Olemmeko valmiita vai keskeneräisiä.

Olet oikeassa.
Ihmisellä on vapaa tahto. Ei kukkokaan käskien laula, poikakin muisti tuon mulle sanoa, kun käskin lopettaa tupakinpolton.

Juuri tuollaisesta asenteesta kumpuaa ihmisten muutosvastarinta. Mikään maailmassa ei ole niiin paha kuin muutos ja sitä vastustetaan ja pannaan hanttiin viimeiseen hengenvetoon. Ja silti vaikka se olisi parannus entiseen ja pelkästään hyväksi.

Tosimälsää kirjoitti:

Juuri tuollaisesta asenteesta kumpuaa ihmisten muutosvastarinta. Mikään maailmassa ei ole niiin paha kuin muutos ja sitä vastustetaan ja pannaan hanttiin viimeiseen hengenvetoon. Ja silti vaikka se olisi parannus entiseen ja pelkästään hyväksi.

Lue lisää

Työelämästä muistan hyvin tätä muutosvastarintaa. Jotkut vastusti aivan kaikkea, sen kummemmin asioihin perehtymättä.
Asiallisen tiedon saanti, usein lieventää vastarintaa, kun ´´hyppy tuntemattomaan´´ väistyy.
Monesti sitten jälkeenpäin kyllä änkyrätkin huomasi, että muutos olikin parempi, kuin vanha tapa.

Periaatteessa jokainen yksilö kehittyy johonkin suuntaan koko ajan.
Silloin se tulee sisältä päin niin, ettei sitä välttämättä tiedosta.
Sen havaitsee, jos tietoisesti alkaa tarkastelemaan, mitä olin 20vuotiaana ja mitä nyt.
Juuri tuo uuden pelko, on suuri este. Ei ole helppoa ´´astua tyhjyyteen.´´
Toisaalta näkee kertomuksia siitä, että kun on uskaltanut muutokseen, useimmat sanovat, että se oli hyvä, ellei paras asia heidän elämässään.

Mikä muutos (sitähän tapahtuu jatkuvasti) sitten lienee laajemmin katsottuna kehitystä ja mikä rappeutumista.

Tellukka kirjoitti:

Mikä muutos (sitähän tapahtuu jatkuvasti) sitten lienee laajemmin katsottuna kehitystä ja mikä rappeutumista.

Niin, kehittyä voi eteenpäin tai taantua taaksepäin.
Nykyäänhän sanotaan, että muutos on pysyvä olotila.
Liekö ajatuksena vaimentaa muutosvastustusta, se kun on ihan luonnollinen reaktio.

eppu2 kirjoitti:

Periaatteessa jokainen yksilö kehittyy johonkin suuntaan koko ajan.
Silloin se tulee sisältä päin niin, ettei sitä välttämättä tiedosta.
Sen havaitsee, jos tietoisesti alkaa tarkastelemaan, mitä olin 20vuotiaana ja mitä nyt.
Juuri tuo uuden pelko, on suuri este. Ei ole helppoa ´´astua tyhjyyteen.´´
Toisaalta näkee kertomuksia siitä, että kun on uskaltanut muutokseen, useimmat sanovat, että se oli hyvä, ellei paras asia heidän elämässään.

Lue lisää

Voiko ihmistä ulkoapäin kehittää? Kehittyminenhän tapahtuu ihmisessä sisällä (nyt ei puhuta vatsa- eikä pakaralihaksista :D ).

siilenämää kirjoitti:

Voiko ihmistä ulkoapäin kehittää? Kehittyminenhän tapahtuu ihmisessä sisällä (nyt ei puhuta vatsa- eikä pakaralihaksista :D ).

Siis oispa kiva jos joku sanoisi että minäpä nyt vähän kehitän sinua :).

siilenämää kirjoitti:

Siis oispa kiva jos joku sanoisi että minäpä nyt vähän kehitän sinua :).

Ei ketään voi väkisin kehittää, ei se kanna hedelmää.
Mahdollisuuksia voi tarjota, innostaa löytämään itse tiensä.

siilenämää kirjoitti:

Siis oispa kiva jos joku sanoisi että minäpä nyt vähän kehitän sinua :).

Samaan tapaan ajatteli Erno Paasilinna. Hän sanoi, että vain itseoppineet ovat oppineita. Muut ovat opetettuja.

eppu2 kirjoitti:

Ei ketään voi väkisin kehittää, ei se kanna hedelmää.
Mahdollisuuksia voi tarjota, innostaa löytämään itse tiensä.

Väkisin kehittäminen aiheuttaa vain vastarintaa eikä sitoutumista kehittymiseen.

jocus kirjoitti:

Samaan tapaan ajatteli Erno Paasilinna. Hän sanoi, että vain itseoppineet ovat oppineita. Muut ovat opetettuja.

Oikiastaan aika viisas ajatus hältä.

jocus kirjoitti:

Samaan tapaan ajatteli Erno Paasilinna. Hän sanoi, että vain itseoppineet ovat oppineita. Muut ovat opetettuja.

Hyvä ajatus tuo Paasilinnankin ajatus.
Myös sellaisen ajatuksen olen lukenut jostain, että jokainen on elämässään aina jonkun opettaja.
Mitä sitten itseoppinut tarkoittaa. Kokemuksen kautta itseoppinut on mielestäni vain ja ainoa itseoppimisen muoto.
Jos opiskelet kirjoista itseksesi, se on jonkun toisen havaitsemaa tietoa.

eppu2 kirjoitti:

Hyvä ajatus tuo Paasilinnankin ajatus.
Myös sellaisen ajatuksen olen lukenut jostain, että jokainen on elämässään aina jonkun opettaja.
Mitä sitten itseoppinut tarkoittaa. Kokemuksen kautta itseoppinut on mielestäni vain ja ainoa itseoppimisen muoto.
Jos opiskelet kirjoista itseksesi, se on jonkun toisen havaitsemaa tietoa.

Lue lisää

Tuossakin on totta toinen puoli. Jos kirjatieto jätettäisiin ulkopuolelle, tipahtaisimme melkein kivikauteen. Kaikenkaikkiaan kirjoitustaito on ehkä suurin keksintö, minkä ihmiskunta on koskaan tehnyt, koska vain sen avulla voitiin suuri määrä tietoa siirtää seuraaville polville.

jocus kirjoitti:

Tuossakin on totta toinen puoli. Jos kirjatieto jätettäisiin ulkopuolelle, tipahtaisimme melkein kivikauteen. Kaikenkaikkiaan kirjoitustaito on ehkä suurin keksintö, minkä ihmiskunta on koskaan tehnyt, koska vain sen avulla voitiin suuri määrä tietoa siirtää seuraaville polville.

Lue lisää

Kyllä,samaa mieltä, mutta se tarvitsi suurta asennemuutosta, että se saatiin kaikkien ulottuville.
Mutta se on nimenomaan sitä toisten oppimisen tietoa, jolla sitä tietoa siirrettiin, ei itse keksitty.

eppu2 kirjoitti:

Kyllä,samaa mieltä, mutta se tarvitsi suurta asennemuutosta, että se saatiin kaikkien ulottuville.
Mutta se on nimenomaan sitä toisten oppimisen tietoa, jolla sitä tietoa siirrettiin, ei itse keksitty.

Lue lisää

Toisilta oppiminenkin on oppimista. Opetettuja ovat ne, jotka ovat saaneet opetusta muilta. Varmaan Erno tarkoitti lähinnä yliopisto-opiskelijoita.

jocus kirjoitti:

Tuossakin on totta toinen puoli. Jos kirjatieto jätettäisiin ulkopuolelle, tipahtaisimme melkein kivikauteen. Kaikenkaikkiaan kirjoitustaito on ehkä suurin keksintö, minkä ihmiskunta on koskaan tehnyt, koska vain sen avulla voitiin suuri määrä tietoa siirtää seuraaville polville.

Lue lisää

Siis kirjatieto on aina oppimistieto.

eppu2 kirjoitti:

Siis kirjatieto on aina oppimistieto.

Niin minä sen näkisin, vaikka kirjatieto onkin muilta saatua tietoa.

eppu2 kirjoitti:

Kyllä,samaa mieltä, mutta se tarvitsi suurta asennemuutosta, että se saatiin kaikkien ulottuville.
Mutta se on nimenomaan sitä toisten oppimisen tietoa, jolla sitä tietoa siirrettiin, ei itse keksitty.

Lue lisää

Kirjoitus-ja lukutaito avaavat aivan uuden väylän oppimiselle.

On huolestuttavaa, että nykyään joka kymmenes yli 16-vuotias suomalainen ei ymmärrä tai sisäistä lukemaansa tekstiä. Myös nuorten kirjoitustaito on heikentynyt.

Nyt eletään suoranaisessa tietotulvassa, jossa eri mediat toitottavat omia totuuksiaan. Henkilö, joka ei ymmärrä lukemaansa, on pulassa ja täysin toisten johdateltavissa.

Oman kokemuksen kautta opittuun ei kukaan pysty vaikuttamaan.

Se on aika paha juttu se. Mitä jos on oppinut väärin?

Joskus hirvittää, että kehittyykö ihmisen keksimät tekoälyt vaaraksi ihmiskunnalle, kun ei kyetä rauhanomaiseen eloon.
Nyt juuri on uutisoitu sotaroboteista.

Selviytymistarinat ovat kait kannustavia, ne toisenlaiset taas niin kenties niin kipeitä, ettei kaikki niitä halua kertoa.
Kaikkihan me elämässä säröja saamme.
Tuo ympäristön suhtautuminen muuttuu, jos itsekin muuttuu.
Esiin nousee vissiin epäluulo, että mitä tuo nyt meinaa. Toki voi käydä niinkin, jos vaan tietään kulkee, että siihen totutaan.

