Koulunkäynti ahdistaa ;-;

Vaikutat kyllä kertamastasi päätellen järkityypiltä. Sellaiset löytää kyllä yleensä ratkaisut vaikeuksiinkin ajan kanssa. Toki aina parempi jos löytyy joku jonka kanssa puhua asioista. Puhumalla moni asia muuttuu siedättävämmäksi vaikkei niitä kokonaan voisikaan muutta tai poistaa.

Jos koulussasi on vain nuuskaa vetäviä kovia äijiä, voisit kokeilla jotain harrastusta ja yrittää saada kavereita sieltä. Jonkin mieluisen asian tekeminen saattaa myös auttaa paniikkikohtausten kanssa.

Etkö voisi vaihtaa rinnakkaisluokalle.Ite vaihoin rauhallisempaan luokkaan ja nyt on oikeesti kiva mennä kouluun.Nykyses luokas on hyvä luokkahenki ja me päästään luokkaretkelle tosin kun se entinen missä oli kiusaamista,syrjintää eikä mitään tapoja ne ei pääse mihinkää ,kuriton luokka.Voisitko mennä koulukuraattorille jos teillä sellainen niin juttelemaan tilanteesta.Vanhempien kans pitäisi puhua jos kouluun meno ahdistaa ja heidän pitää auttaa eikä vähätellä asiaa.Luokan vaihto voisi olla ratkaisu.Tsemppiä!

