Miksi pomoja vihataan?

Harvoin kai pomoja suorastaan vihataan. Tällä palstalla on kuitenkin koolla paljon yhteiskunnan ja kaiken esivallan vastaisia tyyppejä, joita ei voida pitää missään työssä. Täällä syntyy aivan väärä käsitys siitä, millaista oikeassa työelämässä on.

Toki pomojenkin joukkoon mahtuu myös keljuja tyyppejä, joiden paikka olisi jossain muualla, mutta harvinaisempaa se oikeasti on.

Itselläni on pitkä työura takana, mutta koskaan en ole kuullut enkä nähnyt pomoa vihattavan. Sen sijaan lievää inhoa tai halveksuntaa on satunnaisesti ollut havaittavissa. Yleensä se on johtanut työpaikan vaihtoon.

Jos aina vihaa pomoa pomon vaihtumisesta huolimatta, vika on kyllä itsessä eikä luultavasti muutu millään keinolla.

Mistä pomon halveksunta tai inho sitten johtuu silloin kun sitä on? Silloin pomo on ollut epäoikeudenmukainen (ainakin alaisen mielestä) tai ei hoida tehtäviään asiallisesti. Siinäpä minun tietämäni syyt.

Mistä on peräisin käsityksesi, että pomoja vihataan?

Eihän me pomoja vihata. Päinvastoin - me rakastetaan niitä ja ne rakastaa meitä. #metoo

no krropa kun kerran otit asian puheeks, tai laita jotain linkkejä jossa tekstii siis pomojen vihaamist

Sanoisin että pomot vihaavat työntekijöitä ja näyttävät sen.

Kun tollasta katsoo jonkun aikaa niin duunari alkaa myös vihata pomoa. Välillä se viha on niin kovaa että se tulee duunareiden tiloihin niin aletaan nälviä sitä vaikka olis mknkälainen omistaja. Se kun ei kuitenkaan tule toimeen ilman meitä. Nössö!

Pari syytä vihata isoja pomoja -- ei tosin välttämättä kaikkia:

* Typerät organisaatiouudistukset vähintään kerran vuodessa. Helvetinmoinen hulabaloo asiasta joka ei todennäköisesti lopulta paranna yhtään mitään, mutta aiheuttaa tarpeetonta epävarmuutta; Pomojen kyvyttömyys ymmärtää että asiantuntijat työskentelisivät parhaiten kun olosuhteet olisivat stabiilit.

* YT-neuvottelut. Suurella vaivalla rekrytoitu ja vuosien kokemuksen omaava henkilö saatetaan potkaista vittuun vain koska headcounttia pitää vähentää; Pomojen kyvyttömyys nähdä irtisanomisten vaikutusta tuottavuuteen ja organisaatiokulttuuriin.

* Pomot jotka ovat selkeästi kyvyttömiä toimimaan asemassaan, eivät ota vastuuta ihmisten johtamisesta, vaan ovat päässeet asemaan lähinnä narsististen piirteidensä vuoksi; Pomojen kyvyttömyys reflektioon ja empatiaan, a.k.a. kusipäisyys.

Kyse on väärinkäytöksistä ja etenkin epäoikeudenmukaisuudesta, ei mistään pomovihasta sinänsä.

Minuakaan ei kukaan vihannut, kun olin oikeudenmukainen, en syrjinyt iän saati sukupuolen vuoksi, ratkaisin ongelmia positiivisessa hengessä ja autoin alaisia motivoitumaan. Perusteiden vallitessa annoin palkankorotuksia ja urakkapalkkioita ahkerasta työstä sekä annoin pitää saunailtoja, rientoja ja risteilyreissuja. Lisäksi puolustin alaisiani omien pomojeni vääryyksiltä kuten ikärasisimilta ja pärstäkertoimen käytöltä, asiakkaiden aiheettomilta syytöksiltä ja virheellisiltä reklamaatioilta. Aiheelliset reklamaatiot käsiteltiin hyvässä hengessä asiakasta kunnioittaen ja opiksi ottaen. Budjettitavoitteet poikkeuksetta ylitettiin puhumattakaan muista mittareista. Ikääntyviä arvostettiin ja he opettivat tulokkaille tärkeitä asioita maltilla.

Kuvitellaan, että on moottoripyörä. Se kulkee joko hiljaa tai kovaa, riippuen siitä miten paljon kaasukahvasta kääntää. Ihmisillä tuo kaasukahvasta on motivaatio. Esimiehillä taas on erittäin suuri merkitys siihen, millainen motivaatio alhaisella on.
Sitä kautta voi haarukoida esimiestyön tärkeyttä ja mitä päätöksiä tehdään. Isoissa firmoissa tietysti isot päätökset tippuu jo ylempää ja lähin esimies vain toteuttaa ja toistaa annettua viestiä.

Eriarvoisuudella varmaan saa suomalaisessa kulttuurissa ne pahimmat mokat motivaation kannalta helposti tehtyä. Useimmilla pomolla on suosikkialaiset, oli ne sitten millä perusteella tahansa sellaisiksi päässeet. Joku toinen on sitten helposti mielestään pimennossa.

Itseäni nyppii kun esimies ei ole riittävän jämäkkä. Joviaalityyppi tämä nykyinen on kyllä, mutta jotkut töissä vie sitä ihan 100-0. Kuka vaan eniten vaatii ja on röyhkeä, saa kyllä tahtonsa läpi. Tai sitten jotkut lusmuaa eikä pomo oikeesti välitä tai puutu. Syö ainakin meikäläisen motivaatiota.

