Äitini on narsistinen ja itsekeskeinen ihminen. en ole tuon tyhmempää tavannut, mutta itse hän haluaa olla suuri sankari, joka yksinään pitää yllä perhettään. Hän ei ole näkevinään huonoa ja valehtelee asiat jälkeenpäin niin että aivan kuin ne olisivat olleetkin moitteettomassa kunnossa. Hän ei pysty ottamaan pienintäkään vastuuta mistään asiasta eikä näe tai ole näkevinään asioita jotka pitäisi hoitaa- Hän esti pelkästään olemassaolollaan, täydellisellä passiivisuudella, asioiden menemisen oikeisiin uomiinsa. Hän on tullut aina toimeen yksinään ilman apua vaikka lapset ovat joutuneet auttamaan häntä aina. Hän valehtelee ja valehtelee tehdäkseen itsestään sankarin muiden silmissä. Hän sanoo selvinneensä yksin ja kantaneensa lapset vielä turvaan vaikka oikeasti lapset ovat raahannet häntä selässään koko ikänsä. Äiti haluaa olla sankari. Hän yrittää puhumalla päästä sankarin asemaan. Häpeän häntä.
Paras tapa olisi jättää tuollainen äiti pärjäämään oikeasti yksin ulman mitään apua, mutta aina löytyy joku lapsi joka menee vipuun ja menee palvelemaan häntä. Äitini ei koskaan pyydä apua hän voihkii ja valittaa kovasti, silloin joku lapsista aina menee auttamaan häntä pyytämättä. Taas legendaarinen äiti on selviytynyt aivan yksin. Äitini on kusipää. Häntä ei pitäisi auttaa ennenkuin hän nöyrtyy pyytämään apua.
Mitä tuollaiselle mahtaa?
Paras tapa olisi jättää tuollainen äiti pärjäämään oikeasti yksin ulman mitään apua, mutta aina löytyy joku lapsi joka menee vipuun ja menee palvelemaan häntä. Äitini ei koskaan pyydä apua hän voihkii ja valittaa kovasti, silloin joku lapsista aina menee auttamaan häntä pyytämättä. Taas legendaarinen äiti on selviytynyt aivan yksin. Äitini on kusipää. Häntä ei pitäisi auttaa ennenkuin hän nöyrtyy pyytämään apua.
Mitä tuollaiselle mahtaa?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ihmiset, jotka säännönmukaisesti joka asiassa pullistelevat/valehtelevat itsensä paremmaksi kuin ovatkaan ja vähättelevät kaikki muut ihmiset – ehkä harvoja idoleitaan lukuunottamatta – huonommiksi kuin ovatkaan, ovat aina keskuudessamme kaikessa itsekeskeisessä rasittavuudessaan. Täytyy olla pohjimmiltaan vino, huono itsetunto, että aina vaan viitsiikin väännellä, sekä huono ihmistuntemus kun ei ymmärrä, että muutkin näkevät asioita...
Jos te lapset olette suunnilleen täyspäisiä, niin on äitinne jotakin tehnyt ?
Eikö maailmassa ole muita ihmisiä kuin joku äiti? Aika kaikkivoipa, epärealistinen ajatus. Voihan ihmisillä olla paljonkin muita, terveitä ihmissuhteita. Isovanhemmat, muut sukulaiset, opettajat, ikätoverit, tietysti isäkin, jos sille on yhtään tilaa.
Onhan sitä ihmisiä, jotka ovat menettäneet vanhempansa tai toisen heistä varhain, ja silti ovat ihan ok. Kaikki ei lähde äideistä.
Todellakin on muitakin ihmisiä ja ne vähät harvat ihmiset, jotka ovat normaaleja ihmisiä ja heidän normaalit tekonsa ja kohtelu saattavat pelastaa uhrin. ainakin osittain. Jos ei olisi muita ihmissuhteita kuin narsisti, se väistämättä ja varmasti johtaisi uhrin itsemurhaan. Narsisti ei anna periksi eikä näe mitä tekee ennenkuin näkee uhrinsa narun jatkona. Olen itse nähnyt kyseisen asian ja se on totta. Ei mitään aitoa empatiaa vaan sen teeskenteltyä joka saa uhrinsa entistä enemmän sekaisin ja epäluuloiseksi myös kaikkia muitakin kohtaan, lisäksi kiusaaminen viimeistelee asiat. Thats it.
Ihmisen ei ole hyvä olla vain kaksin, epäterveessä seurassa. Yksikin hankala ihminen voi osin vaikeuttaa ja jopa saastuttaakin niitä terveitäkin ihmissuhteita, ikään kuin se olisi heidän elämäntehtävänsä.
Ei ainakaan narsistin seurassa. Olen nähnyt miten narsisti toimii kun se kiusattu uhri kuoli lopulta oman käden kautta . Ei paljoa syitä pohdittu jälkeenpäin vaan narsisti toisteli aina vaan suustaan: "Se oli sen oma ratkaisu, ei sille vain mahtanut mitään". Se selitys oli siinä. Olisi kyllä mahtanut, olisi vain hyväksynyt ja ollut kiusaamatta.
