siis tuo on totta elämä on paskaa ja en haluu elää siinä..pitäs olla iloinen ja pirtee mut en vaan pysty..kaikki päivät on tekoilemista kaikille et kaikki ois hyvin, vaikka asiat on tosiaankin päin helvettii...en tosiaakaan haluu enää tuottaa kenellekkään tuskaa..kahesti oon joutunu olee sairaalassa mut eipä sekään auttanu..lisää lääkkeitä ja diagnooosi rajatila ja vaikee masennus..sairas paska oon..ja sen varmaan kaikki tietää sen ja parempi vaan ois tappaa itteni mutta ku aattelee niin en haluu kuolla, vaan elää mutta en tämmösessä ku koko elämä on tuskaa...vedän vaan lääkkeitä ja oon lääkepökkyrässä ja se on kivaa koska ajatukseni on sairaita ja haluun ne pois mutta ei ne lähe...
en ees tiiä et miten kauan jaksan enää..mut yritän vielä:(
en ees tiiä et miten kauan jaksan enää..mut yritän vielä:(
Vastaukset 2
Vanhimmat
sama juttu. hyvä et määrää lisää lääkkeitä kokoajan mulle niin saa iytesä mahollisimman sekasin.
sulla on sentään viel elämänhalua tallella..
taustatekijöistäsi. Aviossa, lapsia, yksineläjä, osaatko arvata, mistä moinen tilasi on saanut alkunsa? Itse olen ollut likimain samassa jamassa toistakymmentä vuotta alunperin burnoutin takia, but still alive, koska olen hakenut apua tilanteesen. Onneksi elämänhalusi on vielä tallella! valaisehan hieman taustojasi, niin katsotaan löytyisikö omista kokemuksistani mitään Sinulle sopivaa apua!