1990-luvun alkupuolella oli olemassa lankapuhelinchatteja, tai keskustelukanaviksi niitä kai silloin kutsuttiin.
Nyttemmin jo autuaasti edesmenneen paperisen puhelinluettelon alkusivuilla niitä mainostettiin, oli joku olemattoman pientä maksua vastaan toimiva numerosarja, johon soittamalla pääsi keskustelemaan epälukuisen ihmisjoukon kanssa mistä tahansa aiheesta, mistä joku keskustelun aloitti.
Samaan tapaan kuin nyt käydään usean ihmisen välisiä puhelinpalavereja ja nettipalavereja, mutta ilman kuvaa.
Yleensä joku matalaääninen keski-ikäinen herrasmies aloitti kyselemällä, keitä on linjoilla, ja muut vastasivat antamalla etunimensä tai nimimerkkinsä. Osa ei sanonut mitään, vaan tyytyi vain salakuuntelemaan.
Seksiähän siinä tietysti perimmältään haettiin, niin aina, koska siltä linjalta pääsi keskustelemaan kahden keskenkin näppäilemällä lisää numeroita.
Jos joku tuli linjalle kesken juttelun, se kuului muille äänimerkkinä, ja muut kysyivät: "Kuka tuli?" Ne, jotka eivät poistuneet kahdenkeskiseen keskusteluun, juttelivat niitä näitä, vaikkapa säästä, automerkeistä, muodista, uutisaiheista tai musiikista. Varsinainen Kansanradio.
Nyttemmin jo autuaasti edesmenneen paperisen puhelinluettelon alkusivuilla niitä mainostettiin, oli joku olemattoman pientä maksua vastaan toimiva numerosarja, johon soittamalla pääsi keskustelemaan epälukuisen ihmisjoukon kanssa mistä tahansa aiheesta, mistä joku keskustelun aloitti.
Samaan tapaan kuin nyt käydään usean ihmisen välisiä puhelinpalavereja ja nettipalavereja, mutta ilman kuvaa.
Yleensä joku matalaääninen keski-ikäinen herrasmies aloitti kyselemällä, keitä on linjoilla, ja muut vastasivat antamalla etunimensä tai nimimerkkinsä. Osa ei sanonut mitään, vaan tyytyi vain salakuuntelemaan.
Seksiähän siinä tietysti perimmältään haettiin, niin aina, koska siltä linjalta pääsi keskustelemaan kahden keskenkin näppäilemällä lisää numeroita.
Jos joku tuli linjalle kesken juttelun, se kuului muille äänimerkkinä, ja muut kysyivät: "Kuka tuli?" Ne, jotka eivät poistuneet kahdenkeskiseen keskusteluun, juttelivat niitä näitä, vaikkapa säästä, automerkeistä, muodista, uutisaiheista tai musiikista. Varsinainen Kansanradio.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Siihen aikaan kalliit palvelunumerot kukoistivat ja töissä selviteltiin vähän väliä kuka sai aikaiseksi tuhansien puhelinlaskut...
Keksivät kaikkia kiertokonsteja puhelinnumeroestojen ohituksiin...
Neitiaika oli ihminen . Mikä yhtye kysyi neitiajalta , onko nimi hyvä, ennen julkistamista? minä en sitä muista.
Ne olivat onnellisia aikoja.
Kyllä muistan ;) mutta kuka muistaa v-81 keskustelulinjat?, ja kallis som faaaaaan, ensimäinen ja viimeinen lasku oli 1450 markkaa.
Helsingissä taisi vielä vuonna 1988 olla täysin paikallispuhelun hinnalla, eli klo 17 jälkeen yhden ainoan sykäyksen maksava HPY:n oma keskustelukanava. Numeroa en enää muista. Nimimerkkiäni en kerro. Se oli hiukan härski, mutta täysin kelpo suomalainen etunimi sukunimi.
Kiva kirjoitus aloittajalla. Kiitos mukavasta lukuhetkestä! Yle areenassa on loistava suomalainen elokuva Neitoperho. Siinä päähenkilö tekee kiusallaan sisarelleen ison laskun, kun soitti tällaiseen seurustelu-puheluun ja jätti puhelimen päälle ja lähti. Puhelin oli auki pari päviää...
Muistan, että nuorempi sisareni oli salaa soitellut tällaiseen puhelimeen, ja äiti sai kamalat laskut.
Joku kirjoitti, että onnellisia aikoja nuo. Olen samaa mieltä, mutta 70- ja 80-luvut olivat vieläkin onnellisimpia. Jostain luin, että ihminen muistelee mennyttä kaipauksella, kun hänellä ei ole omassa tulevaisuudessaan mielekkäitä tavoitteita tms, elämä tuntuu tyhjältä tai mielekkyys on kadonnut menneisyyden painolastin takia tulevaisuudestakin. Ei ole mitään tulevaisuutta. Ja siksi sitä haluaisi takaisin menneisyyteen, jolloin elämä oli väreilevää. Näin se varmaan on, ainakin minun kohdallani.