Onko kukaan käynyt virossa tutkimuksissa,tai tietääkö onko siellä jossakin ammattisellaista, kun täällä on niin vaikea mennä alan ammattilaiselle.
Tarkoitan sellaista lääkäriä joka tietää enemmän aivolisäkeperäisestä vajaatoiminnasta.
Tarkoitan sellaista lääkäriä joka tietää enemmän aivolisäkeperäisestä vajaatoiminnasta.
Vastaukset 15
Vanhimmat
vaikea uskoa että Virossa tiedettäisiin kilpirauhassairauksista enemmän kuin Suomessa. Kyllä lääketiede on Suomessa edelleen pitemmällä. Lääkkeitä sieltä saa varmaan edelleen helpommalla kuin Suomesta ja varmasti myös mitä tahansa muita hoitoja kun vain maksaa. Mutta onko se sitten potilaan etu, sitä voi miettiä.
Kun ajattelee että niitä kauneusleikkauksiakin sitten joudutaan paikkaamaan suomalaisissa sairaaloissa, niin miettisin kyllä kaksi kertaa ennen kuin lähtisin niin vakavassa asiassa kuin kilpirauhassairaudessa Viroon hoitoon.
Miksi täällä on vaikea mennä alan ammattilaisille? Sen kuin vain tilaa ajan, ei kai siinä mitään muuta kynnystä ole kuin oma-aloitteisuus.
Terveyskeskuksen kautta on todella vaikea päästä ainakin mun omalääkärin kautta. Yksityiselle ei ole varaa joten vaikeaa on.
Itse joudun aina lääkärilleni ehdottamaan kaikkea ja sitten alkaa se........ katsotaan nyt hiukan ja tarkkaillaan niitä arvoja.
Alunperinkin JOUDUIN itse ehdottamaan kilppariarvojen mittausta ja nyt T4-V laskee edelleen lääkityksestä huolimatta, mutta lääkäri ei ota vaivaani tosissaan.
Tätä menoa elämä loppuu kesken ennenkuin vaivani syy selviää!
Sinun kyllä pitäisi mennä erikoislääkärille, ellei tk-lääkäri ota asiaa vakavasti. Jos kyse on aivolisäkeperäisestä vajaatoiminnasta, ei se pelkästään odottamalla korjaannu.
Aivolisäkehän erittää muitakin hormoneja, jolloin tarvitaan alan erikoisläääkäriä arvioimaan tilanne.
Jos et saa lähetettä tk-lääkäriltä, sinun on mentävä yksityiselle erikoislääkärille. Voi olla että hän kuitenkin laittaa lähetteen HUSiin (Helsingistä muistaakseni olit aiempien viestien perusteella).
Ota tähän astiset tulokset mukaan. Älä kuitenkaan suostu kovin helposti yksityisen laboratorion tutkimuksiin, kun ne ovat aika kalliit.
Voit tietysti käydä vielä kerran kontrollissa terveyskeskuksen kautta, jos kärsivällisyytesi kestää ja kontrollilähete on olemassa tai luvattu. Ja menet vasta sen tulosten jälkeen yksityiselle, niin on useampi tulos, josta tilannetta voidaan miettiä.
endokrinologille voi varata ajan ihan itsekin,yksityiselle sellaiselle.
MIKSI ihmeessä pitäisi asiat hoitaa arvauskeskusksen kautta kun se kerran on noin vaikeata??!!
Minä ainakin menin suoraan alunpitäenkin yksityiselle endokrinologille,kuten moni muukin sillä sehän tiedetään miten arvauskeskus kilpirauhasasioihin suhtautuu.
Ja sitä paitsi,ei terv.keskuksessa ole erkoislääkäreitä.
Siis ei yksityiselle varaa,käydä vaikka yhden kerran tutkituttamassa tilanne?
Etkö voi nipistää sitä rahaa jostain muusta?
Oman lääkärini palkkio on 65 euroa,josta Kela vielä korvaa osan!
Ja tutkimuksiin hän lähettää minut aina PIKAISESTI julkiselle sektorille jos on aihetta.
Eli kokeet voidaan sitten ottaa julkisella puolella,yksityisen kirjoittamalla lähetteellä.
