Miehelläni on lapsi entisestä liitostaan, aika pieni vielä. Itselläni on isompia lapsia entisestä liitosta. Lasteni isä on kuollut.
Mieheni ex vaimo vaihtelee jatkuvasti jo etukäteen sovittuja isän viikonloppuja. Lisäksi hän usein soittaa muutamaa tuntia ennen kuin lapsi pitäisi viedä äidilleen takaisin, että voisitteko pitää lasta vielä yhden yön teillä... Mieheni suostuu ppoikkeuksetta joka kerta. Koska pelkää, että ex vaimo alkaa hankalaksi.
Kun muitakin lapsia on, ja meillä aikuisilla yhteistä vapaa-aikaa on hyvin vähän, niin sekin aika menee näiden viimehetken muutosten takia sekaisin. Joudumme perumaan omia menojamme, jotta mieheni lapsi voi olla meillä äidin "yllättävien" menojen takia.
Mieheni maksaa exälleen elatusmaksuja, ja joutuu maksamaan myös "isommista" hankinnoista puolet... Esim. lapsen kengistä...
Minusta tuollainen on rahastamista ja mieheni hyväksikäyttöä. Hän ei uskalla sanoa ei, koska pelkää, että ex vaimo alkaa hankalaksi. Niinkin on kuulemma käynyt, jos ex vaimon suunnitelmat eivät olekaan toteutuneet niin kuin hän olisi halunnut.
Olen jo harkinnut eroamistakin tämän takia, sillä asia stressaa minua ja perhettämme kovin.
Mieheni ex vaimo vaihtelee jatkuvasti jo etukäteen sovittuja isän viikonloppuja. Lisäksi hän usein soittaa muutamaa tuntia ennen kuin lapsi pitäisi viedä äidilleen takaisin, että voisitteko pitää lasta vielä yhden yön teillä... Mieheni suostuu ppoikkeuksetta joka kerta. Koska pelkää, että ex vaimo alkaa hankalaksi.
Kun muitakin lapsia on, ja meillä aikuisilla yhteistä vapaa-aikaa on hyvin vähän, niin sekin aika menee näiden viimehetken muutosten takia sekaisin. Joudumme perumaan omia menojamme, jotta mieheni lapsi voi olla meillä äidin "yllättävien" menojen takia.
Mieheni maksaa exälleen elatusmaksuja, ja joutuu maksamaan myös "isommista" hankinnoista puolet... Esim. lapsen kengistä...
Minusta tuollainen on rahastamista ja mieheni hyväksikäyttöä. Hän ei uskalla sanoa ei, koska pelkää, että ex vaimo alkaa hankalaksi. Niinkin on kuulemma käynyt, jos ex vaimon suunnitelmat eivät olekaan toteutuneet niin kuin hän olisi halunnut.
Olen jo harkinnut eroamistakin tämän takia, sillä asia stressaa minua ja perhettämme kovin.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Kyllä kuulosti tutulta. En ymmärrä mikä näitä miehiä riivaa kun ovat niin ex tossun alla. Itselläni vastaava tilanne. Välillä tuntuu, että ex määrää meidänkin elämän rytmin ja kaikessa toimitaan kuten ex käskee. Välillä tekisi mieli iskeä nyrkki pöytää ja sanoa, että nyt loppuu tämä ex:n valta meidän perheeseen. Mutta mitäpä se auttaisi?
Itsekin olen välillä tosi toivoton tilanteessa. Minulle voi kyllä sanoa ei mutta ei ex:lle.
Rahastusta meilläkin ex harrastaa mitä suuremmassa määrin. Ja sekös vasta kismittää. Kunpa tähän löytyisikin jokin ratkaisu ja ex poistuisi määräilemästä meidän elämää...
Heh....
"Mieheni maksaa exälleen elatusmaksuja, ja joutuu maksamaan myös "isommista" hankinnoista puolet... Esim. lapsen kengistä..."
...jos kengät on jo isommat menot, niin mitä sitten onkaan ne muut hankinnat. Herranen aika sentään, elareita maksetaan juuri sitä varten, että se lapsi saa ne kengät.
Mielestäni sovitut ajat ovat sovitut ajat, ainoastaan vakava sirastuminen ja sairaalaan meno voidaan katsoa esteeksi. Silloin se huolehtii, joka on terveempi.
Omaa aikaa tarvitaan, ja exälle pitää osoittaa, että ei voi jatkuvasti nojata toiseen vaan on otettava vastuu omasta arjesta. Eihän se herkkua ole, mutta jos lapsi on tehty, niin se myös hoidetaan. Eri asia olisi, jos ex-mies luistaisi jatkuvasti siitä.
Ex-vaimo alkaa hankalaksi, kun huomaa ettei sitä miestä voi enää vedellä joka narusta, mutta pidemmän päälle se on parempi vaihtoehto kuitenkin. Kestää sen ex-rouvan sopeutumisraivot pari vuotta, tai kunnes sillä on uusi mies, niin elämä voi olla jopa helpompaa sen jälkeen....
Kuulostaa todella rasittavalta. Ja todellakin niiden kengien osto menee niistä elareista! Ei sellaisia ostoja pitäisi enää puolittaa.
Itselläni mies pelkää exän hankaluutta niin paljon, ettei uskalla ottaa yhteyttä ja sopia kasvavan lapsen uusista säännöistä. Meidän perheiden arvot on todella erilaiset, kesti monta kuukautta ennen kuin mieheni sai nostettua luurin kouraan ja soitettua. Mahdollisimman pitkään piti koittaa olla ihan hiljaa vaan ja olla keikuttamatta venettä.
