Plussaa palvelukodeille

yksilesken

Kun vierailen viikottain palvelukodeissa, huomaa selvästi ihmisten luonteita. Yksi mummu on tyytymätön joka asiaan. Ruoka kylmää, kuumaa, pahaa, myöhässä jne. Aulaan vetää, huoneessa on kaikki päin peetä. Toinen mummu tai pappa kertoo asiat päinvastoin. Kaikki pelittää. Kysyn veljeltäni, mikä on homman nimi hänen mielestään. Hän sanoo aina, että äärettömän hyvä hoito, ruoka on vaihtelevaa ja hänestä pidetään niin hyvää huolta, että ei paremmasta väliä. Kylvetetään saunassa tai suihkussa. Parta ajetaan. Hänellä käy säännöllisesti jalkahoitaja ja parturi. Ehkä tässä piilee villakoiran ydin. Meitä käy paljon veljeäni katsomassa ja hänen kanssaan rupattelemassa. Jos hänen mieltään painaa joku asia, otan kännyn esiin ja katsomme yhdessä pankki- kanta-kela ym. asiat. Yllättävän paljon hän niitä siellä pohtii, vaikka asiat jo nyt rullaavat. Niin, vien niitä tuliaisia. Ja niin tekevät muutkin kävijät. Hedelmiä, kivennäisvesiä, luumuja, kahvia ja kastamisia ja iltapäivälehden. Toisessa palvelukodissa on hyvin samanlaista. Se on yksityinen ja ruoka tulee omasta keittiöstä. Omaiseni vaikuttaa hyvin tyytyväiseltä. Hän on afaatikko, mutta kyllä kasvojen ilmeestä näkee. Olen kova puolustamaan palvelukoteja silloin, kun kotona homma ei enää toimi. Turhaan niitä pelätään ja moititaan. Kun on paha muistisairaus, palvelukoti on silloin turvallinen ja paras paikka asua.

27

146

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Psykoterapeutitar

      Muistamaton mutsini oppi hyvin nopeasti laitosslangin. Ruuasta kysyttäessä sanoi, että oli pahaa. Ei muistanut, mitä ruokaa oli syönyt, eikä oliko ylipäätään saanut mitään ruokaa. Sanoi leivänpäällä olevan aina saman makkaran, vaikka oli sen mauttomana ottanut pois.

      Jotkut omaiset sitten totena kertoivat muistamattomien juttuja eteenpäin ja kuulijat taas tekivät omat johtopäätöksensä. Sillälailla se laitoselämä saa erilaisia tuloksia, vaikka totuus olisi kuinka toisenlainen.

      • pirremiinapa

        Monenlaista porukkaahan tuonne näkyy sopivan, joku ei syö, jokujoisi koko ajan, joku huutaa apua, joku on jalka oven raossa ja suunnittelee karkaavansa jne., sitten on maan hiljaiset, jotka ovat aina tyytyväisiä.

        Näkemykseni hodon tasosta on, että hoito on riittävää ja hyvääkin, ei mittää valittamista


    • Hoitokodeissa on niin hyviä kuin huonoja puolia. Pääsääntönä on että siellä saa tarvitsemaansa hoitoa/hoivaa tarpeensa mukaan. Suurin osa hoitokodeista huolehtii perusasioista (asuminen, ravitsemus, puhtaus ja hoito/hoivapalvelut) suht hyvin. Kaikki tietysti riippuu asukkaiden omasta motivaatiosta miten sopeutuu uuteen hoitopaikkaan esim kotona yksin asumisen jälkeen. Monille on kova paikka kun omasta kodista joutuu luopumaan ja muuttamaan toisten kanssa yhteen. Lisäksi jokainen asukas on oma persoona, toinen on perusvalittaja joka asiasta, toinen taas vaatimaton ja tyytyy kaikkeen.
      Lisäksi mielialaan ja yhteisölliseen asumiseen sopeutumiseen vaikuttaa psyykkinen mielentila, omaisten käynnit, sairaudet yms. Asiaa toki helpottaa se jos omaisia, ystäviä ja tuttuja käy usein vierailulla, silloin asukas tuntee itsensä tärkeänä ja elämä on mielekästä. Mutta jos omaisia käy harvoin tai ei lainkaan (valitettavasti niitäkin on yllättävän paljon), asukkaan sopeutuminen on vaikeaa koska tuntee itsensä unohdetuksi ja mitättömäksi muiden rinnalla.

