En jaksa elämää

Elämä tuntuu täl hetkel liia raskal enkä jaksa enää. Mun itsetunto on täl hetkel iha sika huono ja itken melkei joka ilta yksi omas huonees vaik ei oo mitää syytä oon vaa kokoaja surulline. Kaikki pieni haukkumine tai sellane tuntuu tosi pahal pelkästää se et joku sanoo tyhmäks vitsil tai tosissaa tuntuu tosi pahal. Missä tahansa oon ni mul o melkei aina tekohymy. Mul o pari kunnon kaverii ja perhe jotka tekee elämästä siedettävää ja ne autaa mua jaksaa ja saa ees pienen oikeen hymyn mulle. Ne ei tiiä näist asioist mitää koska en haluu puhuu niist kellekkä mut tulin ny silti purkaa tunteit tänne. Mul o hirveit paineit tänä vuonna esim. lätkäs siks koska tänä vuonna alko esim ne tyttöje aluejoukkue ja select jutut. Ne meni päin vittuu koska otin niist hirveet paineet ja en tietenkää päässy niihi ni must tuntuu et oon iha paska puollustaja enkä osaa mitää ja sen takii pelit menee päin vittuu. Pelasin AAA saman ikäsis pojis ainoona tyttönä ja nyt tiputettii AA jonka taso on iha sika huono (meijä joukkuees AAA on hyvä mut AA ja A on tosi huonoi) mulle sanottii se harkkoje lopus ja aloin itkee siin ku melkei kaikki pojat oli viel siel ja ne vielki nauraa mulle siitä ja myös siit et mut tiputettii AA ja otan muutenki hurveest paineit kaikesta. Mul menee koulu päin vittuu ja saan kokeist huonoi numeroit. Sori jos toi oli sekava koska itken täl hetkel. Toski romaanis oli vaa osa asioist ja jos jakoitte lukee ja tiiätte mikä auttais mun itsetuntoo ja muutenki asiois ni kertokaa. Ja sanon uudelle et sori jos toi oli sekava.