Mitähän neuvoja osaisin antaa... En kai muuta kun sen, että miehesi (ja teidän) pitää ihan todella lopettaa suostumasta näihin pyyntöihin. Ehkä voisi alkaa myös kirjaamaan kaikki kerrat, milloin ex pyytää suunnitelman muutosta. Aika ja mitä pyytää ja onko suostuttu.
Sitten on ainakin mustaa valkoisella, jos asiasta pitää alkaa tosissaan riitelemään. Mutta noin ette voi jatkaa. Ei ex voi määrittää teidän perheenne koko elämää!
En oikein ymmärrä miksi kannattaa noin kovasti asiaa murehtia. Kyllä minunkin mieheni ostaa lapsilleen elareitten lisäksi harrastusvälineitä yms. (lasten äiti työtön = tahallaan). Ei tätä usein tapahdu, mutta oikeastaan tämä tapahtuu enemmänkin mieheni omasta halusta.
Esim. tyttö oli alkamassa yläasteen ja kulki järkyttävän näköisissä farkuissa ja verkkareissa (vielä risoissa), niin kyllä minä lähdin mieheni ja tämän tytön kanssa kauppaan shoppailemaan kouluun vaatteíta, ettei ihan koulukiusatuksi joudu. Ei meilläkään aina rahaa olisi ylimääräisiin juttuihin, mutta olemme molemmat töissä ja raha nyt vaan on maallista.
Oma tyttöni sai kyllä tänä talvena kanssa suksipaketin - minä ostin. Meillä nyt vain on niin että minä maksan oman lapseni kuluja ja mieheni joskus elareitten lisäksi ostaa omilleen jotain jos oikein tarvetta siihen ilmenee.
Meillä nämä mieheni lapset ovat meillä joka toinen viikonloppu ja minun puolestani saavat tulla meille milloin haluavat. Totta kait meidän ovemme ovat aina avoimet heille ja tyttö varsinkin saattaa viettää meillä aikaansa viikonkin putkeen. Sitten menee ruokaan ym. taas rahaa enemmän, mutta toivon että tunne näillä lapsilla tulee olemaan aina tervetullut ja tunne siihen että he kuuluvat myös meidän perheeseemme.
Outoa on se että sun mielestä lapsen ja isän tapaamisella pitää olla kellon aika!? Herranen aika, eihän se niin ole perheessäkään. Vai onko miehesi lastenne kanssa kellon tarkkuudella?? Meillä eletään normaalisti eikä kellosta katsota, koska loppuu lasten kanssa oleminen. Järkyttävää lasten kannalta, että isän kanssa ollaan kellon perässä.
Me olemme eronnet neljä vuotta sitten ja isä tulee meille ja on lasten kanssa aina kun siltä tuntuu. Mitään tarkkoja aikoja ei koskaan ole ollut. Päivittäin soitellaan ja viestitellään. Tämä siksi, ettei lasten tarvi seikkailla kodista kylän välillä, koska he ovat aikuisten väleihin syyttömiä. Sovimme että aikuiset reissaa ja lapset saavat olla kotona.
Myös siksi että en hyväksy sitä eukkoa jonka kanssa isi seurustelee. Eikä lapset haluisi häneen tutustuakkaan. Sanoin miehelleni, että jos lapsiasi rakastat, niin se lehmä ei lasten elämään sitten kuulu, ei millään muotoa. Ja sen hän on pitänyt. Meillä tämä systeemi toimii,eikä tapella koskaan rahastakaan. Jos pyydän jotain ostamaan tai maksamaan laskuja, hän tekee sen. Huomaa että lapset ovat hänen tärkeimmät aiat, ja niitä ei kukaan riko.
Isälle kuuluu elatusmaksujen jälkeenkin avustaa äitiä lasten kuluissa. Isän osuus ei koskaan riitä ruokaan ja vaateisiin ym.
Niihän se on että jos raha olisi sinullepäin tulossa, se ei riittäisi, mutta kunse on menossa teiltä pois päin, se on aivan liikaa!
Alkuperäinen ei varmaan tarkoittanut elävänsä kellon mukaan uusperheen elämää. Kyllä se on niin, että ero on ero, ja siitä alkaa kaksi perhettä elämään OMAA elämäänsä sitomatta toista.
Lasten isä saa seurustella kenen kanssa haluaa, eikä sitä ex-vaimo saa sabotoida. Miltähän se lapsista näyttää, kun isän uusi naisystävä on mustalla listalla. Jos kerran ei voida asua yhdessä, niin erotaan, ja kaikilla on vapaus yrittää uuden ihmisen kanssa.
"Jos pyydän jotain ostamaan tai maksamaan laskuja, hän tekee sen. Huomaa että lapset ovat hänen tärkeimmät aiat, ja niitä ei kukaan riko."
Tämä nyt on ihan klassinen tapa lypsää mieheltä rahaa lasten kustannuksella!!! Älkää miehet tehkö näin missään tapauksessa.
"Isälle kuuluu elatusmaksujen jälkeenkin avustaa äitiä lasten kuluissa. Isän osuus ei koskaan riitä ruokaan ja vaateisiin ym."
