Miten teidän epilepsia on alkanut?

Lapsena 2 kouristuskohtausta, kaikki testit näyttäneet tuolloin normaalia. Yläasteelle siirryttäessä alkoivat poissaolokohtaukset, joiden tyyppi vaihteli kaiken mahdollisen välillä. Taaskaan ei missään näkynyt mitään.
Noin 6 vuotta meni, ennen kuin sain pitkittyneen kohtauksen, jonka myötä sitten EEG:ssä selvät löydökset. Siitä lähtien näkynyt myös MRI:ssä epilepsiaan viittaavia löydöksiä.
Että ei todellakaan ole ollut diagnoosi selvä.
Onko sukurasitusta sulla?

Ei ole

Tääl saatu epilepsia diagnoosi juuri ja oireina pelkästään : kylmän veden kaatamisen tunne selkään ja samalla pyörtymisen tunne, kestää n.5sek, näitä tulee 2krt/kk. Välillä epätodellista oloa ja äänet kuuluu kaikuna. Tämänkään ei kestä kuin noin 5sek, ei liity tajunnan häiriöitä. Sit 2krt viiden vuoden aikana on tullut kohtaus jossa en ymmärrä mitä muut minulle puhuvat, kestäny ehkä 10sek.

Eli näillä oireilla minulle epilepsia diagnosoitiin. Itse en ole kovin vakuuttunut että tämä epilepsiaa olisi joten lääkkeitä en aijo alkaa syömään, koska nämä oireet eivät minun elämääni haittaa. Versus siihen että alkaisin syömään lääkkeitä ja kärsisin niiden sivuoireista.

3 slaakia tullut, kaikki kovassa rapulassa. Kohtaukset olleet todella rajuja. Olen mm. huutanut kuolevani ja itkenyt että olispa äiti tässä. Itse en siis muista näistä mitään..sit vasta alkaa muistikuvat kun lanssimiehet on astunu viereen. Nimeä en muistanu, päivämäärää en muistanu, en mitään. Lääkitykset kehiin vaan ja nyt en oo alkoholiakaan ottanut pisaraakaan ja ollu kohta vuoden kohtauksetta. Eeg:ssä pieni poikkeama. Tasan ei mene nallekarkit meillä

Mä sain ekan kohtaukseni just 23.3. klo 4 aikaan yöllä. Olin herättänyt mieheni ja sanonut että näen jotain kuvia, että nyt alkaa joku kohtaus. Itse en muista tästä mitään. Kaksi tuntia aiemmin olin taluttanut lapsen sänkyyn, että nyt ei voi tulla viereen, kun
äidillä niin kova kaulakipu. Tuon kivun vuoksi en ollut pystynyt nukkumaan useampaan yöhön kuin lyhyitä hetkiä. Valvominen ilmeisesti aiheutti kohtauksen.

Heräsin sitten siihen, kun kuulin mieheni selittävän jollekin mun sairaushistoriaa, avasin silmät ja näin kauhukseni, että ambulanssityypit paikalla
meidän makkarissa ja mulle laitetaan suoniyhteyttä. Olin tosi järkyttynyt,
kyselin moneen kertaan
”niin siis mitä täällä on tapahtunut?” tms. Ambulanssilla sitten sairaalaan seurantaan kuudeksi tunniksi. Tt-kuvaus, verikokeita, jatkuva monitori- (ekg ja happisaturaatio) seuranta. Mulla taustalla kolme aivokasvainta, 2008
ensimmäisen kerran iso kasvain leikattu, seuraava 2012 ja kolmas sädehoidettu 2016. Ja nyt sitten iski tällaisen kohtauksen.
Nyt pelottaa, oon arkisin paljon yksin (työkyvytön), ja
meillä kakskerroksinen koti. Pitääkö pitää puhelinta koko ajan matkassa, uusiiko tää kuinka todnäk? Lääkitystä ei aloitettu, kiireetön lähete neuron polille ja eeg tulossa, parin kk sisällä kuulema.
Oon näinä kohtauksen jälkeisinä päivinä nukkunut yli 12h ja silti väsyttää ja on hutera olo. Kuinka kauan voi kestää toipuminen??

Eeg otetiin teininä (muista syistä) siellä näkyi pientä paikallista häiriötä ei diagnoosia silloin. 5-vuotta sen jälkeen aloin saada jatkuvasti melko voimakkaitakin deja-vu tuntemuksia. Ei poissaolo tai kouristelukohtauksia muistan kaikki deja-vut
Menin lääkärin eeg oli muuttumaton, edelleen sama pieni häiriö, magneettikuva normaali. Sain diagnoosin ja deja-vut kyllä loppuivat. Tosin lääkkeiden oireet ovat pahempia kuin itse sairauden.