Tulkaa herran tykö me autamme kaikkia

Lestadiolaisuuden tutkija, kirkkohistorian professori Jouko Talonen arvioi lestadiolaisten määräksi vuonna 2012 yhteensä noin 171 000 henkilöä.[4] Lestadiolaisuus on luokiteltu maantieteellisesti itäiseen ja läntiseen suuntaukseen. Läntistä suuntaa edustaa esikoislestadiolaisuus, leeviläisyys ja steeniläisyys. Loput ryhmät ovat peräisin itäisestä sukuhaarasta, paitsi että pikkuesikoisuus on saanut Amerikassa alkunsa eroamalla esikoislestadiolaisuudesta. Lukuisista sovintoyrityksistä huolimatta erot ovat jääneet pysyviksi. Suunnat ovat nykyisin itsenäisiä ja toimivat toisistaan riippumatta.[4][5]

Vanhoillislestadiolaisuus Muokkaa
Suurin suuntaus on vanhoillislestadiolaisuus, jonka kannattajia lestadiolaisuuden tutkija, Helsingin yliopiston kirkkohistorian professori Jouko Talonen arvioi vuonna 2012 olevan maailmassa (enimmäkseen Suomessa, USA:ssa ja Ruotsissa)* yhteensä noin 115 000.[4] Talonen arvioi myös vuonna 2001 vanhoillislestadiolaisten määräksi noin 115 000, joten vanhoillislestadiolaisten määrä on Talosen arvioiden mukaan säilynyt suunnilleen samana yhdentoista vuoden ajan vuosina 2001–2012.[4] Vuosituhannen vaihteessa eri arvioiden mukaan vanhoillislestadiolaisia arveltiin olevan maailmassa(*) noin 86 000–157 000.[5] Vanhoillislestadiolaisuus on ylivoimaisesti suurin ryhmä myös Suomessa ja Vanhalla Mantereella.[4]

Esikoislestadiolaisuus Muokkaa
Toiseksi suurin lestadiolaisuuden haara on esikoislestadiolaisuus, jolla Talonen arvioi vuonna 2012 olevan maailmassa (enimmäkseen Fennoskandiassa ja USA:ssa) noin 24 000 kannattajaa.[4] Esikoislestadiolaisten määrä näyttäisi siis vähentyneen yhdessätoista vuodessa noin tuhannella, joka tosin mahtunee näiden määräarvioiden virhemarginaaleihin. Esikoislestadiolaisia on Amerikassa noin 10 000 ja Talosen mukaan esikoislestadiolaisuus on Amerikassa selkeästi suurin lestadiolaisryhmä.[5][4]

Rauhansanalaisuus ja töröläläisyys Muokkaa
Kolmanneksi suurimman lestadiolaisuuden haaran eli rauhansanalaisuuden (pikkuesikoisuus) kannattajamääräksi itsekin rauhansanalainen Talonen arvioi vuonna 2012 noin 21 000 ihmistä, joten rauhansanalaisten määrä on Talosen arvioiden mukaan vähentynyt noin 3 000 ihmisellä yhdessätoista vuodessa.[4][5] Rauhansanalaisia on lähinnä Fennoskandiassa ja Yhdysvalloissa. Neljänneksi suurimmassa lestadiolaisuuden ryhmässä eli lähinnä Yhdysvalloissa vaikuttavassa töröläläisyydessä, oli Talosen arvion mukaan vuonna 2012 noin 4 000 ihmistä, joten töröläläisten määrä on pysynyt Talosen arvioiden mukaan yhdentoista vuoden ajan suunnilleen samana.[4][5]

Uusheräys ja riitinmattilaisuus Muokkaa
Uusheräys varmisti sijansa viidenneksi suurimpana lestadiolaisuuden haarana, säilyttämällä kannattajamääränsä kolmessa tuhannessa ihmisessä vuosina 2001–2012 Talosen arvioiden mukaan.[4][5] Pollarilaisten suurimman suuntauksen eli riitinmattilaisuuden kannattajia oli vuonna 2001 Talosen mukaan noin 3 000 ihmistä, eli se jakaa uusheränneiden kanssa viidennen sijan lestadiolaissuuntausten suuruusjärjestyksessä [9].[4][5]

Lyngenin suunnan suurimman suuntauksen eli Vanhaerikiinien kannatus säilyi Talosen arvioiden mukaan suunnilleen samana eli 1 200 ihmisessä, joten se oli vuonna 2012 seitsemänneksi suurin lestadiolaisuuden haara.[4][5] Uuserikiinien kannatus myös säilyi Talosen arvioiden mukaan saman suuruisena noin 800 ihmisellä, joten se oli vuonna 2012 kahdeksanneksi suurin lestadiolaisuuden haara.[4][5]

