En tiedä tuliko paniikki vai mikä, mutta nyt viimeisinkin ja tärkein ystäväni on raskaana. Olen siis ainoa lapseton parisuhteessa elävä. Tiedon jälkeen itselle on tullut vauvakuume. En oikein osaa ottaa sitä vakavasti. Alunperin mietin, etten ehkä halua lapsia lainkaan -vaikka niistä pidänkin. Tuntuu järkyttävältä, että minulla ei enää ole ainuttakaan kyläpaikkaa ilman lapsia -vielä muutama vuosi sitten bailattiin enemmän kuin kunnolla...
vauvakuume,
miksi?
4420
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onks sulla edes kundia.
Jos sulla noin kovasti tulee bailausta ikävä niin oletkohan valmis ottamaan vielä vastuun lapsesta. Ei sen takia tehdä lapsia että on ainut jolla ei ole. Lapsen tekoon kannattaa ryhtyä vasta yhteisen harkinnan jälkeen kun olette miehenne kanssa pohtineet varmaksi että jaksatte olla vastuussa lapsestanne lopun elämäänne...;D
kavereista kiinni,niin hanki ennemmin uusia kavereita kun lapsi sen takia että nykyisillä kavereillasikin on... ei lasta tehdä hetken mieli johteesta!
Joo, eli mieheni kanssa ollaan oltu yhdessä nyt melkein 8 vuotta joista melkein 3 naimisissa. Puolitoista vuotta sitten hankittiin isompi kämppä (omakotitalo) jota ennen asuttiin pienessä kaksiossa. Kaksiossa ollessamme meillä kävi joka viikonloppu kavereita ja koska kämppä oli niin pieni niin menimme aina baariin jatkoille. Ei siellä kämpässä viihtynyt. Kun hankimme isomman talon niin vielä kavereita tuli joka viikonloppu, mutta emme menneet enää niin usein baariin vaikka osa vieraista saattoi mennä. Pikku hiljaa kaverit alkoivat vakiintumaan suhteissaan. Esim yhden kaverin uusi tyttöystävä oli myös viikonlopputöissä joten tämä kyseinen kaveri ei sitten enää käynytkään meillä niin usein. Toinen kaveri tuli raskaaksi viime vuoden alussa, jne. Yhtäkkiä huomasimme mieheni kanssa että viikonloput olivat tyhjiä. Tämä muutos tapahtui siis hitaasti mutta kuitenkin yllättäin. Meitä ei silloin enää huvittanut niinkään bailata, mutta kämppä vaan tuntui tyhjältä viikonloppuisin.
Kaiken tämän keskellä huomasimme että olemme päässeet tietyn elämänvaiheen ohi (toisaalta oli haikeakin olo). Vauvakuume ei hirveän suureksi ehtinyt kasvaa, koska tärppäsi ensimmäisellä yrittämällä. Raskauden mahdollisuutta rahallisesti ja ajallisesti olimme kyllä miettineet jo puolisen vuotta... Elämän muutoksiahan tulee. Osa on riippuvaisia omista tekosista ja osa ympäristöstä. Meille vaan loksahti kaikki asiat kohilleen lapsen hankinnan kannalta. Nyt sitten olenkin jo rv 32 ja sekä minä että mieheni odotellaan lapsen tuloa innolla!