Itse olen usein ajatellut antaa jollekin asialliselle lehdelle "selviytymättömyystarinan" eli että olen keskeneräinen ja on asioita, joita ei edes ammattiauttajien monikymmenvuotisen hoidon myötä pysty muuttamaan. Itselleni ne eivät ole kipeitä, sen sijaan arvelen, että lukijoille ei haluta julkaista tarinoita, joissa ei ole sataprosenttisen onnellista loppua, vaan ihminen jää kesken. Siltikin, vaikka olisi resilienssiä vaikka muille jakaa, niin on asioita, joihin ei voi vaikuttaa.

Ympäristön suhtautuminen muuttumiseen on kuten sanoit vaihtoehto a eli että ympäristö tottuu muutokseen. Tai sitten kuten kohdallani kävi viimeisessä työpaikassani eli b: potkaistaan pellolle. Pärstäkerroin ei enää miellytä, kun se on uusiutunut.

Mikä_milloinkin kirjoitti:

Itse olen usein ajatellut antaa jollekin asialliselle lehdelle "selviytymättömyystarinan" eli että olen keskeneräinen ja on asioita, joita ei edes ammattiauttajien monikymmenvuotisen hoidon myötä pysty muuttamaan. Itselleni ne eivät ole kipeitä, sen sijaan arvelen, että lukijoille ei haluta julkaista tarinoita, joissa ei ole sataprosenttisen onnellista loppua, vaan ihminen jää kesken. Siltikin, vaikka olisi resilienssiä vaikka muille jakaa, niin on asioita, joihin ei voi vaikuttaa.

Ympäristön suhtautuminen muuttumiseen on kuten sanoit vaihtoehto a eli että ympäristö tottuu muutokseen. Tai sitten kuten kohdallani kävi viimeisessä työpaikassani eli b: potkaistaan pellolle. Pärstäkerroin ei enää miellytä, kun se on uusiutunut.

Lue lisää

Tuollainen ´´selviytymättömyystarina´´ olisi mielenkiintoinen, se antaisi varmasti pohtimisen aihetta.
Kaikkihan pyrkivät onnelliseen loppuun.
Sanot, ettei ne ole itsellesi kipeitä, päättelen siitä, että olet kuitenkin päässyt kohtuullisen sinuksi asioiden kanssa.

Kuka voi tietää alkuperäisen tarkoituksen.
Kehityksen suunnat voivat lähteä mihin vaan, paljon riippuu ympäristöstä.
Jos imuria ei olisi paikalla, pillerin voi joku sotkea palasiksi.

Onneksi minä en enää ole alkuperäispakkauksessa.

siilenämää kirjoitti:

Onneksi minä en enää ole alkuperäispakkauksessa.

Ja kun viimeisen henkäyksen vetäisen olen päätepisteessä eli valmis, minuna.

Juuri joku kertoi tänään radiossa, että Lapistakaan rauhan paikkaa paljon löydä, kun jokapaikassa on jos jonkinäköistä hotellia ja keskusta.
Kumma rakennusvimma. Kaupungitkin tungetaan niin täyteen ei ruohotupsua kohta näy.

Lappalaistenkin pitää elää ja tienata elantonsa. Autiot rannat ja talot ei ketään elätä.

eppu2 kirjoitti:

Juuri joku kertoi tänään radiossa, että Lapistakaan rauhan paikkaa paljon löydä, kun jokapaikassa on jos jonkinäköistä hotellia ja keskusta.
Kumma rakennusvimma. Kaupungitkin tungetaan niin täyteen ei ruohotupsua kohta näy.

Lue lisää

Ei pidä paikkaansa tuo väitteesi.
Kyllä lapista löytää rauhallisia paikkoja ja erämaata, kun hakeutuu näiden turistirysien ulottumattomiin. Siellä on lääniä vaeltaa näkemättä ainuttakaan ihmistä.

rinkka.selässä kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa tuo väitteesi.
Kyllä lapista löytää rauhallisia paikkoja ja erämaata, kun hakeutuu näiden turistirysien ulottumattomiin. Siellä on lääniä vaeltaa näkemättä ainuttakaan ihmistä.

Lue lisää

Ei se ollutkaan minun väitteeni, vaan niin joku sanoi jossain radio-ohjelmassa tänään.
Noh, luultavasti vähän liioitteli. Harmi, kun en kuunnellut tarkemmin, tuossa vaan touhujeni lomassa pisti korvaan.

Näen sen juuri noin, lohtulauseena, joka sopii toiselle antaa, toivottomuuden kokemuksen ollessa päällä.
Mutta jos sitä käyttää ajatellen olevansa niin hyvä, ettei tarvitse vaivautua yhtään mihinkään, se johtaa taantumaan.

On tärkeää ajatella itse näin, vaikka ympäristöltä tulisi turpiin ja tulisi vaatimusta vaatimuksen perään.

On myös tärkeää pitää puolensa eli ilmaista suoraan muille, että minä olen riittävän hyvä, nykyinen taso riittää. Asianmukaisin sanankääntein tietenkin, ketään ärsyttämättä, mutta lujasti.

Elämäntiellä on niitä pysäkkejä, jolla aprikoimme mihin suuntaan lähteä.
Täydellistä ei ole, eikä tule, olisi kamalaa olla täydellinen, mitä sitten enää tekisi.

Mitään ei kuulemma loppumetreillä kadu niin paljon kuin tekemättä jättämisiään.

Uskalluksen puute se on elämässä suuri jarru.
Ties kuinka monta hyvää tilaisuutta ja asiaa on mennyt ohi, kun ei ole tarttunut tilaisuuteen.

Näinhän se on....toisaalta taas sekin osa on omaa persoonallisuuttani....jota ei niin muuteta...että nyt olet tuollainen ja sitten taas tällainen...Omana itsenä on onnellisempi ....kuin lainavaatteissa....

..Minusta valmius/keskeneräisyys konkretisoituu ainakin yhden asian suhteen: teknisten muutosten omaksuminen ja jossei hyväksyminen, niin sietäminen, Tee-se-itse -maailmassa. Opinko ottaa haltuuni uusia asioita.
..Omien taitojen, tietojen ja ominaisuuksien osalta tiedostaa oman rajallisuutensa. Sitäkin pitää sietää, että ilkeää nousta aamulla sellaisena kuin on. Jonain päivänä nostaa kädet ylös ja toisena päivänä rinnat on rottingilla.
..Uuden oppimista voi harjoitella, edes pienesti.
Katsoin dokkaria aivoista. Jännää oli, kun tutkittiin nunnia ja munkkeja, 30 % oli alzheimer, mutta se ei näkynyt heissä.
..Mitkä asiat nyt merkitsevät? Meidän ikäisten asiat. Pyrin kyllä joka käänteessä puhumaan sen puolesta, että meistä välitetään ja otetaan huomioon. Vähän kuin joukko-oppia.
Nuorempana oli toiset asiat merkityksellisiä.

Bengalitikku kirjoitti:

..Minusta valmius/keskeneräisyys konkretisoituu ainakin yhden asian suhteen: teknisten muutosten omaksuminen ja jossei hyväksyminen, niin sietäminen, Tee-se-itse -maailmassa. Opinko ottaa haltuuni uusia asioita.
..Omien taitojen, tietojen ja ominaisuuksien osalta tiedostaa oman rajallisuutensa. Sitäkin pitää sietää, että ilkeää nousta aamulla sellaisena kuin on. Jonain päivänä nostaa kädet ylös ja toisena päivänä rinnat on rottingilla.
..Uuden oppimista voi harjoitella, edes pienesti.
Katsoin dokkaria aivoista. Jännää oli, kun tutkittiin nunnia ja munkkeja, 30 % oli alzheimer, mutta se ei näkynyt heissä.
..Mitkä asiat nyt merkitsevät? Meidän ikäisten asiat. Pyrin kyllä joka käänteessä puhumaan sen puolesta, että meistä välitetään ja otetaan huomioon. Vähän kuin joukko-oppia.
Nuorempana oli toiset asiat merkityksellisiä.

Lue lisää

Aika oleellista tuo uusien asioiden haltuunotto.
Kuin juuri tämän tietotekniikan. Toiset vastustavat periaatteesta, eivät edes halua yrittää.
Toinen puoli on ihmisten syrjäyttäminen. Päivällä juuri sitä ajattelin, kun suomen radiossa sanottiin, että levytoiveita voi lähettää WhatsAppilla.
Ikäihmiset kuuntelevat radiota, monikohan heistäkin watsapilla pystyy toiveita laittamaanTuo nunnien ja munkkien juttu.
Mieleeni tuli, että onko heidän elämänsä niin pienimuotoista ja saman kuvion toistoa, että se sujuu siksi.

Nämä iäkkäät ihmiset treenasivat kaikenlaisilla pikkujutuilla. Tavallaan aktiivisesti. Kuvittelen myös, että elämä on vaatimatonta.
Ohjelma kannattaa yrittää jostain löytää.
Siinä oli jotain, mikä tökkäsi kuten tilkkujuttu ja sitten maan lippu, mikä on
tyypillisen alleviivaava klisee. Ken katsoo, ymmärtää, mitä tarkoitan. En selitä
enempää.
Syrjäytyneellä ei ehkä ole fyysisiä välineitä, mutta ei se tee ihmisestä kehittymätöntä. Taas mietin, millaisia mittareita voi edes käyttää?
Suppeasti ottaen ja laajasti ottaen.

