär myös saa täysiikäisen paperit.
Ajokortti varmaan jo tiedossa, voi sentään, että vuodet vierii, tuntuu kuin vasta tämä tytär pienenä punapäänä lauleli, nyt tukan väri muuttunut jo monta kertaa;)
Oikein mukavaa viikonlopun alkua ja sauna päivää, kellä semmoinen herkku odotettavissa;))

Ehtoopuoli on taas käsillä. En aio kertoa omasta ehtoopuolestani, mutta hyvin samanlaiselta tuolla lasiruutujen takanakin näyttää.
Viimeisetkin likaantuneet lumet alkavat olla menneen talven muistoja, ja samaa värisävyä on taivaskin.
Siellä taisikin jo aikaisin aamulla olla suursiivous meneillään, kun alas valui saavikaupalla permannonpesuvedeltä näyttänyttä nestettä.
Ainakaan vielä sieltä ei ole alkanut tipahdella lattiarättejä, joten olen päättänyt toivorikkaasti ruveta odottamaan aurinkoa ja kunnon talveakin.

Tulee nyt tulee tai on tulematta mitä tahansa, minä menen. Huomenna äänestämään nimittäin.
Minulla oli alusta asti selvä ehdokas, ja hän on vastannut oikein kahteen tärkeimpään kysymykseeni.

Terveiset kaikille! Kirjautumiseni ei kelpaa.

Sitä hämärää" kevättä" on tänäänkin jatkunut muutamn asteen lämmössä. Hyvä näinkin, mutta jotenkin tunnen, että erikoiset ovat sydäntalven kelit. Täällä melko lumetonta.

SkillaN kirjoitti "erakoitumisen" elkeistään. Noo...mutta eipä tuo kirjoitusten perusteella vielä pahalta vaikuta. Kerhotoiminnat ja nytkin Kuopion retket jne. Jos nyt tarkemmin ajattelen, näitä "erakoitumisen" elkeitä kyllä tunnen minäkin ja koen ne tarpeelliseksikin. Lähes 20 vuotta kestänyt "karvahattukerho" on enää haalea muisto. Alkuun meitä oli ukkokerho istumassa lähes päivittäin. Siitä se pikkuhiljaa hiipui ja väki väheni. On siellä toisessa kokoonpanossa joitakin istujia. Siinä on menossa ikäänkuin sukupolvenvaihdos.

Nyt kaipaan väliin" yksityistä aikaani", vaikkapa seurusteluun kaikkein lähimäiseni - itseni - kanssa ja tehdä nuhjaan jotakin vähemmän tärkeää omaan tahtiini. Tuskin sentään on dementoitumiseni kovin pitkällä. Muistanhan ne kymmenkunta pinkoodia, jotka vähemmänkin toimivalle ovat tulleet nykyoloissa tärkeiksi.:))

Yksi tärkeä asiani on taas tänään. Se on saunavuoroni - kerrassaan juhla! Tämä kannattaa tunnollisesti ilmoitella:) Eipä sitten muuta, terveisin ynnämuu.

Tuntuu välillä turhautuneelta tänne kirjoittaminen, eletään sentään nykyaikaa ja tietokone jo kymmeniä vuosia vanha, mutta ihmeellistä, että joka kerta tänne ei pääse kirjautuneena, pitää niitä kuva-arvoituksia arvailla.
Täytyy huomenna mennä äänestämään, ennakkoäänestyspaikka oli melkein kilometrin päässä, mutta varsinainen alle sadanmetrin.
Ei sitä valoisuuttuden lisäystä oikein huomaa, tänäänkin satanut räntää, vettä ja taas räntää, aste tai pari lämmintä, maa kuitenkin ihan musta.
Eilen kävi sellainen lehtimies haastattelemassa, sata vuotta kulunut kansalaisodan aloittamisesta, parituntia keskusteltiin, olihan minulla jotain tietoa ennestään ja pariviikkoa aiemmin sain valtakunnan arkistosta hyvinkin yksityiskohtaista tietoa isäni kohtaloista, kiitos veljeni pojalle.
Nämä tiedot olivat minulle arvokkaita.
Isäni pääsi vapaaksi Tammisaaresta ja minäkin nyt naputtelen näitä näppäimiä.
Isästäni minulla ei ole oikeastaan paljonkaan muistoja, muutama mukava kuitenkin, hän kuoli kun olin täyttänyt 3 vuotta.
Kyllähän monet tietää mistä olen kotoisin, mutta ei siitä minulle ole ollut haittaa, vaan olen pärjännyt elämässäni hyvin, kiertänyt paljon Suomea ja mailmaakin.
Arvasinhan minä.

Leppoisaa lauantai-iltaa. Niin on tihruinen päivä vierähtänyt ihan kotipuuhia tehdessä. No suihkussa kävin kun olin saanut pikasiivottua, ja sänkykulttuurin taas hoidettua. Lukiessa lahjakirjaani meni pari tuntia iltapäivällä, ja nyt illaksi tein pannukakun uunissa, karhunvatukkahillon ja kermavaahdon kanssa.

Siinä ihan tarpeeksi olikin illan osalta, ruoka kun on valmiina huomiseenkin. Äänestettykin on jo ennakkoon, se kun kävi kauppareissun kanssa samalla. Lippajärvellä oli juhlavampaa mennä ihan vaalipäivänä, kun tapasi tuttuja juttukavereita. Usein käväisimmekin yhdessä kahvilla sen jälkeen, mutta täällä en tunne sillä lailla ketään.

Huomiseen ei ohjelmaa ole tiedossa, jos en lähde katsastamaan lapsuudenystävääni, mies kun on taas saanut uuden kasvaimen aivoihinsa.
Sädetyksen jälkeen he vain pelasivat canastaa, eikä mitään hälyyttäviä oireita ole ilmaantunut.

Uutisia pukkaa kohta, hyvää illanjatkoa kaikelle väelle!

Kumma juttu: tällä kertaa kirjautumiseni onnistui ensi yrittämällä.
Eilisestä lähtien on ajatus tai oikeastaan kahdetkin ajatukset lentäneet niin, että tuskin kukaan uskoisi, jos kirjoittaisimme elämämme tarinan niin kuin sen nyt ymmärrämme.
Nyt tiedämme, mikä kaksi ventovierasta jonkin verran toisella kymmenellä olevaa ihmislasta ensi silmäyksellä yhdisti. Nyt meillä on mustaa valkoisella vahvistamassa niitä tietoja, joita kummallakin on ollut.
Meidän tapaamisemme ei ollutkaan kahden samannimisen suvun ensi kohtaaminen. Sukumme olivat olleet kanssakäymisissä keskenään jo vuosikymmeniä ennen meidän syntymistämme. Sitä ei kukaan ollut tullut ajatelleeksi, että nimet ovat samat: toinen suomeksi ja toinen ruotsiksi, olihan tämä jo silloin kksikielinen maa.

