Tämä näyttää olevan enemmän vonkauspalsta, mutta ehkä joukossa olisi edes yksi jolla on sama ongelma tai on kokenut edes jotain saman kaltaista.
Olen bi-nainen, ja monivuotisessa suhteessa naisen kanssa. Rakastan häntä ja haluan elää hänen kanssaan luultavasti (toivottavasti) lopun ikääni. Mutta.
Mitä tehdä, kun ajoittain herää halu heteroseksiin? Kun strap-on ei enää riitäkään? Ei puhettakaan siitä että haluaisin pitkäaikaista suhdetta miehen kanssa enkä edes usko että pystyisin rakastumaan mieheen, mutta ajoittain ajatus seksistä miehen kanssa ei vain jätä rauhaan. Tottakai saisin helpostikin seksiseuraa miehestä, mutta esteeksi muodostuu omatuntoni ja moraalini. Rakastan naistani, jos olisin miehen kanssa pettäisin häntä enkä kestä sitä ajatusta. Miten tulla toimeen tämän kanssa? Kun keho vetää ajoittain miehen syliin, mutta sydän ei kestä ajatusta rakkaan satuttamisesta? Minun olisi pakko kertoa, en pystyisi valehtelemaan hänelle. Ja tiedän kysymättäkin, että hän ei hyväksyisi syrjähyppyä miehen(kään) kanssa.
Grh, olisin mielummin kokonaan lesbo kuin bi, niin ei tarvitsisi painia tällaisten kanssa.
Olen bi-nainen, ja monivuotisessa suhteessa naisen kanssa. Rakastan häntä ja haluan elää hänen kanssaan luultavasti (toivottavasti) lopun ikääni. Mutta.
Mitä tehdä, kun ajoittain herää halu heteroseksiin? Kun strap-on ei enää riitäkään? Ei puhettakaan siitä että haluaisin pitkäaikaista suhdetta miehen kanssa enkä edes usko että pystyisin rakastumaan mieheen, mutta ajoittain ajatus seksistä miehen kanssa ei vain jätä rauhaan. Tottakai saisin helpostikin seksiseuraa miehestä, mutta esteeksi muodostuu omatuntoni ja moraalini. Rakastan naistani, jos olisin miehen kanssa pettäisin häntä enkä kestä sitä ajatusta. Miten tulla toimeen tämän kanssa? Kun keho vetää ajoittain miehen syliin, mutta sydän ei kestä ajatusta rakkaan satuttamisesta? Minun olisi pakko kertoa, en pystyisi valehtelemaan hänelle. Ja tiedän kysymättäkin, että hän ei hyväksyisi syrjähyppyä miehen(kään) kanssa.
Grh, olisin mielummin kokonaan lesbo kuin bi, niin ei tarvitsisi painia tällaisten kanssa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Aluksi on syytä kertoa, että olen heteromies.
Kaverini sanoi aikoinaan, että BI = Brain Invalid. Pidin häntä vähän vanhanaikaisena ja suvaitsemattomana. Nyt kun olen ollut pitkään vakituisessa suhteessa tajuan, että hänen sanoissaan saattoi olla perää.
En ole uskovainen, mutta silti mielestäni luonto on tarkoittanut miehen ja naisen yhteen ja tekemään jälkeläisiä. Ymmärrän toki sen, että välillä luonto on erehtynyt ja on olemassa syntymästään homoseksuaaleja. Heille suotakoon oikeus hakea toisistaan tukea elämäänsä ja solmia parisuhteita.
Mutta seksuaalisuus on toisarvoinen asia selviytymisen rinnalla. Biseksuaalisuudessa on jotain hyvin irstasta ja ahnetta, hyvin tyypillistä tämän päivän itsekkäälle länsimaiselle ihmiselle. En usko, että biseksuaalisuus on luonnon tarkoittama asia vaan ihmiset ovat joko heteroja tai homoja/lesboja. Biseksuaalisuus on opittua. Paljon "kauniimpaa" on pysyä yhden ihmisen rinnalla.
