Mistä johtuu että hyvin pärjäävä nuori äiti saa jotenkin ihmisten tunteet kuohahtamaan? Eikö ole sallittua pärjätä koska on nuori?
Mä olen kieltämättä ylpeä siitä että ihmisten ennakkoluuloista huolimatta olen pitänyt lapsestani hyvää huolta ja kun on ollut vaikeaa on purtu vaan hammasta ja eteenpäin menty. Rahaa ja tukea ei koskaan ole sossusta haettu (se kun tuntuu olevan yleinen käsitys nuorista vanhemmista) vaan mies tekee töitä meidän elintason pitämiseksi.
Kun lapseni on tarpeeksi vanha hän menee päivähoitoon ja minä jatkan opintoni loppuun. Aikaa on eikä ne koulut mihinkään karkaa.
Eli en ymmärrä miksi minun tulisi tuntea itseni erityisesti nuoreksi äidiksi, minähän olen lapselleni äiti siinä missä kuka tahansa muukin omalleen.
Toki ikä vaikuttaa, mutta se taas riippuu niin ihmisestä että miten. Liian moni nuori ryhtyy vanhemmuuteen "kylmiltään" ja sitten ihmetellään kun asiat eivät mene putkeen.
Vanhemmuus on elinikäinen työ joten kaikki vauvasta haaveilevat nuoret; jäitä hattuun, haaveilkaa mutta pohtikaa syitä miksi haluatte lapsen. Lapsi on elävä, hengittävä sekä tunteva pieni ihminen ja omat kasvatuksesi jäljet näkyvät koko hänen elämänsä ajan. Vauvahaaveita voi kyllä lykätä vuodella jos toisellakin jollei reaaliteetit ole kohdallaan.
Mutta kuitenkin, on meitä hienostikin pärjääviä :)
Hyvää kevään odotusta kaikille ikään ja kokoon katsomatta!
Mä olen kieltämättä ylpeä siitä että ihmisten ennakkoluuloista huolimatta olen pitänyt lapsestani hyvää huolta ja kun on ollut vaikeaa on purtu vaan hammasta ja eteenpäin menty. Rahaa ja tukea ei koskaan ole sossusta haettu (se kun tuntuu olevan yleinen käsitys nuorista vanhemmista) vaan mies tekee töitä meidän elintason pitämiseksi.
Kun lapseni on tarpeeksi vanha hän menee päivähoitoon ja minä jatkan opintoni loppuun. Aikaa on eikä ne koulut mihinkään karkaa.
Eli en ymmärrä miksi minun tulisi tuntea itseni erityisesti nuoreksi äidiksi, minähän olen lapselleni äiti siinä missä kuka tahansa muukin omalleen.
Toki ikä vaikuttaa, mutta se taas riippuu niin ihmisestä että miten. Liian moni nuori ryhtyy vanhemmuuteen "kylmiltään" ja sitten ihmetellään kun asiat eivät mene putkeen.
Vanhemmuus on elinikäinen työ joten kaikki vauvasta haaveilevat nuoret; jäitä hattuun, haaveilkaa mutta pohtikaa syitä miksi haluatte lapsen. Lapsi on elävä, hengittävä sekä tunteva pieni ihminen ja omat kasvatuksesi jäljet näkyvät koko hänen elämänsä ajan. Vauvahaaveita voi kyllä lykätä vuodella jos toisellakin jollei reaaliteetit ole kohdallaan.
Mutta kuitenkin, on meitä hienostikin pärjääviä :)
Hyvää kevään odotusta kaikille ikään ja kokoon katsomatta!
Vastaukset 19
Vanhimmat
käsitä. meillä on myös kaikki hyvin. ajatellaan lapsemme parasta jA annetaan sille vain parasta. ilman sossuja. ä86p6kki83. ja koulut kesken molemmilla ja hyvin pärjätään!!!