Riippuu täysin maksuista ja kuinka paljon isä pitää lapsia itsellään. Monesti se on niin, että exän elintaso ei laske, mutta lasten kylläkin, joten väärään paikkaan menee elarit välillä. Elatusmaksujen ei tule kattaa kaikkea, vaan siinä on isän osuus kuluihin.
Huh, millaisia "äitejä" täälläkin pyörii....
En sanonutkaan että ei saisi seurustella, ihan vapaasti kenen kanssa vaan. Takasin en huoli. Mutta en hyväksy että joku ulkopuolinen ihminen tulee ja valittaa tai sanoo miten on tehtävä ja arvostelee sitä miten me toimimme, se ei käy meillä! Sen myös isi tietää.
En koskaan ole lypsänyt mieheltäni rahaa, enkä koskaan vaatinut häntä avustamaan. Olen pyytänyt että voisitko ostaa tai maksaa tämän? Jos hän ei voi, niin mitä siitä , enhän minäkään aina pysty kaikkea. Sitten siirretään ja sovitellaan.
On väärin puolustella aina sitä, että isä maksaa elareita, ja hänen ei tarvi muuta! Jos äitikin tiukasti laittaisi saman summan lasten elämiseen kuin isä, olisi aivan varmaa, että ei riittäisi. Ja jokatapauksessa äiti tekee vielä lasten eteen paljon muutakin, kuin vain ruokkii ja vaatettaa. No tämä on meidän tapa toimia, ja hyvä tapa meille. Jos ongelmia tulee, ja niitähän aina tulee, ne keskustellaan ja sovitaan meidän kesken, eikä niinkuin joku "tyttöystävä" olettaa ja haluaa. Sen mielipiteet ovat meille ykslysti, eikä niitä edes noteerata. Lapset ovat meidän, eikä sitä tosiasiaa poista mikään.
....mutta toisellekaan et anna. Mieti hiukan, ei ole terveellinen asenne. Ja kyllä se on hyvä jos isä auttaa, mutta isä on kuitenkin nyt eri perhettä eikä samaa. Silloin rahakin on eri perhettä....
Lasten asioista päätetään perhekohtaisesti, sillä sitä ei voi määrätä, miten muitten perheessä eletään....vaikka kovasti haluatkin....
Miksi kummassa vihaat miehesi naisystävää noin paljon? Onko sinulla jokin painava syy?
Aivan, lasten asioita päätetään perhekohtaisesti. Me olemme joskus olleet perhe, joten asia on meidän yhteinen. Mitään asioita ei siirretä kenenkään ulkopuolisten takia, lapset ensin sitten vasta muut, jos ei sovi, niin se pannaan sopimaan!
Ja en voi vihata ihmistä jota en ole koskaan nähnytkään. Huvittavinta tässä on myös se, että asumme samalla paikkakunnalla isin kanssa, ja aina kun tulemme jossain vastaan, ei se naikkonen ole mukana, ei koskaan. Jotenkin hän piilottelee eikä kehtaa näyttäytyä sen kanssa. Ilmeisesti häpee sitä. Liekö naista edes olemassakaan. Tai sitten välittää meistä niin paljon, että luulee minun loukkaantuva jos hänet näen sen naisen kanssa!
Aluksi totean, että olen iloinen puolestanne, että olette löytäneet molempia puolisoita tyydyttävän tavan hoitaa vanhemmuus eronkin jälkeen.
Itse eronneena ja uudelleen avioituneena (samoin kuin ex-puolisoni on) ihmettelen kuinka kauan tämä järjestely voi käytännössä toteutua. Mikäli sinä löydät uuden kumppanin, oletan, että lapsesi eivät ole myöskään hänen kanssaan tekemisissä? Kuinka voitte jatkaa elämäänne ex-puolisonne kanssa, elleivät lapsenne voi olla osa tämänhetkistä elämäntilannettanne?
Ymmärtäisin paremmin, jos exäsi uusi puoliso olisi tehnyt jotain pahaa lapsillesi, mutta sanot, ettet tunne koko ihmistä, et ole koskaan tavannut etkä tiedä onko häntä olemassakaan.
Tunnistan tunteitasi, koska mieheni löysi kumppanin hyvin nopeasti eromme jälkeen. Huusin ääneen ja itkin tuskaani, kun lapsemme menivät viikonlopuksi toisen naisen hoiviin. Toinen nainen puki ja syötti ja vietti heidän kanssaan päiviä ja öitä. Minun lapseni. Kun ajatukseen tottui, asia oli helpompi kestää. Samoin se, että lasten suhtautuminen minuun pysyi ennallaan, helpotti tilanteen hyväksymistä.
Elämä on kasvua tappiin saakka :)
Mä en vain voi käsittää, miten joku voi tosiaan hyväksyä jonkun vieraan ihmisen lasten elämään. Mä en vain voi, en voi!
Minusta olisi niin julmaa, juuri kuten kerroit vieras ihminen, minun lasteni kanssa, ei!
En kertakaikkiaan jaksa ymmärtää. Minä olen heidät synnyttänyt, hoitanut vauvasta asti, ja sitten tulisi joku täysin umpituhelo ja korjaisi potin! Pientä rajaa.
