Uskotko rakkauteen ja että se vielä sinulle koittaa? Että on yksi joka sinua rakastaa sellaisenaan ja sinä hulluna rakastat takaisin?
Vai onko sen paikalle kasvanut kalsa ja mähmäinen suo, joka ei askelta eikä huutoa kanna?
Vai onko sen paikalle kasvanut kalsa ja mähmäinen suo, joka ei askelta eikä huutoa kanna?
Vastaukset 43
Vanhimmat
Uskon, heti kun hän oikea astuu eteeni. Itse tiedän, ken hän on, mutta tietääkö hän että häntä kaipaan, epäilen.
onhan se suo kerennyt jo kasvaa,mutta uskon silti,että jos onni suo,niin sellainen oikea on olemassa :) eikä se suo este ole....
joulupukkiin.
https://youtu.be/sMmTkKz60W8
:)
tanssittiinko tuota? en muista...
Hyvä biisi. Ja myös elämä kannattaa pitää yksinkertaisena ja mieli ja sydän avoimina. Ken sen oikein oivaltaa, voi onnensa löytää. 💖
En tiedä, olen ollut väärin perustein suhteessa niin kauan. En taida onnistua omin avuin enää tässä. Koen olevani nalkissa, Hän ei ole koskaan rakastanut minua niin kuin voisi toista rakastaa enkä minä häntä. Tämä on selvää, hän ei saa minua auki sisältä, en vain pysty siihen. Elän pelkkää muotoelämää. Olen menettämässä toivoni.
En todellakaan usko.
se on yksi vitun fantasia.
Kun katsoo omaa elämäänsä sekä vierestä myös toisten elämää sekä mm. eronneita pareja niin.
Yhtä vittu-kulli leikkiä se kaikki "rakkaus" on.
Siinä vaiheessa kun varatut naiset alkavat piirittää pillu märkänä niin mieskin tajuaa jutun jujun.
Saisin keneltä haluaisin, mutta pettymykset elämässä tahtovat vetää mielen mustaksi ettei oikein kiinnosta.
Mutta ei kai tässä muukaan auta kun hyviä ja viattomia naisia maailmassa ei näytä olevan paitsi jonkinlaisena "ota mut kun en löydä muita pelasta mut tältä suklaarasialta niin on sun kulta" tyyppisiä ratkaisuja
Joten kulli märäksi varatuista sitten seuraavaksi.
Uskon että olisi. Mutta toivon, että tää maailman meno loppuu siihen oikeaan loppuun, ja se tapahtuisi pian.
Lapsena lopetin uskon ihmeisiin.
Minun kohdalla sitä ei todennäköisesti tapahdu.
Rakkaus on ilmainen sovellus mitä en tarvitse.
Uskon tietysti, mutta todennäköisemmin voitan lotossa.
Melko suossa tässä on rämmitty jo jonkun aikaa. En tiedä enää, uskonko. Nyt siinä pisteessä että pitäis tietää, onko mitään syytä jatkaa räpiköintiä vai onko sama upota sinne suohon ja unohtaa moiset kuvitelmat jostain rakkaudesta.
Rakkautta on montaa lajia. Romanttista rakkautta, äidinrakkautta, lähimmäisenrakkautta, itserakkautta, kaverillista rakkautta
Sanotaan että uskon rakkauteen mutta en epäitsekkääseen vilpittömään toiselle hyvää haluavaan ja itsensä toissijaiseksi laittavaan rakkauteen
Jopa vanhemmat pahan paikan tullen laittavat itsensä edelle ja kääntyvät lastansa vastaan esim. Huostaanotoissa syyttävät lasta taikka ajattelevat omaa parastaan lapsen parhaan sijaan. Vaikka itse olisi rappiolla oleva alkoholisti lapsen halutaan asuvan siellä känniperheessä puliukkojen kanssa koska vanhempi ei kestä lapsen menetystä. Entäpä kestääkö lapsi kasvaa viinan ja puliukkojen keskellä?
Kuule.
Unohdat että tuo "romanttinen rakkaus" voi perustua mm. pelkästään himolle ja halulle sekä fyysiselle panemiselle.
