Mitä ajattelit

Katoin että onpas siinä kohtelias mies ja siitä on kyllä jo aikaa. :)

Ajattelin hänestä että tosi hyvännäkönen mies. Ihastuin 2015 lopussa

Ihastus ekana iltana kun tavattiin. Vuosia sitten...ehkä 8?

Mietin et haiseepas toi pahalle. Eiks se peseydytään ollenkaan

Heti kun saavuin samaan illanviettopaikkaan niin menin jutuille ja kysyin nimee. Siinä sitten näin hänen silmistään jotain ihmeellistä ja siitä asti hän nuori nainen on usein mielessäni pyörinyt.

Ihastuin kyllä ensisilmäyksellä kun siellä kaupan kassalla työskentelit. Vilkaisin ensin hajamielisesti ja sitten katsoin uudestaan ja vielä kerran uudestaan. Käännyin vielä jälkikäteen katsomaan että olitko sinä oikeasti olemassa vai kuvittelinko vain. Vautsi mikä upea mies, ajattelin.

Katsoin että tuossa on mun unelmien nainen, siis jo siitä kun esittäydyttiin ensimmäistä kertaa. Ajatus vain vahvistui illan myötä. Seuraavat päivät olin aivan taivaissa ja odotin vain että koska nähdään seuraavan kerran. Siitä eteenpäin asiat sitten menikin alamäkeä. Yritin kieltää tunteet, vaikka aina olin ollut ihastunut. Lopulta sain sen kerrottuakin viestillä jokunen vuosi sitten, mutta eipä siitäkään mitään tullut. En tiedä olisiko ollut parempi pitää lopulta omana tietona, mutta jostain syystä tuntui siltä että se oli pakko tehdä.

Ensitapaaminen oli omituinen. Tuntui, että kumpikin oli suojat päällä.
Seuraava kohtaaminen oli ihan ok. Silloin ajattelin, että siinäpä mukava kaveri. Taisinpa pienesti ihastuakin, rentoa seuraa.
Kolmannella tapaamisella alkoikin kaikki mennä jo pieleen... Hänen käytöksensä teki minusta hyvin epävarman ja, sai tuntemaan ikäänkuin olisin tyrkyttänyt itseäni.
Tähän kohtaan olisi hyvä ollut lopettaa. Sen sijaan jokin osa minusta alkoi hakemaan häneltä hyväksyntää, sitä kun ei häneltä voinut saada.
Tapailuja. Irrottautumista. Haluan hänestä irti, enkä kuitenkaan halua. Todella raskasta.

Ajattelin, että hän on fiksu, kiltti, empaattinen ja söpö. Joskus 2015 alkusyksystä alkoi hän pyöriä mielessä useamminkin.

Katsoin, että onpa komea mies. Rakastuin myöhemmin.

Mietin et arka tyttö. Tyttö ei osaa puolustaa itteään. pysyttäyty taustalla ja muut tytöt jyräs sitä, ku olivat enemmän huutamassa mitä haluavat. Suojelunhaluu tunsin.

... oho mikä ääni, miksi se vain haastattelee, eikö osaa keskustella, kivat kädet, no mihin se nyt säntäsi...

Muistan sen karvan vajaa vuosi sitten tapahtuneen ensikatseen lopun ikäni. Nainen tuijottaa ja tuijottaa aina vaan (hyvännäkönenkin vielä). Kiusaannuin lopulta ja oli pakko kääntää katse pois.
Taisi olla pisin katsekontakti koskaan itselläni, kauankohan olis kestäny ellen olis pyssännyt sitä :)
Muistaisin et hetki myöhemmin oli tullut vielä ihan taakseni seisomaan (tais nojata johonkin). Säikähdin vähän kun sen huomasin mut samalla jotain liikahti sisällä ja mikään ei enää ollut entisellään. Siitä sitten alkoi vuoden mittainen tunteiden vuoristorata. Lopulta rata romahti, jäljelle jäi savuavat rauniot. Yksi ruumis löydetty, ei muita ainakaan vielä. Paljon väärinkäsityksiä, tunnekuohuja ja kaiken tapahtuneen ymmärtämisen vaikeus jäi päällimmäiseksi mieleen.
Palstalta muodostin vielä kuvan hänestä varsinaisena kiusaajana ja riiviönä (niinpä anonyymipalstalta!). Eniten nyppimään jäi epätietoisuus et oliko meidän välillä kuitenkaan mitään vai ei? Paljon mieluummin olisin ottanut sylkäisyn tai nyrkin naamaan ja kaikki olis ainakin selvinnyt...

Heti ihastuin kun kävelit siihen ja meidät esiteltiin. Rakastuin sitten kun juteltiin enemmän ja tutustuttiin paremmin.