Ainut mistä minä en luovu, on lapset! Minun lapsillani ei kukaan leiki kotia, he ovat eläviä, tuntevia, ihania maailman parhaat asiat elämässäni, he ovat minun, niinkauan kun itse sanovat itsensä minusta irti! Toivottavasti ei koskaan. He eivät ole enää pieniä, enkä paljon voi heidän mielipiteisiinsä vaikuttaa, mutta tästä asiasta olemme kaikki samaa mieltä, meidän perhesiteitä ei rikota eikä korjata vierailla ihmisillä. Isi on tervetullut meille aina, mutta ei hänen naisensa, ei koskaan. Onneks ymmärtää, olenhan hänen lastensa äiti, ja minulla on valtaa sanoa, miten haluan asian olevan.
En koskaan tee niinkuin muut tekevät ja perustele asioita sillä, että niin muutkin ja niin ja näin, vaan teen minkä katson oikeaksi meille. Meidän perheeseen ei mahdu ulkopuolisia kiipelijöitä, meidän perhe on tässä!
Toivottavasti osaat olla onnellinen, että olet tuollaisesta nahjuksesta päässyt eroon! Tai sitten tosiaan tätä uutta naisystävää ei ole olemassakaan, vaan mies vain valehtelee sinulle että pääsisi helpommalla sinun ikeessäsi.
Oletko miettinyt mitään lääkitystä? No eipä tuohon taida ollakaan...
Ymmärrän kyllä että lapset ovat etusijalla aina.
Mutta todella ihmettelen, miksi lapset eivät sitten saa mennä lasten isän luokse, jos et sitten vihaakkaan tuota miehesi uutta naista?
Miksi naikkonen? Pidätkö sinä itseäsi parempana kuin tuota uutta naisystävää?
Minä olen ainakin ystävä mieheni lapsille. En koskaan ole yrittänyt kerätä "pottia". He ovat mukavia lapsia, olen heidän isänsä vaimo ja heille ystävä, äitiä en koskaan ole yrittänyt leikkiä. Heillä kun on äiti jo (ja olen hyvissä väleissä lasten äidin kanssa -ihan mukava ihminen).
Ja sanot että sinulla on valtaa sanoa miten haluat asian olevan ---> ilmeisesti miehelläsi ei sitä valtaa lapsiin ole t. sitten hän tosissaan pelkää sinua.
Ja miksi puhut "meidän" perheestä kuin exäsi siihen vielä kuuluisi, ei hän kuulu. Hänen perheensä on hän ja hänen uusi naisensa. Sinun perheesi on sinä ja lapset.
Aiotko tosiaan elää loppuelämäsi ilman miesystävää? Vai odotatko että exäsi palaa luoksesi???
Ehkä et ole vielä päässyt yli erostanne?
Ero tarkoittaa sitä että perhe hajoaa. Eli uudet puolisot eivät tunge perheeseen, koska se ei ole enää perhe vaan siitä on tullut kaksi perhettä, on sitten uusia kumppaneita tai ei. Toinen puoliso asuu muualla ja myöhemmin hän ehkä muodostaa uuden perheen rakastamansa ihmisen kanssa. Entinen mies ei ole enää aviomies vaan hänellä on oma elämänsä samoin kuin entisellä vaimolla. Hyvin usein entinen vaimo kokee oikeudekseen puuttua entisen miehensä elämään ja pyytää häneltä asioita jotka eivät miehelle kuulu, mutta exvaimon elämään ei taas saa puuttua. Näiden perheiden välillä oleva linkki ovat lapset. Joskus entisten puolisoiden välit ovat hyvät, toisinaan eivät, kavereita voidaan olla mutta lojaalius täytyy suuntautua uudelle kumppanille. Kumpikaan perhe ei saa pyrkiä hallitsemaan toista, saati sabotoimaan. Kummallakin perheellä on omat rahat, elatusmaksut ovat elatusmaksuja joiden tarkoitus on mennä lasten elämiseen, ei lasten äidin (!). Lasten asioista sovitaan yhdessä kummankin perheen kesken, uuden puolisot kuuluvat myös lasten elämään ja pelisäännöistä on sovittava yhdessä että kaikilla olisi oikeasti hyvä olla. Kaikkien hyvinvointi on yhtä tärkeää, niin lasten kuin vanhempien mutta myös uusien puolisoiden! Jokaiselle uusperheelle muodostuu omat tapansa ja roolinsa, mutta rehellisyydellä, muiden arvostamisella, empaattisuudella ja ystävällisyydellä saadaan paljon aikaan.
Kaikkea hyvää uusperheille, se ei ole helppoa, mutta kunnioitetaan toisiamme!
Nimenomaan noin!!! Ja jos joku meistä äideistä on tehnyt niitä lapsia sen takia, että ne lapset kontrolloivat meidän aikuisten elämää (naisten tai miesten)... Wrong answer!!! Eiköhän me aikuiset kuitenkin määrätä niitä lapsia niin kauan kuin niillä on jalat aikuisten ruokapöydän alla... Kun se nyt vaan tuppaa olemaan niin, että niistä äitinsä ELÄTTÄVISTÄ (lue yhteiskunnan) rakkaista pikku mussukoista kasvaa aikuisia, jotka TOIVOTTAVASTI kertovat jotain muuta omille lapsilleen kuin katkerat äitinsä... :)
Tosiaan suosittelisin sinulle ammatti apua. Ei taida olla sulla kaikki ihan kunnossa.
Syyttelet toisia joita et edes tunne.
Päästä vihdoinkin irtu ex-miehestäsi ja hakeudu todellakin hoitoon. Se on paras tapa tässä tilanteessa osoittaa lapsillesi, että välität heistä.
Kuule etkö osaa erottaa asioita toisistaan?
