Vanha koirani jouduttiin lopettamaan elokuussa 17. Masennuin enkä käynyt ulkona lähes 4 kk:teen. Sitten päätin että meille tulee vielä koira, ei mitään sakua mitä aikasemmat ovat olleet. Mieheni ei halunnut lainkaan enää mutta otin silti.
Tiistaina meillä on suomalaisen lääkärin katsastus. Koira on Virosta ja hakija/hakupaikka on Espoo.
On niin helppo pentu etten olisi uskonut. Vilkas kyllä ja toimelias se on. Ei sana menee perille hyvin, Kaikkeahan pitää kokeilla. Se on monirotu ja nyt 4 kk vanha. Ihana pentu. Ollut meillä nyt vajaan kuukauden. Ei osannut mitään. Pissat, kakat opetellaan kaiken aikaa.
Uskon että jos tuo pieni vintiö saa elinaikaa, siitä tulee hieno kääpiörotuinen koira. Nyt 6,1 kg ja säkä noin 30 cm.
Nyt taas tiedän mihin minua tarvitaan.
Tiistaina meillä on suomalaisen lääkärin katsastus. Koira on Virosta ja hakija/hakupaikka on Espoo.
On niin helppo pentu etten olisi uskonut. Vilkas kyllä ja toimelias se on. Ei sana menee perille hyvin, Kaikkeahan pitää kokeilla. Se on monirotu ja nyt 4 kk vanha. Ihana pentu. Ollut meillä nyt vajaan kuukauden. Ei osannut mitään. Pissat, kakat opetellaan kaiken aikaa.
Uskon että jos tuo pieni vintiö saa elinaikaa, siitä tulee hieno kääpiörotuinen koira. Nyt 6,1 kg ja säkä noin 30 cm.
Nyt taas tiedän mihin minua tarvitaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Onneksi olkoo, koira pitää kiinni elämässä. Mulla mies kuoli vajaa kuukausi sitten. Kaksi koiraa antaa ryhtiä elämään, lenkillä on käytävä, leikittävä, huolehdittava ruuat, elämän arkirytmi sälyy
Kiitos. Se on pieni koira mutta pitää ihmistä liikkeessä. Hyvä valinta minulta, nyt jaksan ajatella ja ennenkaikkea kiinnostaakin muutkin asiat. Koira on elämäntapa. Ei siitä mihinkään pääse. Ilman koiraa 46 vuoden jälkeen on aika mahdotonta, nyt vaan ison tilalla on pieni. Eläköön kaikille koiranomistajille, kunnioitan heitä koiraa karvoihin katsomatta.
Onpa mukava lukea palstalta sinun kaltaisista koirnomistajista kk-karvaisia mäyrkoiria kasvatin kennellimellä Minelan 29 vuotta vieläkin omistan 3 kk-mäyräkoiraa, chihun ja kissan
Joo kiitos asenteestasi. Olen vanhan naisen ylpeydellä kuljettanut tätä pientö karvakasaa ja nyt on jo opittu paljon. Kynnetkin on kertaalleen leikattu.
Se oli se mitä uljaan kauniin sakuni jälkeen tarvitsin. En uskaltanut ajatella uutta sakua. Sehän olisi vain voimistunut eteenpäin ajatellessa mutta minä kutistun ja kuihdun.
Psyykkisesti se tämä pieni karvapallo on parasta mitä voisi olla. Ravaan ulkona sen kanssa jatkuvasti ja se on periaatteessa jo sisäsiisti. Jos en sen merkkejä huomaa, niin sitten lirutaan alustalle.
Taas luopuminen vielä kerran jos itse elän ja koira pysyy tarveenä. En kuitenkaan mieti sitä nyt vaan kun ja jos on aihetta moiseen.
Aamuisin se tulee seiskan maissa hiljaa, nuuhkuttaa naamaa, vähän kuin että mitä kun olisi ulos tarvis. Nousen ylös ja käydään ulkona. Annan sille jotain ruokaa vähän (esim. puolikas korppu, auttaa hampaitten vaihtoon) ja sitten se menee mieheni jalkojen taakse takasin nukkumaan.
Se yleensä nukkuu noin puoli yhdeksään ja minäkin menen takaisin sänkyyn.
Puoli ysin maissa se taas ilmestyy näkökenttääni ja siitä se päivä vasta alkaa. Ihana pentu ja olen onnellinen siitä. Menettämisen pelkokin pikku hiljaa haihtuu.
Nyt minä kuitenkin elän taas. Kun en Röllin jälkeen käynyt neljään kuukauteen ulkona lainkaan, väri naamaani ei ole vielä palautunut. Olen kalpea edelleen. Mutta henkinen puoli on kunnossa niin kuin vain voi olla. Miten voikaan rakastaa tuota pientä karvakasaa. Sitä voi, enemmän kuin mitään muuta.
Minulla ei ole koiraa, eikä tule milloinkaan olemaan. Koirat ovat tyhmiä.
Tyhmää, on koirapalstalla koirattoman sepitellä omiaan.
Eikö suoli24 keskusteluista muka löydy mitään keskustelua mikä sinua oikeasti kiinnostaisi? Terveys, ulkoilu, luonto, paikkakunnat jne.Vaihtoehtoja pitäisu jokaiseen makuun olla.mutta sinä, hölmöläinen wikiset koirapalstalla koirattomana XD
Sellaista se on vihaajan elämä, ei vaan pysty lopettamaan.Tervettäkö....repsXD
No enhän sinulle sitä ollut hommaamassa vaan itselleni. Lukutaito on eduksi.