      • Psykoterapeutitar

        En kyllä mutsiani käynyt katsomassa, kun pari kertaa kuukaudessa, vaikka paikka melkein vieressä olikin, kun en keksinyt mitään puhuttavaa muistamattoman tyypin kanssa. Ei se muistamaton kuitenkaan muista ja mitä väliä. Pääasiahan oli, että oli lukkojen takana vaadittuja. Helpotti kummasti! Laitoksen järjestämissä "vanhempainilloissa" tuli käytyä, että pysyi hengessä mukana.


      • Psykoterapeutitar kirjoitti:

        En kyllä mutsiani käynyt katsomassa, kun pari kertaa kuukaudessa, vaikka paikka melkein vieressä olikin, kun en keksinyt mitään puhuttavaa muistamattoman tyypin kanssa. Ei se muistamaton kuitenkaan muista ja mitä väliä. Pääasiahan oli, että oli lukkojen takana vaadittuja. Helpotti kummasti! Laitoksen järjestämissä "vanhempainilloissa" tuli käytyä, että pysyi hengessä mukana.

        Alkoiko perinnönjako kuitenkin kiinnostaa kun sen aika oli?


      • Psykoterapeutitar
        siilenämää kirjoitti:

        Alkoiko perinnönjako kuitenkin kiinnostaa kun sen aika oli?

        Ei ollut mitään omaisuutta, mitä periä! Ei sentin senttiä!


      • Aivan. Ja hoitokoteihin ei kutsuta vaan sinne hakeudutaan ja valitaan asumaan usein painavista syistä. Monet joutuvat jonottamaan asuinpaikkaa jopa kuukausia ennen kuin paikka vapautuu. Ainakin julkisen puolen asunnoissa. Jotta sinne pääsee, täytyy olla jo aika huonokuntoinen sillä tavoin ettei kotona yleensä enää yksin pärjää. Ja joissain tapauksissa ei kaksinkaan.


    • Huomasin käydessäni että on asukkaita jotka ovat todella hankalia. Haluavat kotiinsa, mikään ei kelpaa. Huuto ja mekastus on päällä kunnes väsähtää, vähän aikaa hiljaa ja taas sama jatkuu.
      Kokemukseni perustuu vuodeosaston pitkäaikaspuolelle, ovat todella huonokuntoisia.

      Vuosien lähes päivittäisten käyntieni aikana huomasin että asukkaiden hoidon taso oli paljon kiinni siitäkin ketkä hoitajat olivat vuorossa.
      Moni teki samat työt kiirehtimättä ystävällisenä. Oli sitten hoitajia jotka eivät tehneet kunnolla edes pakollisia, valittivat koko ajan kiirettä. Sama toistui molempien kohdalla lähes aina, joten ei ollut sattumaa.

    • uiew

      Joutuu luopumaan henkilökohtaisesta määräysvallasta, yksityisyydestä ja kotirauhasta, joten jos jotain tolkkua vielä jäljellä, ei liene ihme, että luonteenpiirteet alkavat korostua.

      • ule
        Palvelukodeissa missä käyn, jokaisella on oma huone kylppäreineen. Jääkaappiin voi viedä juomia ja jugurtteja. Huoneet voi sisustaa omilla tavaroilla. Jos asukas ei halua olla muiden seurassa, huoneessa voi kuunnella radioita, katsoa telkkaria tai olla tekemättä mitään. Ruoka tuodaan huoneeseen, jos ei halua tai jaksa, mennä ruokasaliin. Omaiset ovat tietty melkoisessa roolissa. Vievätkö telkkarin, tilaavatko ja maksavat jalkahoitajan tai parturin. On asukkaita, joiden huoneessa ei ole yhtään omaa tavaraa, ei verhoja ikkunoissa, ei mitään. Kuitenkin eräälläkin mummolla on aviomies, poika ja tytär. Jotka joskus pistäytyvät. Eivät ole välittäneet yhtään äitinsä huoneen viihtyvyydestä.


