Haluaisin lukea muiden paniikkihäiriöstä kärsivien kokemuksia, missä tulevat pahimmat oireet ja kohtaukset?
Itse syön Sepramia 30mg päivässä, mutta kohtauksia saan edelleen mm. kahviloissa, ruokaloissa, ravintoloissa, joskus jopa läheisen ystävän seurassa. Tosin nykyään kohtaukset ovat melko lieviä, vain hengityksen kiihtymistä, vapinaa ja pään tärinää. Niissäkin on mielestäni tarpeeksi epämiellyttävyyttä enkä koe olevani oma itseni. Ilman rauhoittavaa lääkettä en kahvilaan mene. Tämä vaikeuttaa elämää sillä tavoin, että kaikkien tällaisiin paikkoihin kohdistuvien tapaamisten tulee olla ennalta suunniteltuja, ex-tempore ei onnistu...
Sitten lisäkysymys:
Nyt lääkärini tahtoisi lopettaa rauhoittavan lääkkeeni, mutta en pärjää ilman! Mitä teen? Annostukseni on pieni, 15-30mg päivässä tarvittaessa, mutta otan lääkettä vain 0-4 kertaa viikossa.
Itse syön Sepramia 30mg päivässä, mutta kohtauksia saan edelleen mm. kahviloissa, ruokaloissa, ravintoloissa, joskus jopa läheisen ystävän seurassa. Tosin nykyään kohtaukset ovat melko lieviä, vain hengityksen kiihtymistä, vapinaa ja pään tärinää. Niissäkin on mielestäni tarpeeksi epämiellyttävyyttä enkä koe olevani oma itseni. Ilman rauhoittavaa lääkettä en kahvilaan mene. Tämä vaikeuttaa elämää sillä tavoin, että kaikkien tällaisiin paikkoihin kohdistuvien tapaamisten tulee olla ennalta suunniteltuja, ex-tempore ei onnistu...
Sitten lisäkysymys:
Nyt lääkärini tahtoisi lopettaa rauhoittavan lääkkeeni, mutta en pärjää ilman! Mitä teen? Annostukseni on pieni, 15-30mg päivässä tarvittaessa, mutta otan lääkettä vain 0-4 kertaa viikossa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Niin, tuosta Sepramista vielä... Lopetin lääkityksen viime keväänä, siitä viekkarit heitehuimausta. Parin kuukauden kuluttua olinkin jo niin pohjalla masennukseni ja paniikkihäiriöni kanssa, että yritin itsemurhaa. Tai no, voiko sitä yritykseksi kutsua kun en uskaltanut loppuun asti... Tämän jälkeen aloitin taas Sepramit ja nyt on suht hyvin mennytkin, mutta tuosta Opamoxista en tahtoisi luopua. Onko kellään ollut jatkuvaa rauhoittavaa lääkitystä paniikkihäiriöön?
Itselläni paniikkikohtaukset tulevat yleensä kotona tai ystävän tai sukulaisen luona. Kuitenkin yleensä rauhallisissa paikoissa. Tosin poikkeuksiakin on. Oma selitykseni tälle on, että ympäristön rauhallisuus antaa vallan paniikille. Kun en keskity ympäristööni, keskityn itseeni, ja omiin ongelmiini. Ne purkautuvat sillon. Vaikkakin monet kohtaukset lähtevät ihan tyhjästä, mutta ympäristön rauhallisuus antaa niille tilaa kasvaa sietämättömäksi.
Lääkityksestä.. Itse syön yhden tabletin klotriptyl miteä per päivä. Aika pieni annostus, mutta lääke sisältää rauhoittavia ainesosia.
oletko saannut klotriptyä juuri paniikkihäiriöön ja tuliko mitään sivuvaikutuksia? Kerro muutenkin jos jaksat onko se sopinut hyvin jne... itse olen sitä ajatellut seuraavan kerran lääkärille ehdottaa kun perinteiset ssri lääkkeet ei mulle sovi. Nyt on ainoostaan diapam pahimman varalle. Tuntuu vaan olevan aika vähän käytetty lääke vai onko sitten ihan uusi, itsekkin kuulin siitä vasta äskettäin. kiitos jos jaksoit vastata. Mulla on muuten sama juttu ton paniikin suhteen että yleensä tulee ihan vaikka kotona kun on lapset mennyt nukkumaan ja on aikaa itselle.
Mä sain ihan ekaks lääkkeeks paniikkihäiriöön Klotriptyl miten annostuksella 1 tabletti aamulla ja kaks illalla. Ja tosi nopeesti ton lääkityksen alottamisen jälkeen aloin toipua. Suurin sivuvaikutus oli väsymys...alussa nukuin monta tuntia päivässä...mut se helpotti ajan kanssa. Muita sivuvaikutuksia en oo huomannu. Nyt käytän klotriptyliä vaan sillon ku tulee paha olo...eli kohtauslääkkeenä. Se miksi sitä ei kai kauheesti määrätä, on kai siinä, että se saattaa aiheuttaa riippuvuutta...mullaki tuli vierotusoireita ku lopetin säännöllisen käytön.