Sunnuntai aamua, viimeistä tammikuulle, samoissa sää suhteissa mennään, pakkasta luvattu ja kalamiehet kovasti sitä toivovat.
Kuopion matka onnistui, siellä nuorten suunnitelmia kuulin ja hyvää ennustetta kaikilta.
Kahdeksantoista täyttävä näytti vanhojen tanssipukuaan, lukee lukion ja ravintola alan koulutuksia samalla aikaa, vuoden päästä sitten kaikki loppuu, jos hyvin menee, vielä aikoi opiskeluun suunnata senkin jälkeen.
Kuusitoista vuotias nuorukainen kokki linjalla samassa Savonia opistossa, kuin siskonsa ja nuorimman haaveet kaupalliseen koulutukseen, jos ei jääkiekko estettä aseta.
Hyvät ovat suunnitelmat, toivoa sopii, että kaikki putkeen menee.

Kyllä ne lapset ohi menee pituuden kanssa Kristiina23, tämä kokiksi valmistuvakin, liki kaksimetrineen, ylös päin saa katsoa.
Onnekseni voin vaan tuloksia odotella, äänestys jo tehty, taitaa lopputuolos olla selvä, vaikka olisin toivonut, että kaksi kierrosta olisi käyty.

Älä Hurskainen niin kovasti ole huolissasi tuosta ruuan syömisestä, lehdestä juuri luin, miten Vappu Taipale sanoi, että vanhojen ihmisten ei pitäisi laihduttaa, ei jokaista ruokapalaa mitata.
Sekin, että saunasta et tykkää on merkillinen juttu suomalaiselle, vaikka on muitakin tämän tyylin tykkääjiä, tyttäreni ei saunasta tykkää, kyllä kuitenkin kaksi kertaa viikossa, jos mökillä useamminkin saunassa käy, mutta löyly ei miellytä.

Samainen Vappu sanoi myös, että ei saisi jäädä kotiin, olisi vaan seuraan hakeuduttava, kotiin jääminen ensimmäinen yksinäisyyden askel, tässä nyt olen hieman toista mieltä, kun kaiken on mielestään kokenut, ei jaksa innostua.
Tässä elämän tilenteessa nautin kotona olosta, voihan mieli muuttuakin.
Ynnämuun kanssa samoilla linjoilla, oman itseni kanssa tykkään seurustella;)

Harmi, että niin vähän tietoa minulla tuosta ajasta mikä suomea koetteli sata vuotta sitten, onhan nyt paljon ohjelmia kyseisestä ajasta, mutta totuus on jokaisella oman näköinen.
Late pohdit, miten hyvillä mielin tietoa otat isäsi elämästä ja onni että joku osaa selvittää.
Venlastiina ihmetteli miten kaksi tuntematonta silmien yhteen sattuessa kokivat kohtalonsa.
Olen minäkin tuota pohtinut, ilman sotaa en kaiketi olisi miestäni kohdannut, sieltä Karjalasta piti tänne Savoon tulla ja löytää elämän kumppani.
Ihmeellisiä on kohtalon reitit.

Muistan kun siellä "tiskin" takana vaalipäivänä istuin, oikein kärsin, kun itsekseen joku tuli, miten saattoikaan vaivaantunut olla, kun siinä pöydän takana istuvan rivistön edessä joutui käyskentelemään, minä myötä elin tilanteen;)

Nyt sitten päivän puuhin, ei mitään kummaa ja erikoista, kuhaa rupean paistamaan, vävy toi verkoilta saakiikseen saadun, viisi kalaa oli verkoissa ollut.
Matikka aikakin koittaa, niistä en ole hirveän onnellinen, vaikka herkkua sanovat olevan.
Ahven, kuha, kotimainen lohi ja muikku, siinä kalaherkkuni järjestyksessä;)
Kirjauduinkin, miten turhaa lienee, kuvaarvoituksiin aina kuitenkin menen.
Jännittävää vaalipäivää meille kaikille, joille se jotakin hohtoa antaa;)

Lumiräntää ehti vähän näyttää, mutta nyt ovat jo sulahtaneet pois ainakin kaduilta. Pimeä päivä muuten ja vähille jäi ulkoilunikin.

Onhan se vakivuoron lisäksi ns. lenkkisauna miehille ja naisille erikseen täälläkin. Olen kyllä niin iskostunut saunan käyttöön, että se tilaisuus tulee käytettyä. Nuorempana kävin melko usein uimahallissa. Nyt on jäänyt, vaikka melko lähellähän se halli olisi. Eipä nämä työtkään kovin hikisiä ja likaisia ole:))

Aika sattuma ja piilossa on pysynyt Laten joukkueella saman nimisyys, tosin eri kielellä. Silloin kun maanittelivat minua sukuseuraan, otin parhaan kykyni mukaan selvää keitä ovat samalla sukunimellä olevat. Ei sitä yhteyttä löytynyt, vaikka oli avustajakin hakua tekemässä. Niin jätin sen homman kun ei sillä ole suurempaa merkitystä.

Pianhan niitä vaalien tuloksia nyt tulee. Täytyy vähän purasta iltapalaa ja siirtyä töllöä tuijottamaan. Ei ole suurempaa jännitystä, mutta tuloksia kuitenkin. Hyvää jatkoa teille!

Huomenta viikon alkuun ja uuden /vanhan presidentin kuuteen vuoteen, tämä ei yllättänyt.
Ei valoisalta elämä näytä, maailman tilannetta katsellessa, mutta toivotaan, että hyvin saa luotsattua Suomea läpi vastusten rauhaisilla poluilla.heti vaalin alussa.
Onhan niitä surullisiakin mieltteitä joillakin, mutta kansa on puhunut, pulinat pois.
Nostan kuitenki hattua näille rohkeille yrittäjille, tämä voitto oli jo tiedossa, silti saatiin demokratia toteuttaa.

Tuloksia katsoin minäkin, sitten siirryin neloselle ja elokuvan pariin, nähty kuva tämä Pearl Harbor, mutta niin se vaan tuli loppuun katsottua ja puolille öin meni.
Tuosta saunasta, kyllä ne kovimmat löylyt taitaa olla taakse jäänyttä elämää, ei enää jaksa, mutta löylyjä kumminkin sen verran, että hiki pintaan tulee, vai liekö kiukaasta lähtevä vesihöyry;)

Puhtia tuntuu Hurskaiselle riittävän, aina joku projekti menossa ja vielä puolikuntoisena, niin sitä eräät;)
Kanavien vaihto ei meinaa viikonloppuisin mitään katsottavaa antaa, miten voikaan juuri lauantai/sunnutai päivinä olematon tuo tarjonta olla?
Viikolla edes muutamia sarjoja jotka kiinnostavat, tosin uusintoja paljon niissäkin, Ranskalainen kylä tulee uusintoina, mutta lisäjaksoja luvassa, tämä Teemalta.