Auneslaiset Muokkaa
Pollarilaisten toiseksi suurimman suuntauksen auneslaisuus kannattajamääräksi Talonen arvioi vuonna 2012 noin 550 ihmistä.[4][5] Auneslaisten lukumäärä oli vähentynyt Talosen arvioiden mukaan yhdessätoista vuodessa noin 50 ihmisellä[4][5] Auneslaisuus on Talosen arvion mukaan vuonna 2012 yhdeksänneksi suurin lestadiolaisuuden haara.[4]

Muita suuntauksia Muokkaa
Kymmenenneksi suurimmaksi lestadiolaisuuden haaraksi Talonen arvioi vuonna 2012 elämänsanalaisuuden, jolla hän arvioi olevan noin 300 kannattajaa eli saman verran kuin vuonna 2001. Yhdeksitoista suurin ryhmä oli vuonna 2012 leeviläisyys 200 kannattajalla ja kahdeksitoista suurin ryhmä oli leskisläisyys noin 50–200 kannattajalla. Vieläkin pienempiä lestadiolaisuuden haaroja ovat mm. andersonilaisuus (Grace Apostolic Lutheran Church) (100?), kvaenangenilaisuus (50), davidiitit (50?), gundersenilaisuus (40?), hankalaiset (25?), steeniläiset (20?) ja kontiolaiset (5?) [10][4][5]

Pieniä, kuolevia tai kuolleita suuntauksia Muokkaa
Lisäksi on paljon lestadiolaisuuden haaroja joilla ei ole enää lainkaan kannattajia, tai joiden kannattajamäärä on lähellä nollaa. Historiallisesti merkittävinä kuolleina lestadiolaisuuden haaroina voidaan pitää esimerkiksi takkislaisuutta (voidaan samaistaa esikoislestadiolaisuuteen), kortetniemeläisyyttä (1876–1878), haalilaisuutta, tai kumpulaista narvalaisuutta jonka kannattajien vaikutuksesta helluntailaisuus levisi Suomeen, sekä paljon huomiota herättänyttä orgialahkoa nimeltä korpelalaisuus. Kaiken kaikkiaan eri lestadiolaisuuden haaroja on ollut yhteensä selvästi yli kolmekymmentä, joista nykyaikaan (2012) on säilynyt noin 13–19. Nykyaikana merkittävinä professori Talonen pitää niistä kuitenkin vain 6–9 suurinta.[4]

Muita hyvin pieniä tai kuolleita lestadiolaisuuden haaroja ovat olleet (aakkosjärjestyksessä) mm. alatalolaisuus, anastasialaisuus (saattaa yhä olla olemassa), ansamaalaisuus, gröndahlilaisuus, heiskaslaisuus, hietavalaisuus, huru-brune-ryhmä, huttulalaisuus, jantuslaisuus, kauppilaisuus, koskelalaisuus, kososlaisuus, lamppalaisuus, liljebladilaisuus, lindströmiläinen narvalaisuus, lundbergilaisuus, mölleriläisyys, niemeläläisyys, niskalaisuus/jenseniläisyys, näppäläisyys, ollanketolaisuus, peuralaisuus, Pietarin vapaakirkollisvaikutteinen lestadiolaisuuden haara, pirttikyläläisyys, poukkulalaisuus, rimpiläisyys, ruonavaaralaisuus, samperilaisuus, vanhalalaisuus ja väyrysläisyys.

Lisäksi vanhoillislestadiolaisuuden sisällä on vaikuttanut muun muassa simppalalaisuus, "kososlainen henki", "uusheräyksen henki", enkelihoorti, "nimikristillisyys siunausoppeineen" ja Aholan lihanvapaus. Naisten johtamia näistä suuntauksista ovat olleet ainakin anastasialaisuus, rimpiläisyys, jantuslaisuus ja enkelihoorti. Lisäksi narvalaisuudessa oli sen alkuvaiheessa keskeisimpänä vaikuttajana niin ikään nainen, nimittäin "Narvan katri".

