Minä vain rakastan. Kaipaan sitä, että saisin olla lähelläsi. Minä olen pahoillani, että asia on näin tässä tilanteessa. En halunnut koskaan mitään ikävää. Halusin, että sinulla on hyvä olla. Olin onnellisen surullinen, kun sinulla oli hyvä toisten kanssa. Mitään en voi sille, että sinua rakastan. Se on helppo sanoa, kun tuntee niin. En ole aikaisemmin tuntenut. Niin on ollut ja silti on näin.
Rakastan sinua
Ajattelenkokoajan
231049
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Tämän vain jonnekin pilveen kirjoitin. Ääneen sanoitin, toivottavasti heti luettuasi uneutit.
Hetken kuvittelin, sinun olevan tässä lähellä. Korvaasi nuo sanat kuiskasin ja silmäni ummistin
Varmaan paljon totta aloituksessa, mutta oikeasti haluat hänet itsellesi. Rakkaus on itsekäs, joka muuta väittää, valehtelee.
Aito rakkaus ei ole itsekäs. Aito rakkaus haluaa sen toisen parasta. Puhut nyt omistamisesta, ihmiset kuvittelevat, että kaiken voi omistaa.
Kyllä haluaisin paljon, että hän tuntisi samoin ja voisimme joskus olla yhdessä, mutta silti toisen onni on tärkeintä.
Onko aloittaja mies vai nainen? Vaikuttaa naiselta :)
Nainen olen, kiitos
Se on vähän kuin shakissa; pitäis osata miettiä muutama siirto eteenpäin, eikä vain sitä seuraavaa.
Loppupelit ratkaisee, ettei häviä koko peliä.
Luovuttaminen on selkärangatonta.
Koneshakki perseestä ja täytyy saada miettiä rauhassa.
Joo, jää välillä siirtosi usvaiseksi hämärän peittoon niinpä omani on keksimistä vaille.
Niin. ”Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne.” Einstain tiesi, mistä puhui.
Kyse on kuitenkin pohjimmiltaan onnellisuudesta, sen jonkinlaisesta tavoittelusta.
Voiko onnellisuutta tavoittaa yhdessä toisen ihmisen kanssa vai onko se sisäinen matka ja mielentila vai molempia.
Hinta on se, mikä maksetaan toiminnasta, jään murtamisesta.
No sinä et varmana ole elänyt vielä kovin montaa vuotta aikuisikää, elämänkokemattomuus paistaa läpi muka hyvästä kommentistasi, kultainen keskitie ja maalaisjärki, sanooko sulle mitään?
Joskus elämässä joudut nöyrtymään sekä luovuttamaan jonkun asian tiimoilta vaikka kuinka sattuis, se ei ole selkärangattomuutta vaan se että ei uskalla olla oma ittensä, ei ole sinut ittensä kans eikä kestä pettymyksiä eikä osaa luovuttaa, tuskin pointtia tajuat, ja minä en ole luovuttanut rankkojenkaan paikkojen tullen mutta esimerkiksi jos välittää ihmisestä paljon niin joskus vaan on luovutettava että toinen saa hengittää, eikä roikkua.
Päinvastoin. Ymmärrän tuon oikein hyvin. Olen laskenut suojamuurini, antanut sydämeni kärsiä ja aloittanut uudelleen alusta, vaikka olen ollut rikki, pelännyt ja halunnut luovuttaa. Olen tehnyt kompromissejä ja laittanut omat tarpeeni sivuun. Olen kärsinyt, jotta he keitä rakastan saisivat olla onnellisia. Olen uhmannut perhettäni, jättänyt kaiken maallisen, elänyt köyhänä ja lähtenyt pois, vaikka sydämeni särkyi. Tiedän mitä on rakastaa ja miltä tuntuu menettää se rakkaus. Miltä tuntuu antaa toinen pois, jotta hän saisi olla onnellinen kun minä en voi häntä onnelliseksi tehdä.