Kiitos vastauksesta. Vielä kysyisin et kuinka kauan söit säännöllisesti ja kuinka kauan kesti sitten vierotusoireet ja oliko ne ihan kamalia? Kiitos taas
itse sain ensimmäisen kohtaukseni 2vuotta sitten kodissani ja kaiken lisäksi heräsin unesta ja kohtaus alkoi, avomieheni meni tilanteessa lukkoon kun en itsekään pystynyt selittämään mikä mulla on.. siinä sitten avomies joutui pukemaan mulle vaatteet päälle kun en itse kyennyt mihinkään.. niinpä lähdettiin aamuyöstä sairaalaan kun alkoi kohtauksen aikana kurkku turvota umpeen.. paniikkihäiriöksi kertoivat sairaalassa kun olivat saaneet lääkkeillä tilanteen rauhoitettua. kahden vuoden aikana olen 2 kohtausta saanut eikä lääkitystä tarvittu, kunnes nyt aloitin iltalukion jossa tunneilla aloin vähitellen saada taas kohtauksia ja menin lääkäriin. nyt aloitan sepram 10mg hoidon, joka toivon mukaan auttaa. kamalaa vain kun ei voi edes normaalisti koulussa käydä.. sama tilanne on esim. jonkun luona tuparit jne.. vieraita tuntemattomia ihmisiä kun on niin ei saumaa että mä siellä voisin olla.. huoh.. :/
..tulevat leffateatterissa, hyvänä kakkosena suuret marketit, niissä tosin yleensä nopeasti ohimenevinä.
itselläni ensimmäiset kohtaukset tulivat
yllätys yllätys: kotona.
näin on edelleenkin, lisäksi että joskus
tulee töissä...
mulla ei paniikkikohtaukset liitykkään julkisiin
paikkoihin, vaan ihan yleisesti paniikkihäiriö.
Mulla taas autossa, jos itse kyydissä. yksin ajellessa ei mitään. Mistä lie johtunee. Kartan tosiaan nykyään auton kyydissä oloa. :(
Pahimmat kohtaukset saan sairaalassa. Myös nykyään jonottaminen ahdistaa, ihan missä kaupassa tai paikassa tahansa.
Heippa. Olen sairastanut paniikkihäiriötä jo vuodesta 1999 ja se alkoi lukioaikana. Elämä oli vähän epäsäännöllistä ja huono omatuntokin vaivasi koulumenestyksestä..Kohtauksia tuli milloin missäkin. En aluksi tiennyt mistä on kyse kun tuli todella levoton olo ja tuntui paljon perhosia vatsassa, sydän hakkasi todella kovaa ja tuntui että kuolen tai sekoan. Luulin että sydämessä on jotain vikaa. Ensiavussa sanottiin että paniikkihäiriö. Sain silloin lääkkeeksi Xanor 0,25mg ja toiselta lääkäriltä Oxepameja. Ne tuntuivat kuitenkin mielestäni tosi väsyttäviltä enkä jaksanut tehdä mitään. Kohtauksia tuli edelleen silloin tällöin, esin itse autoa ajaessa, kaupassa, tai kun baarissa näki jonkun tappelevan. Minut ohjattiin nuorisopsykiatrille ja yhdessä hänen kanssaan sovimme Propralista eli Beetasalpaajalääkityksestä. Se on tosi hyvä koska se ei vaikuta keskushermoston kautta vaan alentaa suoraan sykkeen. Sen kanssa ei myöskään haittaa vaikka olisi ottanut pari lasillista viiniä ja kohtaus yllättää.. Elämäni oli vaakatasolla pari vuotta kun muutimme yhteen mieheni kanssa. Nyt kohtauksia on alkanut taas tulla varmaan johtuen stressistä ja suurista elämänmuutoksista ja jouduin taas marssimaan lääkärin puheille kun heräilen öisin kohtauksiin. Sydän hakkaa enkä saa sykettä alenemaan vaan hengitän ylipaljon ja tärisen ja tulee tuskaisen kuuma! Todella epämiellyttävää ja masentavaa! Nyt sain Alprox 0,5 mg ja propral 40 mg tarv. 1x3 tbl/vrk. En pysty itse vielä hallitsemaan kohtauksia ja jollei mulla olisi noita lääkkeitä varmaan kohtauksia tulisi puolet enemmän eli siis pelkkä ajatuskin siitä että apu on lähellä auttaa. Lääkärikin sanoi että jos lääkkeet auttaa niin miksi kärsiä. Mielestäni sinun kannattaisi keskustella uudelleen lääkärin kanssa ja kertoa että sinusta tuntuu ettet pärjää ilman lääkkeitä vielä. Sopikaa uusi hoitosuunnitelma! Voimia sulle:)