Hiljainen on oven käynti ollut ja taidanpa lopettaa tähän minäkin.
Tänään se sukkalähetys lähtee kohteeseen ja alamme hieman keväisiä tuotteita suunnittelemaan käsityökerhossa.

Ei onnistu kirjautuminen, aika outoja nämä tämmöiset, mutta ollaapa sitten ilman kirjautumista, jospa tähänkin oppii, ei enää viitsi edes yrittää kirjautumista.
Iloa viikon alkuun.

Virheitä viestissä, koneeni hyppii muille riveille ja oikoluku ei aina pelaa ja omakin tarkastus huolimaton, koettakaa ymmärtää.
Pitäisi olla tulos tiedossa jo ennen vaaleja ja toinen huomaamani virhe tulisi olla mietteitä.

Päivää jälleen.
Ei voi valittaa vaihtelun puutosta. Tänään on taas maa valkoinen ihan ajoteitä myöten.
Hiljaiselta vaikuttaa. K-kaupan pihassakaan ei ole kuin seitsemän autoa, joista neljä on punaista.
Siinä sitä onkin väriä arkiharmauteen.

Eilen tuli kansalaisvelvollisuuskin täytetyksi. Jo etukäteen tiesin, ettei ehdokkaani presidentiksi muutu, mutta onnistuin avaamaan telkkarin juuri silloin, kun hän esitti näkemyksiään. Ne olivat täysin yhtenäiset omien näkökantojeni kanssa, joten ei tullut ongelmia siitä ketä pitäisi äänestää.

Totta puhuen ilman tätä ehdokasta olisin ensi kertaa elämässäni ehkä jättänyt kokonaan äänestämättä.
Kyllä olen tullut veltoksi ja välinpitämättömäksi. Se vähä, mitä olen eduskunnan työskentelyä seurannut, on ollut kaikkea muuta kuin kannustavaa. Parhaat, suoraselkäiset ja selkeäsanaiset kansanedustajat ovat eläköityneet tai muista syistä heitä ei tunnista. Mielessäni on vain yksi nimi, jota arvostan. Nuori nainen, joka tietää mitä puhuu ja sanoo sanottavansa niin selvästi, että tälläinen mummonköriläskin kuulee ja ymmärtää. Terveiset Turkuun!

Kah, Venlastiina lähetti Turkuun terveisiä. Kiitos, voikaatte hyvin siellä Nurmijärvellä. Päivä alkaa hämätää, taitaa tulla lyöntivirheitä kun huonosti erottuvat nuo kirjainnäppäimet.
Otan tämän päivän lunkisti, sillä vaalien katselu vei unet ja yritän nyt pysyä hereillä kahvin voimalla.

Ehtoota.

Niine vualit män,tiijä sitte mänkö oekee.

Nyt minä hermostun tämän konneen kansa.
Tekstit hyppii sinne tänne.
Hyvä kun on parj astetta pakkasella.
näkyillään...

Onhan tuota vähän valkaisua maassa. Ei kuitenkaan ollut erikoisemmin liukasta. Töppöstä pistelinkin toisen eteen tänään melkoisesti. En viitsinyt autoani häiritä.

Marketissa aamupäivällä ja sapuskalataukseni jälkeen lähdin passin uusintaan. Kyllä passikonttorissa oli asiakkaita, reilu tunti hupeni jonotellessa. Yllätys tuli kun kuvani eivät kelvanneet. Ihan ne näkösiä olivat, mutta eivät kuulemma saa olla puolta vuotta vanhempia. Olihan ne yli pari vuotta sitten ajokorttiin otettuja. Onhan siellä kuvausautomaatti, mutta kolikoilla toimivaan ei ollut kolikoita. Ja sekin, kun puolitusinaa tummia ihmisiä pyöri kuvakopin kimpussa harjoittelemassa ja rahoja keräämässä. Katsoin parhaimmaksi pinkaista valokuvausliikkeeseen. Tulihan se homma hoitoon.

Katleija mainitsi huonosti näkyvät näppäimet. Minun läppäristäni ovat enimmän käytetyt kirjaimet kuluneet. Kymmenkunta on löydettävä arvaamalla. Tokihan konekirjoittaja osaa, mutta minulle kyllä tulee huteja. Ehkä koko kirjoittamisessani on sormillani virhellinen asento, kynnet nähtävästi raappii. Kyllähän minä useamman kerran vuodessa kynsiänikin leikkaan:))

muor77 on pitkästä aikaa viestinsä lähettänyt. Ja arvuuttelee, että vualit män," tiijä sitte mänkö oekee." Siinäpä se. Eiköhän nuo liene menneet äänestäjien piirtäminen numeroiden mukaan ja riittävän selvästi. Olipa sitten oikein tai väärin - vähän "maun mukaanhan se.

Tietysti kävin äänestämässä, niin olen aina tehnyt. Aika se joku siedettävä numero on löytynyt. Jos ei olisi, vaihtoehtoni olis ollut tyhjä tai nollalippu. Ei äänestämästäni tullut presidenttiä, se olisi vaatinut jättiyllätyksen. Ja eikun kuva-arvoituksille!

Olihan se päivä harmaiden talvipäivien joukossa tämäkin. Niin kovast kyllöitti kun joutu suurella vaivalla purkamaan edellisten päivien työn.
Eilen illalla ennen nukkumaanmenoa tiesin, että niin se on tehtävä, ei se muuten anna rauhaa. Hyvän rupeaman tuloksena onnistuinkin.

No on se muutamanoloista ihmisten ylikohteliaisuus kaupan kassoilla. Mistähän pietikäisen maasta sekin on tullut suomeen.
No onhan se. Itse keräät kärryihis tarvitsemasi kamat, jonotat kiltisti ja maksat. Eihän se riitä. Ne ottavat rahasi; tietty saan niille vastiketta, mutta vielä kiittely.

Kun oikeasti:" Elämä on kurja loukko avaruuden laitamilla". Niin laulaa Miljoonasateen solisti. Jonain päivänä se tuntuu oikeaan osuneena ilmaisuna.