Lestadiolaisuuden synty ja alkuvaiheet Muokkaa
Lestadiolaisuutta edeltäneitä herätysliikkeitä olivat liikkeen syntyalueella Pohjois-Ruotsissa lukijaisuus (lukijaisuudessa oli useita haaroja) ja viklundilaisuus.[11] Lestadiolaisuutta on L. L. Laurenin Suomen kirkkohistoriassa Suomen kirkon tärkeimmät vaiheet kutsuttu "laestadiolaiseksi lukijaisuudeksi".[12] Lestadiolaisuus lähti leviämään, kun ruotsalainen pappi Lars Levi Laestadius (etnisesti osittain myös saamelainen) koki hengellisen uudistumisen tavattuaan Lapin Marian vuonna 1844. Tapaaminen sytytti Laestadiuksen saarnoihin uuden palon, ja kirkon sisällä alkoi levitä herätysliike. Syntynyttä liikettä alettiin kutsua 1880-luvun puolivälin jälkeen lestadiolaisuudeksi; 1900-luvun alkuun liikettä nimitettiin myös "hihhuleiksi", "villiopiksi", "lahkoksi" ja "harhaopiksi".[13] Liike levisi varsin nopeasti Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosiin.

Vanhoillis- ja esikoislestadiolaiset myös uskovat, että elävä usko on kulkenut läpi aikojen ja kansojen tarjoten kullekin kansalle vuorollaan etsikonajan. Israelin maaperältä usko siirtyi hellenististen ja latinalaisten maiden kautta Saksaan, missä sai erityisen siunauksen Lutherin työn vaikutuksesta. Saksalaisessa pietismissä esiintyi samoja piirteitä kuin sittemmin Laestadiuksen käynnistämässä Pohjolan herätyksessä.

Leviäminen 1844–1900 Muokkaa
Lestadiolaisuudessa on korostettu yleistä pappeutta eli sitä, että jokaisella uskovaisella on avainten valta, jolla voi päästää epäuskoisia synneistä. Siihen aikaan kirkossa opetettiin avainten vallan olevan saarnaviralla eli papeilla ja vain hätätilassa maallikolla.[14] Lukuisat kanssapuheet markkinoilla levittivät sanomaa eteenpäin. Myös maallikkosaarnaajat ja Juhani Raattamaan ja muiden kirkon katekismusopettajien, "katekeettojen" pitämät Ruotsin kirkon lähetyskoulut edesauttoivat herätyksen leviämistä.

Lestadiolaisuutta on verrattu pieneen tunturipuroon, josta on kasvanut vuolas kevättulva.[15] Laestadiuksen kuoltua vuonna 1861 kristillinen herätys oli levinnyt jo kolmen valtakunnan alueelle. Paljon vaeltavat saamelaiset olivat vieneet sanomaa eteenpäin, ja se oli tavoittanut Pohjois-Norjasta aivan sen pohjoisimpia osia: Alattion, Hammerfestin, Kautokeinon, Jyykeän ja Vesisaaren. Ruotsin ja Suomen rajalla liike levisi erityisesti Tornionjokilaaksoon. Ruotsissa sen kannatus ulottui myös Jokkmokkiin. Suomessa se oli levinnyt jo Muonioon, Kittilään, Sodankylään, Rovaniemelle, Pudasjärvelle, Kemiin, Simoon, Kuivaniemeen ja Iihin.[16]

Lestadiolaisuuden leviämistä voidaan tarkastella maantieteellisten ääripäiden avulla. Suomen pohjoisimpaan osaan Utsjoelle lestadiolaisuus saapui vuonna 1852. Suomen eteläisimpään kaupunkiin Hankoon 1885. Itäisimpään Suomen osaan Ilomantsiin 1891. Läntiseen osaan Vaasaan 1872. Suomen suuria kaupunkeja ja suluissa lestadiolaisuuden ensiesiintyminen: Helsinki (1866), Jyväskylä (1872), Kuopio (1871), Oulu (1863), Pori (1874), Tampere (1876), Turku (1876) ja Vaasa (1872).[17]

Lestadiolaisuus levisi Pohjois-Amerikkaan lestadiolaissiirtolaisten mukana 1860-luvulla. Iso osa siirtolaisista lähti Pohjanmaalta. Muun muassa Titanicilla matkusti lestadiolaisia siirtolaisia Pohjois-Amerikkaan. Pelastautuneet kertovat lestadiolaispastori William Lahtisen pitäneen seuroja uppoavan laivan kannella.[18] Pohjois-Amerikan lestadiolaisten lukumäärän on arvioitu olleen 1800-luvun lopussa jopa 50 000.[1]

1860-luvulla lestadiolaisuus saavutti Venäjän ja 1870-luvulla Viron. Ensin se levisi joihinkin kyliin Jäämeren rannalla. Erityisesti Helsingistä käsin liike levisi myös Pietariin, Viipuriin, Laatokan Karjalaan ja Karjalankannakselle. Enimmillään Pietarin alueella oli lestadiolaisia noin tuhat henkeä.[19] Eniten kannatusta se sai Koivistolla, Räisälässä, Käkisalmella, Uudellakirkolla ja Viipurissa.