En huoli kierrätystavaraa takaisin, en ole ihminen, jonka luokse palataan kun maailmalla ei tullutkaan yhtä ihanaa naista vastaan kuin minä, ja toiseksi mieheni se ei ole päässyt minusta irti! Roikkukoon, mutta turhaan roikuu!
En voisi kuvitella aloittaa uudestaan ihmisen kanssa, jolla on niitä epämääräisiä naikkosia.
Lapset tietävät kuka heistä välittää, senpä takia he luonani ovatkin.
Kukakohan se varsinainen lehmä on, kun ei anna lapsilleen mahdollisuutta normaaliin uusioperhe-elämään, vaan haluaa kontrolloida jopa entisen miehensä rakkaus- ja perhe-elämää. Mielestäni vahingoitat lapsiasi opettamalla heille noin äärimmäisen yksioikoista elämänkatsomusta.
Etpä taida kovin paljon lapsiasi rakastaa, vaikka niin väität.
Ensinnäkin sellaista perhettä ei ole kuin uusio! Ja toiseksi lapsilla on jo perhe, kukaan ei tarvi kahta perhettä!
Kolmanneksi äidin on tiedettävä millaisessa talossa tai kenen seurassa lapsensa kulloinkin ovat!
En voisi kuvitella lasteni elämään minkäänlaisia vieraita ihmisiä joita itse en tunne! Kylässä voimme käydä mutta minun seurassani, jotta haukkumisilta vältytään. Ja isä näkee lapsia lasten kotona, ja isän seuraahan he haluavat, ei muiden. En ymmärrä miks tuollaisista asioista nää naiset tekee mielettömän numeron! Eihän heilla ole mitään tekemistä lasten kanssa! Näin meillä toimitaan ja toimitaan tästä eteenpäinkin.
Lapsesi ovat mielestäsi "potti", jonka joku haluaa viedä. Saavatkohan käydä edes toisten synttäreillä ilman sinua, siellähän voi olla joku "varas".
Sinulla taitaa olla seuraavat luonteenpiirteet: katkera, omistamisenhaluinen, pelokas, vallanhaluinen. Rakkaus on jotain ihan muuta.
Toivon, että lapsesi kaikesta huolimatta pystyvät joskus tasapainoiseen ihmissuhteeseen.
Lapsesi eivät varmaankaan voi olla päiväkodissa hoidossa, siellähän olisi myös vieraita ihmisiä? No hoidat heidät kai kotona.
Entäs sitten koulu? Sielläkin on vieraita ihmisiä.
Ajattele nyt vähän! Mieti nyt millaisiksi lapsesi kasvatat? "Vieraiden" ihmisten kanssa ei voi olla tekemisissä. Miten he selviävät aikuisena työelämässä? VOI LUOJA!
Sinun kirjoituksesi perimmäinen ajatus on todella hyvä. Hienoa, et jaksat hoitaa lapsiasi kokoaikaisesti kotona ja isä voi käydä lasten kodissa tapaamassa lapsiaan. Miten hoidat oman jaksamisesi, et jaksat olla "hyvä äiti" lapsillesi? Kertoisitko vielä tämän vaikka ihan omana aloituksena?
Tottakai lapset kärsi jos ovat huonossa seurassa.
Älä kärjistä asiaa, kysymys ei ole lasten kavereista, ei sukulaisista, serkuista, eikä kummeista ja isovanhemmista! Kysymys oli täysin vieraista ihmisistä, jotka eivät kuulu tuttavapiiriimme!
Tottakai mulla on kaikenlaisia luonteenpiirteitä, kuten kaikilla muillakin. En ole poikkeus.
Lapseni ovat loistavia nuoria ihmisiä, jotka kyllä tietävät keitä haluavat tavata ja keitä ei! Heillä on paljon kavereita, jotka minäkin tunnen. Vanhin jo muuttanut pois kotoonta, eikäkauaa kun lähtevät seuraavatkin.
Päiväkodissa ei lapsistani ole kukaan enää! He ovat sen ikäisiä että eivät tarvi kaitsijaa. Vanhin jo omassa taloudessa ja kaksoset 15 vuotiaitaja nuorin 12, joten eipä hoitajaa ole tarvinnut vuosikausiin.
Jokaisen lapsen opettajan tunnen, käyn vanhempain illoissa aina, ja ope asuu melko lähellä, että tavataan usein.
Vanhimmalla vakituinen työ, joten loistavasti lapset elämässä mukana,ilman näitä vieraita lehmimammoja.
Lapseni eivät ole itsekkään halukkaita isin naikkosia näkemään, joten meille siitä ei aiheudu minkäänlaisia pulmia.
isi käy meillä, ja meillä puhumista riittää tärkeimmistäkin asioista kuin toistemme seuralaisista. Niin, meidän perhe on ainutlaatuinen, sillä siihen kuuluu vain tärkeät ihmiset meille, muita emme tarvitse.
se entisen miehesi nykyinen nainenhan on sille entisellesi tuttu.etkö luota exäsi arviointi kykyyn?kyllä kai silläkin on sen verran järkeä päässä ettei se ihan ketä tahansa lastensa elämään toisi.ai että jo täysi ikäisten lastesi ihmissuhteita pyrit kontrolloimaan????hoh hoijaa.hanki elämä!
