Miksi haette kirjeystävää/ystävää?

Sama huomattu, olen vastannut moniin ilmoituksiin mutta eipä ota tulta kuin ani harvoin. Kai se on jonkinlainen hätähuuto jos laittaa ilmoituksen, aikomattakaan enempää. Kyse ehkä "kuulluksi ja nähdyksi" tulemisen tarpeesta tyyliin: Minä olen olemassa, tiedoksi vain!
Itse vastaan ilmoituksiin koska kärsin yksinäisyydestä ja sosiaalisen kanssakäymisen puutteesta.

yksi-yksin
Juuri niin,ihminen tarvitsee jonkinlaista kuulijaa,osanottajaa jolle voisi kertoa mitä haluaa,elämästään ja yleensä kaikkea hänelle tärkeää.
Täällä voisi olla juuri sellainen palsta jossa voi purkaa sisintään keljuilematta toisille kuten keskustelupalstoilla yleensä näkyy olevan.
Itse olen jo "vanha" mutta kovinkin elossa oleva naisihminen jolla ystävät ja tuttavat kuolee ympäriltä ja käpertyy koloihinsa muuten vaan ja heistä ei ole seuraa oikeastaan mihinkään.
Ja rakastan kirjoittamista ja ajatusten vaihtoa ihan tuntemattomankin kanssa.

Ikävää, että tuollaista tapahtuu. Itse olen ollut aikoinani vastaaja ja sitten ystävää etsimässä ja itse kirjoittelin kaikille sekä minulle vastattiin. Niille jotka ihmettelee löytääkö täältä ketään niin vastaus on kyllä. Löysin yli kymmenen vuotta sitten täältä ystävän jonka kanssa pidetään edelleen yhteyttä ja ilmoituksen antajana löysin ystävän joka myöskin on kestänyt vuosia.
Onhan se kuitenkin myös niin, ettei kaikkien kanssa kemiat kohtaa ja jossain kohtaa vain tulee tilanne ettei ole mitään annetavaa toiselle kaikki sanottava tuntuu olevan jo sanottu. Niinhän on myös elävässä elämässä kaikkien kanssa vaan ei juttu luista eikä ole tarpeeksi yhdistäviä asioita, mutta joka kaipaa ystävää niin kannattaa etsiä ja yrittää jollei yritä niin ei voi myöskään löytää. On vain jaksettava etsiä milloin kemiat kohtaa.

Onnea ystävän etsintään kaikille!

Minulla myös ollut kirjeenvaihtoilmoitus täällä.Asiallisiin viesteihin olen vastannut mutta on tullut myös niitä vähemmän asiallisia rivoja ehdotteluita.Niihin en vastannut ja viestin lähettäjä saa syyttää itseään ettei saa vastausta jos rivoja kirjottelee.

Olen kyllä huomannut:(

Juu, joskus on minullakin käynyt niin, ettei toinen ole vastannut mitään. Ehkä oltiin heti alkuun liian erilaisia, että toista olisi kiinnostanut. Toisaalta mä en itse välttämättä enää kirjoita takaisin, jos toinen ei kysy sähköpostissa mitään. Muutamia sellaisia spostikavereita on nimittäin ollut. Niin loppui kyllä heidän kanssaan, kun toinen vain kertoo omaa juttuaan. Sitten oli eräs mies, joka alkoi vaikuttaa muhun ihastuneelta sposteissa jo parin viikon viestittelyn jälkeen. Laittoi oman nimensä loppuun (si). Mua jotenkin ahdisti tosi paljon, koska ei oltu ikinä sen miehen kanssa nähty, ei juteltu puhelimessa ja ei ollut edes mikään deittijuttu. Vaan enemmänkin ystäviä etsin, en mitään suhdetta jne. Lopetin siis hänen kanssaankin.

Niin ja entäs jos on vaikka itse vammanen,
on vaikka aivovamma? Minulla on sellainen. Tuskin täältä kukaan sellaista huolii.

Ja mulla on lisäksi vienyt useampi vuosi aikaa, että olen päässyt yli niistä ikävistä viesteistä. Se ei ollu ihan mikään pikku juttu. Kannattaa miettiä tarkkaan vastaako ollenkaan semmosiin mitään. Jos on ihan tuntematon.

Haluaisin kirjoitella jonkun kanssa. On helppo laittaa ilmoitus. Mutta se kirjeen kirjoittaminen on hankalaa. Sitä aloittaa, jatkaa huomenna, siirtää lähetystä. Sitten se jää.

Siinäpä se onkin kun joku vastaa ilmoitukseen niin viestissä lukee ainoastaan esim. Missä asut? Eikä yhtään mitään muuta niin silloin en yleensä vastaa ollenkaan.

Olishan se mukava kirjoitella jos joku vaivautuisi vastaamaan enemmän kuin yhden kerran.

