Sauli Niinistö ja euro

Jatkuu.....

Sauli Niinistön vaalikampanjan heikkous on se , ettei hän suostu ottamaan kantaa siihen, miten nykyisestä tilanteesta purjehditaan selville vesille. pitääkö peruuttaa pois eurosta vai luopua itsenäisyydestä ja mennä mukaan liittovaltioon ?

Poliitikkona Niinistö oli ajamassa kansan mielipiteestä piittaamatta eurojäsenyyttä. Tuollaista ei sinänsä voi yksiselitteisesti tuomita. Valtioiden johtajilta joskus vaaditaan johtajuutta,rohkeutta ajaa linjaansa suosiosta piittaamatta. Sellaista on Suomen historiassa ennenkin tapahtunut.

Nyt valitaan presidenttiä seuraavaksi 6 vuodeksi. Sinä aikana ratkeaa varmaankin euron kohtalo. Siksi presidenttiehdokkaiden pitäisi kaikkien vastata äänestäjille, miten tästä tilanteesta peruutetaan pois ? Mihin suuntaan Suomea viedään ? Sauli Niinistö on ollut aktiivisesti viemässä Suomea nykyiseen tilanteeseen ja siksi häneltä voi kaikkein eniten vaatia vastausta kysymykseen: minne Suomen pitää mennä, erota eurosta vai mennä liittovaltioon ???

Valitettavasti mediassa on näköjään valittu linja, jossa yritetään varmistaa, ettei tämä oleellinen kysymys nouse vaaleissa esille ja ehdokkaiden ei tarvitse ottaa siihen kantaa.

Mutta se on yksi vaalien suurista kysymyksistä. Siis missä ovat ehdokkaiden vastaukset ? Vai vieläkö äänestäjille valehdellaan, että euro on tärkeä turvallisuuspoliittinen kysymys ?

https://areena.yle.fi/1-4297508 Tässä Niinistön vaalitentti. Eurosta puhutaan loppupuolella.

Tässä klippi videosta jossa Niinistö esittää mielipiteensä euron taloudellisesta kannattavuudesta ja toimittaja iskee tutkijoiden faktat pöytään: https://www.youtube.com/watch?v=h64Q1YUq88E

Liittovaltion suuntaan ollaan koko ajan menossa. Se ei kuitenkaan takaa Suomelle muuta kuin supistuvan roolin kansantaloutena?

Klipin perusteella Niinistön "mielipide" on sitä mieltä, että olemme hyötyneet eurosta. Niinistö siis ilmeisesti kannattaa tulonsiirtoliittovaltioa,jotta euro voisi toimia,ehkä?

Niinistö ei perustele yhtään ,että miksi euro on parempi ja miksi siinä pitäisi pysyä ? samaa pitäisi kysyä muilta ehdokkailta ,koska kyse on erittäin tärkeästä asiasta. Jos euroa kannatetaan ,niin se merkitsee automaattisesti tulonsiirtoliittovaltioa . Toimittajat päästävät Niinistön kuin koiran veräjästä. Kyllä ehdokkaan on myös perusteltava "mielipiteensä"

On se kumma, että presidentin täytyy ensin kysyä Merkkeliltä miten toimitaan. Itsenäisyydestä ja omasta harkinnasta ei taida olla enää kyse vaan liittovaltion harkinnasta. Täytyy ihmetellä tätä asiaa. Maksetaan ja kerran vielä maksetaan ja kansa maksaa ei Fazer enää.

Kyllä nykyinen hallitus on ensimmäinen, joka on edes yrittänyt vaikuttaa markka-ajan tyylisiin villeihin saalistuksiin työmarkkinoilla ja sopeuttaa niiden pelisääntöjä euroaikaan sopiviksi. Mikäli Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö olisivat olleet aikanaan vastuullisia ministereitä, he olisivat itse kantaneet vastuun työmarkkinapelisääntöjen muuttamisesta samanaikaisesti euroon liittymisen kanssa. Näin Suomi olisi välttänyt huomattavan osan siitä liiallisesta velkaantumisesta, joka nyt on tapahtunut kuluneen menetetyn vuosikymmenen aikana. Naapurimaa Ruotsissa talouden kasvu on jatkunut ja valtio on ilmeisesti jopa lyhentänyt velkojaan samaan tapaan kuin Suomi parhaimpina Nokian menestyksen vuosina.

