Porontaljalla hiekkarannalla

Porontaljalla hiekkarannalla

Mirja värisi Täktomintien varrella liftiä odottaessaan. Muutama auto oli ajanut ohitse, ja muuten-kin tällä sivutiellä oli harvakseltaan autoja. Vaikka Mirja olikin kääriytynyt pöllimäänsä suureen porontaljaan, oli kävely tienvarteen saanut tytön sen verran paljon hikoamaan, että päivällä jo aurinkoakin saanut iho alkoi nyt nousta kananlihalle.

Aurinko oli jo kovasti laskemassa merihorisontin taa, vaikkei se tänne tielle asti kovin hyvin met-sän läpi näkynyt. Mirja toivoi jo jonkun auton tulevan. Tosin kotiin Turkuun asti ei kannattanut viinalle haisevana mennä. Sitä paitsi hän oli valehdellut vanhemmilleen olevansa koko viikonlo-pun Hanna-Marian luona.

Viimein parin tunnin odottelun jälkeen idän suunnasta näkyivät auton valot. Mirja nosti peukalon pystyyn ja valkoinen Peugeot pysähtyi tytön kohdalle. Kuskina oli parikymppinen, vaaleatukkai-nen Brad Pittin näköinen nuorimies.

- Hankoon menossa?, kundi kysyi ihan luotettavan asiallisen kuuloisena.

Mirja myönsi näin olevan, ja kipusi kyytiin. Koska päällystakkia ei ollut, hän päätti vielä olla luo-pumatta porontaljasta, niin suuri ja epäkäytännöllinen kuin se olikin. Olihan vielä tietämättä se-kin, missä yönsä joutuisi viettämään. Jos rannalla, voisi taljaa käyttää vaikka makuupussina.

- Ootko muuten hankolaisia?, nuorimies kysyi, - Sattuisitko tietämään, missä täällä voisi yöpyä?

No voi muna, Mirja ajatteli, kaverista ei olisi paljoa apua yöpaikan etsimiseen.

- Ei. Turusta. Regatan takia hotellit on täynnä.

- On mulla kyllä telttakin, nuorimies totesi, - Niin, mun nimi on muuten Janne.

Mirja esitteli itsensä ja kertoi Silversandin leirintäalueen olevan aika lähellä, vaikka täyttä kai sielläkin olisi. Täktomintieltä Mirja näytti, että oikealle Santalantielle käännyttäessä pääsisi leirin-täalueelle.

Camping oli aika täynnä, mutta jotenkin vielä suostuivat päästämään siistin näköisen ja selvän nuorenmiehen autoineen sisälle. Teltta ei edes veisi niin tilaa kuin asuntovaunu.

- Joo. Tulipa lähdettyä myöhään Lapinjärveltä, Janne kertoi, - Oon siellä aloittanut sivarin, ja nyt oli sopiva lomaviikonloppu, ajattelin lähteä Hankoa katsomaan, kun en ennen ole ollut. Voin muuten heittää sut nyt vaikka Hangon keskustaan...

Mirja näytti nyrpeältä.

- Ihan sama. Ei mulla kyllä oo siellä paikkaa...saisinks mä nukkua sun autossa? Mul on toi kar-see porontalja mukana, siinä voi ihan hyvin nukkua...

- Ai jaa... Tai voit sä kyllä tulla telttaankin. Se on aika iso. Mulla on makuupussi ja jos sulla on tuo talja, niin on siellä teltassa varmaan mukavampi kuin autossa. Auto kylmenee yöllä aika pian.

Mirja myöntyi, vaikka ei yleensä ollut tykännyt telttailusta. Lapsuusmuistoissa telttaretkillä aina satoi ja paleli. Vanhanmallisen kupoliteltan pystytys kävi vanhasta muistista kahdestaan yhteis-työnä aika äkkiä. Vaarnat oli pian painettu hiekkaiseen maahan ja Janne nosti telttaan makuu-pussinsa ja Mirjan porontaljan.

Pikaisella tutustumiskävelyllä campingalueen nähtävyyksiin löytyivät vessat ja pesutilat. Ördai-levat teinit mökäsivät kaikkialla. Mirjaa väsytti, ja sanoi Jannekin olevansa aika väsynyt pitkästä ajomatkasta Lapinjärveltä tänne asti. Hämärä alkoi jo laskeutua meren ylle.

