Vaikea kohde

Vaikea koska saatavuus on hyvinkin haastavaa - pieni painos jne

Vaikea kohde voi olla sellainen jota ei juurikaan postimerkkiliikkeistä tai huutokaupoista löydä. Sen sijaan niitä voi löytää vaikkapa massaeristä, jos tietää mitä etsiä. Kyse voi olla vaikkapa jostain painoerästä jota on vaikea erottaa muiden joukosta. Tämä tosin ei enää ole niin yleistä kun ennen (40-50 v sitten), koska vanhojen merkkien massaerät on jo käyty suurimmaksi osaksi läpi.

Kohteesta tulee vaikea kun niin halutaan ja päätetään. Barkovin omakuvamerkkien toteutuneet myyntihinnat on vaihdelleet 40 ja 650 euron välillä. Mutta ai niin, sehän ei olekaan oikeaa, kilpailusääntöjen mukaista filateliaa. Oikeasti vaikeat kohteet on kai niitä kellastuneita suttuisia 1800-luvun merkkejä.

Kyllä siinä tapauksessa olisi merkin valkoiset reunatkin kellastuneet.

Tosin ne voi peittää ja suojata, jos ainoastaan kuvakohdan haluaa virtyttää.

"Mikä siinä kohteessa on niin "vaikeaa": eikö kohde voi olla vaikkapa "harvinainen" tai "harvoin tarjolla"?"

Ei ne kohteet ole mitään vaikeita, vaan harvinaisia tai tosi harvinaisia. Vaikeaa on se, jos pitää tutkia hammasteet ja leiman tyypit ja päivämäärät tai etsiä vesileimaa ja paperin laatua, väriä, värejä tai paksuutta tai selvityttää koko hoito asiantuntijalla. Se on vaikeaa.

Kohde ei ole harvinaisuutensa puolesta vaikea, kyllä se on harvinainen tai harvoin myynnissä.