Tosin alussa maksoin kokeetkin itse ja ok,olivat kalliita mutta olen valmis satsaamaan terveyteeni,pihistän sitten jossain muussa asiassa.
tuosta kielenkäytöstä jota kohdistat terveyskeskuksiin ja niissä työtään tekeviin. Taidat olla niin rikas tai niin nuori, ettei sinulla ole minkäänlaista tietoa siitä, millä tolalla terveydenhoito Suomessa oli ennen terveyskeskusjärjestelmää.
Mieti kaksi kertaa ennen kuin toiste pilkkaat siellä tärkeää työtä tekeviä lääkäreitä. Jos lääkäri on nuori ja kokematon, se vika korjaantuu ajan myötä. Eikä kokemusta saa kuin työtä tekemällä.
Tietenkään sairauksien syvällisempi tuntemus ei voi olla ilman erikoistumista kovin laajaa, paitsi tietenkin sairauksissa joita, useammin osuu lääkärin eteen tai joista hän on henkilökohtaisesti kiinnostunut.
Terveyskeskuksesta lähetetään potilas tarpeen mukaan tarkempiin tutkimuksiin keskussairaalaan tms., joita sinäkin sitten kuitenkin hyödynnät tarpeen mukaan.
Kaikilla ei ole varaa "pihistää jossain muussa asiassa".
Häpeisit vähän.
Mulla on aika ensi kuussa kokeisiin ja sitten taas puhelinaika. Koska vastaanotollekkin on vaikea päästä niin mitä kokeita voin ehdottaa tai kannattaa ottaa aivolisäkeperäisen vajaatoiminnan tutkimiseksi. Ajattelin jos tarkemmista kokeista löytyisi poikkeavaa niin sitten olisi helpompi saada lähete alan lääkärille.
Eli mitkä kokeet olisivat NYT tärkeitä ??
Jos nyt ensi kuussa otettavat kokeet näyttävät edelleen ep.norm, mitä epäilen, niin sitten pyydän jatkotutkimuksiin tai lähetteen eteenpäin. Tämä eteneminen on vain aina erittäin työlästä ja siksi olisi helpompaa mennä alan asiantuntijalle.
Tietääkö kukaan missä Helsingissä on yksityisellä puolella oleva erikoislääkäri.
oireena että TSH ei nouse vaikka T4V laskee. Mutta en kyllä tiedä miten sitä itse aivolisäkettä tutkitaan. Mutta jos tosiaan on toi TSH edelleen normaali ja T4V laskee, voisit vienosti ehdottaa sille terveyskeskuslääkärille, että se laittaisi lähetteen HUSiin. Jos ei lähetettä tule, sitten ehkä on syytä kaikkien tulosten kanssa mennä erikoislääkärille.
Suurimmissa lääkärikeskuksissa luulisi olevan endokrinologian erikoislääkäreitä. Helsingin lääkärikeskus, Mehiläinen, Dextra nyt ainakin on isoja. Puhelinluettelon keltasillä sivuilla on kohdassa lääkärikeskukset.
Sinulla on ilmeisen hyvät kokemukset terveyskeskuslääkärien toiminnasta ja paneutumisesta potilaan vaivoihin. Onnittelen sinua siitä!!
Kuitenkin minulla on niin huonot kokemukset terveyskeskuksessa sekä omien sairauksieni että isovanhempieni sairauksien hoitamisessa että en todella voi lähteä kehumaan näitä lääkäreitä.
Pappani oli vähällä kuolla lääkärien välinpitämättömyyden takia eikä ollut ensimmäinen kerta, vaikka syy oli sama. Siis etteivät kerrasta edes oppineet vaan toisen kerran meinasivat hengen viedä samasta syystä. Erikoislääkärit olivat molemmilla kerroilla niin järkyttyneitä että yksi lääkäri suorastaan kirosi. Kysymyksessä oli erään lääkkeen tarkka seuranta, joka terveyskeskuksessa laiminlyötiin, vaikka pappa sinne vielä viime tingassa meni apua hakemaan huonoon oloonsa. Ei mitään vaikutusta, ei tutkittu eikä verikokeita otettu vaikka tiedettiin ko. lääkkeen olemassaolo.
Parin päivän päästä pappa oli teho-osastolla hengityskoneessa jne jne..
Itse olen kolme kertaa saanut väärää hoitoa tk:ssa, vääriä lääkkeitä ja vääriä diagnooseja.
Kuolema ei ole minullakaan ollut kaukana näitä lääkkeitä napsiessani. Kertaakaan ei ole anteeksi pyydetty vaikka hoito on vääräksi todettu.