Kaiki lapseni eivät ole täysi-ikäisiä. Ainoastaan yksi. Kolme muuta ala-ikäisiä, mutta sen verran viisaita, etteivät halua elämäänsä ihmistä joka sekoitti heidän perheensä ja ovat isälle loukkaantuneita, koska joku eukko voi olla tärkeempä kuin he. Jos isällä on on aikaa lumpuille mutta ei omille lapsille, niin eikö se jo jotain kerro?!
Ei minun lapseni tyhmiä ole. Nuoria itsenäisesti ajattelevia, joilla on selkeät päämäärät elämässä ja oma ystävä ja tuttavapiiri. Siihen ei kuulu ihminen, joka rikkoo jotain tärkeää. Lasteni ei tarvitse hyväksyä ketään ketä eivät halua, sen on ymmärtänyt isäkin, ja osaa pitää eukon kaukana lasten läheltä.
...voiko enää nykymaailmassa olla noin typeriä, itsekkäitä ja omahyväisiä lehmiä kuin itse olet !?
En käsitä kantaasi että olisin itsekäs jos perheeni on minulle tärkeintä elämässäni! Ilmeisesti sinä kuulut heihin, jotka onvat iloisia, kun ukko lähtee lätkimään ja jättää sinut rämpimään yksiksesi elämää eteenpäin. No tapansa kullakin. Heitä sinä huoletta lapsesi lehmimammien hoivaan, saatpa nähdä sitten isompana valintasi tulokset. Minä olen ylpeä itsestäni, enkä voisi ikinä kuvitella tilannetta, että olisin alistunut siihen, että joku vieras nainen sotkisi minun perheeni elämää!
Avioerossa eroavat puolisot toisistaan, ei puolisot lapsistaan. Miehesi on halunnut eroon sinusta, ei lapsista. Syyllistät miestäsi siitä, että hän on hajoittanut perheenne. Voisiko olla niin, että hän ei ole kestänyt sinua? Lapsissa ei ole mitään vikaa.
Koska mies ei sitten ole kestänyt sinua, olet sinä löytänyt hyvän keinon kostaa miehellesi lastesi avulla. Lapset heijastavat suoraan sinun ajatuksiasi. Mikäli sinä selittäisit lapsille, että isän on parempi olla nyt kuin sinun kanssasi, voisi lasten olla helpompaa hyväksyä hänen ratkaisunsa. Sitähän sinä et tosin halua. Et halua menettää asettasi ex-miestäsi vastaan.
Lapsille olisi helpottavaa voida antaa isille anteeksi ja ymmärtää isin ratkaisu. Sitä prosessia sinä et edes halua auttaa, koska sinun etusi ei ole se, että lapset ja isänsä olisivat sinut avioeronne suhteen ja voisivat jatkaa oman suhteensa kehittämistä ilman sinua.
Eikö sinusta ole epänormaalia, että aikuinen, omillaan elävä "lapsi" tulee tapaamaan isäänsä äitinsä kotiin. Mitä esiliinaa kaksi aikuista ihmistä tarvitsee kommunikoidakseen?
Ja sinä et huomaa itsessäsi mitään vikaa...
Ei sinun tarvitse olla iloinen, kun ukkosi lähti lätkimään. Kukapa voisikaan olla.
Totuutta on kuitenkin katsottava silmiin ja hyväksyttävä, että sinä et häntä saanut pitää. Yksin täällä elämässä moni rämpii tahtomattaan tai omasta vapaasta tahdosta. Ei ex-miehesi ole vastuussa sinun elämästäsi. Yksikseen hänkin lähti elämäänsä rämpimään - yksin ilman sinua. Kaikilla on vapaus etsiä rinnalleen kumppani, niin hänellä kuin sinullakin. Sinä et etsi (tai löydä), hän on löytänyt.
Kielenkäyttösi miehesi kumppania kohtaan hämmästyttää (vaikka tiedänkin, että Suomi on puolillaan sivistymättömiä ihmisiä ja heitä, jotka käyttävät karkeaa kieltä). Et tunne naista, mutta sinulla on hänelle liuta erilaisia nimittelyitä. Nainen voisi siis olla kuka nainen tahansa. Kaikki muut naiset kuin sinä ovat siis lehmiä?
Miten lapset ymmärtävät sen että isällä on helpompaa nyt kun joku iljetys sen on hajottanut? Ei ne ymmärtäneet aiemminkaan, eikä ne ymmärrä sitä nytkään. Pitääkö lasten antaa isälle anteeksi että aikaa löytyy muihin asioihin kuin heihin?
No joo, sä meinaat että meidän aikuinen lapsi tapaa minun luonani isäänsä? Kuule ei aikuisilla lapsilla ole tapaamispäiviä niinkuin on nuoremmilla! Heidän tapaamisensa ovat aivan eri tasolla kuin nuorempien. Enemmänkin kuulumiset vaihdetaan soitellen kuin järjestelmällisesti viikottaisia tapaamisia.
En ole sanonut etteikö vikaa ole meissä kaikissa, mutta en näe mitään syytä miksi lasten elämää pitäisi sotkea vierailla naisilla, joilla ei ole mitään tekemistä heidän elämässään. Isällä voi olla naisia vaikka kuin monta, mutta lapsilla ei ole mitään tekemistä niiden naisten kanssa. Miksi olisi? En näe mitään syytä, miksi siihen pitäisi ängentä joku turhake?
Isi? Kaikissa viesteissä systemaattisesti Isi? Ymmärrän tietenkin, että kyseessä on kirjoittajan lasten isä, mutta eikö tämä ole silloin kirjoittajan ex-puoliso eikä Isi?
