kun kirjoitan jonkun pätkän ja annan sen kaverille luettavaksi, ensimmäinen kommentti on lähes poikkeuksetta: mitä sä yrität tällä sanoo?
pitääkö tekstissä aina olla jokin sanoma, opetus, syvällinen ajatus??? eikö voi kirjoittaa vain omaksi iloksi? ottamatta kantaa mihinkään tai pohtimatta elämää suurempia asioita?? kirjoittaa vain kirjoittamisen ilosta, omaksi huvituksekseen...
pitääkö tekstissä aina olla jokin sanoma, opetus, syvällinen ajatus??? eikö voi kirjoittaa vain omaksi iloksi? ottamatta kantaa mihinkään tai pohtimatta elämää suurempia asioita?? kirjoittaa vain kirjoittamisen ilosta, omaksi huvituksekseen...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kannattaa miettiä kenelle antaa kirjoituksiaan luettavaksi.=) Ja jos palaute ei ole mieluista voi aina miettiä oliko lukijalla kannuksia antaa oikeaa palautetta? Mitä hän itse on saanut aikaan elämässään?
se kritiikin saaminen ei tässä kysymyksessä ollut se pääasia, vaan se tarinan sisäinen merkitys. Että pitääkö tarinalla aina olla jokin sanoma, eikö voi vaan kirjottaa mitä mieleen tulee
Ovatko muka kaikki lukutaitoiset ihmiset saavuttaneet jotain elämässään? aikamoinen kohderyhmä, jos tuolla metodilla alkaa kirjoittaa...
Mieleeni nousee väkisinkin kysymys: miksi haluat kommentteja kaveriltasi, jos kerran kirjoitat vain omaksi iloksesi? Jos taas haluat kirjoittaa kaverisi iloksi ja saada hyvää palautetta kirjoituksillesi, niin ehkä kaverisi ei ole kohderyhmäsi edustaja.
Itse lähinnä muusikkona käsitän omaksi ilokseni soittamisen siten, että soitan kenenkään kuulematta, itselleni. Saman kuvittelisin kirjallisuudessakin pätevän.
edelleen jäin kaipaamaan vastausta kysymykseen: pitääkö tekstissä olla jokin sanoma?
en näytä tekstejäni kaverille siksi että haluaisin niitä hänelle näyttää, vaan siksi että hän haluaa niitä lukea
Esittämäsi kysymys on ns. 'hilitön.'
Kysymyksesi asettelu on hieman kuin sitä mtä saa kun oikein tilaa:
Mielipiteeni:
Pitääkö olla jotain sanottavaa, vaikka se tulisi ihan omasta päästä.
kuvitteletko sinä, että lukijakuntasi on niin valveutunutta että he kykenisivät jopa näkemään visiosi.
Epäilenpä.
En välttämättä ymmärrä mitä tarkoitat sanomalla. Huumeet on pahoja, älä kiusaa muita, viina on viisasten juoma? Jos tarkoitat kantaaottavuutta, niin ei minusta pidä olla. Ei myöskään pidä olla mitään elämää suurempaa opetusta tms. Riittää, että tarinassasi on sen verran asiaa (joka lienee eri asia kuin sanoma), että joku jaksaa ja haluaa sen lukea loppuun.
Toisaaltahan teksti voi vain olla niin hauska tai koskettava tai kaunis, että sen haluaa lukea. Eihän musiikkiakaan monikaan sanojen takia kuuntele, vaan siksi että sen kuuntelemisesta tulee mukava fiilis.
En vastannut kysymykseesi vieläkään.
Pitääkö tekstissä olla sanoma?
Ei pidä. Mutta siellä on.
Koska: jokainen (järkevä) lause muodostaa sanoman itsessään. Esimerkiksi "Kissa kiipeää puuhun." kertoo (eli välittää lukijalle sanoman tai mielikuvan) kissasta, joka kiipeää puuhun. Tai lause "Puu pudottaa lehtensä." kertoo puun lehtien putoamisesta maahan.
Tarina herättää myös mielikuvia: lause "Kissa on edelleen puussa." välittää lukijalle mielikuvan siitä, että se on ollut siellä kohtalaisen kauan (varsinkin jos tahän yhdistetään kaksi edellistä lausetta). Ehkä joku lukija jopa intoutuu ajattelemaan: "Voi kissa parka." Jolloin teksti on herättänyt myös tunteita.
Kysyit
En minäkään kijoittaessani, mieti valmiiksi, minkä suuremman sanoman minä nyt tahtoisin tässä välittää lukijalle. Tahdon vain kertoa tarinan. Luonnollisesti tahdon kertoa sen niin hyvin, että se herättää lukijassa edes jotakin tunteita. Tarinan tunnelman välittyminen on siis itselläni pääasiassa mielessä. Tahtoisin lukemisen olevan elämys. Taiteen yleensäkin pitäisi olla elämys (mukaan lukien viihteen ehkä myös).
Ehkä on niin, että sellaiset ihmiset, jotka eivät ymmärrä taidetta, pyrkivät selittämään sitä. "Oi, tämä tuntui mahtavalta, tässä täytyi olla tavoiteltuna joku suurempi päämäärä." Tulkitkoot ihmiset kirjoituksia miten lystää. Minä en ainakaan jaksa päätäni vaivata tuollaisilla asioilla.
Olen tosin kuullut sellaisistakin kirjailijoista, jotka ovat luopuneet työstään vain sen takia, että muu yhteiskunta asettaa paineita juuri tämän kysymyksen tiimoilta. "Mutta mikä on sanoma? mikä on sanoma? mikä on? mikä...?"