Se on hyvä että pärjäätte hyvin. Toivottavast pärjäätte seuraavat 20vuottakin. Sillä vasta silloin huoltovevollisuus loppuu, jos lapsenne opiskelee. On hyvä suorittaa joskus opinnotkin loppuun. Hyvät jatkot.
Ovat raivoissaan siitä, että nuorempaan polveen kuuluva on ohittanut heidät.
Tilastokeskus, Väestönmuutokset 2003
Elävänä syntyneet äidin iän ja äidin kaikista lapsista lasketun järjestysluvun mukaan 2003
45-49-vuotiaat 14 ensisynnyttäjää
40-44-vuotiaat 378 ensisynnyttäjää
35-39-vuotiaat 2007 ensisynnyttäjää
30-34-vuotiaat 5251 ensisynnyttäjää
25-29-vuotiaat 8856 ensisynnyttäjää
20-24-vuotiaat 5744 ensisynnyttäjää
15-19-vuotiaat 1473 ensisynnyttäjää
-14-vuotiaat 4 ensisynnyttäjää
Yhteensä 23727 ensisynnyttäjää, joista noin kolmasosa oli 30 . Muistettakoon vielä monipäinen lapsettomuushoidoissa juokseva lapsettomien 30 ihmisten joukkio.
Ketä kiinnostaa tilastot? Jokainen perustaa perheensä itselleen sopivana ajankohtana.
sain lapseni yksin, melko iäkkäänä. Jo oli kumma, heti alkoi utelu, kuinka sinä pärjäät läpläp eikö ole pälpäl mites rahat kläkkläk ja niin edespäin. Aina odotettiin sitä huonointa, kun ei ole lapsiraukalla isää. Hyvin on pärjätty ilman sitä isääkin, melkein paremmin kuin jos se tässä kanssamme olisi. (Yhteyttä yrittää pitää, ehkä kerran vuodessa suunnilleen.)
Mutta olen ajatellut, että ihmiset ovat kateellisia kun menee hyvin, on se perhe/vanhemmat minkäikäinen tai kokoinen tahansa. Pitää olla vastoinkäymisiä ja onnettomuuksia millä mässäillä.
Kellään ei saa asiat olla hyvin. Näin se on nähtävä.
Joo, olette aivan oikeassa. Minua raivostuttaa se, että aina pitää kaivella niitä huonoja asioita. Jokaisessa on jotain hyvää, mutta aina vaan haukutaan ja haukutaan. Mitä tulee teiniäiteihin, niin kyllä he varmaan virheistä ottavat opikseen, eikä se tie ole varmastikaan helppo. Uskon, että osa on niitä " huolttioita", mutta toivon, että osalla on halu kantaa vastuu teoistaan ja lapsestaan.
Itselläni ei ole lapsia, mutta en ole siihen valmiskaan. Se sitoo niin kauan, kun elät.... Ja vaikka olisit jo aikuinen nainen, ku lapsi syntyy, niin silti sama paskan jauhaminen jatkuu... Mutta niinhän se on, että jos omassa elämässä ei tapahdu mitään, niin sitten aletaan vahtimaan naapurin asioita!!
Ja kuten huomaatte: ketju jossa joku kertoo pärjäävänsä ja jossa ei rienata suuntaan tai toiseen jää hyvin hiljaiseksi.
Mitä tämä kertoo täällä käyvistä ihmisistä tai ihmisistä ylipäätänsä?
täytyyhän jokaisen saada jossain päteä ja olla oikeassa, ja mikäs sen parempi palsta kuin keskustelupalsta!! Mutta eipä täällä montaakaan työssäkäyvää, normaalia arkea pyörittävää, suht. tavallista ihmistä pyöri. Katkeroituneita ihmisiä, joilla oma elämä kenties kaikkea muuta kuin ihanaa.. Ja kukapa sitä jaksaisi täällä roikkua, jos on työ, koti, kenties lapset, omat harrastukset yms. askareet. Aurinkoista kevään odotusta kaikille!!! :)
Siis onko täällä jonkinlaista riitaa siitä minkä ikäisenä lapsi täytyisi tehdä? Olen yötyössä ja on tylsä hetki, siksi surfailen ja kommentoin taikka kyselen.