Moi, kun mä kävin ylä-astetta mulla oli aika samanlainen tilanne. Mä koin itteni tavallaan vähän erilaiseksi, kun ei mua yhtään kiinnostanut mitkään päihteet vaan tykkäsin lukea kirjoja ja semmosta. Mun luokka oli täynnä just sellasia ketkä poltti tupakkaa ja kuulu just noihin koviin äijiin jne.. Tytöt kerto aina viikonlopun jälkeen, kuinka olivat juomassa ja juhlissa ja kerto kuinka typeriä juttuja oli siel tehny.. Tuntu vaan, et ei meiän koulus ollu ketään, jolla olis ollu samaa ajatusmaailmaa ja sen takia tuntu tosi vaikeelta lähtee välillä kouluun, kun tuntu niin yksinäiseltä. Vapaa-ajallekin olisin kaivannut ystävää, sellasta parasta ystävää, jolle voi puhua mistä vaan. Ylä-aste oli mulle tosi rankka, sitä lisäs myös se, että olin kova stressaamaan ja murehtimaan asioista etukäteen. Mä siis ymmärrän sua! Mulla oli yks kaveriporukka, joita välillä vapaa-ajalla näin, mutta ei me lopulta oikeen löydetty yhteistä enää, se korostu varsinkin ysillä. Muistan, kuinka itkin varsinkin iltasin ja toivoin, että ylä-aste loppuisi. Mulla oli myös semmosta sunnuntaiahdistusta, et viikonlopun jälkeen oli vaikee lähtee kouluun. Toki rinnakkaisluokilla oli muutama tyttö, joiden kanssa oli edes vähän yhteistä, mutta ei kuitenkaan vapaa-ajalle. Ja mä oon sellanen tyyppi, et jos se kaveri ei oo sellanen, jonka seurasta mä nauttisin 100% ja jos ei tunnu, ku tulee kotiin, et on virkeempi vaan tuntuu päinvastoin väsyneemmältä ja kiukkusemmalta, niin en jaksa nähdä, koska en nää siinä mitään ideaa. Tuntuu tavallaan, että tuhlaisin mun aikaa, vaikka en oikein mitään tekisikään. Nyt, kun mä oon toisen asteen opiskelija, oon paljon iloisempi ja itsevarmempi. Luokka on paljon ihanampi ja ylipäätään ilmapiiri paljon kivempi. Luokalla on ihania tyttöjä, mutta nekin on jäänyt vain koulukavereiksi. Paria olen nähnyt vapaa-ajalla, mutta koulun ulkopuolella ei ollutkaan niin paljon keskusteltavaa. Jaksan uskoa, että saan kyllä sydänystävän. Olen kyllä aktiivinen ja juttelen heti uusille tyypeille ja näin, mutta vielä ei ole löytynyt kohdalle oikeaa. Toivo jaksaa auttamaan. Ja pitää olla todella kiitollinen, että kiusaamista ei ole! Nyt tilanne tuntuu varmasti hirveeltä ja tulevaisuus surkeelta, mutta usko pois mä oon ihan varma, että sä löydät sun polun ja oikeet ihmiset ympärille! Ja ehkä sä voisit puhua jollekkin muulle läheiselle, jos sun äiti ei ymmärrä? Tai kirjoittaa vaikka kirjeen sun äidille ja yrittää tarkemmin selittää sun tuntemuksia, ehkä sun äiti ei osaa vaik suhtautua sun tilanteeseen. Sä sanoit, että ehkä sun äiti ei luota suhun, voisiks sä parantaa sitä jotenkin? Kuitenkin puhuminen olisi tosi tärkeää, että et yksin murehdi ja pohdi näitä asioita. Ja mä oon aivan varma, että joitakin kiinnostaa sun olemassaolo, ehkä joku, joka pitää sua hyvänä tyyppinä, ei uskalla tulla juttelemaan? Ihan hyvin voit mennä juttelemaan jollekkin vaikka käytävällä, joka vaikuttaa kivalta tai jollekin tutulle mennä juttelemaan. Jos sun luokkalaiset on idiootteja, saatat löytää muilta luokilta mukavia tyyppejä. Ja se, että ne vittuilee sulle on ihan sairaan tyhmää! Voisiks sä sanoa niille takas jotain? Tai sitten jätät ne vaan omaan arvoonsa. Mulle kans joku sano, että harrastuksista vois löytää, mutta en mä sieltä ketään vapaa-ajalle löytäny... :/ ja kaikki sun luokkalaiset ei välttämättä ajattele, että oot outo ja hiljanen vaan jos joku on alkanut niin väittämään, niin ryhmäpaine vaikuttaa tossa iässä tosi paljon. Että se joku, joka on erimieltä, ei ehkä uskalla olla vastaan niitä, jotka ajattelee, että oot muka outo jne.. On helpompi olla samaa mieltä enemmistön kanssa.. Se on tosi harmillista! Ja tohon ahdistukseen tosiaan se puhuminen vois auttaa ja ehkä jos sä voisit harjotella jotain rentoutumisharjoituksia, ja voisit ehkä kirjottaa ylös mistä oot kiitollinen ja mikä oli kivaa sinä päivänä. Yrittäisit löytää aina jotain positiivista joka päivästä. Ja onks sulla vaikka serkkuja samaa ikäluokkaa, jotka asuis lähellä? Ehkä voisit nähdä välillä, niitä mahdollisia serkkuja? Ja kannattaa yrittää keksiä jotain mikä tuottaa sulle iloa. Ei kannata jäädä omaan huoneeseen murehtimaan, vaan yrittää tehdä jotain. Mennä vaikka lenkille tai ylipäätään ulos. Omasta kokemuksesta voik sanoa, että kouluhommat oma huone asioiden yksin miettiminen ja murehtiminen ei oo hyvä kombo! Se vie vaan syvemmälle huonoon oloon. Yksin ei kyllä tuu kovin helposti mihinkään lähdettyä, mutta kannattaa välillä yrittää! Tee jotain, mistä saat energiaa. Ja tosiaan, jos voit fyysisesti vähän paremmin, vois vähän auttaa henkiseen hyvinvointiin myös! Ja muista se, et jos niiden muiden mielestä, oot outo ja hiljanen ja jotain muuta, niin ei se sua määritä, ei se aseta sulle mitään ihmisarvoa ja uskon, että tiedät sen, haluan vaa muistuttaa. Sä oot just hyvä tollasena! Älä muuta ittees muiden vuoksi, oo just se kuka oot! Ja älä estä sun tunteita, hyväksy ne! Sä oot vahva ja kaunis nuoren naisen alku!! Ja todella viisas sellainen! Anteeks, et selitin näin paljon! Kaikkea hyvää!💕

