Toivoa lohduttomalle

Istun pöydän ääressä. Toisella puolen pöytää, minua vastapäätä, istuu ystäväni. Hän puhuu. Puheen vuolaassa virrassa kuulen Jumalan huolenpidosta, mutta myös elämän raskaista kokemuksista.
Kuuntelen. Sanani ystävälle ovat vähäiset. Koen taitamattomuutta lohduttajana. Lähtiessään hän kuitenkin ilmaisee tulleensa lohdutetuksi. Mikä häntä lohdutti?

Milloin lohdutusta tarvitaan?

Millaisia ovat ne tilanteet tai tapahtumat elämässäsi, jotka synnyttävät sinussa lohdutuksen tarvetta?

Ehkä lapsuudestasi muistat – aikuisen näkökulmasta katsottuna pieniä – sattumuksia, joissa äiti tai isä sinua lohdutti. Aika kuluu, lapsi aikuistuu. Kokemuspiiri laajenee laajenemistaan, ja vihdoin se yltää maapallon ääriin saakka.

Viestit maapallon tilasta luonnonmullistuksineen, ihmisten ja kansanryhmien välisistä selkkauksista ja sodista voivat saada meidät ahdistuneeksi, kokemaan jopa lohduttomuutta. Kuitenkin Jumalan sanasta tiedämme, että Jumala voi meitä rohkaista kaikissa ahdingoissamme. Hän lohduttaa.

Paavalin kirjeestä Korintin seurakunnalle luemme: ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala!” (2. Kor. 1:3).

Jumalan moninainen lohdutus

Miten Jumala lohduttaa rankkojen uutisten saartamaa ihmistä? Entä raskaassa henkilökohtaisessa elämäntilanteessa olevaa? Runsaan lohdutuksen Jumalalla on käytössään lukuisia keinoja. Tästä kertoo katkelma edellä lainatusta Paavalin kirjeestä:

”Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia. Niin kuin Kristuksen kärsimykset ovat tulleet runsaina meidän osaksemme, samoin on Kristus tuonut meille runsaasti lohdutusta.

Jos me olemme ahdingossa, se koituu teille lohdutukseksi ja pelastukseksi. Jos saamme lohdutusta, myös te rohkaistutte kestämään samoja kärsimyksiä, joita me saamme kokea. Me luotamme lujasti siihen, että te kestätte. Tiedämmehän, että niin kuin te saatte osanne kärsimyksistä, saatte myös lohdutuksesta osanne.” (2. Kor. 1:4–7.)

Tämä Jumalan sana osoittaa, että Jumala on uskonut ihmiselle suuren tehtävän suunnitelmansa toteutuksessa. Tehtävänä on lohdutuksen saaneena lohduttaa lähimmäistä. Lohdutuksen lähde ja voiman antaja on sekin, kun koettelemuksissa oleva näkee ystävänsä kestävän vaikeuksissaan.

Paavali kirjoittaa lujasta luottamuksesta lähimmäisten selviytymiseen. Kysymyksessä on luottamus Jumalan voimaan, hänen johdatukseensa. Taivaallinen Isä kyllä tuntee ihmisen syntisyyden ja heikkouden. Hän ei olekaan jättänyt seuraajiaan heille antamissaan tehtävissä oman ymmärryksen ja päätelmien varaan. Hän on antanut heille johdattajaksi Pyhän Hengen.

Ikuisen elämän toivo lohduttaa

Pyhä Henki mahdollistaa sen, että Jumalan kutsuva ääni on vielä kuultavana. Se kuuluu Jumalan valtakunnasta evankeliumin saarnassa, joka on Jeesuksen lähetyskäskyn mukaista julistusta syntien anteeksiantamisesta. Sen vastaanottaminen tuo parhaan lohdutuksen tämän ajan ahdistuksissa, mutta sen lupauksena on myös iankaikkinen elämä.

Pöytäkeskustelussa ystäväni tuli lohdutetuksi Jumalan lohdutuksella. Evankeliumin sanoma syntien anteeksisaamiseksi sai vahvistaa hänen yhteyttään taivaalliseen Isään. Niin minunkin.