Janne sulki kupoliteltan vetoketjun ja asetteli makuupussiaan retkipatjalle. Mirjalla oli vain po-rontaljansa, mutta sepä näyttikin kadehdittavan helppokäyttöiseltä, vaikka älyttömältä kantaa mukana.

- Mistä sä tuollaisen olet saanut?. Janne kyseli.

Mirja vältteli vastausta.

- Yheltä kaverilta.

Janne toivotti hyvää yötä ja käänsi kylkeä. Nukkumisesta ei kuitenkaan tullut mitään, sen verran levotonta oli nuoriso lähiteltoissa. Jos ei kuulunut soraäänistä yhteislaulua niin sitten kännistä sönkkäämistä. Janne pyöri makuupussissaan ja Mirjalla taljan alla oli sama ongelma.

Mirjan mielessä alkoi myös pyöriä päivän sekavat tapahtumat, varsinkin kuinka Markku oli kän-nipäissään kömpelösti kähminyt häntä autonsa takapenkillä. Vaikka se oli ollut inhottavaa, oli Mirja kuitenkin kostunut ja kiihottunut Markun yrittäessä sormettaa hänen pilluaan. Tuota koske-tusta muistellen Mirja alkoi hiljaa sivellä sormillaan jalkoväliään tuntien klitoriksensa herkän helmen jännittyvän. Jokohan Janne nukahti? Uskaltaisiko työnnellä sormea syvemmälle?

Samassa naapuriteltasta alkoi kuulua humalaisten teinien ääniä. -JORE! TUU NAIMAAN MUA! ÄKKIÄ! Ääni kuului jollekin pissikselle, joka lienee ottanut aika paljon. –JORE! TUU NAIMAAN, TUU...

Ärsyttäviä pentuja, Mirja ähkäisi mielessään. Janne näytti olevan sittenkin hereillä, sillä hän käänsi makuupussissa kylkeään. Naapuriteltassa taas Jore oli kai lopulta löytänyt perille, sillä sieltä alkoi kantautua sellaista ähkimistä, että hyvä jos telttakepit pystyssä pysyivät. Toiminnan laatu ei jäänyt epäselväksi naapuriteltoillekaan. ”JORE!, VOI JORE!” sama ääni kuului vielä tois-televan.

Janne kääntyi makuupussissaan ja Mirja kääntyi katsomaan nuorta sivaria. Jannehan hymyili kuulemalleen naapuriteltan mölinälle! Mirjan katse laskeutui Jannen makuupussin vetoketjukoh-dalle, jossa Jannen lantio oli – ja kas kummaa: näytti se Janne paitsi osaavan pystyttää teltan, myös omistavan oman telttakepin!

Kauhukseen Mirja huomasi porontaljansa olevan sen verran raollaan juuri Jannen puolella, että Janne ehti nähdä, kuinka Mirjan käsi oli ollut syvällä pikkuhousujen sisällä. Mirja tunsi punastu-vansa kuin rapu. Viileäkin tuli, ja Mirja kietoutui hämillänsä syvemmälle taljaan.

Janne ei näyttänyt silti sanallakaan kiusaavan Mirjaa siitä, mitä oli nähnyt. Herrasmies. Kylmä silti Mirjalla oli… Jannella näytti olevan ratkaisu.

- Sä taidat palella?, Janne kysyi, - Haluutsä, että mä tuun sun viereen?

Mirjalle ehdotus oli yllättävä mutta tervetullut, kieltämättä vähän kalsa oli. Janne aukaisi makuu-pussinsa ja potki sen sitten teltan nurkkaan pois tieltä. Mirja raotti taljan reunaa, niin että alus-housusillaan oleva Janne pääsi pujahtamaan hänen viereensä.

Heti tuli ongelmaksi, kuinka lähekkäin olla. Lähempänä toisiaan ja saman vällyn alla he toki lämmittäisivät toisiaan maksimaalisesti. Toisaalta Jannen sojottava miehenelin ja Mirjan kostu-nut tussu alkaisivat kohta automaattisesti vetää toisiaan puoleensa.

Mirja työnsi eteenpäin polveaan ihan vain nähdäkseen, miten paljon kääntymätilaa hänelle jäisi Jannenkin ollessa saman taljan alla. Polvi kosketti Jannen paljasta reittä, ja jostain syystä Mirja jättikin polvensa siihen reiden päälle hetkeksi lepäämään. Polvea koukistaessaan Mirjan reisi nousi yhä syvemmälle Jannen jalkoväliin ja kosketti kohta vahingossa nuorenmiehen jalkoväliä. ”Polvi muniin” taisi kuulua jonkun taistelulajin temppuihin, mutta tämä ei ollut onneksi mikään voimakas potku… Mirjan polvi tunsi hetkellisesti Jannen suuret kivespussit – itse kaluun Mirja ei näin onnistunut koskemaan, sillä se jo taisi sojottaa alushousuissa pitkin vatsaa pystyssä!