Ja tosiaan terveydenhoitaja tai kuraattori vois olla hyvä, jos vanhemmat ei ymmärrä tai kuuntele. Tai sitte netissä, oon niitä paikkoja, mihin voi anonyymisti laittaa viestiä tai soittaa aikuisille, jotka auttaa. Ja vaikka harrastuksista ei löytyisi vapaa-ajalle ketään, siellä voi olla kuitenkin niiden ihmisten kanssa tosi hauskaa. Se päivä/päivät saattaa jopa olla viikon kohokohta! :) Tsemppiä todellakin jatkoon! 😄

Ja vielä, että sullahan on vielä rippikoulu eessä, jos siis aiot mennä. Sieltä vois löytyä kaveri ja sen jälkeen on mahdollista mennä isostoimintaan, sieltäkin on oikein hyvät mahdollisuudet löytää. No se ei nyt ihan vielä oo ajankohtanen, mutta antaa toivoa! :) ja kannattaa seurata joitakin youtubettajia, jotka kannustaa tai joiden videoista tykkäät, esim. Joona Hellman vois olla ihan kiva, sen viiminen video oli just sellai motivaatio ja kannustus video. Niin ehkä tollasetki vois vähän auttaa. Ja muista purkaa jotenkin sun tunteita, sillä tavalla mikä toimii sulle. Vaikka urheilun kautta, tai puhumalla tai kirjottamalla, piirtämällä, maalaamalla. Muista pitää myös päiviä ihan vaan sulla itelle, vähän hemmottelua. Sen ansaitsee kaikki, kouluhommien ohella! Toivottavasti näistä on ollu edes vähän apua ja hyötyä! :)

Ja vielä yhen pikkujutun lisään, että illalla kun alkaa ahistaa, niin kannattaa yrittää ajatella positiivisia asioita. Voi vaikka just kattoo jonkun kivan videon tai tehä jotain mukavaa ja rauhottua. Ja jos on vaikee nukahtaa, jos pyörii liikaa ajatuksia päässä tai muuten, niin voi kattoo vaikka youtubesta jonku nukahtamisrentoutumis videon😃

Ihanaa, että on edes yksi ihminen jonka mielestä tuo nuuskan käyttö ja huumeet on aivan turhaa ja älyttömän vaarallista, vaikka eivät muhun mitenkään fyysisesti vaikutakaan.
Oon ite myös seiskalla nyt, ja samalla tavalla hiljainen kuin säkin. Ihan oikeasti, jos ne omat luokkalaiset eivät kiinnosta niin etsi joku toinen yksinäisempi ja käy juttelemassa sille. Autat samalla sekä itseäsi että tätä toista yksinäistä, ja ken tietää, ehkä siinä on tuleva paras ystäväsi ;)

Vaiha koulua

Oon ite kasilla ja jokus itekki masennun koska puolet luokasta ja ainaski puolet kaikista kaseista on niitä nuuskaajia jotka kattoo pornoo, vittuilee opeille ja varmaan rikkoo lakiakin vapaa-ajalla.
Ja koska syyt, niin aina välillä vittuilevat sitten minulle. Onnesi omistan sentään pari kaveria. Mutta tuntuu kurjat ku nousee kauheet flashbäckit kun ne vittuilee.
Kannattaa puhua terkalle jos se sitten laittaisi sut kuraattorille. Kannattaa myös aloittaa jokin harrastus. (Jumppa/voimistelu/tanssi on halvimpia harrastuksia ja urheilu vie ajatukset muualle.)
Ite tekis mieli vetää niitä vittuilijoita turpaan mut koitan vaan ignoorata ne ja aattelen vaan kuinka ne sitte päätyy mäkkärille töihin ja sairastuu rintasyöpään ja ite pääsee johonki kivan ammattiin ja matkustelmaan.
Koita kestää. Kohta on jo hiihtoloma, sit pääsiäinen ja siitä viel vähän niin kesä. :)