Onneton heterosuhteessa

No, ensinnäkin ja kaikkein tärkeinpänä asiana sanoisin, että sun suurin ongelma on toi mainitsemasi "yksin kokonaan jäämisen" pelko. Yksin eläminen ei ole mikään rangaistus tai surkukohtalo, vaan erittäin monet ihmiset elävät yksin onnellisina ja terveinä. Media toki on osaltaan syypää siihen, että yksin elämisestä on tehty ihmisten mielissä hirvittävä kauhukohtalo. Yksinäisyys eli epätoivottu yksin oleminen - jota ehkä myös pelkäät - on eri asia kuin yksin asuminen tai mielekäs yksinolo. Parisuhteessakin elävä ihminen tai vaikka kommuunissa asuva ihminen voi kokea itsensä hyvin yksinäiseksi. Kun kuvaat suhdettasi mieheesi, tiedät varmaan ainakin osittain, millaista parisuhteellisen ihmisen yksinäisyys voi olla. Minusta keskeinen kysymyksesi ei olekaan, löydänkö vielä uuden elämänkumppanin. Minusta sinun pitäisi mieluummin kysyä itseltäsi, oletko valmis rakentamaan itsellesi uuden elämän. Mainitsit aloituksessasi, että ero on tulevaisuudessa ainoa ratkaisu. Kerrot jo päättäneesi asian. Jos näin todellakin on, sinun kannattaa varmaan alkaa suunnitella kyseistä elämänmuutosta.

Olen itsekin eronnut, joten puhun kokemuksesta. Ero tarkoitti, että minun täytyi hankkia itselleni uusi koti ja irtaimisto. Vanha irtaimisto täytyi jakaa ja se oli aika iso homma, koska siihen aikaan meillä oli mm. yhteinen pöytätietokone, jossa oli kummankin opiskelu- ja työdokumentteja, yhteiset valokuvat jne. Nykyään monilla puolisoilla on yleensä omat koneet, kovalevyt, muistitikut, pilvipalvelut ja muut. Minä neuvoisin aloittamaan elämänmuutoksen valmistelun näinkin konkreettisista asioista: Paperivalokuvien perkaaminen ja digimateriaalin karsiminen ja varmuuskopioiminen helposti jaettavaan tai mukaan otettavaan muotoon. Parivalokuvat voi mielessään jakaa tai niitä voi vaikka skannata. Myös kodin paperisille asiakirjoille voi tehdä siivouksen ja näin valmistautua muutokseen. Omaa uutta kotia kannattaa miettiä konkreettisesti ja tutkia, mistä saisi irtaimiston itselleen sopivalla tavalla ja budjetilla. Uutta kotia kannattaa etsiä etukäteen, niin tietää mistä ja miten lähtee tositilanteessa asuntoa hakemaan. Samoin kannattaa miettiä, ostaako muuttofirman palvelun vai järjestääkö muuttotalkoot. Vieläkin tärkeämpää on kartoittaa omat sosiaaliset verkostot ja alkaa vahvistaa niitä. Kuinka paljon saat tukea ja seuraa sosiaalisesta verkostostasi? Onko siellä suhteita, joita sinun kannattaisi elvyttää tai katkaista? Onko siellä reikiä, joita sinun kannattaisi yrittää paikata ennen eroa? Miten yhteiset ihmissuhteenne muuttuisivat eron yhteydessä? Millaiseksi suhteesi lapsiin muodostuisi? Mielipiteitä on monia, mutta minä ajattelen, että elämä eron jälkeen on sitä helpompaa mitä enemmän asiaa on valmistellut ja suunnitellut etukäteen. Ero on aina kriisi, mutta siihen voi ikäänkuin sopeutua etukäteen. Tällainen psyykkinen eroprosessi ennen varsinaista eroa saattaa tuntua epäreilulta sitä nykyistä puolisoa kohtaan, mutta moni tekee näin silti ja kyllähän asian voi paljastaa suoraan tai rivien väleissä sille toisellekin. Kaikkein tärkein kysymys on kuitenkin, mitä sinä haluat jäljellä olevalta elämältäsi. Viestistäsi sai sellaisen käsityksen, että olet ihastunut johonkuhun ja haluaisit ikäänkuin vaihtaa nykyisen puolisosi häneen. Se saattaa olla hieman naiivi unelma, joka voi toteutua tai jäädä toteutumatta. Minusta sinun kannattaisi miettiä, mitä muuta elämässäsi on ja mitä muuta haluaisit elämässäsi olevan kuin parisuhde.