Bengalitikku kirjoitti:

Nämä iäkkäät ihmiset treenasivat kaikenlaisilla pikkujutuilla. Tavallaan aktiivisesti. Kuvittelen myös, että elämä on vaatimatonta.
Ohjelma kannattaa yrittää jostain löytää.
Siinä oli jotain, mikä tökkäsi kuten tilkkujuttu ja sitten maan lippu, mikä on
tyypillisen alleviivaava klisee. Ken katsoo, ymmärtää, mitä tarkoitan. En selitä
enempää.
Syrjäytyneellä ei ehkä ole fyysisiä välineitä, mutta ei se tee ihmisestä kehittymätöntä. Taas mietin, millaisia mittareita voi edes käyttää?
Suppeasti ottaen ja laajasti ottaen.

Lue lisää

Jos on samaa kuviota toistanut silloin, kun on vielä aivot ollut voimissaan, sen saattaa pitkälle osata niillä muistiradoilla.

mimmimum-..mi kirjoitti:

Näinhän se on....toisaalta taas sekin osa on omaa persoonallisuuttani....jota ei niin muuteta...että nyt olet tuollainen ja sitten taas tällainen...Omana itsenä on onnellisempi ....kuin lainavaatteissa....

Lue lisää

Tuopa oli hyvin sanottu: "Omana itsenä on onnellisempi ....kuin lainavaatteissa.... ".
Itse olen joskus ollut vähän "kade" ihmisille jotka osaavat olla harkitsevaisia ja vakaita. Vaan minkäs sille omalle tempperamentilleen voi. Itse olen nopeasti päätöksiä tekevä. Ehkä joitakin asioita olisi pitänyt harkita tarkemmin. Toisaalta, en nyt olisi tämä joka olen, jos jossain vaiheessa olisin tehnyt toisin. Pääasiahan on, että juuri nyt on hyvä. Enkä voi tietää miten olisi käynyt jos joskus olisin tehnyt toisin. Turha jossitella, niinhän se on.

Niin ja entäs ne au -äidit ennen, olivat vähäteltyjä ja "parempien" hampaissa, kuin heidän lapsetkin, onneksi ei eletä enää sitä aikaa, kehitystä on tapahtunut hyvään suuntaan.

Lienee aika paljon luonnekysymys tuo muutoksista pitäminen.
Toinen pysyttelee enemmän omissa kuvioissaan ja sitten on matkageenin omaavia, jotka tarvitsevat uusia näkymiä ja uusia ihmisiä ympärilleen.
Tuon mukavuudenhalun kasvamisen vanhemmiten tunnistan hyvin itsessäni.

Et ole kuitenkaan antanut periksi, vaan etsinyt aina uutta rataa.
Tuo eväitten keräily on hauskasti ilmaistu mahdollisen tulevan varustamiseen.
Kaikki me varmaan jossain vaiheessa , jos ikää piisaa, tarvitsisimme tuollaista eväsreppua.

eppu2 kirjoitti:

Et ole kuitenkaan antanut periksi, vaan etsinyt aina uutta rataa.
Tuo eväitten keräily on hauskasti ilmaistu mahdollisen tulevan varustamiseen.
Kaikki me varmaan jossain vaiheessa , jos ikää piisaa, tarvitsisimme tuollaista eväsreppua.

Lue lisää

Kiitos vastauksesta. Eväitten keräily on keräilyä, joka tulee silloin, kun ei muuta voi.
Ehkä se juuri on sitä ihmisen kehittymistä:? Mutta pitääkö se olla niin, että vain joku huono asia kehittää? Vai onko niin, että hyviä ei huomaa? Osaa huomata.
Itse ajattelen, että oon tyypiltäni semmonen, että Osaan huomata hyviä asioita. Mutta ehken sittenkään.
Tahtoisin jäädä tähän. Tähän ok-jes-hyvä-hyvä-tilanteeseen. Nyt on hyvin ja pysykööt näin. En suurin surminkaan tahdo mitään "mitäs-nyt-täs-tilantees-tekis"-tilanteeseen.
Huh ja huh. Onpas tämä elämä vaike.:)

Heikunkeikku kirjoitti:

Kiitos vastauksesta. Eväitten keräily on keräilyä, joka tulee silloin, kun ei muuta voi.
Ehkä se juuri on sitä ihmisen kehittymistä:? Mutta pitääkö se olla niin, että vain joku huono asia kehittää? Vai onko niin, että hyviä ei huomaa? Osaa huomata.
Itse ajattelen, että oon tyypiltäni semmonen, että Osaan huomata hyviä asioita. Mutta ehken sittenkään.
Tahtoisin jäädä tähän. Tähän ok-jes-hyvä-hyvä-tilanteeseen. Nyt on hyvin ja pysykööt näin. En suurin surminkaan tahdo mitään "mitäs-nyt-täs-tilantees-tekis"-tilanteeseen.
Huh ja huh. Onpas tämä elämä vaike.:)

Lue lisää

Niin se kai on, että hyvät asiat muuttuvat sujuvasti itsestäänselvyyksiksi.
Huonot nousevat paremmin mielen päälle.
Itse olen vanhetessani, ruvennut kiinnittämään huomiota hyviin asioihin elämässä.
Vähän aikaa sitten katsoin mittariin ja se näytti melkein20 astetta pakkasta.
Heti nousi ajatus, kuinka hyvä kisulla ja itsellä on, kun on ruokaa ja on lämmintä, ei ole kiire minnekään. Täällä vaan köllötetään mukavassa olossamme.

eppu2 kirjoitti:

Niin se kai on, että hyvät asiat muuttuvat sujuvasti itsestäänselvyyksiksi.
Huonot nousevat paremmin mielen päälle.
Itse olen vanhetessani, ruvennut kiinnittämään huomiota hyviin asioihin elämässä.
Vähän aikaa sitten katsoin mittariin ja se näytti melkein20 astetta pakkasta.
Heti nousi ajatus, kuinka hyvä kisulla ja itsellä on, kun on ruokaa ja on lämmintä, ei ole kiire minnekään. Täällä vaan köllötetään mukavassa olossamme.

Lue lisää

Siitä olen tottavie onnellinen, että oon aina osannut nauttia hyvistä asioista.
Oon kiemurrellut hitosti jostakin "vähäpätöisestä" auringonnoususta tai joutsenperheen perheilystä saaremme rannassa.
On monia muistoja mielessä, mistä nautimme.
JOS emme olisi nauttineet yhteisistä jutuista satasella, niin jälkikäteen voisi olla tunne, että harmi kun emme osanneet nauttia kaikesta hyvästä ja jäisi jotenkin tyhjä tunne.
Olen tosi onnellinen, että me kumpikin otettiin kaikki irti, mitä kulloisistakin asioista oli otettavissa. (siis tarkoitin puolisoani).

Täällä on nyt 15,6 miinusta. Joo, ottaa päähän.
Kävin tänään kaupoilla. Viimesen päälle ostin erilaisia tilpehöörejä linnuille. Olin pakotettu toimimaan näin. Kun olen vienyt kaikkia herkkuja linnuille, voin kissini kanssa rauhallisin mielin kölliä täälä sisällä.
Nyt taustalla klassista musiikkia. Ilman kuulokkeita. Kohta maata meen. Tai siis ensteks lukemaan. Minulla on HYVIN mielenkiintoista luettavaa, josta kertonen tuonnempana. Nyt ei passaa:)

Kyllä se pysäyttää tuollainen tapaus ajattelemaan, varsinkin, kun itselläkin on takana sairaushistoriaa.
Harva kai sitä lähdön hetkellä aivan valmis tuntee olevansa.
Itsekin mietin tässä eräänä päivänä, että minulla on n, 3vuotta siihen ikään, kun isä kuoli ja n.16 siihen, kun äiti.
Aika tuntuu välillä ihan kiitävän.

Tämä epätäydellinen ei osaa edes kirjoittaa virheetöntä tekstiä. Korjaus:
.... sänkyyn makaamaan ja jäädä odottamaan kuolemaa.

Eikös joillain heimoilla ole ainakin ennen ollut sellaisia tapoja, että tiesivät ajan koittaneen ja menivät sitten jonnekin vuorille kuolemaan.
En nyt juuri ole tainnut uusia oppia, tämä talvielämä on niin hiljaista.
Mutta, kun sitä pojan kanssa mökkiään ruvettiin rakentamaan 4 kesää sitä tehtiin, paljon kaksinkin, siinä sitä tuli uutta opittua.
On hyvä olla avoin uusille asioille, siitä saa paljon mielen virkeyttäkin.

Tässä on hyvä kirjoitus, kiitos, täydet pisteet ja vielä tuplana nekin.

Juuri noin haluan elää, monen monituista projektia menossa ja jos en ole päässyt tekemään niin ainakin suunnitelmia löytyy.
Maailmassa on lukemattomia asioita, joihin haluan perehtyä paremmin ja ainakin kokeilla

Olisi se aika kuiva tilanne jos ei mitään uutta koskaan haluaisi opetella tai oppia. Voihan se uusi asia liittyä johonkin arkipäiväiseen ja pieneen,
Jatkuvasti on meneillään esim virkkaus-,neulomis-,maalaus-,kirjoitus-,tilkku-,huushollin järjestely-,puutarha-,peli-, valokuva-,askartelu-, elämis-, olemis-,yms projekteja.

Kun olen kaiken saanut valmiiksi - olen kuollut.
Kaikki keskeneräiset juttuni tulevat valmiiksi silloin kun heitän lusikan nurkkaan.

Mitäkö opettelen, olen hurahtanut korttipeleihin, bridge vie mennessään.

maissiiii kirjoitti:

Tässä on hyvä kirjoitus, kiitos, täydet pisteet ja vielä tuplana nekin.