Mä aikoinaan etsin täältä vain kavereita, en halunnut olla enemmän. Ja lopetin sen takia kokonaan kun kenellekään ei käynyt se että haluan olla vain kaveri.

En tiedä kannattaako mun täällä mennä luottamaan enään kehenkään. Luulen että on parempi että pysyn kaukana.

Minä ainakin olen vastannut kaikille asiallisille ihmisille.

Niin olen minäkin. Mutta joukossa ollut myös niitä asiattomia.

Aina ei sattunut sama tuuri vain. Nyt mua ei kiinnosta enään vastata kenellekään.

Mistä minä olisin voinut aina joka kerta tietää etukäteen sen onko joku asiallinen vai ei.

Harmillisia väärinkäsityksiä sattunut.

Myönnän että on mussakin omat vikansa ollut mutta vois joskus kääntää peilin myös ihteensäkin päin eikä aina syytellä kaikesta muita. Koska en usko että kaikki ois ollut aina mun syytä. Eikä varmasti ole ollutkaan.

Ei kukaan jaksa tommosta että aina kaikki kaadetaan vaan ittensä päälle. Ja itessäänkö ei muka sitten koskaan näe mitään.

*Siis toisen päälle kaadetaan vaan kaikki ja itessään ei muka näe koskaan sitten mitään.

Olen aina ollut sitä mieltä että jos ei osaa olla mun kanssa niin ei munkaan tarvi sitten olla missään tekemisissä niitten kanssa. Niin yksinkertaista. Kaikkien kanssa ei vaan tule yhtä hyvin juttuun. En tajua mikä tässä on niin vaikeaa joidenkin ymmärtää.

Yksi analyysi - Olet väärä ihminen
Minä kärsin paniikkihäiriästä. Naismeilikaveri olisi ihan kiva, mutta välillä jännittää vastata. Olen mies, enkä siten osaa olla kuin mies. Kaksimielinen, huulenheittäjä, joka puhuu myös vakavista asioista. Mutta olen mitä olen, teeskentelemättä. itken nauran flirttaan, romantisoin runoilen, olen ihan elävä olento.
Usein vastauksista huokuu asenne minä olen ja sinä mukaudut asenne heti alkuunsa ' 'vahvat' naiset, eh. No thanks. Tämän huomaa heti siinä, että kategforioidaan kaksimielisyydet pois. Kuka sanoo, ettei puhu rivoja parhaan ystävänsä kanssa jne. ??? Me miehet olemme sellaisia, vaikka emme aina sillä mitään tarkoita. Nyky-yhteiskunta on ahdistava ja nämä ' normit' ovat syy miksi en viitsi lähteä edes tutustumaan ihmisiin. Ja ennekaikkea olen surkeassa liitossa oleva joka kaipaa jo 10 vuoden yksinolon jäkeen tavallaan vipinää elämänsä ja olen päättänyt että tämä kulisisi liitto ei estä kirjeenvaihtoa ja jos se on mennäkseen liian pitkälle, jonkun rouvashenkilön kanssa, siinähän menee. aikusiahan tässä ollaan ja kohta liian vahoja mihnkään. Minä olen elossa.
Mutta kun näitä normeja on niin paljon ja kaikki rajoittavat ulkopuolelle, en viitsi vastata. Ei vaan löydy sitä yksinkertaista vapaamielistä hutsua, jonka kanssa retale voi heittää juttua sen välttämättä johtamatta tai tarkoittamata mitään. Mutta se voi luoda 'sähköä'. Ei ole mukavaa kirjoittaa jos joutuu salamaan tai estelemään itseään. Olen mies, olen minä ota tai jätä. mutta jos haet rehellisyyttä, lä aloita vaatimalla mitä mies ei saa olla tai saat valetta. Tai et saa ehkä vastaustakaan

Tai toiste päin - he ovat vääränlaisia ihmisiä hänelle...

Ei ole olemassa mitään vääriä ihmisiä. Ainoastaan vääränlaisia.

Itelläni on onneksi nykyään ihan asiallisia ihmisiä - kyllä niitäkin on.

Vastaisin kyllä, jos joku etsimäni kaltainen nainen vastaisi flirttiini? Onkohan niin, että juuri minun etsimät leveälanteiset kaunottaret löytää miesseuraa muualtakin, kuin täältä ja suomi 24 treffeiltä. On sielläkin muutama mieleinen, mutta eivät vastaa? Ehkä juuri siksi, että en harrasta edes hyvässä seurassa juomista, mutta poltan, ulkoilen, kävelen, uin, luen horoskooppeja, astrologiaa, ym. En käy baareissa, enkä tapahtumissa, mutta puutarhahommat käy, jos jollain naisella olisi kesämökki tai omakotitalo, maalaistalokin käy? Saa ainakin olla ulkona ja yöt on rakkauden aikaa