Mielestäni jo kysymys "Miksi pomoja vihataan?" on sairas. Terve ihminen ei vihaa toista ihmistä kuin siinä tapauksessa, että se toinen on surmannut lapsen tältä tai jotain vastaavaa.

Pomossa voi olla kritiikin aihetta, mutta jos siitä syystä vihaa pomoaan, on syytä hakeutua hoitoon. Vihaava ihminen on vaarallinen muille ja itselleen.

Minua nyppi pomot jotka eivät olleet IT-alalta. Moottoriturpa käy loputonta monologia sivuseikoita; kuten motivoinnista ja vastuunkannosta. Haluavat osallistuva tekniseen päätöksen tekoon, vaikka ei olisikaan minkäänlaisia edellytyksiä. IT-alan työ on joko helppoa tai vaikeata, siinä joko aina onnistuu tai aina epäonnistuu, ja se riippuu tasan yhdestä tekijästä - ja se ei ole motivaatio. Tekijä on se, tehdäänkö sarja oikeita hyvin harkittuja teknisiä valintoja vai tehdäänkö toistuvia vääriä valintoja. IT-alan ulkopuolinen esimies, ei kykene tekemään oikeita päätöksiä, mutta haluaa silti osallistua mielivaltaisilla päätöksillään. Näistä aiheutuu kasvavasti kertautuvaa turhaa tarpeetonta kuormaa. Ja tässä menee se ero mikä kallistaa IT-alan työn vastenmieliseksi.

Pomoja on monessa kerroksessa. Itse saan linjaukset ylhäältä ja käyn porukan kanssa vuosittaisen näytelmän siitä, että pinnistyksestä ja ponnistuksesta huolimatta mitään ei tule lisää.

Muutospelko on ihmisten oman menestyksen pahin este. Kannattaa rohkeasti nostaa kytkintä uuden työnhaun jälkeen, ja jättää tylsäksi ja omaan tasoon nähden vaatimattomaksi vuosien varrella muotoutunut työ jollekin nuorelle, jolle se on uutta ja haasteellista.

Kaikki paukut siihen työpaikkaneuvotteluun! Olen ollut töissä niin julkisella kuin yksityisellä. Jatkuviin vuosikorotuksiin uskoo vain hölmö, tuntuviin vuosikorotuksiin vielä hölmömpi. Jos olette oikea henkilö oikeassa paikassa, saatte kyllä sen, mitä pyydätte. Näin hyvien markkinoiden aikana avautuvat ne uraputken ovet aina hetkeksi, ja harmittavan usein eivät kuitenkaan välttämättä siinä firmassa, jossa on töissä (huolimatta kasvavasta myynnistä). Julkkaripuolella on puolestaan vaikeat rekrytilanteet, kun pitää yrittää motivoida nuoret hakijat hyväksymään kaunis puhe rahamääräisen palkitsemisen sijaissuoritukseksi ja hyväksymään, kovin usein, työsuhteen kestoinen 5-10v uralukko. (vrt. yksityisellä kehittäjä->projari->hankejohtaja)

"Mitä teillä on pomoja vastaan?
Oman kokemukseni mukaan antavat palkankorotuksia ja järjestävät saunailtoja. Kerran jopa ryöpytti projektipäällikköä, joka oli kaatamassa epärealistista työvuorta meikäläisen niskaan."

Taidat olla hiukan uusi näissä kuvioissa?

Näinhän se kuitenkin yleensä menee, joitain poikkeuksia lukuunottamatta. Lähiesimies on minullakin ollut, jos nyt ei sentään bestis niin ihan asiallisia kaikki. Ongelma alkaa 1-x tasoa ylöspäin niiden pomojen kanssa jotka ei uskalla itse edes näyttäytyä. Varsinkin isoissa firmoissa ylemmille tasoille valikoituu (valikoidaan) keskimääräistä enemmän minä-minä-narsisti-tyyppejä.

Pienessä firmassa ei välttämättä kusipää-pomoja edes ole, tai jos on niin sitten koko pomo-porukka on samaa tasoa toimarista alkaen. Ne firmat näkyykin lehtiotsikoissa valittamassa jatkuvasti että suomessa ei saa osaavia työntekijöitä! Vaihtuvuus on kova duunaritasolla. Varsinkin näitä firmoja edustaa Ohjelmistoyrittäjät ry:n toimitusjohtaja Rasmus Roiha joka itkee jatkuvasti eri medioissa että suomeen tarvitaan lisää koodareita. Ja että suomessa työttömänä olevat koodarit ei osaa koodata? Tarkoituksenahan on vain laskea palkkatasoa tuomalla intialaisia tänne.

Noi projektipäällikköt kuuluu myös kastiin: pomot
Se onkin yksi ohituskaista v-ttumaisille ja osaamattomille narsisti-tyypeille jotka haluaa näyttää käskytyskykynsä että pääsisi nopeasti huipulle isoihin liksoihin. Joissakin firmoissa ei ole mitään väliä sillä mitä projektipäälliköt suustaan päästää. Nimenomaan lähiesimies on silloin kultaakin kalliimpi jos hoitaa homman niin kuin pitää? Mutta siinä pestissä joutuu sitten aikas koville.