Musiikki on ohittamassa sananjulistuksen vl-liikke

Rock'n Roll on tullut kotisiionimme!

si julistaa synniksi.

Ei ole syntiä, mutta painoarvo on kasvanut rahan tarpeen myötä nähtävästi. Huippusuoritukset ja äänitteet kiinnostaa vain hyvin pientä osaa seurakansasta.

Esikoiset on kantanu kitarat kolokatalle ynnä muutki konesahat.

Kyllä siinä Kerhon perussanomassa on tarkistamisen varaa.
Lähtikö Jeesuksen opetuslapset parannuksen jälkeen syntien anteeksi antamisen perään, vai lähtikö he seuraamaan Jeesusta?

Teen karhunpalveluksen Kerholle, kun kerron, ei kukaan lähenyt siksi, että joku ihminen saarnaa synnit anteeksi, vaan siksi, että; Matt. 9:9 Kun Jeesus kaupungista lähtiessään kulki tulliaseman ohi, hän näki Matteus-nimisen miehen istuvan siellä. Jeesus sanoi hänelle: "Seuraa minua", ja hän nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta.


Taas Pave kirjoittaa Korinttiin;1. Kor. 11:1
Seuratkaa minun esimerkkiäni, niin kuin minäkin seuraan Kristusta

Ei siellä jääty seuraamaan syntien anteeksi antoa, vaan lähdettiin seuraamaan Jeesusta.

Vain se on oikea tie.

Kerho on väärässä hengessä, vailla pelastusta, sillä heille Jeesus ei ole Herra, joten joudutte vastaamaan tähän kysymykseen tuomiolla; Matt. 10:38 Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle.

Vain Jeesus vie Pyhyyteen.

Tämä kuuluu myös Kesitakselle. Tee parannus jne.

1. Niinä päivinä tuli Johannes Kastaja ja saarnasi Juudean erämaassa
2. ja sanoi: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle".
3. Sillä hän on se, josta profeetta Esaias puhuu sanoen: "Huutavan ääni kuuluu erämaassa: 'Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi'."
4. Ja Johanneksella oli puku kamelinkarvoista ja vyötäisillään nahkavyö; ja hänen ruokanaan oli heinäsirkat ja metsähunaja.
5. Silloin vaelsi hänen tykönsä Jerusalem ja koko Juudea ja kaikki Jordanin ympäristö,
6. ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä.
7. Mutta nähdessään paljon fariseuksia ja saddukeuksia tulevan kasteelle hän sanoi heille: "Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa?
8. Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä,
9. älkääkä luulko saattavanne sanoa mielessänne: 'Onhan meillä isänä Aabraham'; sillä minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille.
10. Jo on kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen.
11. Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.
12. Hänellä on viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisunsa aittaan, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa."

nähdä päivää, että kaikki musiikki Jumalan valtakunnassa on julistettu synniksi.

