Tajusin tuossa, miten haaveenakin kannat mua eteenpäin. Yritin luopua haaveesta vuoden vaihteessa, mutta huomasin masentuvani, tuntui siltä, että elämässäni ei ole sitten mitään sellaista, mitä odottaa. Tarvitsen sun tuomaa hyvää oloa edes näin. Oon kokenut sun eheyttävän mun tunne-elämää. Nuo aikaansaamasi hyvät tunteet tekevät minusta ”paremman” ihmisen. Olen hetkittäin jopa onnellinen. Kuitenkin kaiken yllä on se epävarmuus ja kaipaus. Miettii, mitä jos saisikin kertoa toiselle kasvotusten, mitä on kantanut sisällään pitkään. Olisikohan sitä ensimmäistä kertaa sitä mieltä, että elämässä on kaikki hyvin ja asioiden mahdollista järjestyä. Saisi olla lähellä ihmistä, jota haluaa olla lähellä.
n-m
n-m
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itsehän sinä "ilmoittauduit" kun et malttanut odottaa päätöstä. Mikä ihme sinut sai niin tekemään? Ajattelitko että olisi hyväksynyt noin vain? Vai luulitko mitä kerron. Kuinka typerä olet? Toisaalta ymmärrän että käsitit sen sillä mitä kerroin. Mutta ei se ihan niin ollut ja olin ajanut itseni nurkkaan. Ja nyt kun aikaa kulunut ja kertoisit nyt tunteesi en sinuun vaihtaisi tai ottaisi. Elät haave maailmassa toki leikki oli jännää niin kauan kuin se kesti. Olen joutunut muuten kertomaan vielä pahempaa sinusta kun "roikut minussa. En voi tilanteessa nyt sinua "hoitelemaan kun aika menee kotona hoitaessa. Sairas olet ja kävin auttamassa" en aijo kertoa totuutta miksi kävin. Joten lopeta haaveilu. Ja varsinkin olosi "tyrkyllä" minun oli pakko keksiä jotain ja se täysin sun syy.
Sä oot kyllä piristävä! :D
Ajatustenvirtaa. . . :)
Naureskelin ääneen tälle :DDD
Tottakai tunnen samoin, kunhan voisin osoittaa sen vielä sinulle ihan konkreettisesti.
Toivon sitä sydämestäni.
Siis tunnen ihan samoin, ajoittain olen onnellinenkin. Välillä kuitenkin epäilen, oletko tosissasi, koska sinulla on esteitä. . .
Toteutuessaan se kaikki olisi ehkä liiankin hyvää ollakseen totta.
Tuolla on oma taustansa, miksi on noin. Tiedän, että se voi tuntua oudolta, miksi toimin tilanteessani näin.
Olen kuitenkin tosissani. Osoitinkin sen jossain vaiheessa, ehkei sinä/hän tiennyt. Ajattelin, että lopputilanne silloin oli viesti minulle ja olen typerä kuvitelmissani. Paljon asioita tapahtui, palasin alkuasetelmaan. Se oli yritys pitää jalat maanpinnalla hänen suhteen.
Ei ehkä ollut lopputilanne vaan alku jollekin uudelle? Ajatus joka jäi itämään myöhempää mahdollisuutta varten.
Tunnen kuten sinä, aloittaja. Mutta valitettavasti en ole se, ketä ajattelet, vaan n minäkin. Olen monta kertaa yrittänyt lopettaa tämän turhan haaveilun, mutta silloin ei ole mitään toivoa eikä valopilkkua enää, joten en jaksa ilman. Kuitenkin tilanne on mikä on.
On se onni, kun ei ole ollut 10 vuoteen ketään " mielessä" siinä mielessä. Turhaa stressaamista. Asiat hoidetaan IRL, ja piste. Jos siis on jotain hoidettavaa. No addiktionsa kullakin, minulla se on riippumattomuus!!
Jollain miehellä soisi pään kopsahtavan pöytään kun tämän lukisi. Onko aloittaja laittaa miltä kirjaimelta ja mille tämä menee?