Juuri noin haluan elää, monen monituista projektia menossa ja jos en ole päässyt tekemään niin ainakin suunnitelmia löytyy.
Maailmassa on lukemattomia asioita, joihin haluan perehtyä paremmin ja ainakin kokeilla

Olisi se aika kuiva tilanne jos ei mitään uutta koskaan haluaisi opetella tai oppia. Voihan se uusi asia liittyä johonkin arkipäiväiseen ja pieneen,
Jatkuvasti on meneillään esim virkkaus-,neulomis-,maalaus-,kirjoitus-,tilkku-,huushollin järjestely-,puutarha-,peli-, valokuva-,askartelu-, elämis-, olemis-,yms projekteja.

Kun olen kaiken saanut valmiiksi - olen kuollut.
Kaikki keskeneräiset juttuni tulevat valmiiksi silloin kun heitän lusikan nurkkaan.

Mitäkö opettelen, olen hurahtanut korttipeleihin, bridge vie mennessään.

Lue lisää

O-Orvokin kommentti oli minustakin hyvä ja tuo Sinun pulppuaa elämäniloa suorastaan.
Itse aina aamulla, kun herään ajattelen mitäpä tänään tekisin.
Meni järjestelypuolelle.
Järkkäsin alusvaatteita ja heitin huonommasta päästä pois.
Kiskaisin hellan paikoiltaan ja puunasin ja kuurasin.
Odotan kesää, pääsee taas ´´projektien´´ kimppuun.

Eipä tuohon lisäämistä, niin totta joka sana.
Tuo viimeinen lauseesi, jos noin kävisi se vasta surkea osa olisi.

Noin just.
Minäkin valmistuin jo kesällä -48.

Joka hetkellä olen tuntenut olevani se mitä olen, eikä minulla ole ollut tarvetta väkisin muokata ("kehittää") itseäni miksikään muunlaiseksi. No ehkä murrosiässä oli jonkun aikaa sellainen arvosteleva asenne itseään kohtaan.

Duunielämästä muistan sen ikuisen "kehittämisen", eikä mikään oikeastaan kehittynyt, vaan pyöri ympyrää noin kahdenkymmenenvuoden sykleillä. Joskus löytyi jotain vanhoja muistioita, niin jatkuvastihan niissä käsiteltiin samoja asioita.

Tänään just mietin sanontaa; "seuraa aikaansa" ja olen huomannut, että ohjelma Pikku Kakkonen alkaa olla tuoreempi, kun iänikuiset samat uutiset, missä mikään ei oikeasti muutu.

Olenko sitten niin valmis, etten enää haluakaan tietää mitään?!

Tuo työelämän kehittyminen. Mikään ei ollut tuskaisampaa kuin jokavuotiset kehityskeskustelut. Kiusaantunutta ja vaivaantunutta pakkokeskustelua. Voi hyvänen aika, kukahan senkin on mielessään kehitellyt.
Ja niitä iänikuisia mittareita millä mukamas kartoitettiin työhyvinvointia.
Heh, eipä tulisi mieleenkään tässä yksityiselämässä pitää itselleen kehityskeskustelua.

Psykoterapeutitar kirjoitti:

Duunielämästä muistan sen ikuisen "kehittämisen", eikä mikään oikeastaan kehittynyt, vaan pyöri ympyrää noin kahdenkymmenenvuoden sykleillä. Joskus löytyi jotain vanhoja muistioita, niin jatkuvastihan niissä käsiteltiin samoja asioita.

Tänään just mietin sanontaa; "seuraa aikaansa" ja olen huomannut, että ohjelma Pikku Kakkonen alkaa olla tuoreempi, kun iänikuiset samat uutiset, missä mikään ei oikeasti muutu.

Olenko sitten niin valmis, etten enää haluakaan tietää mitään?!

Lue lisää

Paljon sitä historia toistaa itseään maailmatapahtumista, välineet vaan ovat toisenlaiset.
Joskuspa saattaa tuntua siltäkin, että aivot ovat niin täynnä, että pikku kakkosen katseleminen on oikein viisasta.
Itse ole useinkin huomannut sellaisen asian, että julkisuuteen putkahtelee juttuja aivan uusina asioina ja kuitenkin ne on olleet tiedossa iät ajat.

Saga.Kabinetti kirjoitti:

Tuo työelämän kehittyminen. Mikään ei ollut tuskaisampaa kuin jokavuotiset kehityskeskustelut. Kiusaantunutta ja vaivaantunutta pakkokeskustelua. Voi hyvänen aika, kukahan senkin on mielessään kehitellyt.
Ja niitä iänikuisia mittareita millä mukamas kartoitettiin työhyvinvointia.
Heh, eipä tulisi mieleenkään tässä yksityiselämässä pitää itselleen kehityskeskustelua.

Lue lisää

En kanssa paljon arvoa antanut noille kehityskeskusteluille.
Joka vuosihan noita mittareita täytettiin.
Kun koneet tulivat, oli pakko opiskella käyttö ja käytössä olevat ohjelmat.
Joka vuosi tuli koulutuskalenteri, oli yksi esimies, joka antoi jokaisen katsoa sitä asiaa mikä kiinnosti ja mennä sellaiseen koulutukseen. Sitten kun esimies vaihtui, uusi rupesi määräilemään.
Juuri se on tärkeää, että voi hyödyntää sitä mikä itseä kiinnostaa, se kantaa oikeasti hedelmää.
Jos taas ei kiinnosta mikään, valinta sekin.

Bessie. Tuo linee se henkilön sisäinen kokemus, kuitenkin ajan hammas muuttaa meitä niin psyykkisesti, kuin fyysisestikin.
Silti kai voidaan kysyä, olemmeko silti ensi vuonna valmiimpia, kuin nyt. Me vain olemme.

Tellukka kirjoitti:

Noin just.
Minäkin valmistuin jo kesällä -48.

Joka hetkellä olen tuntenut olevani se mitä olen, eikä minulla ole ollut tarvetta väkisin muokata ("kehittää") itseäni miksikään muunlaiseksi. No ehkä murrosiässä oli jonkun aikaa sellainen arvosteleva asenne itseään kohtaan.

Lue lisää

Täytät siis ensi kesänä 70.
Ei sitä väkisin pidäkään mitään muokata, silloinhan menee väärään suuntaan.

Ja jokainen meistä kuitenkin joskus joutuu tilanteisiin, missä jossittelee.
Vaatteetkin on pitänyt ostaa tai tehdä.
Taidot hankkia, onko niitäkään kukaan tehnyt ilman pohdiskelua.
Jokainen se ihan itse oman elämänsä elää, eikä ajatuksiltakaan voi välttyä.
Kommentistasi välittyy melankolisuus, saatan olla väärässäkin.

eppu2 kirjoitti:

Ja jokainen meistä kuitenkin joskus joutuu tilanteisiin, missä jossittelee.
Vaatteetkin on pitänyt ostaa tai tehdä.
Taidot hankkia, onko niitäkään kukaan tehnyt ilman pohdiskelua.
Jokainen se ihan itse oman elämänsä elää, eikä ajatuksiltakaan voi välttyä.
Kommentistasi välittyy melankolisuus, saatan olla väärässäkin.

Lue lisää

Tarkoitan että tässä elämämänvaiheessa on turha enää jossitella ja tekemättömien tekojen ja valintojen perään itkeä.
Se on hiukan naurettavaa.

täysin.valmis kirjoitti:

Tarkoitan että tässä elämämänvaiheessa on turha enää jossitella ja tekemättömien tekojen ja valintojen perään itkeä.
Se on hiukan naurettavaa.

Angelika ei käytä nikkiään!!!!!

mikskö kirjoitti:

Angelika ei käytä nikkiään!!!!!

Kuka Angelika? En ole täällä nikkiä nähnyt.

täysin.valmis kirjoitti:

Tarkoitan että tässä elämämänvaiheessa on turha enää jossitella ja tekemättömien tekojen ja valintojen perään itkeä.
Se on hiukan naurettavaa.

Ahaa, tuota ajattelit. Siinä olen samaa mieltä, ettei menneisyydessä ole mitään mieltä roikkua.
Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu sanotaan.
Parempi elää tätä hetkeä ja katsoa tulevaisuuteen tarpeen mukaan.

"lacucaracha"

Mitä enemmän ryppyjä, sen laajenpi pinta-ala.
Koskee mm. Aivoa.
Ja Aivossahan se sielu, rakkaus ja muutkin tunteet.

H.

lacucarachalle
Ei ole määritelmiä ei, on vain jokaisen oma henkilökohtainen kokemus.
Se miten näemme itsemme ja toiset riippuu paljolti taustastamme. Sen on varmaan huomannut jokainen tänä pakolaisvirtojen aikakautena.
On tullut vilastua tuota Janten lakia, täälläkin joskus joissain kommenteissa sivuttu. Itseasiassa luulemme aika paljon.
Nimenomaan omaksi pääomaksemme meidän pitäisi ajatella kehitystä keräävämme. Sitä voi sitten vaikka käyttää muidenkin hyödyksi.
Hyvä tuo Hesarin ajatelma, kuin myös tuo kansan viisaus.
Kehitys alkaa jo kohdussa, emmekä voi sitä estää.

Huonosti sen hevosenkin kävi.
Ihminenhän on sitä mitä syö. Tuo lause taitaa olla enemmän totta mitä tällä hetkellä tiedetäänkään.

No voi, kun mulla ei ole ollut minkään ikäkauden kriisiä koskaan.
Niinhän sitä sanotaan, ettei mitään uutta auringon alla.
Ei kyllä näe aloituksessani mitään mikä edes viittaisi johonkin ohjeiden antoon.
Tarkoitukseni oli saada keskusteluun ihmisten omia näkökulmia.
Mutta jos olet kaiken tiedostanut ja kaiken kokenut, niin mitä aiot sitten loppuelämäsi tehdä, ellei ole mitään mahdollista uutta edessäpäin.
Pysähtyykö aika?