Andeekshi kiljoituvirhleeni, oln jaktossa huollelsempi!
Voithan sinä tehdä siitä uudesta miehesi puolisosta kaverin ja tuttavan? Pitääkö se rajoittaa jo entisiin ihmisiin? Ettekö hanki uusia ystäviä elämänne aikana??
No jopas on ehdotus! Huh sanon minä. Minä en alistu moisten ystäviksi, en vaikka maksettaisi. Ehdotuksenakin jo kaamea.
Lapseni tuskin anteeksi antaisivat, jos alkaisin kaveeraamaan iskän naikkosten kanssa. Heh, mieletön ehdotus, menin aivan sanattomaksi. Ei kikkura soikoon, kaveriksi jolleen hajuherneelle.. voi ei!!! Hullunahan ne jo isukkiakin piti kun ehdotti et haluutteks nähdä sen luntun? Lapset oli aivan järkyttyneitä, ja poika kiljas että voi jumankauta, onks iskä tullut hulluks!
Minä valitsen tarkoin ketkä ystäväksi huolin. Minun ystäväni ovat olleet lapsensta asti ystäviä, ja lastemme kummeja ja uusia tullut työn puolesta, ja aivan riittävästi.
Kukaan epänormaalisti toimiva ihminen ei ansaitse nainen nimitystä. Ihminen jonka päämäärä on toisten suhteiden tuhoaminen, lasten isättömäksi tekeminen, miehen manipulointi entistä perhettä vastaan, tavalla, josta itse saa suurimman hyödyn, ei ole normaali ihminen, eikä näin ollen ansaitse kunnioitusta.
Toisten ihmisten kunnioitus täytyy ansaita. Joten näin ollen hänelle jäljelle jää ainoastaan toisten ihmisten viha. Ja parhaiten sen saa henkilölle perille joilla ei ole omaa aivokapasiteettia itsellään, puhuttelemalla sitä sillä tasolla, jonka hän ymmärtää ettei kaikki hänen toiminta ole sallittua ja hyväksyttävää. Ja lehmä on yksi sanonta, jolla aivan varmasti tulee vastakaikua, ja huomaavat tehneensä jotain mikä on todella, todella väärin. Vaikka eihän sekään ole tae sille, että he ymmärtäisivät mistä on kyse, vaan jatkavat samaa rataa, eikä mikään muutu!
Voisitkos painua johon hevonvittuun, koska olet ilmiselvä provo, eikä sinulla ole aikomustakaan keskustella asiallisesti? Sopiiko tämmöinen järjestely?
Meillä jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiin! Älytöntä olla jonkun kanssa samaa mieltä siksi että ei osaa sanoa omaa kantaansa asiasta. Se jos mikä on älytöntä.
Ei asioita tehdä sillätavalla että kaikki tekee niin. Jos ei saa suutaan auki, mikään ei muutu. En tee koskaan asioita sen vuoksi että muutkin niin tekee, mä teen niinkuin meille sopii. Jos se ei muille sovi, en voi mitään.
Päästäs vialla!!!
Hae apua, helpottaisit monen elämää.
Vain ehkä sinun mielestäsi!
Jos sinä olet valmis hylkäämään omat lapsesi vieraille, en voi muuta kuin ihmetellä, missä on sinun vastuusi omista lapsistasi. Kuinka kohtelet omia lapsiasi, heittämällä vieraiden ihmisetn "syliin"! yäk, ihan oksettaa.
Se on sun valinta, tämä on meidän. Siihen ei vaikuta kenenkään mielipiteet, vain se mitä lapeni haluaat, on minulle tärkeetä. Ja he haluavat minut.
Sä voit hakea apua, minä en sitä tarvi. En ole tarvinut ennenkään, enkä tarvi nyytkään.
Meidän elämä on helppoa, siinä ei ole mitään vaikeaa, kun tekee niinkuin itse katsoo oikeaksi.
Kai se elämä on helppoa, etenkin jos sulkee silmänsä. Katsoo vain niitä asioita mitä itse haluaa. Värittää elämän värityskirjasta vain ne kivat kuvat. Sulkee silmänsä kun näkee jotain mitä ei tykkää nähdä.
Sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Onnellisia siis ovat tietämättömät.
Voi verrata suoraan myös tähän: elämä on helppoo...
Eikös vain?
Meillä jossain määrin sama homma, lasten äiti ei vaan aina vaivaudu ees kysymään että käykö, jättää vaan tulematta..
Sille joka ihmetteli miks pitää kellon mukaan toimia, taidat olla samanlainen kuin alkuperäisen puolison ex!! Etkä ilmeisesti ole joutunut lapselle selittelemään miksi äiti nyt ei tulekaan tai soitakaan..
Etäisää on helppo syyllistää, "kun eihän se lapsi niin paljon teillä ole" ja sillä keinolla pompottaa miten sattuu. Meillä mies aikansa antoi rahaa tai osti lapselle mitä äiti sanoi tämän tarvitsevan. Kumma kyllä niitä vaatteita, leluja tms. ei enää ikinä näkynyt, lapsi oli meillä samoissa resuissa vaatteissa.. Nyt lapsella on meillä omat vaatteet, joita ei äidin luokse saa viedä. Tuntuu välillä pahalta, lapsi ei ymmärrä miksi asia on näin, mutta ei voi mitään, ei isänkään kukkaro pohjaton ole.