Eikö ole aika turhaa? Mikä olisi oikea ikä tehdä lapsi... Hmmm. Nuorena jaksaa erilailla, vanhana (äidinkin) elämä on vakaalla pohjalla, ei siis tarvitse olla muiden varassa. Itse 28-v, ei lasta, eikä tulekaan vielä moniin vuosiin. Miksikö, siksi että tämä tyyli sopii minulle. En ole lapsirakas ollut ikinä, vaadin (omalta) elämältäni niin korkeita tavotteita, joita ei nyytin kanssa saavuteta. Siksi, että tämä on minun valintani. Henkilökohtaisesti olen mieltä, että aika naurettavaa jos joku muu tulisi minulle väittämään, että olen tehnyt väärän päätöksen omassa elämässäni. Kuten mielestäni on naurettavaa ajatella, että oma päätöseni olisi ainut oikea.
Kuitenkin sen verran on laitettava vettä myllyyn (ihan uteliaisuuttani/ tiedonjanoani), että rohkaistun kysymään; kun täällä puhutaan hyvin toimeentulevista nuorista äideistä... Siis eikö tämä nyt tarkoita sitä, että niiden miehet tulevat hyvin toimeen? Miten sen nyt nätisti sanoisi, mutta ei kai kukaan luule voivansa tulla hyvin toimeen (materiaalisesti, sosiaalisesti jne.) tässä yhteiskunnassamme, pelkällä peruskoulutuksella (lukio kesken tai vastaavaa) ja pelkällä lapsilisillä ja äitiyspäivärahoilla? Siis myös silleen, että olisi koulutusta päästä töihin ilman vanhempien firmaakin, niinkuin että isä on hyvin toimeentuleva? En nyt tarkoita pelkkää työtä vaan kaikkea sitä kehittymistä, mitä yksilö, persoona vaatii. Mahdollisuutta osallistua yhteiskuntaan, vaikuttaa järjestöissä, mahdollisuus matkustella ja kokea, niihin tarvitaan monesti sitä rahaa ja vielä niin paljon, että on mahdollisuus laittaa kekara hoitoon siksi aikaa. Siksi tarvitaan sitä toimeentuloa, mitä monet täällä kertovat että on.... Mutta kysymykseni siis kuuluu mistä te sitä saatte, siis TE, ei isät tai puolisot. Anteeksi tästä, kuten huomaatte olen erittäin koulutus myönteinen ja varmasti ikuinen opiskelija....
Tämä nyt ei erityisesti ole sinulle, mutta kuitenkin. Mitenköhän sitten pitäisi olla, että olisi hyvä?? Kun itse hoitaa lapsia kotona ja mies käy töissä, niin eletään miehen siivellä?? (Mitä väliä kodinhoitotuista ja muista) Jos taas viedään lapset tarhaan ja mennään työhön, niin ollaan niin itsekkäitä... Meillä minä olen töissä ja mies hoitaa lapset kotona. Kai mekin sitten teemme jotain väärin.
Mitä hyvä toimeentulo sitten tarkoittaa? Sulle se tarkoittaa edellä mainitsemiasi asioita, jollekin muulle sitä, että on riittävästi ruokaa ja vaatteita, sekä asunto ja muut elämän välttämättömyydet.
Jos mä olen kotona hoitamassa minun ja mieheni yhteisiä lapsia (en muuten ole, vaan lapset ovat hoidossa ja itse tienaan hyväpalkkaisessa työssä), en katso eläväni mieheni siivellä. Katson hänen maksavan minulle palkkaa hänen lastensa hoidosta, sekä hänen kotinsa hoidosta. Teen siis työtä hänelle ja hänen tulisi sitä arvostaa. Jos lisäksi nostan kotihoidon tms tukea, saan myös valtiolta palkkaa siitä, että kasvatan sille lisää veronmaksajia. Suomi tarvitsee lapsia.