Jos olet päätöksesi tehnyt, kannattaa se toteuttaa heti eikä joskus tulevaisuudessa. Tilanne on jo miestäsi kohtaankin väärin, jos roikut suhteessa vain yksin jäämisen pelosta.

Ja niin kauan kun roikut epätyydyttävässä suhteessa on hieman haastavaa etsiä uutta kumppania, jos yksin jäämistä pelkäät. Harvemmin kukaan haluaa sotkeutua tilanteeseen jossa kaikki on vielä kesken exän/nyksän kanssa .

Tee itsellesi ja miehellesi palvelus ja tee se eropäätös. Opettele nauttimaana yksinolosta ja sen jälkeen on hyvä alkaa miettiä mitä haluaa ja kenen kanssa elämältään.

En ole kokenut eroa, mutta yritän samaistua miehesi asemaan. Kannattaa jutella hänelle asiasta suoraan. Mielestäni ei kannata aloittaa konkreettisia toimia, kuten tavaroiden valikoimista, puhumista ennen. Jos teet näin, kumppanisi loukkaantuu todennäköisesti vielä enemmän: "Oliko hän pohtinut eroa niin pitkään ja niin pitkälle, että ilmoitti jo, mikä tavarat haluaa ottaa mukaansa?" Voit tehdä asian hänelle selväksi: et halua enää jatkaa ja vähän aikaa sen jälkeen - ei välttämättä samana päivänä, jos asia tulee hänelle sokkina - pyytää keskustelua yhteisistä tavaroista. Voi olla, että miehellesi asia tulee yllätyksenä, mutta aina tulee omien tunteiden ohella kunnioittaa toisenkin tunteita. Se on myös kunnioittamista, että kerrot miehellesi pikimmiten sopivan tilaisuuden tullen, jotta hänkin saa aikaa kriisille ja aikaa alkaa suunnitella uutta elämää yhtälailla, kuin sinäkin. Ethän kuitenkaan voi jonain päivänä vain kadota hänen elämästään uusien tavaroiden kanssa uuteen kotiin?

Mitä tämän ihastuksesi suhteen tulee, ota selvää hänestä ja yritä tutustua. Tutustuminen ei ole rikos, vaikka et olisi kerennyt miehellesi kertomaankaan. Kerro kuitenkin ensitilassa, sillä suunnitelmasi tämän naisen kanssa ovat selkeät. Yritä selvittää naisen parisuhdestatus ja se, onko hän kiinnostunut naisista.
Älä pelkää yksinjäämistä. Jos tuo ei tärppää, niin tiedät ainakin, että etsit naista. Sellainen sinulle mieluisa kyllä tulee vastaan, vaikka ensialkuun ei tärppäisikään. Mutta ei se (tämä ihastuksesi) ota, jos ei annakaan, muista se! Ja kuten sanottu, ei yksineläminenkään pelkästään kurjaa ole. Etkä tietysti ole täysin yksin: onhan sinulla aikuisuuden kynnyksellä olevia lapsiakin.

Tiivistettynä: go for it, rakkaus on ihana asia! Muista kuitenkin olla rehellinen itsellesi ja läheisillesi. Suosittelen kuitenkin toimimaan suht. ripeästi, sillä jos nyt odottelet ihastustasi pari vuotta siihen asti, että lapset ovat muuttaneet kotoa, voi olla, ettei hän enää olekaan saatavilla.