Sauli Niinistöllä antoi vastuuttomasti villin menon jatkua työmarkkinoilla, koska hänellä oli parempaa henkilökohtaista etua ja käyttöä sillä tavalla kasvaneelle kansan suosiolle. Yhteiskunnan tehtävä on ohjata yritysten ja yksityisten itsekäs toiminta koko yhteiskuntaa hyödyttävään suuntaan, mutta kenelläkään poliitikolla ei aiemmin ollut ymmärrystä tai/ ja rohkeutta laittaa puolivilliä poikamiestä aisoihin. Nyttemmin Sauli Niinistö on rakentanut vakiintuneen avioliitossa elävän poliitikon imagoa. On tässä odoteltu, milloin Sauli Niinistö ottaa vastuullisemman ja Suomen kokonaisedun mukaisen euroajan asenteen myös niihin työmarkkinaosapuoliin, joiden tarjoamat (vanhat) kannatusluvut ja niiden säilyttäminen ovat niin kovin "pyhiä" hänelle itselle juuri näinä päivinä, kun äänestetään tulevasta Suomen tasavallan presidentistä.

Kauppalehdessä oli eilen uutinen, jossa kerrottiin kiinalaisen luottoluokittajan alentaneen Yhdysvaltojen luottoluokitusta. Yhdysvaltojen suuret alijäämät ovat yleisesti tunnettuja. Uusien verolakien myötä alijäämät ovat kasvamassa tulevina vuosina, ellei löydy riittävästi kohteita leikata menoja, mikä ei ole helppoa yhdelle puolueelle. Yhdysvaltojen velkavetoinen taloudenpito saattaa laukaista seuraavan finanssikriisin varsinkin tilanteessa, jossa suuri velkoja Kiina päättääkin leikata sijoituksiaan USA:n valtionlainoihin. Institutionaalisilla sijoittajilla saattaa olla ja onkin jyrkkiä kieltoja tai ainakin rajoituksia tehdä sijoituksia papereihin, jotka on luokiteltu roskalainaluokkaan. Kiinalaisen luokittelijan luokitus oli muistaakseni BBB sen omassa taulukossa. Eräällä amerikkalaisella luottoluokittajalla ilmeisesti BB jo merkitsee roskalainaluokkaa: en tiedä kuinka lähellä kiinalaisen luokitus on siitä. Suomessa työmarkkinoiden villiä menoa ei saa katsella hiljaa vierestä, jos sellainen johtaa työpaikkojen katoamiseen, estää työpaikkojen syntymistä ja johtaa ulkoisen velan jatkuvaan kasvuun. Presidenttiehdokkaan henkilökohtainen suosio palkansaajien keskuudessa on toissijainen asia isänmaan edun rinnalla.

Voidaanhan sitä loputtomasti jahkailla euron kanssa. WIPO on tutkinut hyvin kansantulon ja ns luovuusindeksin välistä yhteyttä. Muutamaa öljyvaltiota lukuunottamatta korrelaatio on hyvin vahva. Tämä on presidentinvaalin keskustelussa unohdettu täysin, mm tänään HS:n sisäsivuilla yksikään ehdokas ei viittaa WIPON erittäin hyvin tehtyihin tutkimuksiin, liekö ovat ollenkaan kiinnostuneita Suomen todellisesta kilpailukyvystä.

Voidaanhan yrittää perussuomalaisten tapaan eristää Suomi muusta maailmasta, mutta tuloksena voi olla todellisten osaajien joukkopako Saksaan, joka Merkelin aikaan on ohittanut tieteen, tekniikan ja talouden alalla Ranskan ja Englannin (WIPO, NATURE INDEX) ollen USAn ja Kiinan jälkeen maailman kolmanneksi mahtavin valtio.

Sauli Niinistö ja muut kokoomusjohtajat ovat toimineet omia julkilausuttaja tavoitteitaan vastaan euroon liittymisen jälkeen: miten sitä voi kohottaa koulutus- ja osaamistasoa Suomessa, kun talous on rapakunnossa Suomen kannalta yliarvostetun valuutan ja villien, ahneitten ja saalistavien kokoomustaustaistenkin ammattiliittojen vapaan mellastuksen vuoksi. Vahva talous on välttämätön edellytys koulutustason kohottamiseksi. Vahva kansallinen talous on välttämätön ympäristö, jotta täällä Suomessa voidaan panostaa pitkäjänteiseen tutkimukseen ja kehittämiseen paitsi perustutkimuksessa niin myös soveltavassa elinkeinoelämää ja kilpailukykyä edistävässä tutkimuksessa. Sauli Niinistö ja Jyrki Katainen ovat vuosikymmenien ajan ummistaneet vaarallisella tavalla silmänsä näiltä talouden järkkymättömiltä lainalaisuuksilta. Heidän johdollaan kokoomus, kykypuolue, on jättänyt huolehtimatta Suomen nuorison tulevaisuuden kannalta tärkeimmistä toimintaedellytyksistä Suomessa.