Ja miltä tuntuu huomata rakastuneensa yllättäin ihmiseen, kun sitä vähiten kaipaa tai toivoo. Kun kaikki on hyvin, elämä on raiteillaan ja rakas jo valmiiksi vieressä. Kun kaipaa kokoajan joka solullaan toista ja kaikki tuntuu siltä, että siinä hän nyt on. Hän jota olen odottanut.
rakkaus ei ole peli
Ei ole kuulemma tunnekkaan. Onko rakkaus olotila?
Pyristelen irti, ei ole muuta mahdollisuutta. Helpompaa kun ei näe pitkää aikaan ja lisäksi kuin jotain oikein viiltävää likoon viimeiseksi niin sitten...
Sekin on ymmärrettävää. Pakeneminen on ensiapua.
Etsitään: ei egoilla pliide.
Niin.
Rakkautesi kohde on toisten kanssa muttei sinun? Taitaa olla siis varattu. Jos se on sinulle näyttänyt kenen kanssa haluaa rakkautta jätä se rauhaan. Vaikka rakastat sitä tulee sinun kunnioittaa sen päätöstä olla onnellinen muiden kanssa. Haluat vain olla lähellä älä kiusaa itseäsi tuolla tavalla. Ei tuollainen elämä ole hyvää. Sinä riiput epätoivoisena jonkun kuvioissa mukana kun se on onnellinen muualla. Jos ei osoita sinulle rakkauttaan tai tunteitaan mitenkään pitää sinun jo itsesi takia lopettaa toisessa roikkuminen. Se miten nopeasti tuo rakkaus astuu kuvioon pitää olla jo historiaa teillä. Ihastumista toki voi olla ja haaveilua. Mutta jos se on onnellinen muiden kanssa ja olet kertonut sille eikä siitä huolimatta ole sinua ottamassa lopeta se epätoivoinen roikkuminen.
Taito tuokin arvata noin paljon pieleen ; )
Ei tunteet katoa vaikka ei näkisikään ei niitä voi paeta. Silloin kun nähtiin viimeisen kerran satoi vettä, ajattelin että taivaskin itkee meidän puolestamme. Monta kertaa jo olin ovella sanoakseni kuinka tärkeäksi minulle tulit. Siihen jäin. Tajuat kyllä miksi.
Niinhän se oli. Muistan sen sateen ja kyyneleet, jotka sekoittuivat sateeseen.
Tahtoisin kirjoittaa nuo sanat sydämesi tauluun niin, että voisit halutessasi löytää ne sieltä. Ei niin, että ne painaisivat sinua, estäisivät elämästä, vaan niin, että saisit niistä iloa ja lohdutusta.
Tahtoisin sulle myös kertoa, että sun hymy on uskomattoman ihana ja menin täysin sekaisin sinusta.
Se on hyvin kaunista, että sain näin ihanan tunteen kokea kauttasi, en kanssasi, koska emme voineet kokemusta jakaa. Kiitos siitä, että kunnioitit minua, arvostin paljon siitä sinua. Sydämeen kirjoitan...
Minäkin rakastan. En minä tiedä enää haluanko omaa vai hänen parastaan. Mikään enkeli en ole. Tein asian eteen paljon ja sain niskaani paskaa. Tai ainakin hyvin outoa käytöstä. Ristiriitaisia viestejä. Nyt ollaan taas kuin alussa. Minä rakastan ja tiedän etten vastarakkautta saa. Koittanut ajatella muita asioita ja etsiä kiinnostuksen kohteita mutta unohtaa en pysty.
Sydän takoo miljoonaa läheellään, jalat tuntuu pettävän ja puhe on puuroa. Kyllä hän sen tietää kun kertonut olen.
Pieniä arjen tekoja hänen puoleltaan.
Voisiko se olla välittämistä.?
Tai syyllisyyttä.