Israelin kulttuurissa ei tunneta sanaa 'musiikki', mutta laulamaan ja soittamiseen Jumalakin usein käski. Vaikka Raamatussakaan ei puhuta 'musiikista', Israelin kansan elämästä kertovissa kirjoituksissa on lukuisia musiikilliseen ilmaisuun, lauluun, soittoon ja tanssiin liittyviä sanoja. Musiikkia ei tunneta irrallisena, itsenäisenä taiteenlajina, vaan se liittyy arjen elämään, juhlaan ja jumalanpalvelukseen. Vanhan testamentin teosentrisen eli jumalakeskeisen elämännäkemyksen mukaan todellisuutta ei jaeta pyhään ja maalliseen.
Israelin musiikki on aina rytmillistä, koska usein oli mukana symbaalit ja rummut.
Keskeinen hepreankielinen jumalanpalveluksen termi on ylistys, hll, josta on muotoutunut yleiskristillinen sana Halleluja — ylistäkää Jumalaa. Ylistys on kokonaisvaltaista, sen on nähty kohoavan Jumalalle koko luomakunnasta, jossa ihminen on yksi luoduista.
Näin toimi ennen myös ns. itkijämummot, sekä ylistäjämummot, meno oli ylistäjillä aika reipasta, takapenkissä.
Erityinen ylistyksen paikka oli Jerusalemin temppeli. Vanhan testamentin ajan temppelimusiikista vastasivat leeviläiset.
Psalmit
Monissa Vanhan testamentin psalmeissa ylistykseen liittyy musisoiminen: "Tulkaa hänen porteilleen kiittäen, hänen esipihoilleen ylistystä laulaen" (Psalmi 100). Monipuolisimmin temppelin musiikkia kuvataan psalmissa 150, josta on muokattu vuoden 1986 suomalaisen virsikirjan virsi 332 Herraa hyvää kiittäkää:
Halleluja! Ylistäkää Jumalaa hänen pyhäkössään,
ylistäkää häntä taivaan mahtavissa holveissa!
Ylistäkää häntä, hänen väkeviä tekojaan,
ylistäkää häntä, hän on suuri!
Ylistäkää häntä raikuvin torvin,
ylistäkää häntä harppua ja lyyraa soittaen!
Ylistäkää häntä tanssien ja rumpua lyöden,
ylistäkää häntä luuttua ja huilua soittaen!
Ylistäkää häntä symbaalien helinällä,
ylistäkää häntä riemukkain symbaalein!
Kaikki te, joissa on elämän henkäys,
ylistäkää Herraa!
Halleluja!
Kuoro- ja soololaulajien musisointiin liittyivät, lähinnä uhritoimituksen yhteydessä, kielisoittimet (nebel, kinnor), vaskipuhaltimet (hasosera) ja lyöntisoittimet (mm. symbaali) sekä harvemmin ruokolehtipuhaltimet (ugab ja halil).
Suomalaisessa Raamatussa samoin kuin virsissä soittimet on käännetty mm. harpuiksi, kanteleiksi ja huiluiksi. Vanhan testamentin henkilöistä liittyvät musiikkiin ennen kaikkea soittajien kantaisä Jubal sekä kuningas Daavid, jonka mukaan Psalmien kirjaa on myöhemmin usein kutsuttu Daavidin psalttariksi.
Merkinantovälineiksi tuli takoa hopeatorvet (hasosera) (4. Moos. 10:1—10) , joita tuli soittaa myös riemujuhlissa. Mirjamin lauluna on tullut tunnetuksi Aaronin sisaren, naisprofeetan laulu, jota tämä säesti rummulla samalla kun "kaikki naiset seurasivat häntä tanssien ja rumpua lyöden" (2. Moos. 15:20—21):
Laulakaa ylistystä Herralle,
hän on mahtava ja suuri:
hevoset ja miehet
hän mereen suisti!
Laulua säestettiin Vanhan testamentin kuvaamina aikoina soittimin, samaan tapaan kuin nykyisen Lähi-Idän kansanmusiikissa. Moninaisiin kielisoittimiin viitataan sellaisilla nimityksillä kuin kle shir, sananmukaisesti "lauluun liittyvät välineet", ja le-sharim, "laulajille".
Kuten monissa muissa kulttuureissa laululla on ollut paikkansa juutalaisten elämän lähes kaikissa tapahtumissa. Sotaisiin yhteyksiin liittyy laulu, jolla naiset tervehtivät Daavidia tämän voitettua filistealaisen Goljatin (1. Sam. 18:6—7):
Daavid taas toimi seuraavana päivänä "tapansa mukaan" musiikkiterapeuttina soittamalla harppua rauhoittaakseen "pahan hengen" ahdistaman Saulin mieltä (1. Sam. 16:14—23, 18:10). Musiikki oli näin Herran palvelia.
Daavidin myöhempiin voitonjuhliin liittyivät tanssi, laulu ja soitto: "Ja Daavid ja kaikki israelilaiset karkeloivat riemuissaan Herran edessä ja lauloivat soittaen lyyraa ja harppua, rumpuja, helistimiä ja symbaaleja." (2. Sam. 6:5); "Daavid ja koko Israelin heimo saattoivat Herran arkkua, ja riemu raikui ja torvet soivat." (2. Sam. 6:15).
Juutalaisten Tamid-kirjan mukaan (VII:3) kuorossa oli vähintään 12 laulajaa, kaikki miehiä, sekä muutamia poikia "lempeine äänineen". Soittimien joukossa mainitaan kielisoittimet kinnor ja nebel lyyra ja harppu, halil on useita puhallinsoitintyyppejä myös kreikkalaisen aulóksen kaltaisia kaksoissoittimia ja meziltayim, pronssiset symbaalit. Niitä käytettiin juhlatilanteissa kuten juutalaisten pääsiäisenä ja lehtimajanjuhlan aikaan.
Jos Jumala antoi nämä musiikin ilot omalle silmäterälleen Israelille, pitäisi ne riittää myös kerholle.

Onko lopputyösi plagiaatti, Kesitas?
Lainaus suoraan netistä http://muhi.siba.fi/xwiki/bin/view/Muhi/View?id=kirkko_keskiaika1