Ynnämuu taitaa vielä suunnitella ulkomaan matkaa kun passia uusii. no on minullakin passi ja vielä parivuotta voimassa, no ajokortti puolitoista. Äänestämässä kävin, ja siellä passia vilautin, kai siellä olisi ajokorttikin piisannut.
Äänestin minäkin ja aina olen äänestänyt, enkä tyhjää vetänyt, ei se olisi oikeaa äänestämistä, kun hävii niin voi hävitä kunnollakin.
Semmoista"lohisoppaa" eilen keittelin kolmen lohen jämistä keittelin lohijämät ja liemeen muut tarvikkeet putsasin ruodot ja muut jämät lopuksi ne sinne sekaan laitoin, sitä oli vielä tänäänkin nyt vain keräämään uusia soppa "luita lihoineen.
Tuo taivas ollut pilvinen, aamulla oli vähän satanut uutta lunta, joten maa oli entistä valoisampi.
Taitaa päivä jo pidentyneen puolituntia vaikkei sitä oikein huomaa, kun aina on pilvessä.
Mullakin sellainen vanha tietokone varmaan yli kymmenenvuotta, kirjaimet kuluneet olen niitä paikannut sellaisella valkoisella kunällä jossa on sellaista nestettä kun kuivaa niin kestää taas jonkinaikaa.
Kiitos kattleijja terveisistä.


olin kirjautunut.

Sunnuntai-illan rauhaa! Kuppi kahvia vielä pitää saada, jos aikoo pysyä valveilla tv:n ääressä. Päivä on mennyt ihan tavanomaisesti, hieman hiljaiseloa tällä hetkellä, mutta leppoisan mukavaa.
Laiton ruuaksi tänään råkakor, perunalättyjä tavallaan. Raastettua perunaa kuivataan hyvin pyyhkeessä, lisätään suolaa ja pippuria, ja paistetaan rapeita perunalättyjä. Jotkut tekee vohveliraudalla, mutta minä paistoin pannulla.

Kermaviili, sipulisilppu ja kirjolohenmäti lisukkeina on herkkua. Olin laittanut rasvasilliä etikka & sokeriliemeen sipulin kanssa, sekin sopi niiden kanssa.

Aamupäivällä katselin tv:ssä Sveitsiläistä opettajaa, joka on kääntänyt Seitsemän Veljestä ja kirjoittanut saamelaisista kirjallisuutta. Lappiin hän kaipasi loppuelämäksen,..oli niin sympaattinen ihminen, ihan hyvyys loisti hymyssään! Ihana mies,..

Illan jatkoa!

"melkeinlatelle"
En suunnittele ulkomaan matkaa. Eihän sitä kuitenkaan voi ihan kokonaan poiskaan sulkea. Passi tai henkilökortti on tarpeen siksi, että vain ne ovat viimekädessä kelpaavia henkilöllisyytensä todistamiseen. Usein tietysti käy "kevyempikin todistelu."

Huomenta, edelleen myterö keli, pakkasen puolella kaksi astetta ja lunta on satanut, tehden liikkumisen vaikeaksi.
Kassilinen (melko iso) sukkia lähti eilen kohteeseensa ja saimmepa yllätyksenä täytekakkukahvit ja vielä "kunniakirjan" asian johdosta.
Hyvä mieli taas kerran ja facebookiin kuvankin ottivat.
Nyt alkaa neulominen tympiä, virkkauksen puolelle siirrytään, lahjoituksena saatiin pellavalankaa monta vyyhtiä ja onneksi tämä virkkauksen osaaminen on usealla hallussa ja niinpä odotuksissa pikkuliinoja.
Seuraava hyvään tarkoitettu sitten syksyllä aloitetaan.

Äänestykset takana ja nyt sitten monen sortin arvailu miten seuraavien vaalien kannatukset kestävät, minä uskon, että raiteilleen menevät, tämä vaali oli henkilö vaali ja aivan turhakin jo ennusteiden mukaan, mutta demokratia näin kuitenkin vaatii.
Minun ehdokas ei läpi mennyt, mutta rohkeutta häneltä vaadittiin, että näin selvään kisaan lähti, siitä täydet pisteet .
Toivotaan että kansan usko hyvään toteutuisi presidentin taitojen mukaan.

Hurskainen ihmettelee ylenmääräistä kiittelyä, se on vaan tapa ja sanotaan, että kiitosta ei koskaan liikaa, vastapainoksi myös ikäviä vastauksia saataville;)
Sanahelinältä monesti kaikki nämä "hyvää päivää kirvesvartta" kuulostavat, mutta näin on tapa, harvoin tarkoitus mukana kuitenkaan.
Onhan maailmassa varmaan paljon sellaisiakin ihmisiä, jotka joka toivotuksella tarkoittavat sitä todella, mutta itseni mukaan lukien paljon myös niitä jotka tavan vuoksi toivotuksia latelee.

Passini varmaan voimassa, mutta tuskin matkoja enää montakaan teen, alkaa halut ja kuntokin ne estää.
Pitäähän joku olla millä henkilöllisyyden todistaa, passi siinä käy.
Minun näppäimistö melkein mustaa näyttää, kirjain merkit melkein kaikki häipyneet, siksi varmaan niin paljon virheitäkin tulee, ei ihan sormet silmät kiinni oikeille näppäimille satu;)
Kehittynyt kyllä olen, vaikka nyt kehumiseksi meneekin.

Lohisoppaa minullakin tiedossa, pakkasessa on niitä "roippeita" yhden sopan verran, loraus kermaa, suolaa ja sipuli veden lisäksi, jopa hyvä keitto tuleekin.

Perunalettuja olen tehnyt, mutta perunamuusin tähteestä, raastettua perunaa en ole tehnyt, pitäisi ihan kokeilla.

Älä sinä ihminen hermostu, ihmettele vaan,,,, tämä muorille;)

Laulupäivä tänään, katkaise päivään ihan todella, kun keskellä päivää kokoonnutaan.
Pakastuvaa lupailivat jatkossa, jospa kumminkin kohtuullinen riittäisi, onnitellaan Irja nimisiä ystäviä jos tiedossa on, minulla parikin.

Pikkupakkasella mennään Etelä-Suomessakin, lunta on ohut kerros talven tuntua antamassa. Presidentin virkaanastujaiset ovat jo ylihuomenna, kaikki jatkunee entistä latuaan. On aina vaalien jälkeen huvittavaa, kun kaikki puolueet seliittävät voittaneensa jossain mielessä, Paavokin suhteessa siihen, mitä kampanjastaan maksoi. Tulihan noissa vaalikeskusteluissa kerratuksi puolueiden arvoja, toivottavasti presidentti noudattaa kansalaisten yleisesti tuntemaa oikeudentajua. Uudenvuoden puheessaan hän korosti yhtenäisyyttä, varsinkin tämä sisällissodan merkkivuosi sen välttämättömyydestä muistuttaa. Tärkeintä presidentille onkin olla koko kansan luottamuksen arvoinen ja toimia rauhan puolesta. Meillä on koko kansan Lennu-koira, nyt odotamme valtakunnan ykkösvauvan syntymää. Luin aikanaan Niinistön kirjoittaman "Hiljaisten historian", jossa hän kertoo tsunamikokemuksistaan ja antaa äänen muillekin maanhiljaisille. Kirja nosti hänen arvostustaan silmissäni, aiemmin pidin häntä melko kylmänä ja laskelmoivana.