Toisin sanoen se mitä ihmiset nimittävät rakkaudeksi voi useimmiten olla vain tunne joka sepitetään rakkaudeksi vaikka toisesta ei varsinaisesti välitetä lainkaan paitsi jonkinlaisena intohimon kohteena.
Kun joku sanoo "rakastan sinua" niin tiedän mm. naisia jotka ovat parin viikon päästä olleet kikkeliä ottamassa vieraalta mieheltä tuosta vain ilman mitään ongelmia.
-Sanotaan että uskon rakkauteen mutta en epäitsekkääseen vilpittömään toiselle hyvää haluavaan ja itsensä toissijaiseksi laittavaan rakkauteen -
¨Kyllä nimenomaan ei kannata.
Siinä vaiheessa kun ei himota enää niin kumppani hylätään nykyään täysin tai aletaan elää jonkinlaisessa itsesäälissä etsien pakotietä.
En usko molemminpuoliseen rakkauteen. Minulta on viety niin monelta taholta usko rakkauteen. Se on jännä miten vahvasti voi uskoa tunteiden johonkuhun olevan yhteisiä, molemminpuolisia kuin katseesta näkisit ja tietäisit jo jotain. Mutta mulla ei oo kykyä siihen enkä edes toedä osaanko vastata kenenkään rakkauteen.
En usko ja siitä on kauan kun niin olen uskonut. En ole ollenkaan romanttinen.
En usko. "Jokaiselle on joku", "Jokaisella on tarkoituksensa", jne, jne. Kaikki on täyttä paskaa, vain valehdellaan päin naamaa että olisi joku mielikuvitus porkkana tavoiteltavana.
Veikkaan, jos on jossain joku tutkimus tai joku nero voisi tehdä sellaisen tutkimuksen, jonka johtopäätös olisi kutakuinkin näin "Masentuneet ihmiset näkevät maailman sillain kuin se todellisuudessa on, mitä enemmän pystyt itsellesi valehtelemaan, sitä onnellisempi olet.".
Uskon rakkauteen, mutta lähinnä toisten ihmisten kohdalla. Tuntuu, että olen ollut elämässä yleensäkin enemmän sivustaseuraajana ja jos mitään muuta alan kuvitellakaan, niin yleensä tulee näpeille.
Suomalainen nainen uskoo rakkauteen, kun ei itse tarvitse tehdä mitään jotta se "herra oikea," tulisi eteen. Toista se on miehillä Suomessa, kun ei näistä tuppisuu naisista ole täällä aloitteen tekijäksi ja sitten vaaditaan sitä ja tätä ja lässyn lässyn lää. Itse näin miehenä en usko mihinkään rakkauteen ensisilmäyksellä. Jokaiselle meistä on kuulemma olemassa se yksi ja suuri rakkaus, mikä on täyttä paskaa, että kyllä niitä suuria rakkauksia voi olla useitakin.
Juu. Ja onko se rakkautta ensinkään. Lähinnä kulloistakin himoa. Naisilla sitä vielä sävyttää se biologinen "tahdon lapsen ja perheen ja oman mökin kun muillakin on". Ja sitten jostain erityisen säväyttävästä tai sitten ihan vaan siitä joka sattuu sut huolimaan, päätetään: "hän on nyt se oikea".
en usko mihinkään enää nämä ihmiset mädätti sieluni paskalla
Kyllä hän on mulle se ja toivon että olen hänelle se. Tällaisina ollaan toisillemme ne. Uskon että rakkaus on myös tahtotila. Haluat antaa sinusta toiselle, saat saman verran takaisin. Rakkaus on arjessa, joskus pienissä sanoissa, joskus siinä että ollaan vaan lähekkäin sohvalla. Kun katsotaan yhdessä tulevaan, ollaan siellä me.
Riippuu vähän mitä sillä tarkoitetaan. Sellaiseen romanttiseen rakkauteen, jota meille joka puolelta tuputetaan en usko. Se tarina on täyttä satua alusta loppuun. Välittämistä ja hyvän tekemistä voi olla, mutta se on toinen juttu kannattaako näitä nimetä rakkaudeksi.
Samaa mieltä minäkin.
Uskon
Haluan uskoa, että minulle on "se joku oikea", joka pysähtyy kohdalleni ja hyväksyy minut tämmöisenä kun olen ja rakastaa minua, niin kun minä rakastaisin häntä ihan loppuun asti.