Enhän minä voi biseksuaalisuutta tuomita, jos se ei hajota kenenkään parisuhteita. Sen vain sanon, että minun mielestäni sinun olisi itsesi kannalta parempi tehdä valinta jompaan kumpaan suuntaan. Ilmeisesti naisystäväsi suuntaan, jos häntä kerran rakastat. Voithan aina fantasioida miehistä ja samalla masturboida, jos molemmat sukupuolet ovat sinulta menneet vahvasti selkäytimeen. Mutta tee mitä teet, niin älä aiheuta surua ja murhetta kenellekään.
tossa on asiaa!
Jos arvon vanhanaikainen viitsisi käydä vaikka Setan sivuilla, hän ehkä oppisi että biseksuaalisuus ei ole (aina) opittua. Totta, on paljon niitä naisia jotka harrastavat tavallaan huvikseen suhteita oman sukupuolensa kanssa silloin kun seurustelevat miehen kanssa kanssa (ja päteehän tämä myös bi-miehiinkin). On hyvin yleistä (niinkuin täälläkin näkee) että seurusteleva nainen haluaa vakituisen tyttöystävän, ja hyväksyttävyyden leima parisuhteen kannalta saadaan sillä, että se oma mies halutaan/otetaan mukaan. Siinä miestä viedään kuin pässiä narussa, kuinka moni mies todella kieltäytyisi jos tuollainen tilaisuus tulisi? Minusta se on kaksinaismoralismia enkä hyväksy sitä, mutta jokainenhan tekee sen minkä itse oikeaksi näkee. En tiedä heidän varsinaisesta suuntautumisestaan, mutta itsestäni tiedän sen, että vaikka rakastan tyttöystävääni, haluan ajoittain (pahastikin) miestä. Toisille meistä bisseys ei ole välietappi heterosta homoon (tai toisinpäin), vaan pysyvä olotila siinä missä toisille heterous tai homous. Yritä siinä sitten tasapainoilla, kun välillä sekä heterot että homot katsovat pitkin nenänvartta.
Ja mitä tulee vielä bisseyden oppimiseen, kai 5 vuoden seurustelun jälkeen minusta olisi jo tullut kokonaan lesbo jos minusta se olisi ollut tullakseen?
Viestissäni ei ollut kyse siitä, että hakisin täältä oikeutusta syrjähypylle miehen kanssa. Kyse oli siitä, että haluaisin tietää miten muut ovat tulleet tämän ristiriidan kanssa toimeen. Siihen heteromies on ehkä väärä henkilö vastaamaan? :)
Olen 100% hetero. Olen 100% bi. Olen 100% homo.
Olen 100% miespuolinen.
Lyhyesti miksi näin kirjoitin: Lapsena pippelileikkejä leikkineenä siirryin naisiin. 11-vuotiaana ensimmäisen kerran puristelin tissejä. 13-vuotiaana sain koittaa jo pimppiä. Jossain 15 ikävuoden aikaan olin ekaa kertaa tytön kanssa. Sitä jatkui inttiaikaan, jossa huomasin, että saunassa oli kiva katsella varusmiestoverien kaluja. Intin jälkeen olin naisen kanssa, mutta jossain Mallorcalla silloinen tyttökaverini sanoi minua tuijottavien espanjalaisten miesten luulevan että tuossa olisi hyvä nakki. Itse en kiinnittänyt asiaan huomiota, kunnes eräässä diskossa muutama samanikäinen poika tuli juttelemaan avoimesti ja ehdottamaan pientä tapaamista. En siitä suuttunut, vaan kohteliaasti torjuin asian. Kuitenkin ko. matkalla tuli taas mieleen se intissä kokemani että olisipa kiva joskus vaikka miehen kanssa ollakin.