Virkkaustöitä suunnittelet, Skillan. Varmasti saatte kerhossa kauniita pellavatöitä aikaan, pellava onkin nyt muotia sisustuksessa ja vaatteissa. Sinisirkku muistuttelee mieleen usein herkkuja, jotka ovat päässeet unohtumaan. Meillä noita raastetusta perunasta ja sipulista voissa pannulla paistettuja lettusia sanotaan perunaröstiksi. Mukaan voi raastaa vaikka porkkanaa tai palsternakkaa, lisätä ruohosipulia ja juustoraastetta, käy ihan pienestä ateriasta puolukkahillon kanssa. Kun lisää kanamunaa ja hiukan vehnäjauhoja, tuloksena onkin kasvispihvi. Aikoinaan lasten ollessa kotona tein myös jauhemaksapihvejä perunaraastetta höysteenä, pitivät niistä ja rautaisannos se olikin. Maksaruokia en ole tehnyt sen koommin, maksan jäämistä käytiin yhteen aikaan kohua eikä maksan käsittely muutenkaan tunnu oikein miellyttävältä. Borssikeittoa meillä syödään tänään, pidän muutenkin punajuuresta kovasti. Rosolliakin laitan monta kertaa vuodessa, ja punajuuri on taivaallista vuohenjuuston ja sinihomejuuston parina. Lindströmin pihvejä nuori väki joskus toivoo kera mummolan huikean hyvän perunamuusin. Mummin käden kosketus kuulemma taikoo perunastakin ihania ruokia, kuten tuo röstikin.

Mukavia tammikuun loppupäiviä !

Pientä pakkasta on pitänyt ja lunta hiukan lisää tullut, harmaata on, ei se viläkään keväiseltä näytä.
Eipä tänään tarvinnut edes ostoksilla käydä, kaikkea on jos sitten huomenissa jotain tarvii niin aamulla jääkaappiin katsottava.
Päivä mennyt kotona vanhoja aikoja muistellessa, meillä on yhteisiä tuttuja kun samassa pitäjästä molemmat kotoisin, kun me tutustutiin jo 1952 ja molempien isätkin tunsivat toisensa, jo ennen kuin me olimme syntyneetkään. Siinä sitä aiheita tulee ihan itsestään mieleen.
Hengissä ollaan ja katsastin tuota mitä pirttiin kuuluu, hiljainen on käynti, varmaan vielä joku muukin kurkkaa. joten toivotaan parempiakin päiviä, onhan tämä kuitenkin sellainen kyläpaikka jossa useimmin tullee käytyä.
Saas nähdä meneekö taas arvausleikiksi.

Lähellä nollakeliä, sen verran viileätä, ettei pieni tikusade räntänä niskaan rupsahtanut. Laiskanoloisena tämä päiväni meni. Sentään sen verran kävelyä, että sekalaisessa tavara kaupassa käytiin kääntymässä. Sapuskan hankinta ei ollut tarpeellista.

Eilen ostetuista savustetuista luista keitettiin soppa. Vähän erikoinen ostos. Hyvä keittohan niistä tuli, mutta ei niin mainio, että tavoiksi otettaisiin. Grillatut kylkiluut ovat parempia. Enhän kovin laajalti tunne koko ruokavalikoimia. Mitenkäs niitä olisi ehtinyt kokeilemaan. Se on syöty nirsoilematta, minkä on "kiinni saanut."

Jonkunlaista jälkipeliä näkyy vaaleista käytävän. Olen noita keskusteluja muualtakin silmäillyt kuin "ikäryhmistä." Enpä niissä mitään kovin erikoista ja uutta huomannut, joita viitsisin kertailla. Mielestäni aivan olettamaani sanahelinää, johon sopii laulun säe:"mahtuuhan maailmahan näitä."

Näinpä katsellaan elämänmenoa eteenpäin. Hyvää jatkoa teille!

Huomenet keskelle viikkoa, niin on saatu tammikuu viimeiseen päivään ja lyhempi kuukausi alkaa koskemattomana.
Päivä on jo valoistunut kovasti, miten olisikaan jos aurinko suvaitsisi aamusta asti näyttäytyä.
Auringon laskun aikaan on useampana päivänä vilahdellut ja melkeinpä on tuntemattomaksi käynyt;)

Eipä ole aikoihin luusoppaa tullut tehtyä, pitää ihan katsella jospa tarpeita kaupasta löytyisi ja löytyyhän sitä grillikylkeä varmaan aina.
Niitä kun uunissa vähän ruskistaa, jopa on maukas soppa tiedossa, äitini opin mukaisesti heitän ohrasuurimoita pienen määrän mukaan, tulee hieman makua ja vahvuuta liemeen.
Luusoppa aikoinaan herätti hymyä lasteni ilmeeseen, en muista maistuiko heille.

Kuha fileet taas sain kalamies vävyltä, kohta evät kasvaa, mutta eipä väliä. kyllä kuha maistuu vaikka leivän päällä paistettuna.
Kallista on kuhafile kaupan hyllyllä, nyt tätä herkkua saan ilmaiseksi.
Nuo yhteiset muistelot hyvinkin onnistuu, kun toinen muistaa toista ja toinen sitten toista, siinä nekin yhteen liittyvät.

Borssikeittoa en muista keittäneeni, mutta sadon korjuun aikoihin punajuurta tuli paistettua ihan vain viipaloituna ja korppujauhoon kastettuna.
Jouluna tietenkin rosolliin ja joskus jauhelihan kanssa uunissa tehtynä.
Maksaa hyvin harvoin ostan, palana useimmin, juuri tuo jäämistä puhuminen on kai vähentänyt käyttöä tämän herkun kohdalla.
Kyllä tuo ruuan laitto voi olla verrattavissa luomistyöhön, niin paljon erilaisuuksia sitä löytää ja maistuvaakin vähällä rahalla.

Jokohan on Hurskaista onnistanut naismurmelin kanssa, kun vierasta odottaa ja pihankin puhtaaksi laittoi?
Ei voi muuta kuin toivoa, että tärppäisi ja matkaseura onnistuisi;)

Eilen oli ohjaajamme valinnut vanhoja ikivihreitä kevään laulu ohjelmistoon, tuntuipa ihan kivalta tämän nykymusiikin huutamisen lomaan.
Monta laulujuttu ohjelma menoakin tiedossa, saa nähdä rupeaako väsy tulemaan tähänkin hommaan.
Nyt mukavaa pientä pakkaspäivää, meillä kuusi astetta, ihan siedettävä oloinen sää.

Tänäänhän oli mainio keskitalven päivä! Aurinkokin näyttäytyi rwilusti, eikä ollut pahasti pakkasellakaan. Kävelyä tein enemmän kuin alkuun suunnittelin. Ensin marketissa ja sitten tulikin tekstari, että passini on haettavissa R-kioskilta. Hyvä ilmahan oli ravata.