Sen olen huomannut että lääkäreiden suurin virhe on siinä etteivät he kuuntele potilastaan eivätkä viitsi tutkia potilasta, vaan kirjoittavat mutu-tuntumalla lääkkeet ilman seurantaaikoja tai verikokeita, ilman kontrolliaikoja tai ohjeita. Ehkä lääkäreillä on kiire, sehän on selvä, mutta siltikin... onhan kyse toisen elämästä.
Toinen asia on tämä hoitoonlähettäminen!! Kun lääkärit on määrätty laskemaan jokainen penni ja sentti, ei lähetettä tutkimuksiin saa kirveelläkään. Kun sen vihdoin saa, erikoislääkärit AINA valittavat miksi hoitoon on tultu niin myöhään. Joskus olen kehoittanut laittamaan kommentit tk:n epikriisiin, että menee tieto varmasti oikeaan osoitteeseen.
Minä olen onneksi tavannut hyvän tk-lääkärin, noin puoli vuotta sitten, joka antoi minulle vihdoin Tyroxin-lääkityksen ja pääsin eroon usean vuoden helvetistä. Sitä ennen olin kitunut parin kyvyttömän tk-lääkärin kynsissä, joiden hoitaminen oli ollut lähes ala-arvoista. Mielenterveyspotilaan leiman sain otsaani ja se ei hevillä siitä lähde, kun teksteissä niin väitetään. Kuitenkin tämä joka Tyroxinin antoi, sanoi ettei todellakaan mitään syytä ole mielenterveyslääkkeisiin. Onneksi uskoin häntä ja jätin pilleripurkit apteekkiin, nyt olo on hyvä ilman niitäkin.
Mutta Anja.. sinä et ilmeisesti ole kokenut mitään sellaista mitä aika useat kilpirauhaspotilaat ovat kokeneet. Ymmärrän heitä hyvin.
Tippaakaan en häpeä tätä kirjoitustani! Hyviä lääkäreitä on vähän, huonoja liian monta... tai ehkä eivät olisi huonoja, jos muuttaisivat hiukan suhtautumistaan ja tapaansa hoitaa. OPETTELISIVAT KUUNTELEMAAN POTILAITAAN JA JÄTTÄISISIVÄT SEN ITSERIITTOISUUTENSA TAKIN KANSSA NAULAKKOON. Jos kiire vaivaa, siitä pitää valittaa eikä suostua kaikkeen potilaiden kustannuksella.
Hyvää kevättä ja auringonsäteitä kaikille kilpparipotilaille. Voimia!
Katintalle
Olen itse saanut vajaatoimintaan hoidon vasta pitkä potemisen jälkeen. Mielenterveyspotilaan leiman minäkin sain.
Siitä huolimatta olen sitä mieltä, että saamme olla kiitollisia tästä terveydenhoitojärjestelmästä joka meillä on. Mitä tapahtui vajaatoimintaa poteville ennen terveyskeskusaikaa? Voi vain arvata kuinka ihmiset laahustivat hautaan ennen aikojaan. Minä vertaan siihen. Millään yhteiskunnalla ei ole varaa pitää sellaista järjestelmää että kaikki tulisivat hoidetuksi ja vielä kunnolla hoidetuksi. Tämä on kuitenkin parempi kuin amerikkalainen järjestelmä jossa köyhä jää hoidotta.
Jos kellä on varaa maksaa, käyköön yksityisellä, en minä siitä pulise. Sitä paitsi ei se yksityinen järjestelmäkään ole yksityinen sanan täydessä merkityksessä. Yhteiskunta rahoittaa sitä monin tavoin.
Kun ihminen on sairas ja väsynyt, hän ei toden totta jaksa ajatella asioita hirveän paljon laajemmin yhteiskunnan kannalta, kuin sinä nyt hoidettuna teet. Oma vointi ja varsinkin se huono vointi, johon hoitoa ja tk.lääkäreiden ymmärrystä saa joskus vaatia hampaat irvessä, veren maku suussa ja vedet silmissä, tekee olon niin toivottamaksi,ettei korkeat yhteiskunnalliset aatteet ehkä heti tule mieleen.
