Ahdistus kun vaivaa

Liikunta on hyvä lääke ahdistukseen mullakin, liikkuminen lisää endorfiinien tuotantoa eli kohottaa mielialaa, jolloin ahdistuskin helpottuu.

Liikunta, terveellinen ruokavalio, sos.kanssakäyminen ja ylipäätään terveet elämäntavat ovat aina kaiken perusta. Stressiä koettaa säätää itselleen sopivalle tasolle.

Sosiaaliset kontaktit ! Parasta olisi jos voisit kuulua johonkin mielenterveysongelmista kärsivien ihmisten ryhmään joka järjestää ryhmän jäsenille erilaisia tapaamisia kuten esimerkiksi kävelyretkiä, museokäyntejä ja kahvittelutilaisuuksia eri kahviloissa. Olisi myös hienoa jos ahdistuksesta kärsivillä olisi oma puhelinverkosto josta löytyisi aina joku jonka kanssa puhua.

Seurustelu ja ajatustenvaihto toisten ihmisten kanssa on yksi parhaista menetelmistä taistelussa ahdistusta vastaan. Keskustelupalsta on tietysti hyvä asia mutta puhelinkeskustelu on vielä parempi koska sen vaikutus on tehokkaampi ja se paras vaihtoehto on pieni ryhmä joka kokoontuu silloin tällöin kahvikupposen ääreen seurustelemaan ja tukemaan toisiaan.

Nukkumaan valmistautuessa jo alkaa kierrokset kasvamaan kun tietää että n. 3 tunnin unen jälkeen herää kamalaan ahdistukseen , se on pahempaa kun fyysinen kipu. Jos ei ota rauhoittavaa niin valvoo kauhuissaan koko loppu yön .

Jokaisen on löydettävä itse keinot lievittää oloa, jos sellaisia yleensä on. Tuota liikuntaa taas tyrkytetään kaikille. Itse kävelin tänään kaksi tuntia eikä auttanut yhtään, täysin perseestä, että kaikilta erittyy samoista asioista endorfiineja. Liikunta on tietysti hyväksi muutoin terveydelle. Kävelemisen lisäksi käyn kuntosalilla ja teen kotona lihaskuntoliikkeitä ja voimistelen. Liikunta lähinnä vituttaa, mutta tiedän sen olevan hyväksi etenkin kun vanhemmiten lihaskunto muutoin huononee.

Minulla auttoi työ eri aloilla ja ammateissa ja lisäksi olen harrastanut teatteri-ilmaisua eri muodoissaan. Tällä hetkellä ei elämääni valitettavasti kuulu kumpaakaan. Piti jäädä vanhuuseläkkeelle enkä sitten jaksanut käydä useita kertoja viikossa matkojen päässä niissä teatteriryhmissä, joihin olisi pitänyt sitoutua ja alan kursseja olen käynyt riittämiin, pidän nyt taukoa.

Mielenterveysyhdistykset ovat siitä perseestä, että niissä ei saa sanoa, että työ voi vähentää ahdistusta. Sanaa työ ei saa niissä lausua. Eli jos olet hullu, sinun pitää olla sitä yhdellä oikeaoppisella tavalla. Vertaisryhmistä ja vertaistuesta on varmaankin hyötyä niille, jotka osaavat sairastaa oikeaoppisesti.

Takanani on yli 40 vuotta hoitoja, pitkiäkin terapioita. Ei tarvi arvailla, mihin olen palkkarahani käyttänyt. Nyt ei ole varaa yksityiseen eikä julkinen puoli ota minua enää vastaan, koska en ole parantunut. Ei meillä mitään HaeApua automaattia ole.

Elän päivä kerrallaan ja odotan kuolemaa. Kunpa korjaisi. olen vain valitettavasti niin hyväkuntoinen ja minulla on terveelliset elämäntavat, että turha toivoa.

Vituttaa.

Nykyään ei kyllä ahdista ja ei masenna, mutta aikoinaan liikunta teki hyvää. Juttelu ja höpöttely ystävien kanssa. Kirjoitin päiväkirjaa. Lukeminen vie ajatukset pois. Rukoileminen ja luottamus siihen että Jumalan kämmenellä ollaan oli se paras pitkäjänteinen apu. Jos elämässä sattuu kriisi vaikka vakava sairaus ja lapselle tulee jotain, jää työttömäksi ja on taloudellista ahdinkoa niin on luonnollista kokea ahdistusta. Se on sitten sairaaloista jos ahdistaa ja ei tunnista mistä se juontuu vaikka ei ole tietoisia ongelmia.