tulla toimeen jos ei vaan toimi. Jos jutut ei tule yksiin ja joutuu aina miettimään tarkasti mitä sanoo niin tuskin onnistuu. Ei ole sellainen luonteva ja rento olo toisesta.
Ei sitä voi väkisinkään
niinse
36447
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Sellaisessa seurassa ei kannata olla.
Mielummin sitten yksin.
Jos ei muuta vaihtoehtoa ole niin mieluummin sitten niin. Mutta eikö sitä voisi hakea sellaiseen seuraan missä ei joudu miettimään mitä sanoo?
Helpommin sanottu kuin tehty. Ei seuraa voi noin vaan hakea. Sitä vaan joskus pitää tyytyä siihen mitä on annettu. Jos ei ole muutakaan niin yrittää sinnitellä niiden kanssa. Jos ei toimi niin sitten on yksin.
Sillai niinku kaveripohjalta, se sopis.
Niin kai se on sitten.
Kuitenkaan ei ole helppoa lähteä rakentamaan tuttavuutta. Se vaatii paljon aikaa ja ymmärrystä sekä useita kohtaamisia. Jos jo alkuun ei toimi niin toimiiko se sitten myöhemminkään?
Joskus epävarmuus tekee sitä, ettei ole luonteva olo jonkun kanssa. Olen miettinyt tuota paljonkin, koska en ymmärrä, miksi tunnen, mitä tunnen. Niin komea ja fiksu kun hän onkin. Tuntuu, että jos olisi varmuus toisesta, ei tarvis olla epäaito.
Epäaito en koskaan ole vaikka ei toimisi. En ala esittämään muuta kuin olen. Siitä sitä vasta väärinymmärryksiä syntyy. Joskus vaan haluaa jotain niin paljon, että on valmis jopa olemaan kuin eri ihminen toisen kanssa. Ei kanna pidemmän päälle.
Tavallaan hauska tuo aloitus kyllä. Hyvin järkeilty, niinpä niin ;D
Järkeä kuitenkin vielä löytyy. Välillä mietin senkin olemassaoloa. Voisi olla enemmänkin ja ehkä vähän enemmän aktiivisuutta.
Alussa voi jännittää ja tunteet tekee että sitä voi molemmat "lukkiutua".
Sitten se voi siitä rentoutua. Molemmat voi pelätät että "mokaa" jtain tai toinen huomaa miten paljon toista kohtaan on tunteita.
Jos siis edes pääsisi tuohon vaiheeseen asti, että ”molemmat lukkiutua”. En saa vastakaikua edes viesteillä.
Tuo lukkiutuminen on niin koettu ja totta.
Voihan se olla, mulla huomion kiinnittää lähinnä tuo skeptinen, rajaava asenne. Ite en tykkää sellaisista ihmisistä, jotka on kovin tarkkoja omasta itsestään.
Millainen on rajaava asenne? Ei siis pysty heittäytymään millä tavalla ja mihin?
Se on heti jyrkkä omissa mielipiteissään ja torjuva asenteissaan. Ei sovitteleva ja avoin erilaisille mielipiteille. Heittäytyvä ihminen ei ole niin tarkka siitä, millaisen kuvan antaa itsestään toisille, uskaltaa olla heikko ja epäonnistua muiden edessä. Hän on tässä suhteessa voin ja välitön.
Avoin siis.
Heittäytyminen tapahtuu useimmilla kuten itsellänikin vain tutussa seurassa. Kun ei toista tunne niin vaikea olla heti heittäytymässä. Tietysti niitä ihmisiä myös löytyy jotka ovat ja hyvä niille. Se vaan harmittaa, että en tunne olevani kovin haluttua seuraa. Olen usein vasta se toinen tai kolmas vaihtoehto monelle. Olen kuitenkin oma itseni koko ajan ja mietin onko minussa sitten jokin todella vikana.
Beer me, beer you, beer beer, beer beer...
Älä valehtele niin ei tarvitse muistella vaivautuneena mitä on puhunut ja lupaillut 😉
Kirjoittaa, moitteet toisesta, mene sellaisten seuraan joista ei tarvitsee kirjoittaa negatiivisia juttuja tänne. Ihmetys päällänsä siitä kuinka paljon ihmisillä on tarvetta laittaa tänne toisesta ikävää kerrottavaa, eikö ole selvää että jos ei toimi niin ei, onko se tänne laittamisen arvoinen asia.
Kannattaa kuitenkin muistaa että syy ei koskaan ole vain toisessa, missään asiassa.
ekkai nyt sentään semmosta paskiaista ainakaan ikävöi täällä?
