Rakas-mies,
hävyttömät hymyt
painautuvat raskaaseen lumeen
siirtäessäsi sormeasi
kuiskaten:
"näitä ei hei nää
kuin kaksi lumeen piirtelijää"
ja rakas-mies,
nauran taiteelle,
jonka omistan sinulle,
jonka omistat minulle
mutta tunnen kuitenkin,
sen hävyttömän hymynkin
suullasi,
suutelemassa suutani,
suukottamassa
sulavaa kosketustasi
hymyhuulilleni,
ja niin rakas-mies,
lempilumihiutalekin
jää hymiöidemme jalkoihin,
sulaa sydämeksi,
hymyjemme kehykseksi
hetkeen talviseen,
ja sinne rakas-mies,
kätkemme aarteemme,
lumen alle suudelmamme.
hävyttömät hymyt
painautuvat raskaaseen lumeen
siirtäessäsi sormeasi
kuiskaten:
"näitä ei hei nää
kuin kaksi lumeen piirtelijää"
ja rakas-mies,
nauran taiteelle,
jonka omistan sinulle,
jonka omistat minulle
mutta tunnen kuitenkin,
sen hävyttömän hymynkin
suullasi,
suutelemassa suutani,
suukottamassa
sulavaa kosketustasi
hymyhuulilleni,
ja niin rakas-mies,
lempilumihiutalekin
jää hymiöidemme jalkoihin,
sulaa sydämeksi,
hymyjemme kehykseksi
hetkeen talviseen,
ja sinne rakas-mies,
kätkemme aarteemme,
lumen alle suudelmamme.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mukataiteellista sontaa taas
Ei minusta. Kivampi rallatus, kuin moni muu. :)
lumihangelle on vain vastaus.
kuin tuuleen kuiskaus.
Mistä löytyy tää
joka hangen päälle piirtää.