Olen kärsinyt lievästä masennuksesta nyt muutaman vuoden. Hiljaa omissa oloissani olen sitä potenut ja vasta reilu puoli vuotta sitten sain sanottua puolisolle etten ole kunnossa. Eikä puoliso mitään ollut huomannutkaan kun on ollut paljon poissa ja vaativan lapsen hoitaminen on vaatinut veronsa parisuhteestakin.
Tässä välissä meillä oli kriisi ja avioero oli todella lähellä. Päätimme kuitenkin vielä yrittää.
Nyt tilanne on siinä pisteessä ettei mies enää halua ymmärtää tilannettani vaan jatkuvasti puhuu negatiivisesti parisuhteestamme ja minun osallistuvuudestani siihen. Minua nämä puheet ahdistavat. Ymmärrän tietenkin että hänkin on varmasti väsynyt, mutta olen alkanut pikkuhiljaa ottaa askelia oman hyvinvointini lisäämiseksi. Syön terveellisemmin, liikun ja illalla jumppaan. Tämä rasittaa miestä selvästi että viimeinkin otan aikaa itselleni ja omille jutuilleni kun niin monta vuotta olen omistautunut vain parisuhteelle ja sitten lapselle.
Kaipaisin kai jotain tukea hänen suunnaltaan mutta saankin vain moitteita ja valitusta tilanteesta. Olen sanonut että en juurikaan jaksa panostaa nyt parisuhteeseen vaan yritän hoitaa arjen ja hieman huolehtia itsestäni. Tämä oli hänelle ok, mutta selvästi näin ei olekaan.
Olen umpikujassa tämän asian kanssa. En tiedä mitä tehdä. Yritän päästä pahasta olosta eroon mutta tuntuu että miehen tyytymättömyys vetää aina vaan alaspäin. Kamppailen sen tunteen kanssa että olenko nyt itsekäs kun otan aikaa itselleni ja parisuhde jää entistäkin enemmän taka-alalle. Mies on sen tyyppinen että tuntuu kuin hän laittaisi oman onnellisuutensa minun harteilleni, aivan kuin olisi minun tehtäväni pitää siitä huolta.
Olen kyllästynyt tähän omaan olotilaani ja tahdon siitä eroon. En jaksaisi loputtomia tarpeita ja vaateita mitä minuun kohdistuu, haluaisin nyt olla vaan.
Tuntuu etten näe tämän laatikon sisällä mitään ratkaisua. Pitäisikö erota? Mietin sitten sitäkin miten jaksan lapsen kanssa kahdestaan. Mitä ajattelette kaikesta tästä?
Tässä välissä meillä oli kriisi ja avioero oli todella lähellä. Päätimme kuitenkin vielä yrittää.
Nyt tilanne on siinä pisteessä ettei mies enää halua ymmärtää tilannettani vaan jatkuvasti puhuu negatiivisesti parisuhteestamme ja minun osallistuvuudestani siihen. Minua nämä puheet ahdistavat. Ymmärrän tietenkin että hänkin on varmasti väsynyt, mutta olen alkanut pikkuhiljaa ottaa askelia oman hyvinvointini lisäämiseksi. Syön terveellisemmin, liikun ja illalla jumppaan. Tämä rasittaa miestä selvästi että viimeinkin otan aikaa itselleni ja omille jutuilleni kun niin monta vuotta olen omistautunut vain parisuhteelle ja sitten lapselle.
Kaipaisin kai jotain tukea hänen suunnaltaan mutta saankin vain moitteita ja valitusta tilanteesta. Olen sanonut että en juurikaan jaksa panostaa nyt parisuhteeseen vaan yritän hoitaa arjen ja hieman huolehtia itsestäni. Tämä oli hänelle ok, mutta selvästi näin ei olekaan.
Olen umpikujassa tämän asian kanssa. En tiedä mitä tehdä. Yritän päästä pahasta olosta eroon mutta tuntuu että miehen tyytymättömyys vetää aina vaan alaspäin. Kamppailen sen tunteen kanssa että olenko nyt itsekäs kun otan aikaa itselleni ja parisuhde jää entistäkin enemmän taka-alalle. Mies on sen tyyppinen että tuntuu kuin hän laittaisi oman onnellisuutensa minun harteilleni, aivan kuin olisi minun tehtäväni pitää siitä huolta.
Olen kyllästynyt tähän omaan olotilaani ja tahdon siitä eroon. En jaksaisi loputtomia tarpeita ja vaateita mitä minuun kohdistuu, haluaisin nyt olla vaan.
Tuntuu etten näe tämän laatikon sisällä mitään ratkaisua. Pitäisikö erota? Mietin sitten sitäkin miten jaksan lapsen kanssa kahdestaan. Mitä ajattelette kaikesta tästä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos eroat, oletko miettinyt taloudellista tilannettasi?
Taloudellinen tilanne huononisi huomattavasti. Sekin mietityttää tietenkin kun on lapsi.