Onko teillä odottajilla ystävät pysyneet yhtä läheisinä kuin ennen raskauttakin?
Minulla on eräs ystävä, joka lopetti yhteydenpidon tullessani raskaaksi vuosien kestäneiden lapsettomuushoitojen jälkeen..(ennestään meillä on leikki-ikäinen poika) Hänellä itsellään on pieni vauva.
Oltiin ennen tätä raskauttani parhaat ystävät,nähtiin päivittäin ja soiteltiin usein toisillemme.
Hän lopetti kylässä käymisen ja kun minä olisin heille menossa,he eivät ole koskaan kotona..
Ennen ei muuta tehnyt kun olivat kotona.
Mistä tässä voi olla kyse? Kateudesta? Hän on kuitenki pienen vauvan äiti..
Olen kysynyt asiaa häneltä suoraan,ja hän väittää kaiken olevan hyvin :/ ei suosti keskustelemaan koko asiasta.
Mä en voi käsittää että aikuinen ihminen käyttäytyy noin. En todellakaan olisi hänestä voinut uskoa tälläistä, että en kelpaa ystäväksi kun tulen raskaaksi.
Kokemuksia??
Minulla on eräs ystävä, joka lopetti yhteydenpidon tullessani raskaaksi vuosien kestäneiden lapsettomuushoitojen jälkeen..(ennestään meillä on leikki-ikäinen poika) Hänellä itsellään on pieni vauva.
Oltiin ennen tätä raskauttani parhaat ystävät,nähtiin päivittäin ja soiteltiin usein toisillemme.
Hän lopetti kylässä käymisen ja kun minä olisin heille menossa,he eivät ole koskaan kotona..
Ennen ei muuta tehnyt kun olivat kotona.
Mistä tässä voi olla kyse? Kateudesta? Hän on kuitenki pienen vauvan äiti..
Olen kysynyt asiaa häneltä suoraan,ja hän väittää kaiken olevan hyvin :/ ei suosti keskustelemaan koko asiasta.
Mä en voi käsittää että aikuinen ihminen käyttäytyy noin. En todellakaan olisi hänestä voinut uskoa tälläistä, että en kelpaa ystäväksi kun tulen raskaaksi.
Kokemuksia??
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulla on myös kaikonnut "ystäviä" synnytyksen jälkeen. Erityisesti lähes naapurissani asuva lapseton pari oli hyvä ystäväpariskunta minulle ja puolisolleni. Näimme tai soittelimme viikottain vielä ollessani raskaana. Lapsen synnyttyä näimme yhä harvemmin ja nyt emme ole nähneetäkään puoleen vuoteen...kysyin jopa kerran puhelimessa suoraan asiasta, mutta hän kielsi, että olisi suuttunut tms.
Nähdessämme olemme kuitenkin välttäneet koko ajan lapsesta tai raskaudesta puhumista ihan tarkoituksella.
Myös toinen nuoruuden ystäväni lopetti yhteyden pidon kokonaan. Hän itse on sinkku (vaikka haluaisikin miehen ja lapsen). Vaikka itse viikottain yritin ottaa yhteyttä. Kohta emme olekaan vuoteen nähneet...
En kyllä ymmärrä tälläista. Vaikka itse ottaa yhteyttä, niin aina on niin kiire, ettei jouda nähdä tai sitten ei edes vastata puhelimeen tai tekstiviesteihin..Mutta en enää jaksa ottaa paineita tuollaisita ihmisistä, on onneksi löytynyt oikeitakin ystäviä!
Siihen ei voi sanoa mitään että mikä moisen käyttäytymisen aiheuttaa, mutta miksi et kysyisi asiaa suoraan? Itselläni on tapa(joskus todella huono tapa) puhua asiat suoraan, turhankin suoraan, mutta on se kannattavaa. Itse olen rv16 5 ja ystävät ovat samat mutta yhteyden pito ei todellakaan óle samaa. Ystäväni ovat kaikka sinkkuja ja menevät baarissa v.loppuisin jota itse en enää harrasta joten puhelut eivät käännyt minulle eikä illanvietot senkään vertaa... mutta jos itse otan yhteyttä ja ehdotan jotain niin kyllä he silloin ovat mukana hommassa ja se on ihan kiva. He odottavat sen kontaktin tulevan minulta kun huomasivat kuinka väsynyt alussa olin niin ajattelivat että ilmoittelen sitten itse kun taas jaksan. Ei muuta kuin kissa pöydälle ja suoraa puhetta, se kannattaa vaikka se joskus sattuukin.
Jos luit aloitusviestin tarkkaan, niin siinä lukee, että olen tätä kysynyt häneltä suoraan.
Mutta hän väittää kaiken olevan ennallaan (ei tod.ole) ja sanoo ettei raskaus ole vaikuttanut mitenkään..
Hän ei halua asiasta keskustella, vaikka ystävien luulisi pystyvän keskustelamaan mistä tahansa aiheesta.
Noinhan se meinaa mennä. Elämäntilanteen muutokset ovat nimen omaan naisille yleensä liikaa. Miehillä pysyy samat kaverit vuodesta toiseen. Muakin rassaa suunnattomasti se, että jos on naimisissa, kaikki kaveritkin ovat, no, parisuhteessa ainakin. Jos on lapsi, on oltava kavereillakin ja mieluiten yhtä monta ja samaa sukupuolta. Kai se on sitä kateutta. Ei voida iloita toisten ilosta... Eikä joustaa. Kyllä sen pitäis olla niin, että toisen tilanne huomioidaan ja pysytään kavereina, vaikka toinen ei voikaaan/ halua rampata ravintoloissa enää tai jotain muuta...
Ei kai voi muuta kuin vaihtaa kaveripiiriä jokaisen elämänmuutoksen mukana.
En oikein ole uskaltanut vielä kertoa sukulaisille vauvasta (joidenkin kohdalla syystäkin, mokomat ikävät suupaltit). Miehen siskolle varsinkin tuntuu olevan kynnyskysymys kertoa, koska olemme aikoneet pyytää häntä ja miestään myöhemmin myös kummeiksi lapselle. Ongelmana on se, että he ovat kärsineet selvästi lapsettomuudestaan, vauvaa ei heille ole kuulunut, kun me taas emme ole miettineet samalla tavalla, emme laisinkaan noin painokkaasti vaan kaikessa hiljaisuudessa ihmetelty että ylipäätään kävikin näin että haikara tulossa kesällä. Meillekin se asia on ihme ja odotamme autuaina. Kunpa kesä tulisikin pian!