Ymmärsinkö oikein, kirjoittaja oli kolmikymppinen ja sinä seitenkymppinen.

eppu2 kirjoitti:

No voi, kun mulla ei ole ollut minkään ikäkauden kriisiä koskaan.
Niinhän sitä sanotaan, ettei mitään uutta auringon alla.
Ei kyllä näe aloituksessani mitään mikä edes viittaisi johonkin ohjeiden antoon.
Tarkoitukseni oli saada keskusteluun ihmisten omia näkökulmia.
Mutta jos olet kaiken tiedostanut ja kaiken kokenut, niin mitä aiot sitten loppuelämäsi tehdä, ellei ole mitään mahdollista uutta edessäpäin.
Pysähtyykö aika?

Lue lisää

Esikoisellani, joka on nyt 34-vuotias sanoi minulle, äiti olet sen ajan kasvatti, joka miettii uuden asia edessä, miten voisin tämän itse tehdä/hoitaa kun taas hän vastaavassa tilanteessa, kuka voisi tämän puolestani tehdä/hoitaa. Tällä hän tarkoittaa fyysisiä työsuorituksia.

Olen ikäluokkaa, joka on oppinut selviytymään omin avuin, tai en tietenkään voi yleistää. Onhan meidän ikäluokassa myös avuttomia, jotka eivät selviä yksin.

Kysyt minulta mitä aijon loppuelämämässäni tehdä. No, älä huoli, tein tänäänkin puolikkaan työpäivän jäsenmaksujen postitushommissa. Neljä tuntia on minun ikäiselle sopiva aika tehdä työtä tehokkaasti.

Onhan minulla kuten tiedät näitä tekemisiä ja joskus liikaakin. On timpurin, maalarin, kuvataiteilijan, kirjoittajan, puutarhurin, äidin ja puolison tehtäviä sekä satunnaisia osa-aikatöitä.

En toki käsittänyt aloitustasi ohjeistusten antoon. Kirjoitin tuttavani esikoisesta, joka on julkaissut kirjan. Viittaus kolmekymppisiin on viittaus omaan aikaani tuon ikäisenä. Ainut ikäkriisi, jonka olen läpikäynyt miettien elämäni tarkoitusta olenko saavuttanut mitään ja mitä itseasiassa haluaisin saavuttaa. Pohdiskelun paikka se oli. Sen jälkeen alkoi tapahtumaan ja toiset kolmekymmentä vuotta meni täysillä. Viimeiset kymmenen vuotta olen saanut valita ja valintoihini eivät kuulu tietoiset itsensäkehittämiskokeilut.

Laivaristeilyä halki Etelä-Euroopan olen ajatellut ensi syksyksi. Matkailun sanotaan avartavan 😁 Itsensä kehittämisestä kun on kysymys.

Korppismiettii kirjoitti:

Esikoisellani, joka on nyt 34-vuotias sanoi minulle, äiti olet sen ajan kasvatti, joka miettii uuden asia edessä, miten voisin tämän itse tehdä/hoitaa kun taas hän vastaavassa tilanteessa, kuka voisi tämän puolestani tehdä/hoitaa. Tällä hän tarkoittaa fyysisiä työsuorituksia.

Olen ikäluokkaa, joka on oppinut selviytymään omin avuin, tai en tietenkään voi yleistää. Onhan meidän ikäluokassa myös avuttomia, jotka eivät selviä yksin.

Kysyt minulta mitä aijon loppuelämämässäni tehdä. No, älä huoli, tein tänäänkin puolikkaan työpäivän jäsenmaksujen postitushommissa. Neljä tuntia on minun ikäiselle sopiva aika tehdä työtä tehokkaasti.

Onhan minulla kuten tiedät näitä tekemisiä ja joskus liikaakin. On timpurin, maalarin, kuvataiteilijan, kirjoittajan, puutarhurin, äidin ja puolison tehtäviä sekä satunnaisia osa-aikatöitä.

En toki käsittänyt aloitustasi ohjeistusten antoon. Kirjoitin tuttavani esikoisesta, joka on julkaissut kirjan. Viittaus kolmekymppisiin on viittaus omaan aikaani tuon ikäisenä. Ainut ikäkriisi, jonka olen läpikäynyt miettien elämäni tarkoitusta olenko saavuttanut mitään ja mitä itseasiassa haluaisin saavuttaa. Pohdiskelun paikka se oli. Sen jälkeen alkoi tapahtumaan ja toiset kolmekymmentä vuotta meni täysillä. Viimeiset kymmenen vuotta olen saanut valita ja valintoihini eivät kuulu tietoiset itsensäkehittämiskokeilut.

Laivaristeilyä halki Etelä-Euroopan olen ajatellut ensi syksyksi. Matkailun sanotaan avartavan 😁 Itsensä kehittämisestä kun on kysymys.

Lue lisää

Mitä ovat tietoiset itsensäkehittämiskokeilut?
Eikö kehitys kulje aina sitä tekemisen sarkaa myöten, mikä on elämässä kiinnostavaa.
Sinullakin, joka olet kova tekemään käsilläsi, taitosi varmaan kehittyy koko ajan ja luovalle ihmiselle jos kelle, tulee uusia oivalluksia.
Matkailun uskon kyllä avartavan näkökulmia.
Onneksi meilläkin on ollut naisten tasa-arvosta puhujia, joten ajattelu on pikkuhiljaa muuttunut, muuten kai olisimme yhä ´´hellan ja nyrkin´´ välissä.

eppu2 kirjoitti:

Mitä ovat tietoiset itsensäkehittämiskokeilut?
Eikö kehitys kulje aina sitä tekemisen sarkaa myöten, mikä on elämässä kiinnostavaa.
Sinullakin, joka olet kova tekemään käsilläsi, taitosi varmaan kehittyy koko ajan ja luovalle ihmiselle jos kelle, tulee uusia oivalluksia.
Matkailun uskon kyllä avartavan näkökulmia.
Onneksi meilläkin on ollut naisten tasa-arvosta puhujia, joten ajattelu on pikkuhiljaa muuttunut, muuten kai olisimme yhä ´´hellan ja nyrkin´´ välissä.

Lue lisää

Mitä aloituksellasi ajat takaa?

Toteat..

"Eikö kehitys kulje aina sitä tekemisen sarkaa myöten, mikä on elämässä kiinnostavaa."

Mielestäni .....

Kulkee se kehitys pettymysten ja vastoinkäymistenkin sarkaa myöten ja
ehkäpä tehokkaammin kuin itseä kiinnostavien asioiden sarkaa myöten.

Mielestäni...

on tekopyhää esittää yli kuuskymppisenä vaatimatonta ja keskeneräistä.

Mitkä ovat tietoisesti itsensäkehittämiskokeilu?

Sitä pitää kysyä heilt, jotka ovat keskeneräisiä ja haluavat joskus valmistua.

korppishuilii kirjoitti:

Mitä aloituksellasi ajat takaa?

Toteat..

"Eikö kehitys kulje aina sitä tekemisen sarkaa myöten, mikä on elämässä kiinnostavaa."

Mielestäni .....

Kulkee se kehitys pettymysten ja vastoinkäymistenkin sarkaa myöten ja
ehkäpä tehokkaammin kuin itseä kiinnostavien asioiden sarkaa myöten.

Mielestäni...

on tekopyhää esittää yli kuuskymppisenä vaatimatonta ja keskeneräistä.

Mitkä ovat tietoisesti itsensäkehittämiskokeilu?

Sitä pitää kysyä heilt, jotka ovat keskeneräisiä ja haluavat joskus valmistua.

Lue lisää

Kun toteaa olevansa keskeneräinen vielä yli 60-vuotiaanakin, ei ole tekopyhyyttä eikä vaatimattomuutta. Se on realismia ja jopa vahvuuttakin osoittava näkökulma.

Demeter@ Olen kanssasi samoilla linjoilla
Olisiko ikämme jo opettanut näkemään mahdollisuuksien ja mahdottomien mahdollisuuksien eron.

Olen tyytyväinen omiin kykyihini tehdä ja vaikuttaa se riittää.

Yksinkertaistettuna.

Kun putoaa tuolilta ja loukkaa selkänsä oppii uutta.

Aivan realismia on tullut kehiin. Ei lähde vouhkaamaan tyhjän perässä eikä kovasti tunne tarvetta opettaa muita.

Isäni, joka kuoli 72vuotiaana oli yhteiskunnallinen vaikuttaja aktiiviaikoinaan.
Ennen kuolemaansa, kun oli sisaren kanssa keskustellut, oli sanonut, että hän on ihan valmis lähtemään.
Siitä mietin, mitä on olla valmis. Onko se sitä, että tuntee, että on elämänsätyönsä tehnyt. Elämänväsymys kohtaa niin mielen, kun ruumiinkin.
(Monta ihmistä olen hoitanut, jotka ovat huokailleet, tuskailleet, kun pääsis jo pois.)
Vai onko se äärimmäistä itseriittoisuuden tunnetta.
Vai mitä se on?
Maailman muuttamiseen tarvitaan tyytymättömyyttä, luovuutta ja tarmoa ryhtyä tekemään ja myös rohkeutta.
Usein on niinkin, että tyytymätön on vain tyytymätön, mutta joku toinen voi saada siitä idean toimia.
Elämäänsä elääkseen ei ihminen tarvitse välttämättä kovin suuria.
Joku sanoi, että kun kuolee, on valmis, hyvin sanottu. Silloin on elämä valmis.

eppu2 kirjoitti:

Isäni, joka kuoli 72vuotiaana oli yhteiskunnallinen vaikuttaja aktiiviaikoinaan.
Ennen kuolemaansa, kun oli sisaren kanssa keskustellut, oli sanonut, että hän on ihan valmis lähtemään.
Siitä mietin, mitä on olla valmis. Onko se sitä, että tuntee, että on elämänsätyönsä tehnyt. Elämänväsymys kohtaa niin mielen, kun ruumiinkin.
(Monta ihmistä olen hoitanut, jotka ovat huokailleet, tuskailleet, kun pääsis jo pois.)
Vai onko se äärimmäistä itseriittoisuuden tunnetta.
Vai mitä se on?
Maailman muuttamiseen tarvitaan tyytymättömyyttä, luovuutta ja tarmoa ryhtyä tekemään ja myös rohkeutta.
Usein on niinkin, että tyytymätön on vain tyytymätön, mutta joku toinen voi saada siitä idean toimia.
Elämäänsä elääkseen ei ihminen tarvitse välttämättä kovin suuria.
Joku sanoi, että kun kuolee, on valmis, hyvin sanottu. Silloin on elämä valmis.