      • korppis11
        yksilesken kirjoitti:

        ule
        Palvelukodeissa missä käyn, jokaisella on oma huone kylppäreineen. Jääkaappiin voi viedä juomia ja jugurtteja. Huoneet voi sisustaa omilla tavaroilla. Jos asukas ei halua olla muiden seurassa, huoneessa voi kuunnella radioita, katsoa telkkaria tai olla tekemättä mitään. Ruoka tuodaan huoneeseen, jos ei halua tai jaksa, mennä ruokasaliin. Omaiset ovat tietty melkoisessa roolissa. Vievätkö telkkarin, tilaavatko ja maksavat jalkahoitajan tai parturin. On asukkaita, joiden huoneessa ei ole yhtään omaa tavaraa, ei verhoja ikkunoissa, ei mitään. Kuitenkin eräälläkin mummolla on aviomies, poika ja tytär. Jotka joskus pistäytyvät. Eivät ole välittäneet yhtään äitinsä huoneen viihtyvyydestä.

        Näin se usein menee lähiomaisten kanssa. Muistelen kun äitini vielä eli, elin itsekin ruuhkavuosia. Kävin syntymäkotonani niin usein kuin pystyin en kuitenkaan tarpeeksi. Onneksi äitini jätti maallisen matkan lyhyen sairauden jälkeen sairaalan sängyssä. Ei hän olisi palvelukotiin lähtenyt.

        Anoppi kuoli syksyllä. Ei hänen lapsensa halunneet nähdä häntä siinä tilassa kuin hän palvelukodissa makasi. Minä kävin vieraisilla, olisi pitänyt vierailla useammin. Kyllä hän minut tunnisti pienen hetken ennen kuin vaipui omaan maailmansa.

        Kun valitsimme kuvaa muistotilaisuuteen lapset halusivat kuvan, jossa anoppi oli vielä voimissaan. Lähiomaisille on usein vaikeaa hyväksyä vanhempansa avuton tila siksi he kieltäytyvät vierailuista. He haluavat muistaa sen entisen osaaottavan äidin. Ei saa tuomita läheisiä, heille jää jokatapauksessa omat tunnontuskansa vanhemman kuoleman jälkeen.

        Tässä tehdessäni tätä kuolinsiivousta, pyrin jättämään niin vähän kuin mahdollista roihnaa lapsilleni. Itse tyhjensin lapsuuden kodin, itkin ja heitin muistoja roskalavalle.

        Anoppilan tyhjennys oli helpompi projekti. Tavarat eivät koskettaneet ne eivät olleet läheisiä.

        On minulla vielä kotini ja anopin kodin huonekaluja. Huomenna haen facen osto/myynti kautta varaamani oranssia sisustuskangasta, jolla päällystän anopin nojatuolin, jossa tätä viestiä nyt naputan.

        Mökillä olen lapsuuteni kodin huonekalujen keskellä. Siksi mökistäni on muodostunut sielunkotini.


    • "Hän sanoo aina, että äärettömän hyvä hoito, ruoka on vaihtelevaa ja hänestä pidetään niin hyvää huolta, että ei paremmasta väliä. Kylvetetään saunassa tai suihkussa."

      Miten hän afaatikkona tuon kaiken sanoo. Siis miten kommunikoi?

      • Kysyy hän jonka pitäisi tietää.

        "Tärkeintä on muistaa, että aivoverenkiertohäiriön jälkeen saatu afasia ei vaikuta henkilön älykkyyteen tai kykyyn ajatella. Hänen mielipiteensä ja ajatuksensa ovat ennallaan afasiasta huolimatta. Sanotaankin, että afasia muodostaa henkilön eteen muurin, jonka takaa kommunikointi muiden kanssa on vaikeampaa kuin ennen."


      • siile
        Kirjoitin ilmeisesti epäselvästi. Veljeni joka halvaantui, mutta puhe palasi kertoo näin omassa palvelukodissaan. Äitini, joka myös halvaantui, menetti puhekykynsä. Äitini on afaatikko, mutta ymmärtää selvästi lähestulkoon kaiken. Veljeni ja äitini ovat eri palvelukodeissa, eri puolella kaupunkia. Käymme siksi veljeni kanssa invataxilla tapaamassa äitiäni melko usein.


