Skitsofrenian kaksostutkijat ovat eugenisteja

Skitsofrenian lääkekeskeinen "hoito" ja pessimistinen ennuste perustuu oletukselle, että skitsofrenia on todellinen, vahvasti perinnöllinen häiriö. Tätä perinnöllisyyttä ollaan perinteisesti pyritty tutkimaan kaksostutkimuksilla, jossa verrataan identtisten ja epäidenttisten kaksosparien konkordanssia keskenään ja lasketaan siitä arvio, kuinka suuresti perinnöllisyys selittää kyseisen häiriön esiintymistä. Monet kaksostutkimukset ovat tuottaneet jopa 80 % perinnöllisyysarvioita huolimatta siitä, että skitsofrenian esiintyvyys ei laske, vaikka yli puolet skitsofreenikoista ei lisäänny ja vaikka yli 60 % skitsofreenikoista ei omaa yhtään skitsofreniaa sairastavaa sukulaista. Koska skitsofreniatutkijat ovat rakastuneet omaan hypoteesiinsa, heidän on jotenkin vaikea käsitellä näitä mahdottomia ristiriitoja todellisuuden ja omien fantasioidensa välillä. Heidän tapansa käsitellä todellisuuden ja fantasian välillä ilmenevää hirvittävää ristiriitaa onkin kieltää tai vääristellä todellisuutta, mikä ilmenee myös heidän tavassaan tehdä kaksostutkimuksia.

Esimerkiksi geneettistä roolia korostavat tutkijat eivät koskaan mainitse mm. Koskenvuon 1984 julkaistua tutkimusta, jonka mukaan identtisten kaksosten konkordanssi oli 11 % (mikä on alhaisin tulos, mitä on koskaan saatu). Kyseessä on laajimpia kaksostutkimuksia, mitä on skitsoreniasta koskaan tehty, mutta tätä ei koskaan mainita kaksostutkimuksiin liittyvissä meta-analyyseissa. Toinen tapa jolla skitsofreniatutkijat käsittelevät heille vaikeaa todellisuutta on käyttää tieteellisesti kyseenalaista metodia, jolla he nostavat konkordanssiarvoja kymmenejä prosentteja. Esimerkiksi toinen suomalainen skitsofreniaan liittyvä kaksostutkimus julkaistiin vuonna 1963 (Tienari), ja sen mukaan 16 identtisten kaksosten kondordanssi oli nolla ja epäidenttisten yksi. Tämä herätti kohun tutkijoiden piirissä, koska tutkijat olivat varmoja esim. Kalmanin et al. tekemän tutkimuksen perusteella, että skitsofrenian konkordanssi on identtisille kaksosille 83 %. Myöhemmissä jatkotutkimuksissa Tienarin ilmoittamat konkordanssiluvut olivat onneksi "jo" 15 % identtisille kaksosille ja 7, 5 % epäidenttisille (1975). Jotkut skitsofreniatutkijat olivat kuitenkin harmissaan, koska tämä oli väärä tulos. Heidän oli aivan pakko laskea tämä tulos uudelleen toisella menetelmällä, joka inflatoi keinotekoisesti konkordanssilukua 73 %. He myös ehdottivat, että tulokset pitää korjata ylöspäin iän suhteen, vaikka tutkimukseen osallistuneet henkilöt olivat kaikki keskimäärin 40 vuotiaita ja kauan sitten ohittaneet skitsofrenian tyypillisen alkamisiän. Sama "pikku korjaus" tehtiin toiselle Yhdysvalloissa tehdylle tutkimukselle (1969), joka antoi skitsofrenian konkordanssiksi identtisille kaksosille 13,3 %.

Näitä eugenisteja varmaan harmittaa, kun he eivät vuosikymmenien etsimisen jälkeenkään ole löytäneet geenitutkimuksista sitä kuuluisaa "skitsofreniageeniä" tai edes geenien joukkoa. Laajimman geenitutkimuksen mukaan geenit selittävät korkeintaan 3,4 % skitsofrenian perinnöllisyyden vaihtelusta, ei 80 %. Mutta ei se mitään, voihan sitä aina tulkita geenitutkimustenkin tuloksia miten sattuu ja puhua "sadoista skitsofreniageeneistä", jotka ikävä kyllä nostavat geneettistä riskiä tähän tunnettuun "geneettiseen häiriöön" korkeintaan prosentin kymmenesosia. Samalla voidaan jatkaa sadan vuoden ihmisoikeusrikosten perinnettä psykoottisista "oireista" kärsiviä ihmisiä kohtaan selittämällä, että näillä ihmisillä on jokin mystinen geneettinen sairaus tai muuten vain alempiarvoiset geenit, minkä vuoksi on oikeutettua pahoinpidellä heitä hermomyrkyillä ja loukata heidän perusoikeuksiaan. Samaan aikaan avoimen dialogin menetelmällä skitsofrenian esiintyvyys on laskenut kymmenesosaan ja WHOn tutkimusten mukaan kehitysmaissa on ollut perinteisesti paljon parempi ennuste kuin "kehittyneissä" maissa, kunnes länsimainen "lääketiede" tuli ja vammautti potilaat sielläkin, missä he olivat vuosikymmeniä säästyneet hoidon aiheuttamilta aivovaurioilta. Taantuneiden eugenistien koulukunta ei vain halua luopua ihanasta fantasiastaan löytää se suuri geeni, joka pilaa heidän puhtaan rotunsa hygieniaa ja vaikeuttaa "sairaiden" erottamista terveistä.. Onneksi heidän tarvitsekaan huolimatta kaikesta vastaan puhuvasta todistusaineistosta, koska heillä on niin paljon yhteiskunnallista ja taloudellista valtaa, että he voivat huoletta aivopestä ihmisiä, manipuloida ja vääristellä tutkimustuloksia ja loukata uhriensa perusoikeuksia keksittyjen sairauksien nimissä.