Kohtalo kehtoon koski.
Kuolema kylmäksi muutti.
Sielu Vapautta kerjäsi.
Ilo piilossa pysyi.
Vieras viittansa laski:
"Minulta et kerjännyt
Siksi paikalle saavuin.
Oikeus on nimeni
En kohtaloa käske!"
Sielu vahvaksi muuttui.
Kehdon kohmeisen sisälleen otti
Kuolemalta salata yritti.
Toivon avuksi huusi.
Armon tuomariksi tahtoi.
Uljaana Armo saapui.
Valon mukanaan tuoden.
"Liian harvoin tiemme
kohtaavat.Siksi sinut
Oikeus kumppaniksi pyydän".
Vavisten Sielu Tuomiota vartoi.
Epätoivo selän taakse tahtoi.
Piru tarjosi sopimusta uutta.
Sääli vain häirikkönä huitoi.
Valhe viekkaana Pahuutta seurasi.
Viipynyt ei päätös kauan.
Sielu lämmintä kehtoa taas
keinutti.
Kohtalo koskea ehti.
siihen ei puuttua
voisi.
Vaan Ilo ja Onni kummeina olivat.
Hyvyys myös paikalla
kävi.
Pidot pitkään jatkuivat.
Hellyys viinistä juopui.
Totuus myös juhlissa viihtyi.
Tyhmyys paikalla piipahti.
Viisauden kanssa kättä väänsi.
Pelkokin paikalle yritteli.
Vaan Rohkeus sen pois ajoi.
Muualle mennä käski.
Sielu täytenä iloitsi
onnestansa nautti.
Rakkautta tunsi vahvaa.
Kiitollisena Armoa ja Oikeutta katsoi.
Huomisen kirkkaana näki ja luotti...
Pimeydessä myös juhlat
hurjat.
Karmeana kaikui kauas ilo
erillainen.
Kuolema Tuonelan kelloja soitti.
Tuska aikoi Kohtaloa
etsimään mennä..
Viileyden Sielu hetken tunsi.Kehtoa lähemmäksi halusi.
Rakkaus rauhoittamaan saapui.
Kuolema kylmäksi muutti.
Sielu Vapautta kerjäsi.
Ilo piilossa pysyi.
Vieras viittansa laski:
"Minulta et kerjännyt
Siksi paikalle saavuin.
Oikeus on nimeni
En kohtaloa käske!"
Sielu vahvaksi muuttui.
Kehdon kohmeisen sisälleen otti
Kuolemalta salata yritti.
Toivon avuksi huusi.
Armon tuomariksi tahtoi.
Uljaana Armo saapui.
Valon mukanaan tuoden.
"Liian harvoin tiemme
kohtaavat.Siksi sinut
Oikeus kumppaniksi pyydän".
Vavisten Sielu Tuomiota vartoi.
Epätoivo selän taakse tahtoi.
Piru tarjosi sopimusta uutta.
Sääli vain häirikkönä huitoi.
Valhe viekkaana Pahuutta seurasi.
Viipynyt ei päätös kauan.
Sielu lämmintä kehtoa taas
keinutti.
Kohtalo koskea ehti.
siihen ei puuttua
voisi.
Vaan Ilo ja Onni kummeina olivat.
Hyvyys myös paikalla
kävi.
Pidot pitkään jatkuivat.
Hellyys viinistä juopui.
Totuus myös juhlissa viihtyi.
Tyhmyys paikalla piipahti.
Viisauden kanssa kättä väänsi.
Pelkokin paikalle yritteli.
Vaan Rohkeus sen pois ajoi.
Muualle mennä käski.
Sielu täytenä iloitsi
onnestansa nautti.
Rakkautta tunsi vahvaa.
Kiitollisena Armoa ja Oikeutta katsoi.
Huomisen kirkkaana näki ja luotti...
Pimeydessä myös juhlat
hurjat.
Karmeana kaikui kauas ilo
erillainen.
Kuolema Tuonelan kelloja soitti.
Tuska aikoi Kohtaloa
etsimään mennä..