Rakastin kerran erästä mutta tunteet eivät olleet molemminpuolisia jotenka kuinka voisi olla vain yksi kun ei ole yhtäkään. Synnyin lähinnä pilkattavaksi.
Uskon rakkauteen mutten siihen, että se minulle koittaisi. Rakastan edelleen samaa ihmistä johon joitain vuosia sitten rakastuin. En usko eikä mitenkään vaikuta että hän voisi minua rakastaa. En ole enää ihan nuori, enkä ollut rakkautta kokenut aiemmin. Vasta tämän rakkauden myötä tajusin mitä rakkaus on. Olen yrittänyt kuolettaa tunteita huonolla menestyksellä. Olen sulkenut ne sydämeeni ja yritän pitää piilossa.
En usko että enää rakastuisin kehenkään toiseen. Jossain vaiheessa yritin tavata muita ihmisiä mutta se oli säälittävää teeskentelyä, enkä halua satuttaa muita esittämällä kiinnostusta, kun oikeasti vain 1 ihminen sydämessä.
ajattelen samoin, lasten takia en jatkanut "sinun" kanssasi, omapa oli valintani, sydän muistaa Sinut aina ja kaipaus pysyy.
Uskon rakkauteen, mutta en vaaleanpunaiseen höttöön. Uskona kahden tasapainoisen ihmisen rakkauteen joiden kemiat kohtaa. Jotka välittävät toisistaan ja kunnioittavat toisiaan sekä hyväksyvät toistensa erilaisuuden tukien ja kannustaen hyvinä sekä huonoina aikoina.
Hyvin ilmaistu, viisaan ihmisen ajatus. 😊
Minä uskon...
Se tupsahtaa...
Tai ei...
Mut uskon Rakkauteen....
Jokaiselle on joku....
Jos vaan huomaa...😀👍😯😋
Tai osaa ottaa vastaan...♥
En usko
Uskon! Aina uskonut, vaikka suhteissa takkiin on tullutkin, ja ehkä en ollut sitä todellista rakkautta edes vielä kokenut, kuka ties?! Rakkaus on, se on myötä- ja vastamäessä läsnä, tälläkin hetkellä, vaikkakin ilmeisen yksipuolisena.. Rakkaus on! <3
En usko, toivokin hiipuu koko ajan.
totta se on totisesti
siks meijän viel nähä pitää
tahoilt pyhä hemmoisati
mieles meil harras ei pettää
rakasti sieks eletääki
... eihän tuost ota vanha erekään mitään selvää 😘
Uskon rakkauteen
tunteeseen ikiaikaiseen
Hellyyteen,
sisimmän jakamiseen
Toivoon,
tahtoon myötämieliseen
Nimeen rakkauden
Kyllä uskon Jumalan rakkauteen myös minua kohtaan, mutta mitä ajattelen rakkaudesta noin arjessa niin tuskin tulee minun kohdalleni häntä joka saisi minut oikeasti pöljäksi ja heityäytymään vaikka kuralätäkköön jotta hänen jalkansa eivät kastuisi. Niin huolestuttavalta kuin se kuulostaakin niin rakkaus on löydyttävä nuorena, jos sitä ei löydy mies kyynistyy ja elämän realiteetit syövät rakkaudesta terän, mies tekee töitä ja kasvattaa kuoren jonka sisään ei hyvänkään naisen rakkaus pure.
Halyaisko joky kimppaa? Kelpaa naiset kuin miehet myös! Kun rakastun johonkin nii on kuule ihan pakko rako ehotella kimppaa.
Uskon. Tiedän että on yksi. M***** <3 Kukaan ei ole koskaan mua pitänyt niin hyvin. Se on jo ihan epäilyttävää. Mietin juuri että menisinkö hänelle töihin vai rikkooko se kaiken. Saataisiin olla enemmän yhdessä. Hän on mulle se. Pitkä, komea ja hellä.
Kyllä ja ei. Rakkaus on todellista, mutta molemminpuoleinen harvinaista. Varmaan sitä rakastaa loppuelämänsä tai rakastuukin uudelleen, mutta se että se johtaisi yhdessäoloon? Tuskin.