Näyttää olevan yleinen tapa käyttää lihasopan valmistuksessa ohranryynejä. Niin se on meilläkin ja oli kotonani "lähes satavuotta sitten."

Eipä tässä nyt ole suuria kerrottavaksi ja väkisin vääntäminrn on turhanpäiväistä. On vielä menossa rojektini, jota taivuttelen eteenpäin. Siitä tulee ehkä jotakin tai sitten susi. Hyvää jatkoa teille (ja minulle) . Katsellaan. . .

Huomenta ja hyvää helmikuun eka päivää, helmikuussa heilahtaa, näin sanotaan ja tuiskujakin on luvassa.
Nyt kumminkin pakkasta kymmenen astetta ja puut niin kauniissa harsovaipassa, että silmää hivelee.
Matikka ui pyydyksiin ja muitakin kaloja verkkoon päätyy.

Joskus niitä tarmon päiviä iskee minullekin ja silloin pitää korjata kaikki mahdollinen, eilen parsin villapuseroani, joka kainaloista reikääntyi, syy huonosti koneella saumattu ja niin reunasta, että silmukat pääsi karkuun.
Harmittaa moinen, muuten niin kaunis pusero koruompeleineen, katselin sillä silmällä, että voisinko sitä jotenkin tuunata, pienet on mahdollisuudet.
Sieluni silmin pystyn sini-sirkun maailman nähdä, siisti koti kaikki paikallaan ja pölyäkään ei näy;)

Taitaa maalaus telineessä olla ynnämuulla, miksei joku muukin näpertelyn kohde, onhan sinulla jos minkälaista taiteilijan näkemystä.
Se on niin helppoa, kun osaa, yritystä väliin minunkin päässä pyörii, mutta aikaiseksi en mitään saa.
Pääsiäismyyjäisiin olen yrittänyt keksiä jotakin poikkeavaa kaupan tarjonnalle, mutta eipä meinaa ottaa tuulta purjeisiin.
Nyt sitten onnistuu vaikka ulkomaille lähtö, kun uusi passi taskussa.

Tili minullekin näkyy tulleen, ei vaikeuksia sijoittaa, mutta nätisti eläen pärjään.
Lakolla ei asiaa paremmaksi saa, kun ei edes lakkoon eläkeläiset ryhdytä.
Olisihan se aika vaikuttava toimenpide, jos yli miljoonan eläkeläisen ostamiset ja matkustelut loppuisi joksikin aikaa, voisi siinä tulla huomatuksi nämä eläkettä saavat, no koskaan ei niin paljon yhteistä henkeä saada, että tämä onnistuisi.
Joskus vaan herää ajatus, kuin ei tätä porukkaa edes huomata, rasitteena olemme.
Älähän nyt Hurskainen toivoa menetä, naisia on paljon, kyllä sieltä joka miehelle se murmeli löytyy.

Varovaisuus on hyvä tautien suhteen, mutta liika on liikaa.
Jostakin luin että hiha pitäisi sormien suojaksi vetää, jos kosketta kahvoja tai kaiteita.
Kyllähän taudit leviää, mutta luulen, että jotakin sitä on kestettävä, ei lasikaappiin voida ihmisiä sulkea, riittänee tuo käsien pesukin jossain määrin.
En ole rokotuksia minäkään ottanut, ei kehumisen väärti, mutta kun kokemuksen olen saanut, että suurmmat tartunnat on minut kiertäneet.
Voihan olla, että vara ei venettä kaada, ainakaan tämän ikäisillä, mutta luotan sallimukseen, mikä ei ole tuleva, se ei tule.

Eilen tein uuniin kaalilaatikkoa isomman satsin ja kaksi lohi filettä myös uunissa valmistin.
Paljon sitruunaa ja kermaa kohtuudella, sitruunapippuria vielä ja olisi varmaan maistunut teillekin;)
Kaalilaatikot pakkasin rasioihin ja pakkaseen, sieltä on kiva laiskoina päivinä helppo ateria ottaa, onnekseni puolukkaa on runsaasti höysteeksi.
Nyt olisi lähdettävä kampaajalle, hiukan leikataan hiuksia, tai paremmin siistitään ja sieltä sitten kauppaan kahvitarjous ainakin hakemaan.
Olkoon torstai toivoineen antoisa kaikille.

Enpä ole vuosikausiin nähnyt tällaista lumien lentoa. Tuuli pyörittää sellaisia lumipylväitä, ettei niitten takaa kuusikostakaan näy kuin tumma jättimöhkäle.
Pitkä parijono alakoululaisia reppuinen puskee vasten tuulta kohti koulua. Yksi opettaja johtaa kulkkuetta ja toinen työntää letkan perässä rullatuolissa värjöttelevää tenavaa. Opettajalla sen sijaan on melkoisella varmuudella kuuma kahdenkin edestä.

Minua vastapäätä naputtelee läppäriään autuaasti hymyilevä mies. Hän on itseensä tyytyväinen siitä syystä että osasi eilisehtoolla ennakoida tulevan tilanteen ja päätti lähtea kauppaan. Nyt ei ole tarvetta mennä lumimyrskyn riepoteltavaksi.


Töllötettiin hetken presidentin virkaanastujaisia.
Sillä välin oli pyry päässyt niin sakeaksi, ettei unelmieni valkoista luksushuvilaa näkynyt lainkaan.
Ei se mitään haittaa. Ehtiihän tuota katsella myöhemminkin, enkä minä siitä ole vielä kauppoja ehdotellut. Ehtiihän siitä tehdä tarjouksen, kun voitan sen kymmenen miljoonaa lotossa. Silläkään ei ole mikään kiire, kun inspiraationi ei ole vuosikausiin riittänyt lottoamiseenkaan.


Nyt lähden kutittamaan pannun pohjalta viimeisenkin kahvitilkan ja nautiskelen sen kanmxssa yhden komean sinihomejuustolla päällystetyn leivänpalan.
Nam, nam!

Kaikkea hyvää kaikille muillekin!

Kirjatuninen meni niin pitkälle, että en taas muka ole kirjautunut.
Terveiset siis Venlastiinalta, joka ei näköjään saa edes todistaa ettei olle robotti.

Anteeksi tuo yllä oleva nikki.
Mikään ei kelvannut, joten hätäpäissäni räväytin sen

Jo on hurskasta sakkia kun ruokakin on taivaallista.

Harvoipa tällaista lumimyräkkää on ollut kuin tänään. Tulee ehkä pieni tauko ja sitten jatkuu huomiseen. En ole ulkona käynyt kun ei ole ollut välttämätöntä. Kyllä lunta on varmaan 20 sm tullut ikkunasta katsoen arvioituna.