Mitä tulee tukien hyödyntämiseen, niin kyllä lasten päivähoito maksaa kunnille, vai kuka siitä lienee maksaakaan, varmasti enemmän kuin vanhemman kotona lapsia hoitaessa saamansa kotihoidontuki.
Yhteenveto: Tehkää lapsenne silloin kun niitä haluatte. Ja jos ette halua, olkaa tekemättä. Jos tarttette tukia, nostakaa niitä hyvällä omalla tunnolla. Vastapalvelukseksi niille, joiden verorahoilla niitä tukia maksetaan meidän lapset sitten tulevaisuudessa huolehtivat vanhainkodissa niistä lapsettomista, jotka työssä käymällä ovat kustantaneet meidän lapsemme.
Vaikka minä nuori lapseton nainen olen työssäkäyvä, myönnän sen mitä kukaan muu ei tee. En ole hyväpalkkainen, vaan tavallinen pulliainen. Ja ylpeä siitä, mitä nyt on, ja miten olen kaikki asiat pystynyt hoitamaan. Ja tuohon edelliseen viestiin vielä lisäys; kyllä useimmat kotiäiditkin jossain vaiheessa töihin lähtevät... Meidän pitäisi olla ylpeitä siitä, mitä meillä on, jokaisella suomalaisella on jonkunlainen toimeentulo!!!!!
- Olen jo isoisä, minulla on kolme lasta ja kaksi lastenlasta, olisi mukavaa saada heitä lisääkin. Käydessäni erilaisissa asoissa lähipiirissäni näen hyvinkin nuoria äitejä työntelemässä lastaan vaunuissa, rattailla tai pulkalla. Se on mielestäni miellyttävää katsottavaa ja olenkin usin jutellut näiden nuorien äitien kanssa lapsista. Yleensä he ovat olleet henkisesti hyvinkin kypsiä ja erittäin mielyttäviä keskustelukumppaneita, joilla on terveet mielipiteet asoista. Olisipa heidänlaisiaan nuoria naisia enemmän, jotka kyllä tietävät mihin ovat ryhtyneet hankkiessaan lapsia nuorina, On väärä luulo, että he ovat menettäneet jotain, kun eivät käy bailaamassa, kuten kanssasisarensa, vaan uskon,että he saavat elämästään enemmän kun joutuvat ottamaan vastuuta muistakin! Näissä nuorissa naisissa tulee olemaan vielä vahva voimavara Suomalaisessa yhteiskunnassa! Vanha totuushan on, että lapset kannattaa hankkia nuorena, kun vielä on voimia heitä hoitaa. Sääliksi käy niitä näisiä, jotka joutuvat taistelemaan biologisenkellon tikityksen mukaan! Kun lapset kasvavat, nämä nuoret äidit pystyvät paljoon muuhunkin, kun vihdoin voivat satsata itseensä. Uskon, että lapsistakin tulee kunnollisia ja jatkavat perinnettä! Kaikki kunnia nuorille äideille!
Kyllä se hyvä toimeentulo on niin suhteellista. Minä olen ollut toista vuotta työttömänä ja välillä pätkätöissä tai kursseilla. Minulla on suhteellisen hyvä ansiosidonnainen, mutta kyllä se normaalipalkan jälkeen ensin tietysti tuntui pieneltä ja monesta on tarvinnut luopua. Monesta turhuudesta, jos tarpeellisestakin. Mutta olen nyt kiitollinen tästäkin. Kyllä järjestöissä voi vaikuttaa jos niin haluaa, kallis matkustelu on täytynyt jättää, mutta nuorempana tuli matkusteltua niin paljon, ettei enää huvita eikä viitsi. Harrastuksiinkin riittää rahaa, harrastaa voi halvemmallakin. Ainoa mikä siihen vaikuttaa on ihan vaan sellainenkin että "palkkapäivää" odotellessa bussimaksut ovat usein kiven alla, eli täytyy vain luopua, ellei ihan pakko ole. Autoa ei ole. Mieheni on viiden viime vuoden aikana tehnyt myös vain pätkätöitä, mutta sai syksyllä vakituisen työpaikan. Ei hänellä ihmeellistä koulutusta ole, mutta itse opittua tietotaitoa sitäkin enemmän. Olen YO ja sen jälkeen on monenlaista sekalaista koulutusta, ei korkeakoulutasoista, mutta melkein 20 vuotta hyväpalkkaisella alalla työskentelin, eli valtava työosaaminen on. Nyt aloitan kohtikään vuoden määräaikaisen työn ja se tuntuu taivaalta.
