Kaverin kotiolot Karstulassa 60-luvulla ja 70-luvun alussa ei olleet mitenkään hääppöiset. Köyhyys oli leimallista, siihen päälle isän alkoholismi ja sairaudet.
Täysin tyhjätaskuna lähti Helsinkiin kansakoulun jälkeen veljensä suutarinliikkeeseen töihin.
Toki varmaan taloudellisesti ei kauhean leveää elämä ole ollut nytkään, mutta ainakin tunnustusta ja arvostusta on tullut.
https://www.facebook.com/lansihelsinginyr/posts/463067710563815
Täysin tyhjätaskuna lähti Helsinkiin kansakoulun jälkeen veljensä suutarinliikkeeseen töihin.
Toki varmaan taloudellisesti ei kauhean leveää elämä ole ollut nytkään, mutta ainakin tunnustusta ja arvostusta on tullut.
https://www.facebook.com/lansihelsinginyr/posts/463067710563815
Vastaukset 5
Vanhimmat
1071 valmistuin <karstulasta ylioppilaaksi. Koko keskikoulu- j a lukioajan näin nälkää (olin muualta tullut sen alueen ainoaan keskikouluun ja lukioon). Periksi en antanut. Yo_si tulon jälkeen suoritin kolme eri tutkintoa (kaksi työn ohessa). Nyt on omaisuutta ja rahaa ettei p...lle taitu. Sitkeys kannattaa!!!
1971-vuosi tietenkin.
Kirjoitustaidoistasi päätellen, oppi on kaatanut sinut ojaan.
Onko pointti menestymiselle siis pois lähteminen?
Kuulostaa julmalta, mutta niin se on ollut ennen. Karstulan kovan lapsuuden ja nuoruuden kokeneena USA:n merijalkaväen koulutus olisi tuntunut kenties vain pyhäkoululaisten kesäleiriltä.
Ainakin minun mopotus armeijassa oli lasten leikkiä verrattuna siihen kun tulin aikanaan syrjäkylän kansakoulusta yhteiskouluun. Mopotettiin kunnes vedin pahinta mopottajaa turpiin.
Sitten sain olla rauhassa. Muutenkin lapsuus kaikkien jumalien selän takana oli kovaa koulutusta elämään. Myöhemmässä vaiheessa pikku vastoinkäymiset lähinnä hymyilytti.
Voimavara ja lasten pärjäämisen edellytys olikin ennen kova elämä.
Herrojen kersat pärjäsi vahnempiensa ja verkostojen avulla, maajussien ja työläisten kakarat joutuivat turvautumaan järkeen ja hauikseen.
Ei ole vaikeaa arvata kumasta tuli kovempaa ainesta.