Surullinen fiilis kun tietää ettei huomennakaan ole ketään jonka kanssa jakaa yhdessä huomista päivää ja sitä seuraavia päiviä,kuukausia ja vuosia. Vaikka lähellä olisikin ihmisiä silti olet aivan yksin vailla kumppanillista rakkautta ja kaikkea siihen liittyvää. Sisäinen suru kulkee mukanani mahdollisesti läpi tulevan elämän koska olen menettänyt uskon toivoon jostakin joka olisi minulle todella tärkeää mutta niin mahdotonta. Aika moni ihminen varmasti haluaisi olla jollekkin erityisen tärkeä ja toisinpäin. Minulla(kaan) ei ole sellaista ihmistä.
On taatusti muitakin samassa veneessä
kuihtunut_kasvi
2161
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Enenevissä määrin tämä on ongelma. Se huolestuttaa.
Elämä on mahdollisuuksia täynnä. Kannatta vain olla rehellinen itseleen ja luopua näistä unelmista. Yksin voi olla onnellinen myös.