      • korppis kirjoitti:

        Kysyy hän jonka pitäisi tietää.

        "Tärkeintä on muistaa, että aivoverenkiertohäiriön jälkeen saatu afasia ei vaikuta henkilön älykkyyteen tai kykyyn ajatella. Hänen mielipiteensä ja ajatuksensa ovat ennallaan afasiasta huolimatta. Sanotaankin, että afasia muodostaa henkilön eteen muurin, jonka takaa kommunikointi muiden kanssa on vaikeampaa kuin ennen."

        "Kysyy hän jonka pitäisi tietää."
        Whaaaaaaaaaaaaat?

        Voisi olettaa ett afaatikotkaan eivät ole ryhmänä homogeeninen massa vaan heKIN ovat yksilöitä, myös kommunikoinnin suhteen. Mikä tapa sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle. Joku käyttää tietokonetta kommunikoimiseen, joku kirjoittaa paperille, joku tyytyy vain nyökkäämään ja puistamaan päätä, ilmehtimään ym.


      • siilenämää kirjoitti:

        "Kysyy hän jonka pitäisi tietää."
        Whaaaaaaaaaaaaat?

        Voisi olettaa ett afaatikotkaan eivät ole ryhmänä homogeeninen massa vaan heKIN ovat yksilöitä, myös kommunikoinnin suhteen. Mikä tapa sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle. Joku käyttää tietokonetta kommunikoimiseen, joku kirjoittaa paperille, joku tyytyy vain nyökkäämään ja puistamaan päätä, ilmehtimään ym.

        Ja kun mää niin tykkää kopioida visaampien lausuntoja ja tuoda niitä tänne, tässä afaatikon kanssa kommunikoinnin tukemiseen aivoliiton painavaa sanaa :).

        https://www.aivoliitto.fi/files/606/kommunikointi_afasia.pdf


      • pirremiinapa

        Äitini halvaantui myös, ja hän menettipuhekykynsä melkein olemattomiin, mutta opimme ymmärtämään sitä vähäistä puhetta/epäselvää puhetta ajan myötä.

        Äidille puhekyvyn menetys oli kova isku, hän kun oli erittäin sosiaalinen ja puhelias ihminen, mutta.pakkohan se.oli sopeutua.

        Äidille ei tullut mitää muuta normaalia elämää rajoittavaa vammaa.
        Hän sai ajaa autoakin 80 vuotiaaksi asti.

        Syöpä sitten hänetkin viimein vei 84 vuotiaana.


      • korppis11
        siilenämää kirjoitti:

        "Kysyy hän jonka pitäisi tietää."
        Whaaaaaaaaaaaaat?

        Voisi olettaa ett afaatikotkaan eivät ole ryhmänä homogeeninen massa vaan heKIN ovat yksilöitä, myös kommunikoinnin suhteen. Mikä tapa sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle. Joku käyttää tietokonetta kommunikoimiseen, joku kirjoittaa paperille, joku tyytyy vain nyökkäämään ja puistamaan päätä, ilmehtimään ym.

        Kiva lukea näitä mielipiteitäsi nekun toistuvat puskista.....eiraha.....jne.


      • korppis11 kirjoitti:

        Kiva lukea näitä mielipiteitäsi nekun toistuvat puskista.....eiraha.....jne.

        No minkäs voin sille jos joku puskista minua komppaa. Minä se en ole.


      • hehehehee
        siilenämää kirjoitti:

        No minkäs voin sille jos joku puskista minua komppaa. Minä se en ole.

        Jahas 😃 Täällä taas alaikänen @siilenämää-hoitsu pitää iloista virikekerhoa 60 vanhuksille 😆


      • hehehehee kirjoitti:

        Jahas 😃 Täällä taas alaikänen @siilenämää-hoitsu pitää iloista virikekerhoa 60 vanhuksille 😆

        Mitennii virike-? Ja mitennii hoitsu? Jos kuuskytä on vanhus ni olen iteki sitä kohta :).


