Jung ei ollut ateisti

Ateismiin riittää jumalien olemattomuus. Ei siihen mitään auktoriteettejä tarvita :)

> Onko täällä kenelläkään kokemuksia merkityksellisistä yhteensattumista?

On. Tosin pistäisin tuon "merkityksellisistä" lainausmerkkeihin. Olen nimittäin seurannut tuttavaa, joka kokee noita jatkuvasti. Hommahan menee niin, että aina kun jotain tapahtuu, joka on yhteensattuma, siitä tehdään numero ja se muistetaan. Kun yhteensattumaa ei ole, homma unohtuu heti. Lopputuloksena mennään aika tarkkaan sattuman lakien mukaan, mutta henkilö itse saa vakuutettua itselleen, että jotain ylimaallista tapahtuu.

Se on ihan normaalia. Ihminen on rakentunut sillä tavalla, että taipumus havaita erinäköisiä kuvioita on korostunut. Ihan hyödyllinen ominaisuus joissain hommissa, mutta tuo kannattaa tietää, ettei mene tuohon harhaan itse.

Esimerkki: itselle on muutaman kerran käynyt niin, että olen ajatellut jotain kaveria, puhelin on soinut ja kaverihan se on soittanut. Kuulostaa uskomattomalta, paitsi jos huomioidaan kaikki ne kerrat jolloin olen ajatellut kaveria ja se ei ole soittanut...

Who gives a fuck? Jung was a head case, not a scientist.

Merkitykselliset yhteensattumat taitavat olla aivan tavallisia yhteensattumia, joille kokija antaa merkityksen.

Olen joskus lainannut vertausta kaverista, joka yrittää pudottaa kolmen kilometrin korkeudessa olevasta kuumailmapallosta pipetillä pisaran tietyn puutarhapäydän tiettyyn naulankantaan. Yritystä voitanee pitäätoivottomana.
Mutta jos kolmessa kilsassa on ärhäkkä ukkospilvi, samaan naulankantaan osuu montakin pisaraa. Jos pisara osaisi ajatella, se saattaisi nähdä osumassa salaperäistä kosmista merkitystä. Miksi juuri minä miljardeista muista?

Jos yksittäisellä ihmisellä on yksi mahdollisuus kymmenestä miljoonasta kokea jokin yhteensattuma koko elämänsä aikana, se tapahtuu silti kymmenisen kertaa joka vuosi jollekin maapallon ihmisistä. Kai sen voi kokea merkityksellisenä, vaikka se on lähinnä tilastollinen välttämättömyys.

Entä sitten vaikkei Jung olisi ateisti ollutkaan?
Entä sitten?

Onko paavi mukamasa ateisti?
Onko?

Jungin ajatuksista kirjoitetaan: "Varjo (Schatte –Shadow -Varjo) on tietoisuuden polttopisteen ulkopuolelle jäävä osa minuutta. Varjon puolella oleva persoonallisuus on osa itseä ja henkilökohtaista tiedostamatonta koostuen persoonallisuuden kanssa ristiriidassa olevista näkökohdista, taipumuksista ja ominaisuuksista. Niin kauan kuin ei ole tietoista valaistusta Varjon alueeseen, sillä on taipumus toimia itsenäisesti".

http://www.raimonikula.net/jung/cgjung.htm

Voisiko olla niin että ateistin "varjo", eli kaikki se negatiivinen mitä ei ole tietoisuuden valoon tuotu, estää totuuden tunnustamisen? Siis mm. totuuden omasta tietämättömyydestä, koska Jumalaa ja korkeampia voimiahan ei voi tietää olemattomiksi.

Rehellinen ja itsensä kanssa sopusoinnussa oleva uskova ihminen voi helpommin tarkastella omaa varjoaankin, eikä Jumalaan liittyvä pelkokaan ole silloin sellainen ongelma, jota ei voisi kohdata.

" C. G Jung ei siis ollut ateisti."

Oliko hän tiedemies?

Ateismi on jumaluskon puutetta.

Ei mitään muuta.

Ateismini ei ole tätä ennenkään edellyttänyt edes tietoisuutta Jungin olemassaolosta saatika ajatusmaailmastaan. Ateismini ei perustu auktoriteetteihin. Tuo lienee useimmille uskoville liki mahdotonta käsittää.

"Monet ateistit vetoavat mielellään tieteeseen ja auktoriteetteihin perustellessaan ateismiaan"

Ensimmäiseen oma vastaukseni olisi osittain kyllä. Ateismini perustuu siihen, että jumalien olemassa olosta ei ole mitään todisteita. Olen tähän pyytänyt uskovaisia osoittamaan jotain, jonka voisi tieteellisen menetelmän avulla osoittaa todeksi.
Jälkimmäiseen oma vastaukseni on ehdoton ei. En ole perustellut kertaakaan oman ateistisuuteni aikana omaa ateismiani sillä, että joku auktoriteettiasemassa, tai vaikkei olisikaan auktoriteettiasemassa, sanoisi, ettei jumalia ole, joten en usko. Uskomattomuuteni on puhtaasti sen seurausta, että en ole tullut vakuutetuksi jumalien olemassa olosta.