Pajalalainen Iisakki Antinpoika Karlström (Saha-Iisko) (s. 1822) toteutti Laestadiuksen mielestä jo lestadiolaisen alkuherätyksen aikana lakihenkisyyttä.[20] Lakihenkisyyden lisäksi Saha-Iisko harjoitti "syntielämää", esimerkiksi pitäessään susiparinaan palvelijattarekseen merkittyä Iisakki Strolbergin vaimoa Anna Helenaa jo 1840-luvun puolivälissä. Vuonna 1847 Iisakki Strolbergin entinen vaimo synnytti hänelle pojan, josta tuli myöhemmin haalilaisuuden perustaja Amerikassa.[21]

Vielä vuonna 1851 Saha-Iisko Kaunisvaaran kylän Sahavaarasta toimi Laestadiuksen raittiuslähettinä saarnaten matkallaan Turtolassa ja Ylitorniolla. Pian sen jälkeen hänet kuitenkin erotettiin raittiuslähetin tehtävästä hänen lakihenkisen käännytysintonsa ja "pitkähenkisyytensä" tultua ilmi. Välirikkoon lestadiolaisten kanssa johtivat myös selkeät opilliset erot Laestadiuksen kanssa mm siinä, että Saha-Iisko ei hyväksynyt vapaata synninpäästöä.[21]

Tämän jälkeen hän erkaantui alkulestadiolaisuudesta eräiden lähteiden mukaan "yksinäiseksi kristityksi". Saha-Iisko ei siis ilmeisesti liittynyt liljebladilaisiin, vaikka kannattikin hyvin samanlaatuista oppia kuin J. F. Liljeblad. Turtolan vanhat lestadiolaiset sanoivat 1890-luvulla uudenheräyksen saarnaajien levittäessä uutta oppiaan, että "Nyt on Saha-Iiskon henki jälleen liikkeellä".[21]

Lestadiolaisuus sai jo vuonna 1847 paljon saamelaisia kannattajia myös Koutokeinossa Norjassa. Keväällä 1849 Laestadius muutti Kaaresuvannosta Pajalaan, joka oli paljon kauempana Koutokeinosta. Niinpä Koutokeinolaiset lestadiolaiset alkoivat sen jälkeen käydä kuuntelemassa juuri lestadiolaistuneen Muonion kirkkoherran J. F. Liljebladin saarnoja, koska Muonioon oli Koutokeinosta paljon lyhyempi matka kuin Pajalaan. Mutta jo talvella 1849–1850 alkoi Koutokeinon saamelaisten lestadiolaisten käytöksessä ja uskonelämässä näkyä huolestuttavia piirteitä, kuten hurmahenkisyyttä, röyhkeyttä ja aggressiivisuutta.[22][23]

Koutokeinon hurmosta voidaan kutsua myös nimellä Hættalaisuus, koska sen kiistaton hengellinen ja maallinen auktoriteetti oli Aslak Hætta (1825–1854). Ilmiötä esiintyi myös Kuttasen kylässä Suomen kainalossa.[24] Alkoipa heidän keskuudessaan esiintyä jopa sellaista kolmen kyynärän jumalan oppia, jonka mukaisesti muutamat heistä alkoivat pitämään itseään kristuksena ja jumalana, sekä niin pyhinä etteivät tarvinneet enää synninpäästöä.[22][23] Hættalaisuus oli tavallaan ensimmäinen "eriseura" lestadiolaisuudessa.

Lestadiolaisuudesta erkani noin vuonna 1852 lakihenkinen "Muonion eriseura" eli liljebladilaisuus Muonion kirkkoherran Jakob Fredrik Liljebladin (1809–1862) johdolla lähinnä Muoniossa Suomessa. Liljebladilaiset eivät hyväksyneet maallikkojen käyttämää avointa ja ehdotonta synninpäästöä. Kirkkoherra J. F. Liljeblad syytti Lars Levi Laestadiusta mm julkisuushakuisuudesta, epätasapuolisuudesta, itseriittoisuudesta ja siitä että Laestadius hänen mielestään saarnoissaan tahallaan yllytti liikutuksiin ja ei käyttänyt sielunhoidossa riittävästi nuhteen ja neuvon sanoja.[25] Liljebladilaisuus oli Suomen ensimmäinen "eriseura" lestadiolaisuudessa.