Nimimerkille sanoisin, ettei kai meistä useimmilla nuorina kovin suuret tulot olleet, mutta vähemmästäkin oltiin ihan tyytyväisiä, kunhan toimeen tuli. Ei tarvinnut vaikuttaa järjestöissä tai matkustaa Barbadokselle. Onni löytyi muista asioista. Useimmilla nuorilla lapsiperheillä on toimeentulo omasta takaa ihan kunnossa (ja mikä sen jos pientä apua elämän alkuun saisikin?), asiat eivät hunningolla ja kotona se suurin mahdollinen rikkaus, oma lapsi. Kyllä he ehtivät vielä mammonansa, mikä se onkin, hankkia. Hattua pitää nostaa näille, jotka selviävät omillaan. Tuttavan tytär sen sijaan sai lapsen 17-vuotiaana, isä vuotta vanhempi. Ei kun sossun luukulle vaan, vuokra maksettiin, pesukone ostettiin sekä huonekalut, toimeentulotukea sai ja muutakin etuisuutta. Nuori äiti ei tehnyt mitään tulevaisuutensa eteen, isän opiskeluyritykset aina tyssäsivät. Vuosikausia näin menivät eteenpäin (olisivat varmaan menneet muutenkin). Että voi siinä niinkin käydä. Sen rinnalla pienempikin toimeentulo on iso asia.
Niin mitä hyvä toimeentulo tarkoittaakaan? Moni siitä täällä puhuu, kertoo omaavansa sellaisen... Minusta se on hyvä toimeentulo, siis astetta parempi kuin toimeentulo, jolloin saadaan tarvittava, että toimeentullaan (hyvällä siis tyydytetään jo muitakin kuin perustarpeita).
kyllä minustakin hyvinvointi valtio mallimme sallii ruveta kotiäidiksikin ja niin pitääkin toimia. Oletteko kuitenkaan ajatellut, että mikäli valtiomme ei tästä rahaannu, olemme siirtymässä USAn malliin, eli jokaisen on itse eläkkeensä säästettävä. Sikäli minä en siis lähtisi perustein, että Suomi tarvitsee tulevia eläkkeemme maksajia, puolustelemaan lisääntymistä.
Yksi lonkkaleikkaus vanhukselle maksaa yhteiskunnallemme sen verran, että hän saa kaikki maksamansa verot takaisin kertalaakista. Yhden erityisnuoren koulukoti vuorokausi maksaa yhteikunnallemme monia satoja euroja vuorokaudelta, saati muiden sairaiden tai vammaisten kustannukset. Se mitä me maksamme veroja on siis hyvin vähäistä tuloa valtiolle, verrattuna sen menoihin. Siksi Suomen talous nostetaan aivan muin konstein kuin lapsia tekemällä. Tulevaisuudessa, kuten jo nyt huomataan, eläke ei tule valtion tarjoamana olemaan sellainen, että sillä vähäiset tarpeetkaan omaava vanhus tulisi toimeen. Jokaisen on itse työikäisenä taisteltava ja ennekaikkea säästettävä (erilaisia rahastoja), jos aikoo pärjätä silloin. Seyraavan sukupolven verot ovat tietty tarpeen, sillä valtiolla on niin paljon muitakin menoja. Mutta ei kannata laskea niiden elättämisen varaan.