Kun on sovittu kellonajat, niin niitä tulee noudattaa. Haemme joka toinen viikonloppu mieheni lapsen TARKALLEEN sovittuna aikana suoraan päivähoidosta meille. Lapsen äitiä siis emme edes näe. Miltä se vaikuttaisi, jos jättäisimmekin lapsen hakematta tai hakisimme vasta muutaman tunnin kuluttua sovitusta...
Tämä ex muuttelee sovittuja aikoja omien viikonloppurientojensa takia. Joskus hänellä on niin kova krapula, ettei lasta voi palauttaa äidilleen. Joskus hän on edelleen humalassa, eikä siksi lasta voi viedä. Lisäksi hän valehtelee ja keksii mitä ihmeellisempiä selityksiä sille, että lasta ei voi kotiin sovittuna aikana viedä.
Hän käy kyllä töissä ja käsittääkseni tienaakin ihan kohtuullisen hyvin. Kellonajat ovat sovittu laspen päivärytmin mukaisesti, jotta arkirutiinit sujuisivat ilman isompia muutoksia. Arkipäivisin kun lapsi on päivähoidossa. Miehenikin käy töissä, ja minä myös, joten viikonloppuisän roolia on usein hankalaa jatkaa maanantaihin asti jo pelkästään omien töidemmekin vuoksi.
Jotenkin kertomuksesta tulee tunne, että lapsen äiti ei taida ollakaan sopivin huoltaja lapselle. Lapsen kannalta tilanne on kaikista ikävin, hänhän siinä on se pelinappula, jota sitten pompotellaan exän mielihalujen mukaan. Miksi miehesi pelkää, että tulee hankaluuksia exän kanssa, olisiko parempi, jos lapsi olisikin pääsääntöisesti teidän luona ja lapsen äiti saisi tapaamisoikeuden? Tällä hetkellä kertomasi mukaan näyttää siltä, että lapsi kärsii eniten.
minkälaisia nuo miesten nyksät on..kokoajan valitetaan ja tehdään ongelmia omassa päässä!
Kait sä oot tajunnu kun oot ukkos ottanu että sillä nyt sattuu olemaan omaki lapsi josta haluaa ja joutuu kantamaan vastuuta!!
Mustasukkaisten ja vainoharhaisten nykyvaimojen ongelmana näkyy olevan poikkeuksesta exien ja niiden lasten mollaaminen teki ne sitten niin tai näin!
Etsikää miehet joilla ei ole lapsia ennestään niin vältytte harhoiltanne,kiitos!
Harhoja tai ei, niin hankaloittaa meidän elämäämme. Olen ehdottanut miehelleni, että lapsi voisi muuttaa meille, minua ei haittaa.
Herrasnjestas? Et voi olla tosissas? Toivottavasti äiti on sen verran fiksu, ettei missään nimessä anna lastaan. Tuolla tavalla lapsista ei tule ainakaan kunnon kansalaisia. Aivan kieroon kasvaneita huligaaneja. Toivottavasti tuo oli sulta vitsi?!
Heh, naurettiinpa oikein porukalla kerrankin...!
Olet jo hankalaoittanut perheen elämää tarpeeksi, juu että älä enää enempää. Sen verran sääliä, että jätä lapsi turvallisesti äidin luokse. Voi elämä sun juttujas...!
Mitenkäs tämä yksi äiti on hankaloittanut kenenkään elämää? Miehen exähän sitä tekee. Mä en ymmärrä mikä tarve ihmisillä on pilata exiensä elämää ja tehdä kaikki mahdollisimman hankalaksi?
Jos ihmisillä on jotain suunnitelmia, jotain tekemistä, mikä olisi helpompaa ja kätevämpää tehdä sitten kun lapset eivät ole kotona, niin onko sitten kiva kun toinen soittaakin että tuokaas lapset sitten jonain toisena päivänä? Ja muutenkin muuttelee tapaamisaikoija kaiken aikaa? Vaikka lapset ovatkin tärkeitä, niin jos on suunnitellut jo jotain ja yhtäkkiä aikataulua muutetaan, niin kyllä se ottaa päähän aika rankasti.
Sinä vaan tiskaat astioita ja luudalla lakaset lattioita, hilipati hilipati hippanpaa, kyllä torstai sinuakin lohduttaa...!
Teiltä eronneiden "lapsellisten" miesten avo/aviovaimot pyytäisin tukea miehillenne siihen että pääsisivät syyllisyyden tuomasta velvollisuudesta joustaa kaikessa mitä heidän lastensa äiti vain keksii ehdottaa. Me miehet olemme usein niin rikki siitä että olemme erostamme jotenkin hirveästi velkaa lapsillemme ja heidän äidilleen että emme nää tilenteen kohtuuttomuutta. Vasta sitten kun uusi elämänkumppani saa edes hetkeksi meidät näkemään omat hyvyytemme ja vahvuutemme isänä näin eron jälkeenkin ja sen että mitään "velkaa" ei oikesti ole kuitattavana, pystymme laittamaan sen ex:nkin vaatimuksille topin ja vetoamaan siihen että pidetään kiinni siitä mitä on sovittu, että kaikkien osapuolien elämä pysyy järjestyksessä. Kertokaa miehillenne että he ovat upeita miehiä ja isiä juuri sillätavalla kuin ovat eikä se että eivät suostu aina kaikkiin ex:än esityksiin vähennä heidän isyyttään!