Vasta nykyinen hallitus on ryhtynyt oikeanlaisiin toimiin, kun Suomen taloudellinen kriisi oli jo ehtinyt uhkaavan syväksi. Matti Vanhanen on Sauli Niinistöä uskottavampi Suomen nuorison tulevaisuuden kannalta.

Jorma Ollilakin kuuluu ehdokas Sauli Niinistön tukijoihin. Jorma Ollila jakeli Nokian voittoja avokätisesti osinkoina ja osakkeiden takaisinostoina eikä hän aivan ilmeisesti laittanut voittoja sivuun tulevia investointeja varten samaan tapaan kuin amerikkalaiset teknologiayhtiöt: ahneus söi pitkän tähtäyksen tutkimus- ja kehitystyön varat. Ilmankos Ollilan tiimistä katosi parhaimpia johtajia, joista ainakin yksi Kone-yhtiöön, jossa suvun varoista ja niiden oikeasta käytöstä pitkällä tähtäyksellä pidetään parempaa huolta kuin aikanaan Ollilan Nokiassa.

Jorma Ollilasta on tullut itsensä kaltaisten tukija. Kokoomusjohtajat ja Sauli Niinistö heidän mukanaan ovat tulleet tunnetuiksi löysästä valtion finanssien hoidosta euroon liittymisen jälkeen.

Nyt laiskat työttömät marjaan metsään! Nyt on otettava marjakin maasta.

Ruotsin taloudessa alkaa näkyä lepsun siirtolaispolitiikan seuraukset, puhumattakaan mitä se on aiheuttanut tavalliselle kansalle, turvallisuus on iäksi menetetty. Jollei eu hajoa mahdottomuuteensa, ollaan kyllä todella vaarallisella tiellä näiden eu:ta puolustavien päättäjiemme takia. Eu:sta lupaillaan nyt varoja ja vastineeksi vaaditaan solidaarisuutta. Minä ainakin käsitän sen niin, että aletaan taas jakaa pakolaisia jäsenvaltioiden kesken, enkä luota siihen, että näitä asioita edelleenkään osattaisiin hoitaa järkevästi. Siksi äänestämme Lauraa.

Tämän keskustelun aloittaja kuvaa euroon liittymistä ja euron vaikutuksia ansiokkaasti. Eurolla oli kuitenkin jo 1990-luvulla vaikutusta ja sen kuvaan tässä kirjoituksessa sekä peilaan asiaa presidentin vaalien kannalta.

Niinistön aiempi toiminta etenkin 1990-luvulla vaikuttaa vielä väistämättä - ja pitääkin vaikuttaa - nyt presidentinvaaleissa. Se heikentää hänen mainettaan erehtymättömänä poliitikkona. Silloiset "vahvat miehet" Lipponen ja Niinistö veivät Suomen euroon. Pohjia asialle oli rakentanut jo Koivisto. Sivumennen tässä voi todeta, että Lipposenkin mukana olo europäätöksessä on haitannut demareita paljon myöhempinä aikoina. Euro oli yksi syy viime presidentinvaaleissa Lipposen huonoon kannatukseen. Mielestäni EU-jäsenyys ilman euroa olisi ollut paras ratkaisu Suomelle.

Nyt ehdolla olevista euroon kriittisesti suhtautuvat Huhtasaari ja Väyrynen. Erona heillä on suhtautuminen EU:hun, johon vain Huhtasaari suhtautuu jyrkän kriittisesti. Euron suhteen Väyrynen ja Huhtasaari ovat oikeassa. Ensimmäisen suuren ja lähinnä vain Suomea koskeneen laman ja pankkikriisin euro aiheutti 1990-luvun alussa jo ennen sen käyttöönottoa, koska vallassa olevat päättäjät pitivät markan kurssia kiinteänä - Ecu-kytkentä mukaan lukien - tavoitteenaan varmistaa siten pääsy yhteisvaluuttaan. Jotkut eivät vieläkään ole päässeet silloin syntyneistä vaikeuksista eroon.