Saamelaisilla yleisesti Koutokeinossa oli tuohon aikaan vaikeat olot. Mainittakoon parina esimerkkinä että Venäjä lakkautti syksyllä 1852 Norjan saamelaisten oikeudet talvilaiduntamiseen ja kalastukseen Suomen puolella, ja Norjassakin jokien varteen muuttaneet talonpojat estivät saamelaisia kalastamasta Jäämereen laskevien jokien parhailla kalapaikoilla. Tuollainen muiden etnisten ryhmien ja viranomaistenkin syrjivä ja ankara toiminta Norjan saamelaisia kohtaan oli omiaan herättämään ja provosoimaan Koutokeinon saamelaisissa hurmahenkisyyttä ja aggressiota. Lisäksi porvarien ja talonpoikien harjoittama vastuuton viinakauppa tuotti paljon ongelmia saamelaisten keskuudessa.[26][27]

Koutokeinon saamelaisten hurmahenkisyys ja vihamielisyys kärjistyivät maanantaina 8. marraskuuta 1852, jolloin joukko "lestadiolaisia" saamelaisia hyökkäsi Koutokeinon kirkonkylään Aslak Jakobsen Hættan (1825–1854) johdolla, surmaten nimismies Lars Johan Buchtin (1813–1852) ja kauppias Carl Johan Ruthin (1818–1852), sekä pahoinpidellen useita muita.[28] Tapauksesta syytettiin yleisesti Lars Levi Laestadiusta ja hänen levittämiään oppeja, vaikka on ilmeistä etteivät Koutokeinon tapahtumiin johtaneet mitkään Laestadiuksen antamat opetukset. Laestadiusta syyttivät tapauksesta mm Tromssan piispa Daniel Bremer Juell ja Norbottens-Posten-lehti.[29]

Aslak Hættan johtama hurmahenkinen saamelaisryhmä oli ennen Koutokeinon murhatöitä selvästi erkaantunut Laestadiuksen opista ja myös lestadiolaisesta seurakuntayhteydestä omaksi uskonnolliseksi ryhmäkseen, jolla oli lähemmät suhteet kirkkoherra Liljebladiin kuin Laestadiukseen.[30] Aslak Hætta oli jopa suunnitellut Lars Levi Laestadiuksen surmaamista, joka on yksi todiste siitä, että hänen johtamansa lestadiolaissuuntaus oli erkaantunut muusta lestadiolaisuudesta erilliseksi hurmahenkiseksi lahkokseen, vaikka osa heistä arvostikin y

no kuule jokainen voi lukea loput ihan itse ilman sen foorumikopioita.

Päämäärään kulkeva hissi on epäkunnossa .
Ole höyli ja kapua itse omat rappusesi.

On erittäin mukavaa lukea tällaista yleistietoa lisää kiitos.

Viis muusta, mutta Paavo Presidentiksi...

Jännä miten aloituksessa lukee että ainoa auktoriteetti on raamattu. Mutta eihän raamatussa ole mitään ehkäisykieltoa, tanssikieltoa, meikkauskieltoa, urheilukieltoa jne. ei ole käskyä harrastaa henkistä painostusta ketään kohtaan. Ja vähän krisittynä kummastelen sitä että vainko lestadiolaiset pääsee taivaaseen, eikä kukaan muu. Sinne ei siis ole päässyt kukaan krisitty ennen lars levi lestadiusta. Vähän kumma oppi.

Minä oon lujassa uskossa ja tykkään siitä lihan vapaudesta.

Kaikki uskonnollinen levitys ja pakkosyöttö pitäisi lailla kieltää.Jokainen löytää tiensä ilman meidän ihmisten toitotusta..jokainen joko menee johonkin jengiin tai ei...miten se on niin vaikea ymmärtää...Lopettakaa tuo satukirjojen,eli ihmisten tarinoitten kertominen ja värvääminen.On yksi Jumala ja se riittää.

http://oulun1.blogspot.fi/2017/04/broadbit-oy.html

KAIKKI ON VALETTA:!

http://oulun1.blogspot.fi/2017/04/kun-kerrot-valheen-kerro-iso.html

http://oulun1.blogspot.fi/2017/04/neuvoja-aloittelevalle-startup.html

Uskonnot on myös valetta. Jumala ja antijumala puuttuu. Tiede on oikea uskonto.

Ateistit ja jumaluskovaiset on väärässä.

Ihmesijoitukset ja verkostomarkkinointiviritykset on myös uskontoja.

aivan pahuuden irvikuva,lestaadiolaiset tekee niin paljon pahuutta lähimmäisille ettei voi käsittää,saatanan lähettiläitä.se on totuus ,yksi 14 lapsisesta perheestä

Särkyneiden majatalo

https://www.youtube.com/watch?v=YZYbFk1qgeo