Vaikka Jung puhuukin paljon jumalista yms. (ja ylipäätään paljon kaikesta psykologiaan liittyvästä!), niin hän vaikuttaa olleen käytännössä ateisti, siinä merkityksessä, että Jumala näyttäisi olleen hänelle; ainakin osassa hänen merkittävimpiä kirjoituksiaan, vain vertauskuva, jolla ei ole mitään oikeasti itsenäistä tai ihmisen kannalta pysyvää vaikutusta todellisuuteen.

Hänen ajattelussaan Jumalan ja Paholaisen yläpuolella on vielä yksi taso - eli Abraxas, joka on ns. Jumala Jumalan yläpuolella ja Paholainen Paholaisen yläpuolella ja joka siis yhdistää sekä Jumalan, että Paholaisen. Tämä on tietysti täysin monoteismin vastainen näkemys ja myös jopa täysin vastoin sitä, että Jumala olisi edes oikeasti itsenäinen toimijakaan. Jungin käyttämä kieli on vertauskuvallista ja hän on myös tarkoituksellisesti pyrkinyt mystifioimaan tiettyjä osia ajattelustaan.

On ilmeistä, että Abraxas ei ole todellinen persoona, vaan kyseessä on psykologinen tulkinta persoonattoman voiman vaikutuksista, kuten Jumala ja Paholainenkin hänen ajattelussaan. Eli, hänen ajettelussaan oletetaan olevan olemassa viimekädessä vain persoonaton voima, jonka vaikutukset ihmiset voivat tulkita Jumalan ja Paholaisen tms. tekemisiksi. Tuo tapahtuu automaattisesti, osana mielikuvamaailman jäsentämistä vastakohtapareiksi. Eli, ei siis ensinnäkään Jumalaa ilman Paholaista, joka on siis kuin pysyvä kolikon kääntöpuoli ja toisaalta Jumala ei hänen ajattelussaan ole myöskään oikeasti yhtään Paholaista mahtavampi.

Kun nuo vaikutukset yhdistetään, niin saadaan realistinen näkemys siitä, mistä todellisuudessa on kyse, eli todellisuus sisältää keskenään tietyllä rajallisella tarkastelutasolla ristiriitaisia osia, joiden perusolemus on silti sama. Jungin ajattelussa Jumala ja Paholainen kumoavat viimekädessä toisensa kaikessa, eli ne ovat tavallaan illuusioita. Jungin Jumala on voiman kokoava komponentti ja Paholainen hajottava komponentti, riippumatta siitä, että kootaanko tai hajotetaanko asioita, joiden ihmiset eri uskonnoissa kokevat olevan hyviä tai pahoja.

Synkronisiteetin oikea tulkinta ilmeisesti liittyy ihmisen kognitiivisiin kykyihin hahmottaa tunnistettavissa olevia yhteyksiä ja korrelaatioita valittujen asioiden välillä. Laboratoriotutkimukset osoittavat, että ihmisen mielellä ei ole kykyä vaikuttaa asioihin, vaikka ne myös osoittavat, että ihmisillä on vahva taipumus olettaa itsellään olevan tuollaisia kykyjä. Kyse on ilmeisesti siitä, että ihminen on assosioinut ruumiinsa toiminnot itseensä, mutta tarkastelee niitä pienellä viiveellä. Jung esimerkiksi ei uskonut, että rukoilulla olisi viimekädessä mitään vaikutusta mihinkään.

Ihmisen aivot jäsentävät vastaanottamaansa informaatiota ja ne voivat virittyä suhteellisen helpostikin sellaiseen tilaan, jossa ne keskittyvät esimerkiksi tunnistamaan ihmisten kasvoja. Jos tietyt kasvonpiirteet on henkilön sisäisessä mielikuvamaailmassa assosioitu esim. Jeesukseen, niin on mahdollista, että Jeesus tuossa merkityksessä tosiaan hahmottuu esiin esim. sahanpuruista, kaikkine tuollaiseen Jeesukseen assosioituneine piirteineen päivineen ja psykologiselta kannalta epäilemättä hyvin merkityksellisellä tavalla. Tuota ei kuitenkaan tietenkään aikaansaa tuotettava mielikuva, vaan ihmisen aivot, jotka ylittävät sekä Jumalan, että Paholaisen, aivan kuten Abraxaskin.