      • ketjukanala
        hehehehee kirjoitti:

        Jahas 😃 Täällä taas alaikänen @siilenämää-hoitsu pitää iloista virikekerhoa 60 vanhuksille 😆

        Onko korppis sinun virikkeesi ja sinä hänen munansa?


      • ketjukanala kirjoitti:

        Onko korppis sinun virikkeesi ja sinä hänen munansa?

        Vaikea sanoa. Olen vissiin jollain tavalla hänen innoittajansa kun hän määrä-ajoin käy vähän nokkasemassa ;).


    • Pilkunseksihäiritsijä

      Lesken kirjoitti:
      "Niin, vien niitä tuliaisia. Ja niin tekevät muutkin kävijät. Hedelmiä, kivennäisvesiä, luumuja, kahvia ja kastamisia ja iltapäivälehden."

      Sinnekö rahasi uppoavat kun loppusyksyllä tilitit, että eläkkeesi tyhjenee suit sait jo alku kuukaudesta?

      • Pilkun
        Ei ne rahat palvelukoteihin mene. Minulla vaan on niin pirun pienet tulot. Verottaja vie 20%/kk eläkkeistä. Onneksi verottaja tuli järkiinsä ja helmikuussa verotus on pienempi. Jotain tylsää yleveroa saa maksaa, vaikka tuskin katson koko aparaattia. Vuonna 2020 viimeistään pitäisi ostaa uusi töllötin, että antennitaloudet näkevät teräväpiirtokuvaa. Taidanpa katsella älyttömästä puhelimestani nekin vähät mitä katson ja unohdan koko telkun.


    • maissiiii

      Noin ihana paikka!!!
      pitäisiköhän jo varata paikka
      jos tulevaisuudessa semmoisen tarvitsisi.
      Olisi koti ja palvelu jo jemmassa.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Keskisarja loisti A-studiossa, vauhkoontunut Sofia Virta munasi itsensä

      Keskisarja taas puhui 100% faktaa maahanmuuttoon liittyen. Kokoomuksen Kaumalta tuli pari hyvää puheenvuoroa, joskin muu
      Maailman menoa
      610
      3136
    2. Janni Tikkanen ohjattiin miesten pukuhuoneeseen

      Vai olisko sittenkin Janne Tikkanen? Jos siellä jalkojen välissä on miesten killukkeet, mieshän tämä Janni on. Ja kuuluu
      Kajaani
      96
      2611
    3. Sä olet epävakaa

      tai ainakin yrität onnistuneesti vaikuttaa siltä. Ei sun kanssa uskalla ruveta yhtään mihinkään, menis hommat ojasta all
      Ikävä
      21
      1661
    4. Rakastan ja ikävöin sinua

      Ei helpota tämä ikävä millään. Pelkäsin että tämä ajanjakso tulee olemaan juuri näin vaikea. Siksi halusin ennen tätä pä
      Ikävä
      77
      1572
    5. Tiedän ettet tehnyt tahallasi pahaa

      Asiat tapahtuivat, ristiriidat ovat meitä vahvempia. Olemmeko me niin vahvoja, että selviämme tästäkin vielä? Aika paljo
      Ikävä
      110
      1490
    6. Mieti miten paljon yritin

      Löytää yhteyttä kanssasi uudelleen sen väärinymmärryksen jälkeen. Koen etten tullut puoleltasi hyvin kohdelluksi mies😔
      Ikävä
      45
      1466
    7. Vihjeketju naisille

      Kirjoita tähän vihjeesi kaivatullesi.
      Ikävä
      69
      1424
    8. Teräväkielinen Virta jauhotti totaalisesti sössöttävän Keskisarjan

      Harvoin on noin suvereenia jauhotusta A-studiossa nähty. Ja minä äänestän demareita, joita ei oltu paikalle edes kutsut
      Maailman menoa
      314
      1332
    9. Kurkkiiko myyrä jo

      Milloin tulee kolostaan?
      Ikävä
      27
      1318
    10. Haluatko tietää totuuden?

      Olen kyllästynyt sinuun. Et herätä enää mielenkiintoa. Samat jutut x 100. Kuten narskuilla aina. Samalla tunnen myötätun
      Ikävä
      90
      1213
    Aihe