Mirja jätti reitensä Jannen reisien väliin, ja Janne kosketti kädellään Mirjan olkapäätä. Kasvot tulivat lähemmäs toisiaan ja Mirja vastasi Jannen suudelmaan. – JORE! AAH! JORE!, kuului naapuriteltasta. Siitä Mirja ja Janne eivät enää välittäneet.

Janne sujautti kätensä Mirjan paidan alle ja Mirja auttoi Jannea tämän kiskoessa Mirjan keltaista paitaa pään ylitse. Ensin ujosti Mirjan käsivarsia hellittyään Janne keskittyi leipomaan Mirjan pieniä mutta pystyjä rintoja, joiden nänninpäitä Mirja myös itse mielellään nipisteli.

Mirjan käsi hakeutui Jannen pakaroille rullaten alushousuja alas. Oli jo tultava pois taljan alta, sillä kuumahan oli. Mirja heitti Jannelta riisumansa alkkarit teltan nurkkaan ja tarttui uteliaana Jannen seisovaan kyrpään.

- Tosi on, sanoi Janne Mirjalle, - Tytöt on hulluina intin univormujen perään, mutta sivarit vie kaikki naiset!

Mirja nauroi vapautuneesti: - Joo, niin varmaan.

Mirja ei estellyt Jannen riisuessa pikkuhousut hänen lanteiltaan. Viimein he olivat yhtälailla alasti tarvitsematta hävetä toistensa edessä. Mirja tarkkaili Jannen vartaloa, kosketteli hänen rintake-häänsä ja yritti kutitellakin varoen silti enää koskemasta Jannen kovaan kulliin peläten sen voi-van räjähtää tytön käsiin.

- JORE! JORE! LISÄÄ! VOI JORE!

- Nyt saa riittää, Janne sanoi puolivihaisena, - Ei noita kuuntele pirukaan! Mennään rannalle.

Mirja haki jo pikkareitaan teltan nurkasta, mutta Janne esteli: - Älä turhaan. Onhan meillä tää talja. Kyllä me mahdutaan siihen molemmat. Ja onhan siellä jo pimeäkin.

Kieltämättä oli tosi jännä ajatus mennä öiselle hiekkarannalle kävelemään kaksistaan pelkkään jättiläismäiseen porontaljaan kääriytyneenä, mutta oikeassahan Janne oli. Ulkona oli jo pimeää, eikä mekastavia naapureita lukuun ottamatta rannalla ollut enää juuri ketään.

He molemmat poistuivat alastomina teltan ulkopuolelle, mutta ulkona ei ollut onneksi katsojia. Leirintäalueen valot vain loistivat etäällä. Janne veti porontaljan perässään ulos teltasta, ja Mir-jankin kömmittyä ulos hän hellästi kietoi Mirjan suureen taljaan ja tuli sitten sen alle itsekin.

Talja pysyi aika hyvin kaksikon päällä, kunhan he muistivat askeltaa jokseenkin tasajalkaa. Jan-nen käsi lepäsi Mirjan lantiolla ja Mirja oli kiertänyt vastakkaisen kätensä Jannen ympäri. Reu-nimmaisilla käsillään he pitivät taljaa viittana päällään. Jos joku olisi tullut vastaan, olisi kaavun voinut helposti sulkea tiiviisti, ettei kukaan olisi edes älynnyt heidän kulkevan sen alla täysin il-kosillaan.

Janne ja Mirja kulkivat rinnakkain varmaan parisataa metriä rannan suuntaisesti Hankoniemen pehmyt hiekka jalkojensa alla. Leirintäalueella oli hyvä ranta, ja rannan toisessa päässä hyvin rauhallista. Tarpeeksi kuljettuaan Janne päätti pysähtyä.

- Jäädään tähän. Istutaan hetkeksi.

Mirja ja Janne kuuntelivat meren laineiden rauhoittavaa liplatusta. Kävelyn jälkeen oli jälleen lämmin, ja Janne avasi kaapua istuen sen helman päälle. Mirjan oli istuttava mukana, jos hän mieli vielä pitää kaapua sulojensa suojana. Janne oli täysin vapautunut käyden taljalle selälleen. Mirja tuli Jannen viereen koittaen silti hieman kääriä taljan helmaa ympärilleen.