Ei ole taulun maalaus tekeillä, jota Skillan arvuutteli. En tee sisätiloissa koska käytän öljyvärejä. Läheltä kuitenkin, piirrellyt olen olevinanansa luonnoksia, ja vähän vesivärejäkin käyttänyt. Kunhan kevät koittaa, sittenpä menen parvekkeelle puuhastelemaan.

Vastaan "eihurskaalle." Tuskinpa olen ruuasta käyttänyt sanaa "taivaallista." Kyllähän sitä sanaa käytetään hyvästä, erinomaisesta ruuasta ilman" hurskauden" korostustakin. Toisaalta onhan ruokamateriaalin kasvun suurena apuna taivaalla killottava aurinko ja sade. Ilman näitä ei ruokaa olisi. Eikä syöjiäkään.

Tupatöissähän päiväni on jo iltaan kallistunut. Ihan tuntuu pieneltä putteelta, kun en ole edes ulos pistäytynyt. Huomenna sitten sitä puutetta torjumaan. Satoi tai paistoi. Heippa!
terv. ynnämuu.

Enpä minäkään ulkona käynyt, tosiaan eilen illansuussa tuli tunne , että huomenna sellainen päivä ettei kannata lähteä ulos.
Paikkansa pitikin kovalla tuulella lunta tuiskutellut ei varmaan kahtakymmentäsenttiä, ehkä 15 cm. Nyt taitaa olla tauko, mutta kai sitä lisää tulee. Vielä ehtii kunnon talveakin pitää, no helmikuu on lyhin ja sitten maaliskuussa hellittää. Tupahommatkin jääneet vähiin suurin homma oli karjalanpaistin valmistus, taisi kolme tuntia mennä, hyvää tuli ja sitä jäi vielä huomiseksikin. En tiedä tarviiko viikonloppuna kaupassa käydä, mutta ulkoilla täytyy, roskia syntyy ja niitä on kuskattava pönttöihin. Lumitöihinkin pakko ryhtyä tuo pirun parveke on ilman lasitusta ja sinne muutama sentti tuli tuulen mukana, vaikkei sinne suoraa tuullutkaan.
Ihmetellyt olen kuinka näinkin uuteen taloon ei lasitusta tullut, isännöitsijä sanoi nyt kaikkiin tuleviin ne rakennetaan eli tämä oli viimeinen johon ei tullut. Tosin nyt viime viikolla sama vuokrataloyhtiö rakennutti lasitukset yhteen yli kolmekymmentä vuotta vanhaan. ken elää, saattaa nähdä, pyydetty on. Tämä on sellainen kunnallinen vuokrataloyhtiö.
Meidän oli tarvis muuttaa hissitaloon, eikä sitä sopivaa osaketta siloin tästä meidänkylästä löytynyt, Turhaan tässäkin talossa meidän takia on hissi, saatiin asunto ensimmäisestä kerroksesta, pihalta suoraan ovelle.
Nyt en kirjautunut, yritän sanoa vain en ole ropotti.

Kovasti keljutti lähteä ulos varsinkin tuikean tuulen vuoksi, mutta sainpas lähdettyä kaupungille. Kiertelin alennustankoja (vaatetankoja siis) mutta en onneksi 'löytänyt' mitään. Vaatteita on ihan reilusti vanhastaan. Vanhojakin, joita en raaski heittää pois millään. Ruokakauppa oli se varsinainen asia, ja sen hoitelin kyllä. Kävelin eestaas, vajaan tunnin keikka tuulessa ja pienessä tuiskussakin. Lunta on satanut ehkä 5-10 cm ja lisää tulee.

Huomenna on lasarettiin meno. Koskaan ennen mulle ei ole tehty selkäydinpuudutusta mutta nyt se taitaa olla edessä. Onneksi on kiva lääkäri, toivottavasti osaa asiansa myös puukon kanssa - ja askeleet tästä vaan kevenee...?

Enpä arvaa enempää kirjoittaa, kun en tiedä millainen vastaanotto täällä kahvipirtissä on. Itse olen lähinnä 'iltakahvien' ystävä. En vielä tunne teidän porukkaa, mutta muutama tutun näköinen nimimerkkikin täällä taitaa olla :)

Huomenta, kymmenen astetta pakkasta ja auroilla näkyy olevan töitä, ei kuitenkaan sellaista lumen tuloa kuin etelässä eilen oli.
Tuulta vastaan sai presidentti myös taistella, kun tarkasti kunnia vartion ja vielä parvekkeellakin tuuli puhalsi.
Maalla on kuusi vuotta eteenpäin päämies.

Mrs.W ihan tavalliseen tapaan toivotan tervetulleeksi sinut pirtin vahvuuteen, jos kotiudut, sehän meistä olisi mukavaa, uutta ilmettä aina kaivataan ja sitä jokainen tulija tuo tullessaan.
Tuo alennus myynneissä käynti on minulta jäänyt, en mitään tarvitse ja ajatuskin vaatteiden sovituksesta väsyttää.
Toisin se oli ennen, sen suurempia ajattelematta piti uutta saada ja komerot täyttyi.
Nyt olen melkein joka vuosi niitä tyhjennellyt ja laitan rajan taakse tarvitseville.
Onnea sairaala reissuun, ei ole minunkaan kohdalle vielä minkäänlaisia puukotuksia tullut, ei myöskään tuota puudutusta, mistä kerroit.
Odottavalla kannalla ole n toimen piteistä minä myös.

Oikein tässä pohdin, miten oli, ostinko puolukat viime kesänä, eka kerta se olisi ollut, enpäs nyt muista, mutta sen muistan, että en metsässä käynyt, en kai sitten kerännytkään;)
Tiilitalossa asuu onnelliset perheet, etkös sitä tiennyt Hurskainen, menit onnesi ohi;)
Sinnikäästi ne tuntemuksset meitä ohjaa.

Kyllä nuo lasit ne lumi ja vesisateet parvekkeelle estää ja tuulikin pysyy suurilta osin ulkopuolella, mitä nyt liittymä kohdista puhaltaa.
Vasta puolen katua tekivät senioritalon, ei siihenkään lasitettu parvekkeita, varmaan harmi monelle asukkaalle.

Mietintään tänä aamuna kuuluu, pitäisikö ruveta siivous hommiin, kun ei sada mitään ja tuuletus onnistuisi.
Ötökät jäätyisi, kun ulos kantaisi, lasit sivuun ja pakkas ilma sisään, mutta mitenkähän tuo laiskamato nyt tuntuu esteitä laittavan, huomiseksi jää.
Sama kaiketi pirtin vaihdonkin kohdalla, en jaksa, jätän tuonnemmaksi.
Kyllähän ne maalin tuoksut voimakkaita on, jos vielä hengitysvaikeuksia, ei mielellään tärpätti pulloa aukaise.
En minäkään ainakaan usein taivaallisesta ruuasta mainitse, mutta ymmärrän hyvin, että voi sellaista kuvitella taivaassa olevan, hyvän mielikuvituksen avulla.
Ruoka on suussa sulavaa, maistuvaa ja ravitsevaa, siis melkein taivaallista;)

Joskus mietin noita pieniä alakoululaisia, heillä elämän taival pakolliseksi muuttunut, lähdettävä on kouluun ja lapsen elämä unohtaa.
Sitä koulua tavalla tai toisella jatkuu näihin kymmeniin, mitä tässä elellään, eli loppuun asti.

