ihan

Ei se seksi avopuolisonkanssa vuoden nylkytyksen jälkeen välillä maita. Vieraisiin en silti mene.
Jos akka pihtaa moni erehtyy maksullisiin.
Myös jännitys ja huoran alistaminen oli se maksullinen tai opiskelijatyttö kiihottaa miehiä.
Minä itse en tekisi sitä kuin sinkkuna siis huoria
panemista. Olihan siinä oma kiihotuksensa panna sinkkuna maksullista. ei haitannut vaikkei kumppani eli huora ei ollut kiinnostunut
koko touhusta vaan teeskenteli minkä kerkes. Mutta kun avo/aviopuolisosta huomaa ettei sitä innosta menee omatkin halut tyystin :(

Itse olen ollut mieheni kanssa yhdessä 35 vuotta josta naimisissa 33 vuotta ja kyllä minä olen sinun kanssasi samaa mieltä siitä että ei minulle tulisi mieleenkään lähteä mistää muualta seksiä hakemaan.Ei ole todellakaan päivääkää ettei jotenki mieheni minua huomioisi.
Tänä aamuna hänelle viimeksi sanoin että kuinka tärkeä hän minulle on kuinka paljon häntä rakastan.Parisuhteemme toimii edelleen hyvin kiitettävästi.Toivoisinkin että kaikki oli yhtä onnellisessa asemassa mutta valitettavasti näin ei asiat ole.Onnea sinullekin ja miehellesi jatkossakin.

jos vaimo olisi ollut kiinnostunut seksistä edes hieman, mutta ei ollut ollenkaan. Itse halusin mm. suuseksiä, jota sitten sainkin muualta...

Minä olen ajatellut omaa historiaani miettiessä, että se vieraisiin hakeutuminen, "silmien auki pitäminen", johtuu parisuhteesta, ei seksin laadusta suoraan. Mutta seksin laatu kertoo kyllä myös parisuhteen laadusta, mutta järjestys on tämä. Uskon, että jos parisuhteesta löytyy sitä lämpöä, arvostusta, aitoa välittämistä, löytyy sitä kautta myös tunnelmallisia hetkiä sänkyyn ja tyydyttävä seksielämä. Kun parisuhteesta puuttuu toiselta tai molemmilta nämä rakkauden osatekijät, ei seksi ole koskaan sellaista kuin se voi parhaimmillaan olla. Vaikka teknisesti kaikki sujuu tyydyttävällä tavalla; orgasmeja tulee molemmille, mutta jos se yhteys kahden ihmisen väliltä puuttuu henkisellä puolella, puuttuu seksistäkin liikaa. Ja tällöin on suuri pelko ajautua hakemaan "jotain" muualta. Ei välttämättä tajuta, että se puute on tyhjyyttä sydämessä. On helppoa etsiä kumppanin tekemiä virheitä ja puutteita ja niiden "avulla" suodaan itselle hetket nauttia "kielletystä lihasta". No, usein se on myös pakoa ahdistavasta elämästä, sen avulla jaksaa jatkaa parisuhdetta. Näin olen itse kokenut omassa elämässä. Kun parisuhde ei sytytä sinussa sitä puolta, että haluat tehdä kaiken sen suhteen eteen, vaan se on "ihan jees", niin sinulla ei ole riittävästi aseita taistoon. Olen elänyt avioliitossa ja pettänyt. Mietin monesti jo suhteen alkupuolella, että kuinkahan pystyn vastustamaan kaikkea mitä maailma tuo. En tajunnut, että näiden ajatusten syy oli jo se, että ei ollut tarpeeksi välittämistä. Ei syy ollut huono seksielämä itsessään, vaan huono parisuhde. Seksistä puuttui lämpö ja välittäminen ja niiden puute ei korvaannu hotelliöillä, tekopeniksellä, pornoleffoilla tai riittävällä määrällä orgasmeja.
Nyt olen eronnut. Ja kokenut ensimmäistä kertaa rakkauden. Sitä tunteiden kirjoa, jotka nyt olen kolmen vuoden aikana saanut tuntea ei voi verrata mitenkään ennen kokemiini tunteisiin, niin eri tasoilla liikutaan. Seksielämä on aivan erilaista. Arkielämä on erilaista. On yhteys toiseen ihmiseen. On halu olla toisen kanssa loppu elämä. Elämä tuntuu elämältä. Sitä tunnetta ei mikään eikä kukaan saa viedä. Me olemme lupautuneet toisellemme, olemme uskollisia ja olemme sanojemme mittaisia. Vain rehellisyydellä voi saada onnen. Ja tyydyttävän seksielämän. Jos kerran pettää, mikään ei palaa entiselleen. Ei koskaan. Hyvä parisuhde, hyvä seksielämä! Ei tarvita muita!