Lue lisää

Ehkä aika harva enää toteaa olevansa valmis lähtemään, viittaan isääsi, eppu2. Raamatussa on hieno ilmaisu: lähteä "elämästä kyllänsä saaneena".
Kun itse muistelen näitä varhain lähteneitä, en ajattele, että elämä olisi jäänyt heiltä kesken, he vain hoitivat oman pestinsä nopeammin kuin muut..))
Läheisen näkökulma voi tietysti olla toinen.
"Usein on niinkin, että tyytymätön on vain tyytymätön, mutta joku toinen voi saada siitä idean toimia.", kirjoitat. Hyvin nähty. Kukaan ei ole täällä tyhjän panttina, tyytymätönkään..))

eppu2 kirjoitti:

Isäni, joka kuoli 72vuotiaana oli yhteiskunnallinen vaikuttaja aktiiviaikoinaan.
Ennen kuolemaansa, kun oli sisaren kanssa keskustellut, oli sanonut, että hän on ihan valmis lähtemään.
Siitä mietin, mitä on olla valmis. Onko se sitä, että tuntee, että on elämänsätyönsä tehnyt. Elämänväsymys kohtaa niin mielen, kun ruumiinkin.
(Monta ihmistä olen hoitanut, jotka ovat huokailleet, tuskailleet, kun pääsis jo pois.)
Vai onko se äärimmäistä itseriittoisuuden tunnetta.
Vai mitä se on?
Maailman muuttamiseen tarvitaan tyytymättömyyttä, luovuutta ja tarmoa ryhtyä tekemään ja myös rohkeutta.
Usein on niinkin, että tyytymätön on vain tyytymätön, mutta joku toinen voi saada siitä idean toimia.
Elämäänsä elääkseen ei ihminen tarvitse välttämättä kovin suuria.
Joku sanoi, että kun kuolee, on valmis, hyvin sanottu. Silloin on elämä valmis.

Lue lisää

Usein puhutaan ekosysteemistä, miten kaikki on kohdallaan ja koko elämä järkkyy, jos joku laji yhtäkkiä häviää.
Yhtälailla me ihmiset olemme ´´ ekosysteemi ´´ suhteessa toisiimme. Emmehän me tänne edes pääse ilman kahden ihmisen antamaa alkua.
Minä ajattelenkin, ettei turhaa elämää ole.

eppu2 kirjoitti:

Usein puhutaan ekosysteemistä, miten kaikki on kohdallaan ja koko elämä järkkyy, jos joku laji yhtäkkiä häviää.
Yhtälailla me ihmiset olemme ´´ ekosysteemi ´´ suhteessa toisiimme. Emmehän me tänne edes pääse ilman kahden ihmisen antamaa alkua.
Minä ajattelenkin, ettei turhaa elämää ole.

Lue lisää

Hieno ajatus, ihmisten ekosysteemi. Kudelmasta on myös puhuttu, jokainen säe on tarpeen ja paikallaan, vaikuttaa kokonaisuuteen.
Ja eikö vieläkin löydy kulttuureja, joissa myös vainajat ovat "elävästi" läsnä: heitä muistetaan, heidät otetaan lukuun ? Uskoisin tuon muistaminen olevan aika voimaannuttavaa. Ainakin tuntemani sukututkijat ovat tästä hyvä esimerkki.

Joo, nykymaailmassa tieto ei enää ole ´´kiven alla´´ onneksi ne ajat ovat kaukana, kun rahvaalle oli vahingoksi oppia lukemaan.
Hyviä kommentteja tosiaan, kaikesta löytää aina jyviä.
Heh, en minäkään ole perfektionisti, mutta pukanut olen monta kertaa kutimia elämäni aikana, juuri tuosta mainitsemastasi syystä.

Totta, tuossa ei ole yhtään turhaa sanaa.

eppu2 kirjoitti:

Totta, tuossa ei ole yhtään turhaa sanaa.

"My mind has given me ability to use it for thinking of god as I like."
"Mieleni on antanut minulle kyvyn käyttää sitä ymmärtääkseni jumalan miten haluan."
-
Ylpeyteni ei anna minun kopioida Wikipediaa.
Siksi kirjoitin ajatuksen itse.

H.

hunksz kirjoitti:

"My mind has given me ability to use it for thinking of god as I like."
"Mieleni on antanut minulle kyvyn käyttää sitä ymmärtääkseni jumalan miten haluan."
-
Ylpeyteni ei anna minun kopioida Wikipediaa.
Siksi kirjoitin ajatuksen itse.

H.

Lue lisää

Jumalan saakin ymmärtää tavallaan, ei ole edes tullut mieleen, että pitäisi ymmärtää jonkun toisen tavalla.
En ole edes ajatellut onko joku kopioinut jotain, enkä huomannut ja mitä silläkään on väliä.
Sen olen kyllä huomannut, että lainauksiin ainakin useimmat laittavat lähteen ja niin teen itsekin.

eppu2 kirjoitti:

Jumalan saakin ymmärtää tavallaan, ei ole edes tullut mieleen, että pitäisi ymmärtää jonkun toisen tavalla.
En ole edes ajatellut onko joku kopioinut jotain, enkä huomannut ja mitä silläkään on väliä.
Sen olen kyllä huomannut, että lainauksiin ainakin useimmat laittavat lähteen ja niin teen itsekin.

Lue lisää

"eppu2"

Ei sitä tarvitsekaan ajatella.
Jokainenhan saa välittömän pään-säryn, lukiessaan iän-ikuisen vanhan kauhtuneen mietteen.
Ajalta joka oli silloin ihan toinen kuin nyt.
Feikki-korppiksen sanoma kertoi hyvin vahvasti määrätyn-laisesta jumalasta.
Ehkäpä jopa asenteesta.
Harmillista.
Tämä palsta ei vielä ole kuoleman-pelkoisille vanhuksille.
Se on vasta tuo seuraava :)
Tai ehkä vähän ylikin.

H.

hunksz kirjoitti:

"eppu2"

Ei sitä tarvitsekaan ajatella.
Jokainenhan saa välittömän pään-säryn, lukiessaan iän-ikuisen vanhan kauhtuneen mietteen.
Ajalta joka oli silloin ihan toinen kuin nyt.
Feikki-korppiksen sanoma kertoi hyvin vahvasti määrätyn-laisesta jumalasta.
Ehkäpä jopa asenteesta.
Harmillista.
Tämä palsta ei vielä ole kuoleman-pelkoisille vanhuksille.
Se on vasta tuo seuraava :)
Tai ehkä vähän ylikin.

H.

Lue lisää

Poistetaanpa sana "vielä".

H.

hunksz kirjoitti:

Poistetaanpa sana "vielä".

H.

Kuolemanpelko on yksilöllistä, en katso sen olevan millään muotoa palstasta tai muustakaan ihmisen ulkopuolella olevasta.

hunksz kirjoitti:

"eppu2"

Ei sitä tarvitsekaan ajatella.
Jokainenhan saa välittömän pään-säryn, lukiessaan iän-ikuisen vanhan kauhtuneen mietteen.
Ajalta joka oli silloin ihan toinen kuin nyt.
Feikki-korppiksen sanoma kertoi hyvin vahvasti määrätyn-laisesta jumalasta.
Ehkäpä jopa asenteesta.
Harmillista.
Tämä palsta ei vielä ole kuoleman-pelkoisille vanhuksille.
Se on vasta tuo seuraava :)
Tai ehkä vähän ylikin.

H.

Lue lisää

Kyseessä on Tyyneysrukous. Hyvin laajalti tunnettu tuntemattoman kirjoittajan tekemä rukous.

Uskoin, että rukous olisi tunnettu myös riimittelijäin piirissä, mutta asia selvisi sinulle vasta googlettamalla.

No nyt tiedät, oppia ikä kaikki.

Olet kovin kiinnostunut kuolemasta. Se nyt tulee kaikille jahka aika on täysi.


Minulle kuolema tuli käsin kosketelluksi kun puin rakasta anappiani arkkuun.

korppistyönsyrjässä kirjoitti:

Kyseessä on Tyyneysrukous. Hyvin laajalti tunnettu tuntemattoman kirjoittajan tekemä rukous.

Uskoin, että rukous olisi tunnettu myös riimittelijäin piirissä, mutta asia selvisi sinulle vasta googlettamalla.

No nyt tiedät, oppia ikä kaikki.

Olet kovin kiinnostunut kuolemasta. Se nyt tulee kaikille jahka aika on täysi.


Minulle kuolema tuli käsin kosketelluksi kun puin rakasta anappiani arkkuun.