Kirjauduin taas yrittäen saada oman nikin viestiin, saa nähdä kuinka käy.
Tänään rupean askartelu puuhiin, kun sivuutin tuon siivous puuhan, virkkaan pieniä kanoja.
Suuri työ ja hyvin epävarma myynnin kohde, mutta joskus on kiva tehdä tämmöisiäkin näpertelyjä.
Päivä se tärvääntyy näinkin ja mieli lapsen omainen, kuten olla pitääkin.
Toivotan selkeää keliä mullekin, meillä ei sada, mutta ei paistakaan;)
Näin sitten jälleen,,,

Heipparallaa!
Olen kyllästynyt riitelemään kirjautumisesta Venlastiinaksi, ja kokeilen taas pääseekö täysin epäidenttinen varjo-olentoni ilman isompia ponnisteluja esittäytymään.
Kirjoittelemiseni on nykyisin niin hidasta, kun kumpikin ranne on sormia myöten tuettu. Jos ilman rannetukia vähän aikaa yrittää tehdä mitä tahansa, on jomotus loppupäivän entistäkin tuskallisempaa.
Pitäisiköhän opetella kirjoittamaan puikko suussa ja kirjain kerrallaan. Siinä olisi ainakin se etu, ettei joka lauseen jälkeen pitäisi korjata viereisten sormien sohimia puuksataaveja.

Sen kummempia kuulumisia tänne ei kuulukaan, mutta pääseehän tänne Kahvipirttiin pelkästään lukemaankin. Kirjoitelkaapa siis uutterasti, että yksi tumpelokoura pääsee nautiskelamaan kuulumisistanne ja kokemuksistanne.

Ei minulla oikeastaan mitään ruikuttamisen syytä ole. Ainoa intohimoni on viisivuotiaasta asti ollut kirjoittaminen; ensin värikynäkynä kourassa, sitten salaa mustekynällä, vaikka joskus tapahtuikin sellainen vahinko, että mustepullosta loiskahti pöytäliinalle sininen läiskä. Tukkapöllyhän siitä seurasi - ei sen läiskan tähden vaan siksi, että taas olin salaa tarttunut mustekynään ja -pulloon kielloista huolimatta.
Seuraava innostukseni kohde oli isän Rheinmetall-merkkinen kirjoituskone, johon minulla ei tietenkään olut lupaa kajota. Onneksi en sitä onnistunut rikkomaan. Se saattaa vieläkin olla toimitakunnossa jossakin mummolan vintillä eli vanhempieni omakotitalossa, jota isännöivät poikamme ja hänen vaimonsa.

Tulin kerran pyytäneeni lääkäriltäni jotakin apua tai troppia käsilleni, mutta hän ei reagoinut kysymykseeni mitenkään. Seuraavalla käynnillä otin asian uudelleen esille ja kerroin, että jotakin olisi ehdottomasti saatava avuksi, koska kipu oli níin kova, etten pystynyt enää edes kirjoittamaan.
Sain neuvon; "Älä kirjoita"!
Taisi itsekin huomata mölähdyksensä sopimattomuuden, koska sain passituksen kuvaukseen,
Jotakin murusia kuulemma löytyi ja salvaakin. Niveliin se ei auta. Kokeeksi nyysin Latelta magnesiumsuihketta, ja ilokseni se ainakin helpotti!On se hemmetin hyvä ,että mikeheni on sotilasrvoltaan lääketieteen ja kirurgian sattumakorpraali.

Mitä minun istuma-alan ammatteihini tulee, on oikein passelia, että olen muutaman vuoden hankkinut voita leipäni päälle toimimalla sanomalehden oikolukijana.
Pitäkää varanne! Saatan joskus muistella silloisia yön aikna tapahtuneita kotimatkoja!

JIHUU!
Tällä kertaa onnstui kirjautuminenkin!

Ja jopa tupalten!

Tänään sitten pistettiin toimeksi. Tehtiin markettireissu eilisenkin edestä. Mainio ilma olikin kävellä. Isot lumivuoret oli koottu, kadut ja jalkakäytävät kohtalaisessa kunnossa.

Autonikin kaivelin lumesta. On siinä hankaluutta kun autojen välit ovat kapeita ja lumia ei tahdo saada sopimaan mininkään. Kyllä siitä luontui kun ajan kanssa nuhjasin. Meillä on parvekelasitus, itsekunkin omin kustannuksin jälkeenpäin asennettuna. Kyllä kovalla tuulenviimalla tulee vähän luntakin prvekkeelle. Tänään putsasin puolen äpärillistä sitä Senpä takia niitä kerron...olenhan jo aikaisemminkin nämä kohokohtani satoa.

Tylystipä on lääkäri Puskasuleimalle avun pyyntöön vastannut. Ehkä möläys juuri auttoi jatkotutkimuksiin. Kyllä se erikoisalan sattumakorpraali on pätevä monessa asiassa. Sen vuoksi nyt kainosti mainitsen, koska olen myös sattumakorpraali. Se tuli siitä kun nimettiin komppanian kirjuriksi. Minun kykyni huomattiin siitä, kun toimistoon ilmestyi paljon lomahakemuksia samalla käsialalla kirjoitettuna. Toimistossa pääasiallinen työni oli sotilaspassien kirjoittaminen. Nämä ovat kirjallisen urani pääsuorituksiani. Siksipä juuri mainitsen ...olen aiemminkin kertonut.

Siitä sotaväestä ja saamastani perusteellisesta koulutuksesta. Hiton hyvä, että ei ole tarvinnut niitä sodan käyntioppejaan olla tositoimiin siirtämässä. Toisaalta, onhan koulutus mennyt hukkaan - mutta juuri se on erinomainen asia.
Yritämpä mutkikkaamalla tavalla saada rekattuna.

Tulihan rekkaukseni läpi. Yritykseni tein niin, että ensin kirjoitukseni kopioin "työpöydälle", sitten peruutin tekstin, kävin kirjautumassa ja kopio lähetysruutuun ja äkkiä Lähetys. Tuli pieni sotkos, joka jäi tekstiini. Kopioidessa sormeni "lipsahti."

Uuden pirtin aloitin, vaikka ei tuota vielä ollut ilmaantunut, mutta kaiketi tulee aikanaan.
Tervemenoa pirttiin 138/2018.
Ja kohdallani tuo kirjautuminen edelleen haussa.