Perheiden hyvinvointi ja isyysvapaat

Meillä isyysvapaan alku oli vähän haparoivaa. Ehkä itse olin jotenkin hysteerinen, mutta tuntui että mies ei osallistunut tarpeeksi. Eikö isyysvapaan tarkoitus nimenomaan ole osallistua lastenhoitoon ja helpottaa äidin taakkaa?
V***i kun mies makaa sohvalla ja tuijottaa telkkaria...
Silloin ajattelin, että parempi jos pysyis vaan töissä.
Muutaman keskustelutuokion jälkeen sain kuitenkin vähän järkeä päähän ja johan helpotti.
On muuten osallistunut vapaiden jälkeenkin sitten ihan kiitettävästi. Ehkä se isillekin vanhemmuus on aluksi vähän haparoivaa...
Ois kiva tosissaan kuulla muidenkin kokemuksia. Vaikka en oo mitään tutkimusta tekemässäkään : )

perheelle kaiken a ja o oli isyysvapaat. Mies käytti ensimmäisen isyyslomapäivänsä siihen, että pääsi synnytykseen mukaan, mutta varsinaisen loman aloitti vasta sitten, kun pääsimme vauvojen kanssa kotiin. (Ei "tuhlannut" päiviä sillä aikaa, kun olimme sairaalassa. Tuli aina töiten jälkeen sairalaan opettelemaan vauvojen hoitoa.)

Mies piti isyyslomaa yhtäjaksoisesti kaksi viikkoa ja loput päivät pidennettyinä viikonloppuina. Isä on alusta asti osallistunut täysipainoisesti lasten hoitoon, imetys on luonnollisesti ainoa asia mitä hän ei tee. Minä imetän, hän vaihtaa vaipat, tämä työjako oli myös öiseen aikaan ja ihan isukin omasta tahdosta.

Muutenkin ollaan jaettu tehtävät ja vapaat tasapuolisesti eli molemmat pääsevät vuoroiltoina omiin harrastuksiin ja välillä ollaan myös koko perheen voimin ihan vaan kotosalla, jolloin vaan oleillaan yhdessä.

Kotitöihin osallistutaan niihinkin aikalailla molemmat saman verran. Mies käy yleensä töitten jälkeen kaupassa ja minä huolehdin murkinat pöytään tai vaihtoehtoisesti toisin päin. Koska tykkään pyykkäillä ja intohimoisesti järjestellä paikkoja, niin sitä sitten hommailen yksikseni, mutta imuroiminen on aina miehen hommia - sekä uunin pesu. =) Riippuen vähän päivästä (miten vauvat nukkuu,mitä milloinkin kerkiää tekemään)teen siivoukset ja muut kotiaskareet yksinään, koska eihän miehelläkään ole töissä aikaa lepäillä. Ja joskus isukin työt seuraa myös kotiin, jolloin minä teen sitten sillä aikaa kotiaskareita ja hoitelen vauvoja.

Uskon, että myös tulevaisuudessa työnjako on meidän huushollissa selvä ja tasapuolinen. Kotityöt ollaan jaettu jo paljon ennen lasten syntymää, niin miksei se jatkossakin toimisi. (Ei meillä mitään papereita ja taulukkoja näistä olla tehty, aika luonnostaan on hommat jakautunut, koska molemmat halutaan osallistua niin kotitöihin kuin lasten hoitoonkin.) Luultavasti jopa entisestään tasapainottuu, kun imetyshommat loppuu enkä ole siltäosin niin kiinni vauvoissa. Ollaan suunniteltu jo vuoroaamuja, jolloin saa nukkua pidempään (la&su), mutta ainakin vielä muutaman kuukauden joudun heräämään antamaan rintamaitoa.

En ole törmännyt vielä yhteenkään kaksosperheeseen, joilla isä ei osallistuisi kotiaskareisiin ja lastenhoitoon. Isä on menossa väkisinkin mukana, koska kummallekkin on vauva hoidettavanaan. Uskon, että meillä isän oli helppo osallsitua vauvajuttuihin myös siksi, etten ollut vieressä vahtimassa ja neuvomassa, vaan luotin siihen, että isä osaa ihan yhtä hyvin (tai huonosti) kuin minäkin.