Lue lisää

"korppistyönsyrjässä"

Niinpä.
Onko anappi vai sinappi se paras vitsi.
-
Ei minun tarvinut asiaa googlesta etsiä.
Tämän ikäisenä.
Näytellä olevani uuden keksijä.
Siksi siis tuon omani kirjoitin.
-
Tässä netti-osoitteessa on aikansa kullekin.
Ei siis paikkoja "antakaa nuoruutta mullekin".
-
Kun aika on, pitää aikuisen osata mennä sinne minne kuuluu.
Ja pysyä siellä.

H.

Mielestäni Tyyneysrukous koskee henkilökohtaista elämää, eikä niinkään yhteiskunnallisia asioita.

AA-liikkeen raitistumisohjelmassahan tuota rukousta ohjenuorana käytetään.

Minä ymmärrän tuon rukouksen sisällön niin, että raitistumaan pyrkivä pyytää itselleen kykyä hyväksyä ja "unohtaa" menneisyytensä, jota ei voi enää muuttaa.
Jos noita muutoksia ei tapahtuisi, niin hän jäisi rypemään entisen elämänsä syövereihin, eikä edistystä tapahtuisi.

Hän myös pyytää rohkeutta ja voimaa siihen, että seuraava pullo jäisi korkkaamatta. Siihen hänellä on mahdollisuus vaikuttaa.

Pyyntö viisaudesta erottaa nuo kaksi asiaa toisistaan tarkkoittanee yksinkertaisesti sitä, että
mennyttä emme voi pyyhkiä pois, mutta tulevaisuuteemme voimme vaikuttaa omilla valinnoillamme, vaikka keskeneräisiä olemmekin.

kylmätotuus kirjoitti:

Mielestäni Tyyneysrukous koskee henkilökohtaista elämää, eikä niinkään yhteiskunnallisia asioita.

AA-liikkeen raitistumisohjelmassahan tuota rukousta ohjenuorana käytetään.

Minä ymmärrän tuon rukouksen sisällön niin, että raitistumaan pyrkivä pyytää itselleen kykyä hyväksyä ja "unohtaa" menneisyytensä, jota ei voi enää muuttaa.
Jos noita muutoksia ei tapahtuisi, niin hän jäisi rypemään entisen elämänsä syövereihin, eikä edistystä tapahtuisi.

Hän myös pyytää rohkeutta ja voimaa siihen, että seuraava pullo jäisi korkkaamatta. Siihen hänellä on mahdollisuus vaikuttaa.

Pyyntö viisaudesta erottaa nuo kaksi asiaa toisistaan tarkkoittanee yksinkertaisesti sitä, että
mennyttä emme voi pyyhkiä pois, mutta tulevaisuuteemme voimme vaikuttaa omilla valinnoillamme, vaikka keskeneräisiä olemmekin.

Lue lisää

Viite viisasteluun.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Reinhold_Niebuhr

Tyyneysrukous on tuntemattoman kirjoittajan rukous. AA-kerho otti sen toipumisohjelmaan 1930-luvulla.

On sanomattakin selvää, että yksilö ja yhteiskunta ovat vuorovaikutuksessa keskenään.

korppistyönsyrjässä kirjoitti:

Kyseessä on Tyyneysrukous. Hyvin laajalti tunnettu tuntemattoman kirjoittajan tekemä rukous.

Uskoin, että rukous olisi tunnettu myös riimittelijäin piirissä, mutta asia selvisi sinulle vasta googlettamalla.

No nyt tiedät, oppia ikä kaikki.

Olet kovin kiinnostunut kuolemasta. Se nyt tulee kaikille jahka aika on täysi.


Minulle kuolema tuli käsin kosketelluksi kun puin rakasta anappiani arkkuun.

Lue lisää

Olen joskus itsekkin siteerannut tuota tyyneysrukousta. Kyllä kannattaa etsiä guuglettamalla tai muilla hakukoneistoilla siteerauksia, koska suurempaa typeryyttä ei ole kuin se että kuvittelee pystyvänsä itse ajattelemaan jonkun viisauden jota ei ole ajateltu tai sanottu ennnen. (Tässä tulee mieleen transendaalinen luonteenvinksahdus joka tapahtuu yleensä jo varhaislapsuudessa, kun lapsi tekee päätöksen omasta arvostaan verrattuna muihin ja valitsee minä olen hyvä, kaikki muut huonompia-mallin)

Paloma.se.co kirjoitti:

Olen joskus itsekkin siteerannut tuota tyyneysrukousta. Kyllä kannattaa etsiä guuglettamalla tai muilla hakukoneistoilla siteerauksia, koska suurempaa typeryyttä ei ole kuin se että kuvittelee pystyvänsä itse ajattelemaan jonkun viisauden jota ei ole ajateltu tai sanottu ennnen. (Tässä tulee mieleen transendaalinen luonteenvinksahdus joka tapahtuu yleensä jo varhaislapsuudessa, kun lapsi tekee päätöksen omasta arvostaan verrattuna muihin ja valitsee minä olen hyvä, kaikki muut huonompia-mallin)

Lue lisää

Tuo tyyneysrukous on aika paljonkin siteerattu, kai siksi, että se sopii meille kaikille.
Tuli mieleeni tuosta, kun viittasit siihen, että viisaudetkin on sanottu ja ajateltu ennen.
Olen itsekin huomannut, kun on jonkun mietteen ajatellut, se saattaa tulla, jos ei sanamuodoiltaan niin ajatukseltaan vastaan jossain mitä lukee.
Niinkin on kai käynyt useammankin kerran, että jokin uusi mullistava asia keksitään eri puolella maailmaa likipitäen samaan aikaan.

eppu2 kirjoitti:

Tuo tyyneysrukous on aika paljonkin siteerattu, kai siksi, että se sopii meille kaikille.
Tuli mieleeni tuosta, kun viittasit siihen, että viisaudetkin on sanottu ja ajateltu ennen.
Olen itsekin huomannut, kun on jonkun mietteen ajatellut, se saattaa tulla, jos ei sanamuodoiltaan niin ajatukseltaan vastaan jossain mitä lukee.
Niinkin on kai käynyt useammankin kerran, että jokin uusi mullistava asia keksitään eri puolella maailmaa likipitäen samaan aikaan.

Lue lisää

Ei se kai ihan kaikille sovi, esimerkiksi minulle se ei sovi alkuunkaan. En muista koska kuulin tai luin (todennäköisesti luin) tuon ajatelman ensimmäisen kerran, varmaan vuosikymmeniä sitten. Muistan silloin ajatelleeni jotain tyyliin lässynlässyn tai plaapplaap ja huoh ja niin ajattelen edelleen. Jotain uutta sentään opin; en ole ennen tiennyt että tuo (minun mielestäni) lattea lässytelmä on nimeltään "Tyyneysrukous". 2 x huoh.

bessie- kirjoitti:

Ei se kai ihan kaikille sovi, esimerkiksi minulle se ei sovi alkuunkaan. En muista koska kuulin tai luin (todennäköisesti luin) tuon ajatelman ensimmäisen kerran, varmaan vuosikymmeniä sitten. Muistan silloin ajatelleeni jotain tyyliin lässynlässyn tai plaapplaap ja huoh ja niin ajattelen edelleen. Jotain uutta sentään opin; en ole ennen tiennyt että tuo (minun mielestäni) lattea lässytelmä on nimeltään "Tyyneysrukous". 2 x huoh.

Lue lisää

"bessie-"

Niin.
Eikö vaan ollut tuhat kertaa parenpi tuo minun Carpe Diem-mietteeni?
Se ei ole mitään vanhaa ja tunkkaista. :)

H.

bessie- kirjoitti:

Ei se kai ihan kaikille sovi, esimerkiksi minulle se ei sovi alkuunkaan. En muista koska kuulin tai luin (todennäköisesti luin) tuon ajatelman ensimmäisen kerran, varmaan vuosikymmeniä sitten. Muistan silloin ajatelleeni jotain tyyliin lässynlässyn tai plaapplaap ja huoh ja niin ajattelen edelleen. Jotain uutta sentään opin; en ole ennen tiennyt että tuo (minun mielestäni) lattea lässytelmä on nimeltään "Tyyneysrukous". 2 x huoh.

Lue lisää

Se lienee kummunnut joltain kovan paikan eteen joutuneelta.
Niinhän me ihmiset toisia asioita näemme erilailla ja toisia samanlailla ja kaikkea lienee siltä väliltä.

Tyyneysrukousta paremmin minulle sopii jonkun jo kadonneen nimimerkin profiilista kauan sitten kopsaamani

Vanhuuden rukous:

"Luoja, anna minulle vanhuudenhöperyyttä unohtaa ihmiset
joista en ole koskaan pitänyt,
hyvää tuuria muistaa ne joista pidän
ja tarpeeksi näköä
erottaakseni heidät toisistaan."

Vanhavaivainen kirjoitti:

Tyyneysrukousta paremmin minulle sopii jonkun jo kadonneen nimimerkin profiilista kauan sitten kopsaamani

Vanhuuden rukous:

"Luoja, anna minulle vanhuudenhöperyyttä unohtaa ihmiset
joista en ole koskaan pitänyt,
hyvää tuuria muistaa ne joista pidän
ja tarpeeksi näköä
erottaakseni heidät toisistaan."

Lue lisää

Tuli päivän naurut, tuo oli hyvä.

hunksz kirjoitti:

"bessie-"

Niin.
Eikö vaan ollut tuhat kertaa parenpi tuo minun Carpe Diem-mietteeni?
Se ei ole mitään vanhaa ja tunkkaista. :)

H.

Tätäkö tarkoitat: ""Mieleni on antanut minulle kyvyn käyttää sitä ymmärtääkseni jumalan miten haluan."
No jaaa... mieli antaa sinulle kyvyn käyttää mieltäsi ymmärtääksesi jumalan miten haluat...
Noh, minun mieleni taitaa olla rakenteeltaan yksinkertaisempi, oman tietoisuuden ja ymmärryksen vapaus on mielessäni sisäänrakennettuna itsestäänselvyytenä.