Olen jonkin aikaa seurustellut miehen kanssa, jolla on mielestäni jonkin asteinen työuupumus/masennus. Mielialat vaihtelee yms. Selkeät oireet.
Miten asiasta voisi hänen kanssaan keskustella vai antaako olla?
Parisuhteessa kun ollaan aiempien kokemustensa summa, eletty elämä taustalla ja nykytilannekin voi olla haastava vaikkapa exän, lasten, työn yms. vuoksi.
Uusi suhde voi joutua "epäreiluista syistä" koetukselle.
Ihanne olosuhteissa siis loistopari, mutta elämä ei aina mene niin kuin toivoo.
Harmillista. Oisko mitään ideaa siinä että pyytäisit anteeksi ajattelemattomia kommenttejasi ja jatkaisitte eteenpäin?
Lukee sun mielipiteet. Kuinka huono ja paha. Muutahan ei koskaan olltkaan.
Toivottavasti löydät sen luontevan ja rennon olon tuojan.
eivät tule koskaan yksiin keskenään. Jotkut miehet elää sellasessa jurossa äijämaailmassa, että he eivät kykene keskustelemaan naisen kanssa. Yleensä sellaset miehet jotka ovat enempi äidin kasvatteje kykenevät puhumaan naisille.
Että on niin paljon nurjamielisiä ihmisiä joille on kovin tärkeää listata nettisivulle johonkuhun ihmiseen liittyviä ominaisuuksia ja yleensä aina negatiivisiksi luonnehdittavia. Toivottavasti ainakin aloittaja sai viestistään hyvää oloa itselleen ja joskus voinee tutkiskella omaa osuutta kaikkeen, sekin on silloin tällöin terveellistä.
Niin kun toinen niin esittää ystävää keneen pitäisi luottaa ja siihen mitä se haluaa. Miten sen kertoo toiselle menettämättä kasvojaan tai ettei joudu noloon asemaan kun tuntee näitä epäilyjä esittävästä ystävästä. Toki se miksi epäilen sitä on mulla siitä todiste että puhuu ohi suunsa. Niin kauan kun ei itse kerro syytä tai perustele ohi suunsa puhumisesta tämä väkinäinen esittäminen kaiken olevan kunnossa ei hyvältä tunnu. Väkisin en minäkään saa tunnetta että voisin luottaa.
Sinulle epämiellyttävä ihminen niin miksi olet kuitenkin ikäväpalstalla kirjoittamassa hänelle - vaikkakin haukkumassa mutta kuitenkin.
Voi olla niinkin että kaikki onkin sinusta johtuvaa, ainakaan aloituksen tyyli tuskin saa aikaan rennon ja mukavan oloista tunnelmaa ja mikäli aina olet samanlainen murjaani niin muutahan ei tarvitakaan.
Toimeen tulla rentona? Tuota no mistä moinen tunne tullut? Onko syy mikä ettet voi rentona olla? Ole niiden kanssa joiden kanssa voit olla rentona. Ei sellainen kanssa kannata jotenkin hampaat irvessä olla jos tunne on tuo. Eikä sitä tarvitse sille sanoa sen kummemmin kun jätät sen pois seurastasi tai yhtetyksistäsi. Keskityt niihin joiden kanssa tunnet olevasi rento. Kyllä ne joista tuntee ettei voi rentona seurutella hoitaa hiljaa pois siten että juurikaan ole yhteydessä tai jos tapaa niin leikkii kiireistä. Kun välettelet aikasi sitä niin ei jaksa sinussa roikkua kovinkaan kauaa. Näin ei tarvitse loukata toista ja sanoa päin näköä. Jos sitä iän ikuista roikkumista tulee siltä eikä ymmärrä sinun vihjailuasi kiireistä ym. Voit sitten sanoa ettet ole ehtinyt ja nytkin täytyy mennä. Kyllä se jo ymmärtää että yrität väkisellä esittää ystävää.
Juuri tätä muuttunutta käytöstä todistanut itse jo pitkään. Mutta mistä johtuu että toinen niin jännittää minua? Vai onko vain inhoa? Jättää todella epätietoiseksi...
Niin, sano miksei.. jos kerran kemiaa on ja reilusti. Ehkä ympäristö on vain se mikä estää vapaasti tutustumisen?
Vai itsestä? Mitä pelkäät? Jännitätkö häntä? Miksi sitten täällä kirjoitat?
Tää on ihan pentujen saitti..mitä v...kinasteluu..typerää.