Toinen lama alkoi 2007 ja se jatkui euron vuoksi Suomessa kymmenisen vuotta. Tämäkin lama aiheutti suurtyöttömyyden ja valtion pahan velkaantumisen. Näistä kärsimme vieläkin. Talous ei kasvanut kymmenessä vuodessa Suomessa ollenkaan - tällaista ei ollut Suomessa ennen koettu. Esim. muut pohjoismaat selvisivät lamasta paljon nopeammin ja hyvin vähin vaurioin. Tämä osoitti, että maan, joka ei voi harjoittaa omaa valuutta- ja rahapolitiikkaa, on varsin vaikea tervehdyttää taloutta. Käytössähän on lähinnä vain finanssipolitiikka (siis budjetti- ja veropolitiikka) ja työmarkkinaratkaisut, joilla ei suuria saavuteta, ei ainakaan riittävän nopeasti. Kaiken lisäksi koko euroalue on ollut pitkään kriisissä Saksaa lukuun ottamatta. Ja miten puretaan korkokupla - miinuskorot - nyt?

Menetykset - taloudelliset ja inhimilliset - euron vuoksi ovat olleet valtavia, vaikka nyt vasta joitakin selvityksiä asiasta on alkanut ilmestyä, mm. Vatt (Valtion taloudellinen tutkimuskeskus) on todennut euron aiheuttaneen Suomelle taloudellisia tappioita.

Vääriä päätöksiä tehneillä ei ole tapana pahojakaan virheitään tunnustaa, mutta äänestäjä voi ne ottaa huomioon.

Nordean pääekonomisti Aki Kangasharju esitteli aamulla radiossa Nordean talousennustetta. Hän puhui niin makeita optimistisia juttuja, että ihan pahaa teki: itse en pidä sokerista ja sehän onkin todettu ravintoarvoltaan huonoksi ruuaksi. Taustalla lienee sama, mitä tavataan liike-elämän omissa lakimiehissä riita-asioissa: he vaikenevat edustamalleen taholle epäedullisista asioista ja suorastaan faktoista, mutta hehkuttavat kovastikin niitä seikkoja, jotka ovat heille eduksi. Liike-elämän talousasiantuntijatkin ovat tarkasti laskelmoivia. Täytyy huomata, että Nordea toi ennusteensa esille tänään juuri presidentin vaalien alla, kun eilen oli tullut julkisuuteen talouspolitiikan arviointineuvoston akateemisten tutkijoiden raportti, joka oli kriittinen liian löysän talouspolitiikan vuoksi. Aki Kangasharjun suitsutus oli perin outoa kuultavaa, kun on hieman perehtynyt uutisiin korkeamman tason asiantuntijoiden lausuntoihin Davosista ja muualta maailmalta.

Nordean talousennusteen lopussa oli sentään ekonomisti Tuuli Koivun huomioita koulutuksen tilanteesta. Loppupuolelta löytyy myös arvio, että pankin ennuste helpommin yli- kuin aliarvioi tulevaa kehitystä. Tämä taitaa olla Koivun peiteltyä kritiikkiä kollegansa Aki Kangasharjun yksipuoliselle ulostulolle: poliitikotkin yrittävät aina varmistella selustaansa, vaikka vain huomaamatta, kun kuulijat ovat ensin nielleet sen, mitä he eniten haluavat ahneudessaan kuulla.
(Nordea netissä: Media/Uutiset ja lehdistötiedotteet/ -sivulta löytyy talousennuste 24.1.2018 klo 10.00)

Talouspolitiikan arviointineuvosto antaa täysin oikeassa suhteessa painoa erilaisille talouspoliittisille keinoille nimenomaan vastuullisen valtiontalouden hoidon näkökulmasta. Sen sijaan yksityisessä mediassa pääkirjoituksia myöten ei niiden kritiikissä arviointineuvoston raporttia kohtaan ole nähtävissä muuta kuin makean tyrkyttämistä omalle pääosin valikoituneelle herkkähipiäiselle lukija- ja tilaajakunnalle. Yksityisen median kritiikistä näkee, ettei ymmärretä eikä haluta alistua nauttimaan "vastahakoisen lapsen tavoin ehkä pahalta maistuvaa, mutta terveellistä kalanmaksaöljyä." Omien lukijoiden ärsyttäminen vaarantaa tilaajatulot. Niin, journalistista totuutta mitataan siis rahalla, sitähän se journalistien totuus on.

Vastuullisen tasavallan presidentin ja maan hallituksen, eduskunnan sekä muun julkisen hallinnon tulee katsoa ohi journalistien rahalla mitatun totuuden yksinomaan isänmaan parasta. Siinä on kriteeriä. Profeetta Samuelkin sai tehtäväksi voidella maalleen uusi kuningas Iisain poikien joukosta. Jumala ei katso ulkonaista muotoa, vaan sydämeen: siksi Samuel joutui käymään läpi muita Iisain vanhempia kookkaampia poikia sivuuttaen heidät ja päätymään vihdoin nuoreen muistaakseni pienikokoiseen Daavidiin.