Sinä usein haluat nähdä jumalan Jessen faijana, faijana johon sinullakin on läheinen ja keskusteleva suhde ja teitähän yhdistää myös samanlainen huumorintaju, naureskelette yhdessä asioille jos oikein muistan. Aikaa vanhaa ja tunkkaista, ja vielä vitun tylsääkin minun mielestäni.

bessie- kirjoitti:

Tätäkö tarkoitat: ""Mieleni on antanut minulle kyvyn käyttää sitä ymmärtääkseni jumalan miten haluan."
No jaaa... mieli antaa sinulle kyvyn käyttää mieltäsi ymmärtääksesi jumalan miten haluat...
Noh, minun mieleni taitaa olla rakenteeltaan yksinkertaisempi, oman tietoisuuden ja ymmärryksen vapaus on mielessäni sisäänrakennettuna itsestäänselvyytenä.

Sinä usein haluat nähdä jumalan Jessen faijana, faijana johon sinullakin on läheinen ja keskusteleva suhde ja teitähän yhdistää myös samanlainen huumorintaju, naureskelette yhdessä asioille jos oikein muistan. Aikaa vanhaa ja tunkkaista, ja vielä vitun tylsääkin minun mielestäni.

Lue lisää

"bessie-"

Sitä minä tarkoitin.
-
Jessestä sen verran että lähinnä minä hänen kanssaan "keskustelen"
Ja tosiaankin.
Aina huumorilla.
Vaikka kaikki eivät koskaan tunnusta, olen minä laadukas humoristi.
Minun vuokseni on pidätelty naurua tuhansia kertoja. :)

H.

eppu2 kirjoitti:

Se lienee kummunnut joltain kovan paikan eteen joutuneelta.
Niinhän me ihmiset toisia asioita näemme erilailla ja toisia samanlailla ja kaikkea lienee siltä väliltä.

Lue lisää

Kovia paikkoja on minunkin eteeni tullut, mutta alistuminen ja hyväksyminen ei ole koskaan käynyt mielessäkään. Ikinä en pystyisi toivomaan voimia jonkun asian hyväksymiseen jos kerran en sitä hyväksy. Voimia on joskus enemmän, joskus vähemmän, mutta aina vähintään sen verran, että pystyn olemaan oma 'johan-nyt-on-perkele' ja 'antaa-tulla-vaan' itseni.

hunksz kirjoitti:

"bessie-"

Sitä minä tarkoitin.
-
Jessestä sen verran että lähinnä minä hänen kanssaan "keskustelen"
Ja tosiaankin.
Aina huumorilla.
Vaikka kaikki eivät koskaan tunnusta, olen minä laadukas humoristi.
Minun vuokseni on pidätelty naurua tuhansia kertoja. :)

H.

Lue lisää

Kovin vähän olen sinun huumoriisi perehtynyt, arvelen kyllä ettemme naura samoille asioille.

Tämä oikeasti hymyilytti, en tiennytkään sinun pystyvän terävään itseironiaan:
"Minun vuokseni on pidätelty naurua tuhansia kertoja. :)

bessie- kirjoitti:

Kovia paikkoja on minunkin eteeni tullut, mutta alistuminen ja hyväksyminen ei ole koskaan käynyt mielessäkään. Ikinä en pystyisi toivomaan voimia jonkun asian hyväksymiseen jos kerran en sitä hyväksy. Voimia on joskus enemmän, joskus vähemmän, mutta aina vähintään sen verran, että pystyn olemaan oma 'johan-nyt-on-perkele' ja 'antaa-tulla-vaan' itseni.

Lue lisää

Mutta pystyt kuitenkin vielä kehittymään?
Se on taso jonne kannattaa pyrkiä. Ei alistuminen ja hyväksyminen ole sama asia. Hyväksyminen, niin kuin varmasti itsekin tiedät, on jonkinlainen sisäinen harmonia tilanteessa jossa omat toivomukset eivät täyttyneet ja johon itse ei voi vaikuttaa millään tavalla vaikka kuinka uhoisi. Nää on monesti suuria asioita, läheisen kuolema, oma tai lapsen vakava sairaus ine.
Mutta jokainen tavallaan, Don Quixotekin tuulimyllyjä vastaan, vaikka järki olisi sanonut että älä hyvä mies, mitä se hyödyttää?

Niin kai me vähän kaikki, mutta kyllä se ajan myötä ´´paino nousee.´´

eppu2 kirjoitti:

Niin kai me vähän kaikki, mutta kyllä se ajan myötä ´´paino nousee.´´

He..kerkeeköhän sitä vielä :=)

Aivan, elämä on koulu. Oppimisprosessi kehdosta hautaan.
´´Tahdoimme tai emme.´´

eppu2 kirjoitti:

Aivan, elämä on koulu. Oppimisprosessi kehdosta hautaan.
´´Tahdoimme tai emme.´´

Höpöti höpö.
Tässä iässä aletaan vain siteeraamaan ikivanhoja fraaseja kuin papukaijat ja kuvitellaan niitten avulla kehittyvänsä. Siinä se oppimisprosessi.
Pelkkää utopiaa, että ihminen viisastuisi sitä mukaa kuin ikää tulee lisää. Höperehtimään alkaa vanhetessaan.

eppu2 kirjoitti:

Aivan, elämä on koulu. Oppimisprosessi kehdosta hautaan.
´´Tahdoimme tai emme.´´

Elämänkoulu on todellakin jatkuva oppimisprosessi, jos vaan haluamme oppia. Se on myös antoisin koulu, jota olen koskaan käynyt.

Suurella mielenkiinnolla odotan, mitä uutta tänäänkin opin. Ehkä jotain suurta tai pientä. Se jää nähtäväksi-jotain kuitenkin.
Eilenkin opin monta asiaa.

On kuitenkin varmaa, ettei tästä koulusta valmistu koskaan, joten juhlia ei tarvitse järjestää. Senkin olen oppinut.

Tellukka kirjoitti:

Höpöti höpö.
Tässä iässä aletaan vain siteeraamaan ikivanhoja fraaseja kuin papukaijat ja kuvitellaan niitten avulla kehittyvänsä. Siinä se oppimisprosessi.
Pelkkää utopiaa, että ihminen viisastuisi sitä mukaa kuin ikää tulee lisää. Höperehtimään alkaa vanhetessaan.

Lue lisää

minusta oppiminen ja viisastuminen eivät ole sama asia. moni on oppinut, mutta ei viisas. käsittääkseni viisaus piilee siinä miten osaa oppimaansa käyttää.

Tellukka kirjoitti:

Höpöti höpö.
Tässä iässä aletaan vain siteeraamaan ikivanhoja fraaseja kuin papukaijat ja kuvitellaan niitten avulla kehittyvänsä. Siinä se oppimisprosessi.
Pelkkää utopiaa, että ihminen viisastuisi sitä mukaa kuin ikää tulee lisää. Höperehtimään alkaa vanhetessaan.

Lue lisää

Älä aina laita itseäsi esimerkiksi ja ainoan oikean totuuden tietäjäksi.
Ellet sinä viisastu niin anna muiden niin tehdä.

tammikuu-51 kirjoitti:

minusta oppiminen ja viisastuminen eivät ole sama asia. moni on oppinut, mutta ei viisas. käsittääkseni viisaus piilee siinä miten osaa oppimaansa käyttää.

Hyvin sanottu!

kylmätotuus kirjoitti:

Elämänkoulu on todellakin jatkuva oppimisprosessi, jos vaan haluamme oppia. Se on myös antoisin koulu, jota olen koskaan käynyt.

Suurella mielenkiinnolla odotan, mitä uutta tänäänkin opin. Ehkä jotain suurta tai pientä. Se jää nähtäväksi-jotain kuitenkin.
Eilenkin opin monta asiaa.

On kuitenkin varmaa, ettei tästä koulusta valmistu koskaan, joten juhlia ei tarvitse järjestää. Senkin olen oppinut.

Lue lisää

Noin se kulkee minunkin ajatusratani.
Kaipa sitä sitten, kun on metri multaa päällä, jotkut kaffetta juo ja kakkua syö

Paloma.se.co kirjoitti:

Älä aina laita itseäsi esimerkiksi ja ainoan oikean totuuden tietäjäksi.
Ellet sinä viisastu niin anna muiden niin tehdä.

No jo sinun olisi aikakin alkaa viisastua ...

Niinkuin vanha fraasi sano: "Parempi myöhään kuin ei milloinkaan".

Partiolainen on "Aina valmis!"

valmis ihminen on silloin kun arkunkansi lopsautetaan viimeisen kerran kiinni..siitta se ei valmiimmaksi tule..

taysinvalmisihminen kirjoitti:

valmis ihminen on silloin kun arkunkansi lopsautetaan viimeisen kerran kiinni..siitta se ei valmiimmaksi tule..

Ei tule, ei.
Ihan hymyilyttämään rupesi tuo kommenttisi.

Itse ajattelen, jos en ole pystynyt vaikuttamaan johonkin, mihin olisin halunnt, että no jaa, sen kai sitten kuulukin mennä noin.

eppu2 kirjoitti:

Ei tule, ei.
Ihan hymyilyttämään rupesi tuo kommenttisi.

toki saat hymyilla eppu 2,,silla hymy kaunistaa kaiken..vaikka totta lienee tokaisuni..

Mitäh! Muisti paranee viinaa juodessa.
Kerro mullekin, mistä sellaista viinaa saa, juon heti!

Älähän innostu. "Uudeksi" itseään tituleeraava alkaa olla sitä tooodella valmista kamaa, jolla aivo ei alkon takia enää toimi.