Voitko tarkentaa mistä kiusasi ja mitä ei hyväksynyt
Mikä se on, joka omasta mielestään on sankari mutta toisten (autettavien) mielestä pelkkä häirikkö? Narsisti.
Onko sulla kasvukipuja ja äidistä eriytyminen käynnissä?
joo on, äidistä pitäisi päästä eroon...:'(
Äitisi ei ehkä ole elänyt elämää kuin mielikuvituksissaan, silloin ihminen keksii sankaruuden ja tekee itsestään sankarin. Äitisi voisi olla hyvä kirjoittamaan tarinoita, ehkä äitisi on sellainen tarinoitsija (historioitsijan vastakohta) joka värittää ja paisuttelee kertomuksiaan. Tarina ei voi olla tavallista elämää kuvaava vaan sen täytyy mennä kaiken inhimillisen saavutusten yli. Ehkä äitisi kuvittelee olevansa joku yliolento joka onnistuu sellaisessakin, joka ihmiselle ei edes ole mahdollista. Kun keksii asiat niistä ei tule normaaleja vaan paisuteltuja ja epätodellisia. Harvoin sellainen ihminen joka valehtelee, pystyy kertomaan asioita uskottavasti, koska hän ei tiedä kuinka se normaali olisi mennyt, siksi hän kuvittelee sen tapahtuvan jotenkin yliluonnollisesti ja erikoisesti. Siksi jutusta tulee aina YLISUURI.Ei ainakaan tyhmempi ihminen sitä osaa, älykäs voi kyllä senkin osata.
Jotenkin tuli mieleen että voisiko skitsofrenialla ja narsismilla olla joku mahdollinen yhtäläisyys siinä mielessä, että noista kärsiville se kuviteltu totuus on täyttä totta heille itselleen? Esimerkiksi kun patologisesti valehteleva narsisti jää kiinni valheestaan, mitä tapahtuu vähän väliä, ei se pidä sitä minään, vaan jatkaa valhetta toisen perään. Eräs skitsofreenikko tuttava taas kertoi olevansa, vaikka mitä uskomatonta, mutta se oli helppo hyväksyä eikä siinä ollut takana hyödyn tai minkään muun tavoittelua, tuntemattomia kuitenkin saattoi pullistelu ärsyttää ja sai usein turpaansa.
Hyvä kirjoitus. Ehkä samaan lopputulokseen – ihminen kertoo YLISUURIA pullisteluja ja tarinoita – voi päätyä tosiaan useita eri reittejä, kaikki eivät ole samanlaisia. Kulloinenkin tarinoitsija voi päätyä ärsyttämään kulloistakin kuulijaa. Olet sen mukana jossakin ja huomaat, miten se kuin rutiininomaisesti taas kerran paisuttelee omaa osuuttaan yli tapahtuneen tai vähättelee/valehtelee muista, aivan kuin sen aivot eivät voisi millään muulla tavalla mitään prosessoidakaan.
Kysyy itseltään, miten tietoista tai tahatonta se on. Onko kyse huomionkerjäämisestä, siis pohjimmiltaan huonosta itsetunnosta, mihin paisutellaan aina ilmaa joukkoon.
Onkohan minulla sama äiti aloittajan kanssa? Tilannekuvaus täsmää!
Kun äidin talo tuli siivottua ja ikkunat pestyä, niin siivoojat heitettiin ulos!
Keksittiin tyytymättömyyden aihe tai vedettiin vanha asia esiin.
Sitten hän nautti kissansa kanssa kotinsa rauhasta.
Kun aikuistuani halusin tietää jotain juuristani, tapahtumista, niin kielsi ja valehteli.
Sisarelleni kertoi toista kuin minulle samasta asiasta.
Minusta lapsilla on oikeus osallistua oman sukunsa historiaan.
Joskus huvitti nähdä, miten äidin täytyi purra kielensä poikki hillitäkseen itsensä loppuun asti.
Löytyi vielä siivottavaa, jonka hän halusi saada valmiiksi.
Vaikeinta oli minulle silloin, kun kipeällä selälläni olin tammannut patjat ja matot ulkona ja sain seuraavana päivänä kuulla, että ne olivat niin huonosti tehty, että hän sai ne tammata uudestaan.
Siitä alkoi avun tulo täältä vähentyä. Se oli jatkuvaa. Kun imuroi tuolit ja tuuletti ne sai raivokohtauksen kiitokseksi. Myöhemmin kuulin äidinäidin kohdelleen äitiä samoin.
Mutta äitini oli todella älykäs! Laskin hänen vaikeutensa johtuvan juuri siitä, että ei kyennyt kykyjään käyttämään ja saamaan ansaitsemaansa tunnustusta saavutuksistaan.
Perheen arkielämä ei aina riitä siihen tarkoitukseen.
Mitä siihen valehteluun tulee, niin hän ei kai jaksanut nähdä asioita, kuten ne olivat.
Paljonkohan minusta löytyy samoja piirteitä? Samasta puusta kun ollaan...