No, siihen sitten aikoinaan kerran pienessä tuiterissa tulikin tilaisuus ja siitä lähtien olen ollut sekä miesten että naisten kanssa. Päivääkään en ole katunut ja tähän omaan olotilaani olen erittäin tyytyväinen, koska itse en koe olevani mitenkään poikkeus. Elämäni aikana niitä tilaisuuksia on ollut todella paljon, että on saanut sitä mitä haluaa. Johtuu ehkä ulkonäöstäni (olen sellainen virnumainen johon helpolla ihastuu kaikki), että näin on. Mutta niinkuin kerroin, olen asian hyväksynyt ja annankin neuvon samasta asiasta pohtiville:
OLKAA OMA ITSENNE JA TEHKÄÄ NIINKUIN ITSE HALUATTE. ETTE OLE HARVINAISUUKSIA TÄSSÄ MAAILMANKAIKKEUDESSA!
ääntelee.
No niinpäs kuulostaa, mutta ääntele vaan rauhassa, jos et pahemmin häiriköi!
Ajattelisit asiaa niin päin ettei sinun varsinaisesti tee mieli miestä vaan vierasta. Tätähän sattuu kaikissa piireissä. Muuttaisiko se suhtautumistasi ongelmaasi?
Eikö kumppanisi voisi innostua miehen tuomisesta mukaan teidän seksileikkeihin. Jos hän on lesbo niin eihän hänen tarvitse miehestä välittää, se olisi vain sinua miellyttämässä. Oletko puhunut kumppanisi kanssa tästä "miehenhimosta"?
"Ajattelisit asiaa niin päin ettei sinun varsinaisesti tee mieli miestä vaan vierasta. Tätähän sattuu kaikissa piireissä. Muuttaisiko se suhtautumistasi ongelmaasi?"
Ei. Jos haluaisin pelkästään vierasta, haluaisin silloin kai myös toisia naisia? Näin ei ole, rakkaani riittää. Ajoittainen haluni kohdistuu vain ja ainoastaan miehiin. Vieraan haluamistahan se on, mutta en silti osaa yleistää sitä pelkästään noin.
"Eikö kumppanisi voisi innostua miehen tuomisesta mukaan teidän seksileikkeihin. Jos hän on lesbo niin eihän hänen tarvitse miehestä välittää, se olisi vain sinua miellyttämässä. Oletko puhunut kumppanisi kanssa tästä "miehenhimosta"? "
Ei, ei ja en. Hän kokisi sen loukkaavana, sehän on ilmoitus siitä, että hän ei riitäkään. Hän ei osaisi painaa sitä villaisella, eikä minulla ole oikein oikeutta pyytäkään sitä. Rakkaani on yhden naisen nainen ja toivoo minun olevan sitä myös, tiedän hänen mielipiteensä kysymättäkin. Sitä paitsi olen sen verran idealisti, etten halua naiskennella ympäriinsä parisuhteessa ollessani. Parisuhteeseeni ja sänkyyni kuuluu vain yksi ihminen minun lisäkseni.
Umpikujahan tämä on, sen kanssa on kai vain opittava elämään. Kysymys kuuluukin että miten?
Samalla lailla kuin kaikkien muidenkin asioiden kanssa on opittava elämään. Kaikkea ei saa mitä haluaa ja se on siinä. Itselläsi asiat ovat selvillä et halua tehdä mitään, mutta haluttaa vaan. Kai se menee normaalin seksifantasian piikkiin. Älä tee kärpäsestä härkästä.
Kyllä kai siitä voisi kumppanisi kanssa puhua. Mikä suhde se sellainen on missä ei voi kerota omista mieliteoistaan. Se että niistä puhuu ei takoita sitä että niin tehdään.
Suosittelisin sinulle ja Hänelle (heille) kimppakivaa Sinun Miellyttämiseksesi.
Vaikkei rakkaasi himoitsisikaan miehiä, niin hänhän voisi suostua siihen, että Sinä/Te oli
sit(te) joskus miehen kanssa, koska tahdot(te) niin.
Ystävällisin terveisin Sipi Setä ja onnea jatkoon