Hei, olen 13-vuotias tyttö ja jalkapalloa on tullut harrastettua reilut 7 vuotta. Nyt on kumminkin alkanut tuntumaan viime ja sitä edellisen vuoden aikana, ettei fudis enää ole juttuni. Kolme vuotta sitten meinasin lopettaa, mutta jatkoin kuitenkin, koska ajatus pelotti minua.
Nyt kumminkin olisin valmis lopettamaan, en vain uskalla puhua tästä vanhemmilleni, sillä he tahtovat minun harrastavan.
Menen syksyllä yläasteellekkin ja koulutyö tulee lisääntymään ja nytkin täytyy ahertaa kovaa, jotta saan kaiken tehtyä ja keskiarvoni oli 8.9 kun parhaalla ystävälläni joka ei harrasta mitään keskiarvo oli 9.4. Käytän kaiken vapaa-aikani kouluun, enkä näe enää kavereitanikaan muualla kuin koulussa ja tuntuu, että he eivät pidä minusta enää kun minulla on treenit 4 kertaa viikossa 1-2 peliä viikossa. Sitten kun tulee se ainut vapaapäivä en jaksa tehdä mitään. Mitä pitäisi tehdä?
Nyt kumminkin olisin valmis lopettamaan, en vain uskalla puhua tästä vanhemmilleni, sillä he tahtovat minun harrastavan.
Menen syksyllä yläasteellekkin ja koulutyö tulee lisääntymään ja nytkin täytyy ahertaa kovaa, jotta saan kaiken tehtyä ja keskiarvoni oli 8.9 kun parhaalla ystävälläni joka ei harrasta mitään keskiarvo oli 9.4. Käytän kaiken vapaa-aikani kouluun, enkä näe enää kavereitanikaan muualla kuin koulussa ja tuntuu, että he eivät pidä minusta enää kun minulla on treenit 4 kertaa viikossa 1-2 peliä viikossa. Sitten kun tulee se ainut vapaapäivä en jaksa tehdä mitään. Mitä pitäisi tehdä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lisäys vielä tuohon, että jokaisiin peleihin ja treeneihin tuntuu kamalalta mennä! En vain jaksaisi, mutta pakotan itseni sinne ja toivon koko ajan sen loppuvan