Siis yhteenvetona; Suomi tarvitsee tosiaan kyllä lapsiakin tai kuolemme sukupuuttoon, mutta jos aiomme nykyisen mallimme säilyttää, Suomi tarvitsee ennekaikkea ihmettä...
Edelliselle muuten; aika karmivaa jos mielestäsi miehesi tulisi maksaa sinulle palkkaa teidän kotinne tai lastenne hoidosta. Et kai oikeasti kuvittele olevasi miehesi alainen, herranjumala, hommaa jostain itsekunnioitusta! Olen sen verran feministi, että kommenttisi teki oikein pahaa... Naisilla on nykyään suht tasa-arvoinen asema oltava parisuhteessakin, kaikkea ei kannata niellä, orjaksi älä itseäsi alista.
Itse olen toiminut jo pitkään puhelinmyyjänä ja mieheni on myös tehnyt toisinaan töitä. Toimeen tulemme erittäin hyvin. Monet teiniäidit käyvät lapsen hoitoon mennessä koulua ja opiskelevat ihan normaalisti, toiset taas menevät töihin lapsen hoitoon menon jälkeen.
Ja entä sitten vaikka vain mies kävisi töissä kun nainen hoitaa lasta kotona. Meillä on ainakin avokkini kanssa yhteinen talous ollut jo pitkään, joten puhun yleisesti että me tulemme hyvin toimeen, en ala erittelemään, että minä tulen hyvin toimeen ja mieheni tulee toimeen vähän heikommin ym.
odottelinkin tässä jo kuulumisia kovapalkkaisesta puhelinmyyjästä... Kerro minulle, mille teet töitä... ;) Minäkin haluan löytää niin hyvän työn, kun mitä olet kertonut!!!!!!
Tätä olen myös miettinuyt että eikö ihmisillä ole kunnianhimoa sen vertaa, että haluavat omillaan tulla toimeen. Se lapsi ei tietenkään voi tulla omillaan toimeen, eli se pitää elättää jonkun. Totuus on mies tuo yleensä pöytään ruuan, jos sellaista on. Mutta entä se äidin toimeentulo? Lapsilisät jne. on tarkoitettu lapselle, kodinhoitomaksut ei suuria ole, menee siihen talouden pyörittämiseen. Jos koulut on vielä kesken, mistä se nainen on saanut sellaisen pääoman säästettyä, että uskaltaa jättäytyä itse ja lapsensakin jättää vain tukiaisten hoidettavaksi? Voiko vauvakuume olla näin raastava, että vie järjen? Entä jos olisi ammatti, tekisi töitä muutamia vuosia, siinä omaisuutta kertyisi kokoajan, maksaisi ammattiliiton maksuja edes sen kymmenen kuukautta, olisi sitten paljon suuremmat päivärahat, kun valtion tukiaiset loppuvat. Muutenkin eikö olisi hienoa olla riippumaton muista, yhteiskunnasta tai miehestä? Juttu on kuitenkin niin että kun tekee töitä, siinä ansaitsee. Totta myös töitä ei saa ilman koulutusta. Kun on sitä omaisuutta tavaraa ja rahaa, ei tarvitse elää muitten elättinä ja mikä nolointa alistaa lapsensakin siihen nöyryytykseen.
Luin tämän koko rimpsun tästä keskustelusta ja muitakin aiheita täällä ja ihmettelen kun luen mielipiteitä teiniäitiydestä/työhön menemisestä... Kun nykyään työn saaminen ei ole itsestään selvyys... itse tulin raskaaksi viimeisenä opiskeluvuotenani ja ihan suunnitellusti, koska tiesin että paikkakunnallani/lähiympäristöstä en töitä löytäisi ainakaan seuraavan vuoden sisällä jos ei ihmettä tapahtuisi... ajattelimme että se on se ja sama jos teemme lapsen nyt ja olen kotona sen aikaa kun avomieheni saa oppisopimuskoulutuksensa valmiiksi ja käy armeijan!!!
katsomme sitten elämää uusin ilmein ja muutamme sinne mistä löydämme töitä ja lapsiperheystävällisen paikan asua...