Niin, olin vuosia sitten mielettömän ihastunut erääseen tyttöön, jolle kautta rantain asian taisin monesti ilmaistakin. Sattui vain niin, että hänen ollessaan ilmeisimmin hetero, hän torjui minut viileästi ja pistävän selkeästi.
Juttu on se, että nykyisin törmätessämme sattumalta jossain, koko hänen seurueensa edelleenkin kääntyy katsomaan minua. Ja siis todellakin k-a-t-s-o-o minua, niin ettei siinä voi olla tuntematta itseään kiusaantuneeksi. Varsinkin kun en ko.ihmisiä tunne.Tämän ovat huomanneet myös omat ystäväni. Muutenkin paikassa pienet kuviot, jne., ja se torjunta silloin joskus oli jo tarpeeksi kiusallinen tilanne, joten... Ääh :(
Juttu on se, että nykyisin törmätessämme sattumalta jossain, koko hänen seurueensa edelleenkin kääntyy katsomaan minua. Ja siis todellakin k-a-t-s-o-o minua, niin ettei siinä voi olla tuntematta itseään kiusaantuneeksi. Varsinkin kun en ko.ihmisiä tunne.Tämän ovat huomanneet myös omat ystäväni. Muutenkin paikassa pienet kuviot, jne., ja se torjunta silloin joskus oli jo tarpeeksi kiusallinen tilanne, joten... Ääh :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
heteroihastus haluaa päteä kavereidensa silmissä, olla niin ihmeellinen ilmestys että saa naisetkin ihastumaan itseensä.
Kuka noista nyt selvää ottaa, tietty se ei ole kivaa jos saa katseita mutta mitäs jos vaan isket silmää seuraavalla kerralla ja annat heille lisää miettimistä?
Jos se ei osaa olla asiasta hiljaa tai unohtaa niin tee sä niin tai osoita että sua se ei haittaa.
Torjunta ei koskaan ole kivaa mutta monesti torjunta estää suuremmat tuhot eli epäonnistuneen kokeilun tai yms.
Kyllä se siitä kun et ala nöyristelemään kenekään katseita, nekin on vain ihmisiä ihan omine heikkouksineen ja mokineen.
Niinpä. Kiitti sanoista! Olen yrittänyt ollakin kuin en mitään edes muistaisi, ihan normaalisti. Se on vain se pikkukaupungin homma, asiat muistetaan ja kasvot tunnistetaan...