Viileyden Sielu hetken tunsi.Kehtoa lähemmäksi halusi.
Rakkaus rauhoittamaan saapui.
Vastaukset 9
Vanhimmat
...........................
Kuka lienetkin.
päätös hienolle sarjalle!!! Tuli sellainen tunne, kuin olisit koko ajan jotain pidätellyt
ja nyt se kaikki pääsi valloilleen. Kerrassaan upea, kaunis,puhutteleva, mitä vielä....
Eikä tämä ylistys johdu kiltistä luonteestani, vaan siitä, että oikeasti pidin tästä!
Ehkä vielä enemmän kuin muista...
Ja ajattele - eipä ole kauaakaan siitä, kun mietit, että "kehtaiskohan tätä laittaa tuonne muiden luettavaksi"...!Eikö muka kehtaa!? Eipä sun enää tarvitse sellaisia miettiä, vai mitä??!!
liikaa tuli kiitosta,mutta hyvältä se tuntuu.Minua alkoi oikeastaan hirvittää odotukset.Ajattelin,että teen nopeasti pois niin ei vaivaa.Kumma kyllä siinä tovi vierähti ja tuntui ihmeen tyhjältä,mutta helpommalta.Vaikka jos joskus uudestaan tarkasti luet niin oliko se loppu?Onnea sinne nyt työnsin,ehkä joskus kerron missä kohtaa olen itse.
Pieni arvoitus pitää kumminkin ilmassa aina olla vai mitä.Väsyneen öitä!
Tämä on hyvä -vaan ei mielestäni loppu, pikemminkin välietappi (viittaan siis runon sisältöön).
Monisyinen, hyvin monisyinen.
Sisältää mielestäni muutamia oikein hyviä kielikuvia ja oivalluksia (mm. "Sääli vain häirikkönä huitoi.", "Pelkokin paikalle yritteli.
Vaan Rohkeus sen pois ajoi.
Muualle mennä käski."), kuitenkin vannoutuneena lyhyen (eli mahdollisimman paljon mahdollisimman vähin sanoin) kannattajana (olet varmaan jo huomannut :) puhun -taas- tiivistämisen puolesta.
Joskin myönnän, ettei runosi välttämättä sitä kaipaa. Joissakin runoissa toisto tai pitkä tapa ilmaista asia sopii kuvaan.
Muistutan vielä, että kaikki nämä ovat omia mielipiteitäni ja voi olla niinkin, ettei kukaan muu ole tätä mieltä. Älä siis laita liikaa painoa sanoilleni. :)
Aika erikoisia juttuja ilmeni näin jälkikäteen.Nuo mainitsemasi kielikuvat oli niitä jotka vain tuli.Monta poistin.
Yksi syy jonkinlaisen lopun tekemiseen oli myös oma laiskuus.En osaa laittaa koneeseen jonnekkin yhteen paikkaan rustauksiani ja siksi oli väsyttävää hyppiä edestakaisin katsomassa mitä sanoja oli jo käyttänyt.Olin pari niistä jonkun mainoksen sivuun jäljentänyt,mutta lienevät jo roskissa.Kaiken lisäksi kone taas eilen heitti merkkini pihalle loppupuolella runoa.No apu löytyi puhelimessa pojaltani joka neuvoi miten siirrän sen sivuun ,kunnes olen kirjautunut uudestaan.Tänään kun itse uudestaan luin huomasin jännän jutun ,niinsanottuja säkeitä on myös 10 ja oli 10.päivä .
holmöä.Kävin vilkaisemassa milloin rustaukseni alkoi olla suurinpiirtein valmis.Noin kello 10,koska join sen jälkeen kahvia ja lukasin uutisia ja aloin etsiä tekeleestä selviä kirjoitusvirheitä,sekä pistellä pilkkuja .Aika pöhköä vieläköhän jotain tulee?
Hieno
minä niijaan.Onkohan oikein kirjoitettu,empä ole ennen tuotakaan joutunut funsimaan.Onkohan tässä rustailussa mitään järkeä jos joka sanan kohdalla pysähdyn.PÖH!!!