Kritiikki on aina paikallaan, jos siihen on aihetta. Mielestäni kilpirauhassairauksien hoito esim. vajaatoiminta on niinsanotusti retuperällä terveyskeskuksissamme. Jos hoitoa yleensä saa, se on hyvin kirjavaa eikä suositeltuja hoitosuunnitelmia noudateta. Ihmisten annetaan sairastua tosi pahasti ennekuin heidät otetaan tosissaan jne. Kun kyse on tosi yleisestä sairaudesta, tulisi ehdottomasti jokaisen tk-lääkärin ottaa selvää ja opiskella paremmin läksynsä ko. sairauden kohdalta ja pyytää tarvittaessa herkästi konsultaatiota asian osaavilta erikoislääkäreiltä.Niitäkin onneksi on!
Jos verotus on niinkin korkea kuin se Suomessa on, olisi kohtuullista sen vastineeksi saada tarvittava hoito, pelkkä terveydenhuoltojärjestelmä ei riitä.
Kaikkea en lähtisi vertaamaan vuoteen "kirves ja vasara", sillä se tuskin lohduttaa hätää käsiviä, jotka eivät sitä hoitoa vakavista oireita huolimatta saa.
Mielestäni se, että ammoisina aikoina vajaatoimintaiset toimitettiin parantoloihin kuolemaan, ei tarkoita sitä, että nöyrinä tyydymme tänään huonoon hoitoon.Se jos mikä on esimerkki siitä, että hoitoa pitää vaatia eikä kaikkeen pidä suostua.
Tästä kaikesta paatoksesta huolimatta Anja toivon sinulle hyvää jatkoa ja kaikille kilpirauhassairaille voimia ja rohkeutta hakea ja vaatia hoitoa. Periksi ei pidä antaa!
Ettei totuus unohtuisi, niin vaihtoa on myös toisinkin päin, kun puhutaan näistä korjausasioista!
Myös tämä meidän erinomaisuus yleensäkin, jota kovin mielellään mainostetaan, taitaa olla paljolti sitä teoreettista, ja mutu tuntuman sävyttämää?
Tahtoopa olla, että konkreettisissa tilanteissa tämä mainonta osoittautuukin ylisanoiksi, ja tulokset huonosti lupauksia vastaavaksi!
Esimerkkejähän löytyy runsaasti, jopa näitä sivuja selailemalla!
Vanhaa kulunutta fraasia lainatakseni, kettenki on niin vahva, kuin sen heikoin lenkki!
endrogrinologille erikoissairaanhoitoon ihan täällä Suomessa. Tietoa löytyy varmasti! Jos saat ämpyilyä lähetteen kirjoittamisesta niin VAADI. Siihen sulla on oikeus. =)
http://www.stm.fi/Resource.phx/vastt/tervh/thpal/hoitoonpaasy/index.htx.i238.pdf
Maaliskuun alusta tämä on voimassa, eli ns hoitotakuu. Hypotyreoosi hoidetaan terveyskeskuksessa tai potilaan valitsemalla yksityisellä hoitotaholla.
"Huono hoitomyöntyvyys" voi olla lähettämisen syy, mutta se on selkeästi kirjattava lähetteeseen.
Lähete voidaan toki palauttaa alkuperäiseen hoitopisteeseen, jos tuntuu siltä, että on kyse vain tavallisesta hypotyreoosista.
Tuossa jossain viestissä joku arveli, ettei Virossa tunnettaisi kilpirauhassairauksia kovin hyvin - VÄÄRIN!
Struuma, ja erityisesti myrkkystruuma, on sielläkin hyvin tunnettu, kiitos Neuvostoliiton.
Kun Tshernobyl possahti, alettiin koko Itä-Euroopassa seuraamaan kilpirauhasarvoja todenteolla ja jodia alettiin syödä ihan urakalla. Myös Virossa on ko. tapauksen jälkeen havaittu, että kilpirauhassairaudet/-oireet ovat lisääntyneet, ihan kilpirauhassyöviksi asti.
en kylläkään väittänyt, ettei siellä tunnettaisi kilpirauhassairauksia kovin hyvin. Varmasti tunnetaan. Mutta tuskin sen paremmin kuin Suomessa. Olen edelleen sitä mieltä ettei suomalaisen kannata lähteä hoidattamaan kilpirauhastaan Viroon tai mihinkään muuhunkaan maahan. Kyllä täällä tietämys on korkealla tasolla. Mutta tietenkään jokainen yleislääkäri ei voi olla syvällisesti perehtynyt niinkin monimutkaiseen hoidettavaan kuin kilpirauhanen. Eli erikoislääkärille, jos tarvetta on.