Janne makasi selällään ja hänellä seisoi rankasti. Mirja tuijotti Jannen kullia, kunnes Janne kääntyi kyljelleen asettaen lämpimän hellän kätensä Mirjan vatsalle. Janne kumartui suutele-maan Mirjaa, joka vastasi kielariin enemmän kuin halukkaasti. Kohta Jannen kädet olivat Mirjan sopusuhtaisilla rinnoilla, ja mies kierähti hänen päälleen. Mirja levitti auliisti reisiään ja Janne tuntui ihanalta tässä hänen sylissään. Mirja kietoi jalkansa Jannen selän taakse ja toivoi tämän tulevan sisäänsä. Heti.

Jannen kalu tökkäytyi Mirjan häpyhuulia vasten ja Mirja Jannen kaluun tarttuen auttoi sen vää-jäämättä sisäänsä, ettei se vain matkallaan olisi eksynyt. Muutamalla edestakaisella työnnöllä Janne oli tunkeutunut Mirjan pillun pohjaan asti – tätä tunnetta Mirja oli odottanut koko päivän Markun keskeytyneestä kähminnästä lähtien. Ei, tätä hän oli odottanut koko kesän. Koko elä-män!

Voisiko olla kauniimpaa kuin antautua tässä rakkaudelle, tässä Suomen suvessa lämpimässä illassa hiekkarannalla pehmeän karvaisella porontaljalla maaten? Mikä olisi sen kauniimpaa ja ikimuistoisempaa? Mirja voihki siviilipalvelusmiehen työntöjen puskiessa yhä syvemmälle hänen sisäänsä. Mirja halusi Jannen rakastelevan hänen kanssaan aina vain enemmän…enemmän ja syvemmälle…

Kun Mirja oli jo varma, ettei kestäisi rynkytystä enempää, Jannen koko keho värisi kuin horkas-sa ja Mirja tunsi kuumien spermaryöppyjen tunkeutuvan kirnunsa perukoille asti yhä uudelleen ja uudelleen. Ainakin kymmenen ryöppyä syöksyi tytön kiivaasti Jannen kalua lypsävään lem-menaukkoon ja Mirja tuli orgasmissaan aina uudelleen ja uudelleen kyltymättömänä kuin teleta-pit.

Viimein kiihko oli lauennut. Jannen kalu valahti ulos Mirjan sisältä ja sykähti vielä pienen ja ly-hyen ryöpyn valkoista siemennestettä tytön alavatsalle ja navan tietämille. Mirja pyöritteli kät-tään hajamielisenä napaansa muodostuneessa spermalammikossa. Kymmenisen minuuttia vie-rekkäin huohotellessaan heidän hengityksensä alkoi tasaantua, ja viileä tunne sai heidät taas kääriytymään porontaljan suojiin. He vaihtoivat pitkään helliä sanoja ja Janne pisti jo vallan vit-siksikin: - No, olikohan parempi kuin…”Jore”?

Mirja hihitti vapautuneesti. – Takuulla. Kymmenen kertaa parempi. En vaihtais Joreen…

Janne ja Mirja kävelivät saman reitin takaisin teltalleen jälleen hieman hiekkaiseksi käyneeseen porontaljaan kääriytyneinä. Hyvänyönpusun jälkeen he molemmat nukahtivat tyydytettyinä ja naapuriteltan ”Jore” lienee hänkin sammunut tai nukahtanut.

Aamulla Jannea odotti yllätys. Vaikka kello näyttikin vasta puoli kahdeksaa, oli Mirja jo noussut ja kadonnut. Aamiaishuoneestakaan häntä ei löytynyt, ja porttivahdilta kysyttynä Janne sai vas-tauksen, että tosiaan jo ennen seitsemää oli hänen kuvaamansa näköinen tyttö mennyt portista ulos bussipysäkin suuntaan. Ei, viestiä tyttö ei ollut jättänyt.

Janne muisti vain, että tyttö oli sanonut olevansa Turusta. Osoitetta ei Janne ollut illalla älynnyt pyytää. Pahus. Ja tuon kamalan ison porontaljankin oli tyttö jättänyt jälkeensä.

Mistäpä Janne nyt tietäisi, minne osoitteeseen sen palauttaa?